Tulokset Juokse Sorvassa 24.9.2016

10km Naiset
Linnero Päivi		Team Rahola	00:59:45.968
Häkkinen Tiina		Team Rahola	01:05:14.319
Rajala Sini			01:10:30.885
Keränen Johanna			01:11:04.751
Kulmala Satu		Team Rahola	01:12:50.588
Nuutila Kirsi		Team Rahola	01:12:50.764
Evikoski Maria		Team Rahola	01:20:39.830
10km Miehet
Linnero Lasse			01:05:30.607
Evikoski Jussi		Team Rahola	01:18:17.596
Puolikas Naiset
Värikoski Henna		Team Rahola	02:05:32.766
Järvinen Mari		Team Rahola	02:16:03.077
Virtanen Arja		Team Rahola	03:22:34.538
Puolikas Miehet
Silvennoinen Marko		Team Rahola	01:53:09.049
Kangasmäki Marko		Team Rahola	01:53:09.270
Kataja-aho Simo		Team Rahola	02:28:16.075
Kurvinen Jari		Team Rahola	02:42:41.006
30km Naiset
Harjunpää Ilona		Team Rahola	03:17:18.286
Ranta-Tenhunen Anne		Team Rahola	03:17:19.474
Tuomisto-Kataja-Aho Kirsi		Team Rahola	03:31:58.785
30km Miehet
Haapamäki Petteri		Team Rahola	04:12:17.286
Maraton Naiset
Ossberg Anu		Team Rahola	03:59:14.592
Maraton Miehet
Lauste Markku		Liikuttavat	04:18:38.093
Mononen Petri		Team Rahola	04:27:14.159
Myllymäki Petri		Team Rahola	04:28:42.493
Luoma Mauri		TreMk	05:14:52.370
Peltonen Pasi		100 mc.fi	05:14:52.481
Välimäki Tapani		Tampereen maraton klubi	05:14:54.532
50km Miehet
Yli-Marttila Juhani		Team Rahola	03:58:52.958
Laine Olli		100 mc.fi	05:00:24.643

Ma 31.10. Noname Teampäivä

Maanantaina 31.10. Team Raholalaisille järjestetään ihan oma ostoshetki Noname Brand Storella klo 17.00 alkaen. Saavu paikalle oman tiimikorttisi kanssa (muuten et saa alea) ja tee hyviä löytöjä edulliseen hintaan.

Ostosten jälkeen maanantain lenkki startaa Tesoman jäähallilta klo 18.40.

Noname Brand Store

Satamakatu 26

33200 Tampere

Juokse Sorvassa

Sorvassa juostaan taas la 24.9.alk. klo 10.00 Matkoina ovat tutut 10km, 21,1km, 30km, 42,2km ja 50km.

Homma etenee tuttuun tyyliin, eli huolto on kattava ja mallia itsepalvelu, ajanotosta vastaa jokainen itse. Reitti on tuttu 10km edestakainen pätkä välillä Riihitie 3-Turuntien Shell.

Reitti on vaihteleva 99% asfalttia 1% soratietä, nousua tulee n.100m./10km.

Puolimaratonilla ja maratonilla tehdään täysien kierrosten lisäksi nypäys mikä viimeistelee matkan.

Puolikkaan ja kokonaisen nypäyksen kääntöpaikat ovat merkitty selkeästi.

Normaalisti Sorvan mittelöiden hinta on ollut 5€, mutta meidän on suorastaan pakko korottaa hintaa 100% ja uusi hinta on siis 10€. Hinnan korotus astuu voimaan sen takia, että haluamme kehittää tapahtumaamme ja hankintalistalla on mm. kisapaskahuussi. Huolto, finisher-kangasmerkit, sauna, suihkut yms. kun tahtovat kustantaa suht paljon. Toivomme ymmärrystä tähän suureen hinnankorotukseen.

Jokainen osallistuu tapahtumaan omalla vastuullaan!
Saavu paikalle ajoissa!

Nähdään Sorvan kylällä 24.9.2016!

