maanantai 26. kesäkuuta 2023

Teamin juoksutakkeja ja -housuja tilaukseen, koskee myös paitatilauksia

Maanantaihin 24.7. iltaan saakka voi tilata punaisia Teamin takkeja, mustia juoksuhousuja, Newlinen paitoja (hihaton, t-paita, pitkähihainen). Kokoja on mahdollisuus sovittaa. Kysy Anulta, niin katsotaan sopiva koko.

lauantai 24. kesäkuuta 2023

Juokse Sorvassa 23.6.2023 tulokset

Juokse Sorvassa 23.6.2023 tulokset
10km miehet
1.Sami HonkalaTeivo Stayers39:09
2.Jukka LehtonenTeam Rahola53:26
3.Mikko NykänenVarkaus57:03
4.Kasper LaaksonenEspoo1:00:03
5.Simo Kataja-ahoTeam Rahola1:05:50
6.Keijo MäkeläTeam Rahola1:06:04
7.Petri VirtanenTeam Rahola1:11:11
8.Jimi LiskoYlöjärvi1:21:05
9. Matias AhonenTampere1:23:30
10.Jukka VuorenmäkiTeam Rahola2:04:00
10km naiset
1.Mari LehtonenTeam Rahola53:26
2.Nellinoora NykänenVarkaus54:17
3.Mari PajamoTurku1:07:40
4.Johanna SilvenoinenTeam Rahola1:15:00
5.Eerika HedinTeam Rahola1:21:26
6.Sari AhonenTeam Rahola1:23:40
7.Miia VärikoskiTeam Rahola1:29:00
7.Satu AnsamaaTeam Rahola1:29:00
9.Juuli SalonenTottijärvi1:35:00
10.Päivi LinneroTeam Rahola1:42:57
Puolimaraton miehet
1.Niklas LaaksonenTurku2:12:30
2.Kari KoivistoTeam Rahola2:18:23
3.Valtteri PeltolaNokia2:34:25
Puolimaraton naiset
1.Eeva-Maija SiimesSastamala2:06:33
2.Milka ErkkiläTampere2:15:38
3.Henna VärikoskiTeam Rahola2:15:56
4.Minna YlivakeriTeam Rahola2:17:13
5.Sandra SoutolahtiTeam Rahola2:24:51
6.Koivisto MariaTeam Rahola2:31:31
7.Marianne HyppönenTeam Rahola2:53:23
8.Silja HormiaTeam Rahola2:57:00
Maraton miehet
1.Olavi Kuja-LipastiHajyt/100mc3:48:48
2.Mikko PerttulaHämeenkoski4:00:28
3.Timo AhonenTeam Rahola4:23:40
4.Niko PeltomaaTeam Rahola5:03:18
5.Jonne TauriainenFinEst TrailTrotters5:05:36
6.Tapani VälimäkiNokia6:07:47
7.Marko SilvennoinenTeam Rahola6:16:24
Maraton naiset
1.Elke NykänenSatamc/Varkaus5:00:03
2.Lea MäenpääTeam Rahola5:20:53
3.Teija VirtanenTeam Rahola6:16:24
3.Tiina HäkkinenTeam Rahola6:16:24
50km miehet
1.Juhani Yli-MarttilaTeam Rahola5:20:34
50km naiset
1.Anu OssbergTeam Rahola5:20:34
2.Susanna KukkulaTeam Rahola6:21:37

Huomautukset tuloksista: ilva.markus@gmail.com

 

keskiviikko 21. kesäkuuta 2023

Tiimimatka 2024 Pariisi

 Ilmoittaudu ensi vuoden tiimimatkalle Pariisin maratonille viimeistään sunnuntaina 25.6. Anulle.

maanantai 19. kesäkuuta 2023

GU-tuotteiden tilaus viikolla 25

Katso endurancesports.fi-sivuilta mitä makuja GU:lta on tarjolla, ja laita Anulle tilaus Juhannussunnuntaihin 25.6. mennessä (25. päivä voi vielä tilauksia laittaa). Tilaukset geeleistä laatikoina, ei yksittäisinä kappaleina. Jos et tarvitse koko laatikkoa, ota joku kaveri kimppaan jakaen laatikon sisällön.

