Sain tällä kertaa kunnian olla matkan järjestäjänä, koska meidän "pääpamput" Anu ja Markus oli tilannut matkan Sveitsiin johonkin ylämäkihaasteeseen. No, tuosta huikeasta reissusta saatiinkin jo nauttia upeiden kuvien kera. Onnea vielä molemmille upeasta suoriutumisesta.
Kaikkien järjestelyjen jälkeen yhteiskyydillä matkaan oli lähdössä 10 tiimiläistä. Toki paikanpäällä meitä oli useampikin, koska osa saapui kisapaikalle omalla kyydillä. Säätiedotuksia tuli seurattua tarkkaan edeltävinä päivinä ja tällä kertaa syksy oli muuttumassa uudestaan kesäksi, koska kisapäivälle oltiin luvattu upeaa ja lämmintä aurinkoista keliä. Aamulla kokoonnuttiin tuttuun tapaan Kolmenkulman ABC:llä ja tsekattiin että kaikki ilmoittautuneet olisivat paikalla. Matkaan päästiin hyvissä ajoin. Aamusumu oli paikon sankka ja loi pientä aaveimaista tunnelmaa aamuun.
 |
| Ryhmä Rämä, suuntana tämä |
Sitten oli alkulämmittelyn aika ja siinä musiikin tahdissa kisaajat jumppasivat iloisin mielin. Tunnelma oli jo tässä vaiheessa oikein ihana. Aurinko lämmitti entisestään ja asteita alkoi olemaan jo lähemmäksi 20. Kyllä tarkenee, mietin itsekseni. Jännitys alkoi taas pahentua, koska kuumassa juokseminen ei ole ihan minun vahvuuksiani. Mieltä täytyi vain rauhoitella, että tankattu on ja juotukin niin paljon, ettei pitäisi näiden puolesta ongelmia ilmetä.
Vihdoin päästiin asettumaan porukalla lähtöviivalle. Tsempit toivoteltiin tuttuun tapaan kaikille. Itse asetuin 4:15 jäniksen kylkeen. Ajattelin että jos vaikka tässä kyydissä pysyisi niin olisin tyytyväinen. Lähtölaukaus tuli ja sitten matkaan. Ei ehditty juosta ensimmäistä kilometriäkään kun minun seuraamalta jänikseltä pamahti ilmapallo joka pudotti vielä jäniksen hatun päästä. Jatkoin matkaani katsellen taakseni että sinne se jänö jäi keräämään kamppeitaan. No, en sitten tänään seuraa ketään vaan juoksen omaa juoksua fiiliksen mukaan. Oma Garminkin oli jäänyt kotiin, joten vauhdista saatikka ajasta ei ollut hajuakaan.
Ensimmäinen kymppi oli hieman tahmea. Lämpö alkoi tuntumaan nopeasti. Onneksi reitti oli järven toiselta puolelta katveinen ja virkistävän viileä. Siinä juoksun tuntumaa hakiessa kymppi taittui tahmeudesta huolimatta melko mukavasti. Huoltomies Juhan bongasin n. 10 km kohdalla. Siitä geeli kitusiin ja matka jatkukoon. Toinen kierros oli jo paljon helpompi ja tuntui, että nyt alkaa vatsa kroppa lämpiämään tälle touhulle. Team Raholan joukkoja en nähnyt missään......paitsi Elinan, joka oli tullut yllätyksenä kannustamaan omiaan reitin varrelle. Se olikin todella mieluisa yllätys. Omia on aina kiva nähdä kannustusjoukoissa. Kiitos Elina meidän kaikkien puolesta.
Reitin varrella oli paljon väkeä ja kaikkea oheisohjelmaa. Rummut jyskytti ja musiikki pauhasi pitäen hienoa fiilistä yllä. Yleisö ja huoltoporukka kannusti väsymättä kuumuudessa taivaltavaa porukkaa. Tunnelma oli jotenkin ihan huippu. No, se ehkä aiheutti sen, että juoksu kulki aina vaan paremmin ja paremmin. Matka eteni kohti loppuaan samaan huikeaan menoon. Viimeinenkin kierros kulki ja huoltopisteiden kannustushuudot ja taputukset siivitti matkaa kohti maalia. Maalissa en kuullut omaa loppuaikaa mutta Juha oli tarkkana ja kertoi sen sitten minulle. Jäätiin odottelemaan muitakin maaliin tulevia, mutta märkien vaatteiden viilentyminen alkoi paleltaa ja oli pakko lähteä lämpöiseen suihkuun.
 |
| Maalisuora ja missä muruseni on?? |
 |
| Pokaalinpokkaajat! |
 |
| Piiritetään Juissi, ettei se katoa!! |
Oikein hyvää alkanutta syksyä kaikille!