Australian kierros III

Great Ocean Road

Tämä kuuluisa maisematie on kaikissa oppaissa mainittu must-kohteeksi, jos vain nurkilla sattuu pyörimään. Me valitsimme tämän nurkan Australiasta juoksujen perusteella ja vasta sen jälkeen aukeni kaikki muu. Australiaan voi lähteä varmasti ihan mille nurkalle tahansa ja koska tahansa pettymättä. No, meillä kävi ainakin tuuri, koska kelit olivat melkolailla kohdillaan koko matkan ajan ja koettavaa oli meidän reitillä riittävästi. Nyt siis pääsimme vihdoin katselemaan kuuluisia merellisiä maisemia. Tässä näytteitä.

London Bridge ennen romahdusta 

Aallot tekivät tehtävänsä ja lopulta silta romahti

London Bridgeksi nimetty luonnon muovaama taideteos oli yläkuvan muodossaan vuosia ja vuosia, kunnes tammikuisena päivänä 1990 "silta" otti ja romahti. Tuona hetkenä pari turistia oli tietenkin painellut sillan yli ja jäivät ruikuttamaan saarelle. Heidät pomittiin kyytiin helikopterilla ja kaikki päätyi onnellisesti. Romahtamisen jälkeen luonnon teoksen nimi on London Arch.

12 Apostolia on tämän rannan suosituin taideteos. Nykypäivänä enää 8 apostolia on pystyssä, koska meri tekee hiljalleen selvää näistä kivipaaseista. Yhdeksäs apostoli antoi periksi 2005. Näillä paikkeilla törmäsimmekin sitten jo muutamaan muuhunkin turistiin.

Komeita turistipoikia

Cape Otway Lightstation oli vielä matkan varrella ennen Apollo Baytä, eli huilipaikkaamme. Kyseessä on siis Australian vanhin mantereella toimiva majakka. Kannatti poiketa, kun saatiin paljon tietoa Australian historiasta, tutustuttiin majakanhoitoon ja nähtiinpä taas pari koalaakin.

Keltainen kyltti varoittelee aktiivisista käärmeistä

Näkymät majakasta

Aboriginalien maja

Koala oksien seassa

Apollo Bay oli taas kerran hieno pieni ja viihtyisä merenrantakylä. Jälleen sama virsi kuin jo monena iltana, eli majapaikan haku, syömään ja nukkumaan. Aamulla aamulenkki, aamupala, kävelyä ja matkaan.

Apollo Baysta jatkoimme matkaamme Angleseaan stopaten välillä ihmettelemässä kalastajia Lornessa.

Pallokala oli vetänyt keuhkot täyteen

Anglesea oli se paikka mistä starttaisimme seuraavana päivänä 50km juoksuun. Numeroiden haku alkoi iltapäivällä, joten ehdimme pari tuntia kävelemään ympäri ämpäri. Numerot saimme ja jatkoimme majapaikkaamme parinkymmenen kilometrin päähän Torquayn kaupunkiin.

Tutustuimme vahingossa myös tulevaan juoksureittiin

Venyttely se on mikä kannattaa

Torquay on myös samaa sarjaa kuin melkein kaikki muutkin, suorastaan ihastuttava kaupunki meren rannalla. :-)

Kuvat Roadilta tästä.

Surf Coast Century 50km

Heräsimme yöllä n.klo 2.00, kun palohälytys pirteästi pärähti. Väärä hälytys, mutta uni oli sitten siinä. Kellot oli asetettu soimaan 3.00, mutta korkeintaan melkein tuli uni ennen oikeaa herätystä. Siitä nykästiin aamupalat naamaan, kiskastiin juomareput selkään ja lähdettiin ajelemaan kohti starttia. Lähtö sijaitsi Anglesean hienolla hiekkarannalla klo 5.30. Matkaan lähti 50km ja 100km juoksijat, joita oli yhteensä useita satoja ja kaikilla tuikki päässään kirkas otsalamppu.

Viileä aamu sai pukeutumaan muoviin

Rantsua pitkin lähdettiin

Juoksureitti oli mielenkiintoinen sen kuljettaessa meitä 21km hiekkarantaa pitkin. Muutamia pahoja kivikkoja mahtui matkaan ja välillä piti oikein jonottaa n.10min., jotta kaikki pääsivät erittäin ikävästä kivikosta yli. 