(Että) Jaxaa Jaxaa!

tiistai 13. kesäkuuta 2023

Newlinen paitoja tilaukseen

Anu tilailee Newlinen paitoja. Mallit: hihaton, t-paita, pitkähihainen. Jos on tarvetta, laita viestiä Anulle; paidan malli ja koko. Tee tilaus 24.7. mennessä, iltaan saakka voipi tehdä tilauksia.

sunnuntai 4. kesäkuuta 2023

Maratonina Dei Laghi puolimaratonreissu, Bellaria, Rimini ja Bologna, 25.-30.5.2023

Lähdimme ABC Kolmenkulmalta keskiviikon ja torstain välisenä yönä matkaan kohti Helsinkiä klo 01:30 tuttuun tapaan Atro Vuolteen bussilla. Oli melko aikainen herätys ja yöunet jäivät hieman vähäisiksi. Lyhyet unet eivät kuitenkaan haitanneet, kun määränpäänä oli aurinkoinen ja hiekkarannoistaan tuttu Rimini. Helsingistä lensimme Pariisin Charles De Gaullen lentokentälle, jossa odottelimme noin 7 tuntia jatkolentoa Bolognaan Guglielmo Marconin kentälle. Odottelu aika meni suhteellisen nopeasti tuttujen tiimikaverien seurassa. Meitä lähti 21 tiimiläistä matkaan. Meillä oli myös oma bingo ja tietovisa kentällä. Matka-aika Helsingistä Pariisiin ja Pariisista Bolognaan oli noin parin tunnin luokkaa.

Bolognaan päästyämme meitä odotti kentällä aiemmalta Del Passatoren reissulta tutun bussiyhtiön bussi, joka oli vuokrattu meidän käyttöömme matkalle. Bolognassa oli lämmintä ja aurinkoista, suorastaan helteistä. Bussimatka Bolognasta Bellariaan Riminille oli noin 120 kilometriä ja siihen meni vajaat pari tuntia aikaa. Matkalla ohitimme kohteita, jotka olisivat olleet meidän Del Passatoren 100 kilometrin juoksun reitillä. Osuipa matkalle myös F1-radastaan kuuluisa Imola, jossa sielläkin oltiin jouduttu perumaan edellisen viikonlopun F1-kisa. Del Passatorellahan juostaan 100 kilometriä Firenzestä Faenzaan Apenniinien vuoriston yli. Tällä kertaa kävi kuitenkin niin, että koko kevään Pohjois-Italiaa kiusanneet ennennäkemättömän kovat rankkasateet ja tulvat lopulta peruivat koko tapahtuman tältä vuodelta. Laajoja alueita ja valtava määrä rakennuksia Emilia-Romagnan maakunnan alueella on kärsinyt myrskytuhoista ja mikä pahinta ihmisuhreiltakaan ei olla säästytty. Itse kuitenkin suoritin tuon upean 100 kilometrin juoksun jo vuonna 2018 ja ensi vuodelle on jo uusi matka suunnitteilla, joten lähdetään vielä ainakin kerran uudelleen matkaan. Onneksi kuitenkin Anun ja Markuksen sinnikkään työskentelyn ansiosta toteutui tämä vaihtoehtoinen matka Riminille ja pääsimme osallistumaan Maratonina Dei Laghin puolimaratonille. Kyseessä oli myös ensimmäinen puolimaratonin mittainen kansainvälinen kisamatka omalla kohdalla. 


Näkymiä Bellarian rannalta

Bellariaan päästyämme kirjauduimme Hotel Titanukseen, jossa majoituimme Riminin matkamme ajan. Perille päästyämme oli jo ilta ja kävimme vielä syömässä ja kaupassa, sitten olikin aika pikkuhiljaa siirtyä nukkumaan pitkän matkustuspäivän päätteeksi. Kestihän matka noin 12 tuntia. Bellariassa aika kului nopeasti paikallisia nähtävyyksiä kierrellessä ja Anun lenkkien ja lihaskuntojumppien parissa. Paikallinen ruoka oli erinomaista. Etenkin tuoreet viereisen Adrianmeren kalat ja muut merenelävät. Varsinkin kaloista, ravuista ja simpukoista tehty laivaravintolan risotto jäi mieleen. Italialainen ruoka on kyllä aina takuuvarmasti hyvää. Hotellimmehan oli aivan Adrianmeren rannassa ja rantoja Bellariassa ja Riminillä riitti kilometritolkulla. Tuli myös juostua aivan rantaviivaa pitkin ja meressäkin toki tuli uitua. Kelit myös suosivat meitä ja koko matkan ajan oli aurinkoista ja helteisen kuumaa, lämpötilat päivisin liikkuivat 23-30 asteen välillä. Bellariasta teimme yhtenä päivänä matkan Riminin keskutaan paikallisbussilla, joka menikin melkoista kyytiä. Menomatkalla bussi oli aivan täynnä ja tuli vähän huonovointisuuttakin, kun bussikuski veti hurjaa vauhtia mutkaisia teitä. Riminin keskustassa kävimme syömässä paikallisessa ravintolassa bolognesea. Ravintolan omistaja osoittautuikin kovaksi Ferrari-faniksi, Ferrrarin viimeisin F1-maailmanmestari Kimi Räikkönen oli varsin kova juttu. Vielä, kun oltiin Suomesta ja Kimin maanmiehiä niin oltiin aika kuninkaita. Saatiin myös jälkiruoaksi valkoviiniä ja makeaa piirakkaa ilmaiseksi. Kävimme myös valtavassa katolisessa kirkossa, jossa 89-vuotias katolinen pappi ja poikansa esittelivät meille paikkoja. Taisi suitsukkeetkin saada vahingossa kyytiä… Kaupoissa ja kahviloissa tuli myös käytyä. Tulipa matkalla bongattua myös noin 2000 vuotta vanha yhä käytössä oleva Tiberiuksen silta.  


Mitähän hyvää sieltä tulloo?

Juhanilla suunmukaista meren herkkua

Matkan aikana sattui erikoisempiakin spektaakkeleita. Kertaalleen jumituin myös Hotelli Titanuksen yleiseen vessaan. Onneksi kuitenkin ”Luigiksi” ristimämme hotellin tarjoilija ja yleismies (oikealta nimeltään Vito) tuli hätiin. Vessan lukkopesä oli erittäin kulunut ja avain ei suostunut enää toimimaan oven mentyä kiinni. Siinä sitten hetken asiaa pohdittuani laitoin viestiä meidän WhatsApp-ryhmään ja Koiviston Kari tuli Viton ja toisen italialaismiehen kanssa minut auttamaan ulos. Vessassa oli ikkuna suoraan kadulle, joten sitä kautta sitten sain heitettyä kavereille avaimen ja lukko saatiin toiselta puolelta auki. Toinen vaihtoehto olisi ollut hypätä ikkunasta pihalle, kun siellä oli roskis suoraan ikkunan takana ja ei ollut pudotusta kadulle paljoakaan. Jälkeenpäin kyllä naurua riitti ja oli hauskaa. Aamulenkki jäi kuitenkin viivästyksen vuoksi itseltäni kokonaan väliin ja lähdettiin siitä sitten Koivistojen kanssa kauppareissulle. Tuo Vito oli muutenkin erittäin hauska ja vieraanvarainen tyyppi. Naurua ja rentoa elämänasennetta riitti italialaiseen tyyliin. ”It’s okay” ja ”kukkuu” jäivät kyllä hänen sanonnoistaan ikuisesti mieleen. No loppu hyvin kaikki hyvin ja jäi taas vanhuuden päiville kiikkustuoliin muisteltavaa.