Rantaosuuden jälkeen juostiin muutamia kilometrejä ulkoilureittejä pitkin ja samalla alkoi selkeästi nousumetrit. Ulkoilureittien jälkeen siiryimmekin sitten hienon hienoille metsäpoluille.

Välillä oli pestävä tossut, ettei pöpöt siirry rajojen yli

Loppumatkan kuljimme metsäteitä ja rantaa pitkin maaliin. Kyseessä oli kyllä selkeästi yksi hienoimpia juoksuja mihin olemme osallistuneet. 

Juoksun jälkeen pysyimme hengissä ja pääsimme takaisin majapaikalle palautumaan.

Kuvat juoksusta tästä.

Torquaysta kurvasimme seuraavana päivänä Geelongiin, joka olikin sitten jo suuri kaupunki. Vietimme siellä päivän, jonka jälkeen oli aika palauttaa auto Melbournen lentokentälle ja hypätä Sydneyn koneeseen. Geelong ei kummemmin säväyttänyt, mutta Sydney oli kyllä todella hieno kaupunki. Kaikki oli suurta ja upeaa. Kaikista rakennuksista pidettiin selkeästi hyvää huolta ja kaikki näyttikin uudelta. Suurimpina kokemuksina oli tietenkin oopperatalo ja valaanbongaus veneily. Nyt siis vihdoin näimme ryhävalaita. Yksi innostui hyppäämäänkin oikein kunnolla ilmaan. Mahtava kokemus sekä valas että koko kaupunki. 

Bondi beachin hengenpelastaja

Sydneyn ranta

Olimme matkalla hieman yli kaksi viikkoa ja sinä aikana ajoimme liki 2000km pitkin poikin, kuljimme kävellen ristiin rastiin, koimme paljon kaikkea ihmeellistä, jopa niin paljon, että vielä yli viikko matkan jälkeen unet ovat joka yö matkassa. Kuitenkin tämä kaksi viikkonen riitti vain pienen pieneen pätkään Australian etelärantaa, paljon jäi kokematta. Suosittelen kaikille Australian kokemusta!

Kuvia koko matkasta.

Terveisin,

A&M

Australian kierros part II

Matka kohti Great Ocean Roadia

Turvallisen lauttamatkan päätteeksi lähdimme kaartelemaan kohti kuuluisaa maisematietä, joka kurvailee meren rantaviivaa myötäillen lähestyttäessä Melbournea Adelaiden suunnalta. Kun lähdimme ajamaan rannasta, huomasin sivupeilissä olevan komean hämähäkin seitin. Seitti sai ajattelemaan, että nyt se alkaa eikä hämiksille tule loppua. Totuus oli, ettei tuon lähemmäksi hämähäkkiä päästy koko matkalla, ja hyvä niin. Ajelimme rannasta muiden perässä muutamia kilometrejä, kunnes muiden jatkaessa isommille teille kaarsimme kohti maaseutua ja maisemia. Saimme ajella mukavalla maaseudulla rauhassa, vain silloin tällöin joku maajussi morjesteli tuttavallisesti Zetorinsa ratin takaa. Tarkoituksena oli ajaa Meningien kylään, joka kartan mukaan olisi varmasti hieno paikka Lake Albertin rannalla n.250km päässä lähtöpisteestämme.

Kenguru saari taakse jää

Repsikan paikalta rattia vääntäen ja takapenkiltä Anun ohjeita kuunnellen pääsimme hienon hienoon Victor Harborin kaupunkiin, jossa tarkoitus oli nauttia kahvit. Kaupunki selvästi heräili sunnuntaipäivään ja porukkaa oli liikkeellä mukavasti. Kylä oli rauhallinen, ihmisillä ei ollut mihinkään kiire, aurinko paistoi, oli lämmin, merituuli puhalsi leppoisasti... Kaikki oli jotenkin niin täydellisesti. Kiertelimme kahvin jälkeen paikkoja ja ihailimme merimaisemaa, Kaupunki oli todellakin poikkeamisen arvoinen hienoine rantoineen ja kahviloineen. Hyvillä mielin siis eteenpäin.