Itse puolimaraton meni kyllä loistavasti. Lähtö oli aivan meidän hotellin läheisyydestä, rantakadulta ja kilpailukeskus oli samassa paikassa. Hotellimme henkilökunta oli hakennut meidän numerolaput ja pitkähihaiset kilpailupaidat etukäteen. Lähdimme fiilistelemään hyvissä ajoin tapahtumaa lähtöalueelle, joka sijaitsi siis noin 500 metrin päässä meidän hotellilta. Oli aurinkoinen ja edelleen varsin kuuma keli, vaikka lähtöaika oli klo 19:00. Tapahtumaan osallistui noin 800 juoksijaa ja lähtöviivalla olikin melkoinen väenpaljous. Kuului kaksi lähtölaukausta ja lähdimme matkaan, ihan tarkkaan en tiedä mikä tämän kahden erillisen lähtölaukauksen tarkoitus oli. Hetken aikaa lähdön jälkeen oli ruuhkaa, mutta aika pian porukka hajosi pienempiin ryhmiin. Itse lähdin 1:20-1:30 jänisryhmien välimaastosta. Sainkin heti aika hyvän vauhdin päälle ja juoksu tuntui ihan hyvältä ja vauhdikkaalta. Reitillä juostiin kaupungin kaduilla ja käytiin myös kaupungin läheisyydessä olevilla peltoalueilla. Reitti oli upea yhdistelmä katujuoksua ja myös kauniita maalaismaisemia. Paljon oli pitkiä suoria ja ehkä ne jossain kohtaa tuntuivat vähän puuduttavilta. Jossain kohtaa vähän lämpö tuntui ja siinä mietti, että miten vauhti riittää loppuun asti. Onneksi reitille oli kuitenkin lisätty ekstrahuoltopisteitä säännöllisin välimatkoin ja sai hyvin tankattua nesteitä ja kaadettua vettä päälle. Matkan aikana tuli ohitettua aika monta juoksijaa ja aivan loppukirissä muistaakseni vielä 3. Lopussakin riitti vielä hyvin vauhtia ja oli hienoa saapua takaisin rantakadulle maaliin yleisön hurratessa. Nettoaika oli 01:26:56.13 (brutto: 01:27:01.90). Tällä kertaa sijoituin omassa sarjassani sijalle 18 ja kaikkien juoksijoiden joukossa sijalle 78. Onneksi riitti netto juuri tuohon 1:26 puolelle. Omaan puolimaratonin enkkaani 1:23:28 (Säkylän Mansikkamaraton, 2020) jäi vielä vähän matkaa, mutta kuumat olosuhteet teki nyt tehtävänsä ja ei ollut reittikään ehkä niin nopea ja tasainen. Hieno aika kuitenkin ja suunta on hyvä. Maaliin tultuani odottelin hetken tiimin muita juoksijoita ja Nikon ja Markuksen sitten seuraavaksi näinkin jossain vaiheessa. Tiimistä meitä starttasi 21 puolimaratonille ja kaikki selviytyivät hienosti maaliin. Lisäksi 9 kilometrin matkalla oli yksi Italian suomalainen nainen mukana. Juoksun jälkeen siirryimme takaisin hotellille Nikon kanssa ja lähdimme siitä sitten vielä syömään jo pimentyneessä illassa. 




Kovaa aikaa kelpaa tuulettaa



Juoksupäivää seuraavana päivänä siirryimme katsomaan Bolognan nähtävyyksiä ja siellä riittikin paljon vanhoja rakennuksia ja patsaita. Lamborghini-museokin olisi ollut jossain kaupungin laidalla, mutta valitettavasti sinne ei tällä kertaa ehditty. Kaupungin keskustassa satuttiin bongaamaan autohissi, joka nosti autoja maan alta ylös. San Petronion alue Bologna keskustassa oli vakuuttava näky. Markukselle oli myös omistettu oma ”Ilva is a killer”-tarra Bolognan keskustassa. Tämä liittyi jotenkin Ilvan terästehtaiden saastuttamisen vastaiseen kampanjaan. Bologna vaikutti Riminin jälkeen paljon enemmän suurkaupungilta ja jotenkin siellä oli kovempi meno kaupungilla kuin Riminissä. OIimme aivan kaupungin ytimessä ja majoituimme Hotel Internazionalessa. Kaupungilla myös paikallinen katusoittaja, Pavlo Cartan soitti varsin upeasti sähköselloa. Illalla kävimme myös vielä viimeisellä ehtollisella ja söin erittäin herkullista äyriäispastaa. Lopulta oli aika siirtyä hotellille pakkaamaan tavaroita ja siirtyä muutamaksi tunniksi lepäilemään ennen yöllä alkanutta kotimatkaa. 

Tiistaina klo 3 aikaan yöllä oli aika lähteä kotimatkalle. Haimme ensin hotellin meille pakkaamat aamiaispussit ja ne syötyämme siirryimme läheiselle kadulle odottamaan bussikuljetusta lentokentälle. Vähän ennen bussin tuloa eräs paikallinen katurikollinen yritti ryöstää Markuksen matkalaukun, mutta onneksi Markuksen ripeät liikkeet karkottivat varkaan matkoihinsa. Eipä hän kauaksi olisi ehtinytkään, kun seuraavassa kadun kulmassa oli poliiseita. Ilmeisesti siinä oltiin valvomassa paikallista kannabiksen myyntipistettä. Bolognasta lensimme Amsterdamiin, jossa jouduimme odottamaan tunnin verran ylimääräistä jonkun suuren rahtikoneen laskeuduttua kentälle. Lopulta saavuimme iltapäivällä Helsinkiin ja jatkoimme sieltä takaisin ABC Kolmenkulmalle tutun Atro Vuolteen bussin kyydissä. Kotimatka sujui hyvin, vaikka pitkä matkanteko jo hieman väsyttikin. 

Suurkiitokset järjestelyistä Anulle ja Markukselle. Nopealla aikataululla suunnitelmien muuttuessa saatiin todella hieno matka tehtyä. Paljon kiitoksia myös kaikille muille matka- ja juoksuseurasta. Seuraavaksi sitten syksyllä ulkomaille tiimin porukalla, kun edessä on Gowerin polkujuoksu Walesissa.


Kuvia matkalta tästä. 

 

 

lauantai 3. kesäkuuta 2023

Anun maraton 10.6.2023


 

Ennakkoon ilmoittautuminen auki 5.6.2023 saakka. Ilmoittaudu mukaan: rahola.spiidi.net


Anun maratonin reitti jouduttiin uusimaan vanhan sahan alueen työmaan vuoksi. Uusi reitti on mitattu Sul:n valtuuttaman mittaajan toimesta. Retitin mitta on 10,55km maratonilla ja puolimaratonilla, joka siis kierretään maratonilla 4 kertaa ja puolikkaalla 2 kertaa. Kympin lähtö on hiukan reilu 500m. maratonreitin alusta. Opasteet löytyvät paikan päältä. Uusi reitti on entistä parempi ja erittäin kaunis maisemaltaan.

Tiimimatka Riminin kulmille ja vähän Bolognankin by M&J

Matka starttasi yöllä tutusta paikasta Kolmenkulman ABC:lta bussilla Helsinkiin ja sieltä lentäen Pariisin kautta Bolognaan. Sieltä matkattiin bussilla kauniiden aprikoosiviljelmien ja vuorien reunustamaa tietä pitkin kohti Riminiä. Matkalla ohitimme alkuperäisen matkakohteemme tulvatuhoista kärsineen Faenzan. Jonkin verran tulvatuhoja ja vettä oli vielä näkyvissä pelloilla. Nyt suuntasimme kuitenkin rannikkoa ja uutta määränpäätämme kohti.

                                                                     

Juostaan öiseen rantaan, jäljet painuu santaan...

 

 Buongiorno! – It’s Ok – Markuuus

Tällaisilla tarjoilijamme Viton tervehdyksillä saimme aloittaa päivät hyvän aamupalan merkeissä. Viton hersyvä nauru oli niin tarttuvaa, että se sai kyllä koko porukan hyvälle tuulelle. Tämä väsymätön energiapaketti huolehti ihan kaikesta ja kaikkialla. Jostain syystä Markus sai Vitolta erityistä huomiota, lieneekö pientä ihastusta ollut havaittavissa. Kaikista tyytyväisin Vitoon taisi kuitenkin olla Juhani, joka ”yllättäen” onnistui jäämään vessaan lukkojen taakse jumiin ja jonka Vito sankarillisesti sieltä pelasti. Viton kanssa aikaa kului sen verran aikaa, että aamulenkiltä Juhani sitten myöhästyi. 