Victor Harborin rantaa

Valas sukelsi pieneen altaaseen

Rantakirppis

Matka taittui hienosti, kunnes tien poskessa näkyi houkutteleva kyltti, joka kertoi viinitilan ravintelista. No, pakkohan se oli viiniä mennä katsomaan, kun kerran Mikki Hiiren kädet sohottivat kohti taivasta kellon taulussa ja olipa ryhmämme seniorilla oikein synttärikin. Viinitilan ravintola-/kokoutilat olivat todella hienot ja viimeisen päälle siistit. Kävelimme viinitiskin eteen, jossa vaihdoimme muutaman sanan viinitädin kanssa. Siinä jutellessa puhe kääntyi tietenkin viinin maistamiseen, joka olikin ihan ilmaista. Rautaisella selkärangalla varustettu automme kuljettaja maisteli vain vettä muiden haistellessa ja purskutellessa tilan viinejä. Lopulta molemmat pääsivät ymmärrykseen mitä ottaisivat lasilliset synttäreiden kunniaksi ja siirryimme ulkotiloihin nauttimaan.

Lisää kuvateksti

Asiantuntijat 

Maisteltavia

Ulkoterassi oli laaja

Rypäleiden jälkeen karautimme taas matkaan kohti yöpaikkaa. Saavuimme Meningieen hyvissä ajoin ja tarkistimme yöpaikat. Tarjolla oli motelli, minkä ovessa oli puhelinnumero mistä saisi tiedustella majoitusta ja hotelli, jossa oli kaikkien kanssa jaettava huussi ja pesutilat käytävällä. Kesällä kylästä varmasti löytyy enemmänkin tarjottavaa, mutta nyt oli vähän huonosti. Katselimme tämän yhden kadun kaupungin läpi ja päätimme jatkaa matkaa seuraavaan kylään. Meningie oli kyllä viihtyisän oloinen pikku paikka. Seuraavaan mahdolliseen kylään oli muutama kymmenen kilometriä matkaa. Seuraava kylä olikin vain joku hökkeli tien varressa ja siinä kaikki. Etiäppäi siis. Päädyimme Salt Creekiin, jossa oli bensa-asema eikä muuta sitten oikein ollutkaan. Poikkesimme tankilla tässä ja samalla juttelimme paikan omistajan kanssa, joka sitten antoikin vinkkiä, että kannattaisi ajaa Roben kaupunkiin asti. Samassa tilaisuudessa kaveri antoi meille kartan ja kertoi edessä olevista paikoista mitkä kannattaisi kokea. Karttaa piirtyi ympyrä mm. Halls Gap nimisen paikan ympärille mikä olisi kuulemma todella hieno. Meillä kun ei mitään sen suurempaa hätää ollut tulevina päivinä, niin mikä ettei. Tankkauksen ja opastuksen jälkeen kuitenkin alkoi olla "kiire" kellon ollessa 16.30 ja matkaa Robeen 1,5h. Ei muuten mitään, mutta pimeä laskeutui aika lailla tasan klo 18.00 ja pimeän uhkat tiedettiin. Siinä sitten painettiin menemään nilkka suorana kohti Robea ja juuri ennen pimeää perille päästiinkin.

Päästiin oikein lossillakin

Joku oli jättänyt paikallisen panimon tuotetta pöytäämme

 Otimme huoneen suositellusta motellista Roben reunalta ja olimme lähdössä syömään kylälle, kunnes Anu alkoi huutamaan täysillä elikkäs kuuluvasti apua ja Markusta. Siitä sitten säntäsimme Jarmon kanssa pihalta sisälle katsomaan mitä tapahtuu. Anu riipi takkia ja paitaa pois päältä ja kertoi jonkun ötökän menneen kauluksesta sisään ja puree nyt niskaa. Takin pudottua lattialle huomasin jonkun ötökän putoavan mukana. Hetken jo mietin, ettei kai nyt vaan joku myrkyllinen. Sormenpään kokoinen kellertävä kovakuoriainen lyllersi lattialla, kunnes kohtasi noutajansa. Tässä kohtaa vähän helpotti, kun ei nyt sentään hämähäkki, mutta pakko oli ottaa ötökkä mukaan. Kysyin majapaikan pitäjältä, että mikähän se tämä on ja paljonko elinaikaa olisi jäljellä. Vastauksena oli, että kärpänen se vain on ja purtu uhri jää varmasti henkiin. Ok, syömään siis.