Hotellimme Titanus sijaitsi Bellariassa Riminin aurinkorannikolla. Hotelli oli pieni, siisti ja kodikas. Pääovilta oli upea näkymä ja helppo kulku meren rannalle. Ympäristö oli siivottu perusteellisesti, eikä tulvista ollut enää merkkiäkään. Komeat rantapojat olivat tehneet perusteellista työtä jota oli ilo katsella. Hotellin henkilökunta oli kaikkinensa ahkeraa ja palvelualtista, hakivat jopa meidän kilpailunumerot ja paidat valmiiksi hotellille.

Päivittäiseksi kohtaamispaikaksemme valikoitui hotellin edessä sijaitseva katettu terassi, jossa oli mukavaa rentoutua porukalla ja nauttia muutama virvoke kukin makunsa mukaan. 

                                     

                

Kohteessa
Kohteessa

Maratonina Dei Laghi - Mitä saa 25 eurolla?

Jos suomessa juoksutapahtumien hinnat on karkailleet kipurajan yli, niin Italiassa kaikki oli toisin. Hintaan sisältyi omalla nimellä varustettu numerolappu (ruokalappu), upea 50 v juhlamitali, laadukas pitkähihainen neulepaita eli collari, tietenkin huollot, kuvamateriaali ja lopuksi vielä upea ja yllätyksenä saatu ryhmäpalkinto, sisältäen erilaisia pastoja, makkaraa, keksiä ja viiniä yms. Tämän palkinnon tuotteet arvottiin kaikkien meidän kesken ja hyvänä onnettarena toimi tällä kertaa Niekku. Voittamamme oliiviöljypullo osoittautuikin tarkemmin tutkittuna valkoviinipulloksi. 

Del Passatoren peruuntumisen aiheuttama pieni pettymys haihtui tämän juoksutapahtuman myötä. Markus ja Anu olivat onnistuneet hyvin lyhyessä ajassa loihtimaan uuden suunnitelman ja kohteen tiimimatkalle. Itse juoksu starttasi n. 200m hotelliltamme, joten saimme fiilistellä kisatunnelmaa tapahtuman ytimessä. Oli todella kivaa, kun matkoja oli vain yksi eli puolimaraton ja kaikki juoksijat samalla matkalla. Se loi erityisen kutkuttavaa kilpailutunnelmaa sekä reitin varrella jäniksien ja selkien saalistelua.

Puolimaratonin lähtö tapahtui illan viiletessä klo 19 paikallista aikaa. Reitti kulki pitkin kaunista rantabulevardia, Bellarian katuja, maaseutua ja puistoja. Maaseutuosuudella avautui huikean hienoa vuoristomaisemaa ja kohdalle osui myös upea auringonlasku. Reitti oli tasainen (nousumetrejä 40) ja kaikilla onnistui juoksu todella hyvin, taisipa siellä jokusilla enkatkin paukkua. Erityisen hienoa oli kun Päivi tuli maaliin tööttäilevän auton saattamana ja sai lisäksi lämpimät halaukset järjestäjien toimesta.

                                       

Valmiina starttiin

50v.-juhlamitalit

Bellaria – paljoko painaa kokonainen vesimeloni?