Yöllä kuunneltiin läheisen lammen asukkaiden kaakatusta ja aamulla päätettiin lähteä lenkille sen kautta tarkistamaan kaakattajat. Lammella ei ollut ketään, mutta puut ympärillä oli ilmeisen täynnä jotakin ihme kaakattavia olentoja. Kiersimme kaupungin rannat ja kadut todeten, että hieno on tämäkin paikka. Lenkin jälkeen kävimme leipomossa aamupalalla ja lähdimme kävelemään porukalla vielä lisää rannoille. Hieno ja suositeltava paikka on Robekin,

Kaakattajien lammikko

Pipo päässä biitsillä

Ulkoilujen jälkeen jatkettiin matkaa.Tällä kertaa otimme kohteeksi Mt.Gambierin, jossa yövyttäisiin. Matkalla poikettiin Beachportin kylässä ja jälleen kerran hieno pieni merenrantakaupunki oli kyseessä. Pienen jalkautumisen jälkeen täräytimme vaihteeksi hieman suurempaan kaupunkiin mihin oltiin viime päivinä totuttu, elikkäs Mt.Gambieriin. Hotellin varauksen jälkeen lähdimme kävelemään kohti tämän kaupungin erikoisuuksia Blue Lakea ja luolapuutarhaa. Blue Lake sijaitsee korkean mäen päällä ja on ikivanha kraateri. Järvi tarjoaa kaupungille puhdasta vettä juotavaksi asti. Kokemisen arvoinen järvi.

Blue Lake

Luolia keskellä kaupunkia

Karmaisevaa

Sateinen aamu saatteli meidät kokemaan taas uutta ja ihmeellistä. Otimme tähtäimeen Portlandin, missä oli mahdollisuus nähdä valaitakin. Portlandiin selviydyimme ja jälleen jalkauduimme tutustumaan kaupunkiin. Kaffella käydessämme utelimme valaista, joita oliki nähty oikein lähellä rantaa parina viime päivänä. Nyt oli tietysti sitten vähän pilvisempi päivä ja valas ei välttämättä tykkää sellaisesta. Käväisimme lähtiessämme valaiden bongauspaikalla katsastamassa tilanteen. Ei evääkään! Nokka kohti huoltoaseman kaverin suosittelemaa Halls Gapia.

Bongausta

Matka Halls Gapiin olikin sitten taas hienon hieno. Aloimme nousta mäkeä ylös ja sitä tuntui riittävän, samalla maisema muuttui ja muutaman kerran pysähdyimme ihmettelemään maailman kauneutta. Alhaalla roikkuvat pilvet haittasivat hieman, mutta siltikin oli hienoa.

Matkan varrelta

Muutaman kymmenen kilometriä ennen maaliamme alkoi taas olla varoituksia kenguruista. Ihmettelimme, että mitä mahtaa kenguru tälläisellä mäellä tehdä ja samalla epäilimme hieman kengurun kohtaamisen mahdollisuutta. Pari kilometriä ennen kylää pysähdyimme kuvaamaan pellon reunalle näitä mahtavia loikkivia otuksia. Samalla ihailimme hieman kauempana puissa olevia papukaijoja.

Kengurut ihastuttivat

Kylä oli taas mallia yksi kadun pätkä, mutta teki heti positiivisen vaikutuksen. Ajoimme kylän läpi ja samalla totesimme, että kenguruita piisasi sitten ihan vaan riittävästi. Saimme siistin majapaikan, jota piirittivät nämä loikkivat paikalliset.

Pikkunen syöpöttelee isomman ihmetellessä meininkiä

Paikka oli todella valloittava ja teki syvän vaikutuksen. Aamulenkki tehtiin metsän polkuja tutkien ja luontoa ihastellen ihmetellen.

Päivän mittaan ajelimme Warrnamboolin kaupunkiin. Warrnambool oli vaihteeksi sitten tylsähkö isompi kaupunki, mikä ei meille paljoa tarjonnut. Ei paikkaa moittiakaan voi, mutta rima oli aavistuksen korkealla edellisen paikan jäljiltä. Siispä valasbongauksen kautta vihdoin Great Ocean Roadin nähtävyyksille. Eikä sitten tietenkään sitä valasta nähty.

Valaita ei vain näkynyt

Palataan asiaan.