Liekö syy juoksumatkan pituuden, kun tiimiläiset olivat erittäin rennossa lomailumoodissa. Toki Anun vetämät huikeat rantalenkit punnerruksineen ja kyykkyineen olivat ohjelmassa ja niihin osallistuttiin suht aktiivisesti. Aikaa kulutimme paljon kiertelemällä yhdessä ja erikseen Bellarian katuja ja kauppoja. Hedelmäkaupalla ihmetystä herätti jättimäiset melonit, joista suurimman painoa arvuuteltiin porukalla. Olihan Anun pakko kantaa meloni kauppiaan vaakaan punnittavaksi, jotta saatiin selvyys arvailuihin. Paino oli huikeat n.18 kg. Ostopäätös jäi kuitenkin tekemättä.. Toki pienempiä hedelmiä ostimme ja ne olivatkin todella maukkaita. Kävelykierrokselle riitti nähtävyyksiä, kahviloita, ruokapaikkoja ja jäätelöä moneen makuun. Tiimille tyypilliseen tyyliin hauskuutta riitti, jopa käsiin sulavista jäätelöistä.

                                          

Mr. Arcoxia

Uuh, I Love Bellaria!

Rimini – rakkautta ja taidetta

Bellaria oli paikkana sen verran pieni, että Anu ja Markus järjestivät päivämatkan Riminin keskustaan. Sinne matkasimme paikallisbussilla. Liekö Juhanin Ferrari-paita herättänyt bussikuskimme kilpailuvietin, sillä hän antoi meille melkoisen ajonäytöksen matkalla kohti Riminiä. Kauhukahvat olivat kovassa käytössä ja aiheutti se meidän presidentille jopa pahoinvointiakin. Perille ehjänä päästyämme Anu bongasi mukavan ravintolan missä saimme erittäin vieraanvaraista kohtelua. Pöydät järjestettiin sielläkin siten, että koko seurue istui saman pöydän ääressä. Hyvän ruoan jälkeen meille tarjoiltiin jälkiruoaksi ilmaiseksi valkoviiniä ja makeaa piirakkaa. Tämän jälkeen oli energiaa kiertää Riminin nähtävyyksiä. Mieleen jäi erityisesti Tiberiuksen yhä käytössä oleva silta (n.2000 vuotta vanha) sekä pieni katu nimeltä Via Marecchia joka oli täynnä seinämaalauksia ja löytyi sieltä vielä rakkauden vihreä ovikin. Historian havinaa riitti täälläkin joka puolella.

                                        

Rakkauden portti

Tiberiuksen silta

Bologna – kaupungin sykettä ja kulttuuria

Bolognaan lähdimme aamulla hotellin nurkalta vähän rauhallisemmalla bussikyydillä. Siellä odotti meitä vallan upea hotelli, jonne jätimme matkalaukut. Siitä lähdimme keskenämme ostoksille. Kivijalkakauppoja oli lukematon määrä. Ehdimme kävellä Via dell’Indipendenza kadun päähän, kun korviimme kantautui upeaita säveliä. Katumuusikko Pavlo Cartan sähkösellon soitto Piazza Maggiorella sai ihon nousemaan kananlihalle. 

Huoneet saatuamme ja hetken hotellilla levättyämme lähdimme porukalla kiertelemään ja katselemaan Bolognan nähtävyyksiä. Anun johtamalla kierroksella näimme kaunista historiallista vanhaa kaupunkia, patsaita, jotka herättivät erityisesti naisväessä pientä hilpeyttä. Pienissä katukahviloissa oli mukava lepuuttaa jalkoja ja nauttia virvokkeita. Paikallisista kaupoista osa löysi kivaa ostettavaa tuliaisiksi. Makeimmat tuliaiset kuitenkin löytyivät Majanin (vuodesta 1796) suklaapuodista. Kannattaa ehdottomasti poiketa, jos matkaa Bolognaan. Muutenkin kaupunkina suositeltava kohde. 

                                          

Neptunus kylmän uintiretken jälkeen

Korvia hivelevää katusoittoa

Bolognasta lähdimme bussilla lentokentälle yöllä kolmen aikaan ja lensimme Amsterdamin kautta Helsinkiin, jossa tuttu ja turvallinen Atro Vuolteen kyyti oli meitä vastassa. Kiitos tästä täydellisesti onnistuneesta matkasta kaikille mukana olleille ja erityisesti Anulle ja Markukselle järjestelyistä.


Teksti ja kuvat:

Mari ja Jukka