Matka starttasi yöllä tutusta paikasta Kolmenkulman ABC:lta bussilla Helsinkiin ja sieltä lentäen Pariisin kautta Bolognaan. Sieltä matkattiin bussilla kauniiden aprikoosiviljelmien ja vuorien reunustamaa tietä pitkin kohti Riminiä. Matkalla ohitimme alkuperäisen matkakohteemme tulvatuhoista kärsineen Faenzan. Jonkin verran tulvatuhoja ja vettä oli vielä näkyvissä pelloilla. Nyt suuntasimme kuitenkin rannikkoa ja uutta määränpäätämme kohti.
 |
| Juostaan öiseen rantaan, jäljet painuu santaan... |
Tällaisilla tarjoilijamme Viton tervehdyksillä saimme aloittaa päivät hyvän aamupalan merkeissä. Viton hersyvä nauru oli niin tarttuvaa, että se sai kyllä koko porukan hyvälle tuulelle. Tämä väsymätön energiapaketti huolehti ihan kaikesta ja kaikkialla. Jostain syystä Markus sai Vitolta erityistä huomiota, lieneekö pientä ihastusta ollut havaittavissa. Kaikista tyytyväisin Vitoon taisi kuitenkin olla Juhani, joka ”yllättäen” onnistui jäämään vessaan lukkojen taakse jumiin ja jonka Vito sankarillisesti sieltä pelasti. Viton kanssa aikaa kului sen verran aikaa, että aamulenkiltä Juhani sitten myöhästyi.
Hotellimme Titanus sijaitsi Bellariassa Riminin aurinkorannikolla. Hotelli oli pieni, siisti ja kodikas. Pääovilta oli upea näkymä ja helppo kulku meren rannalle. Ympäristö oli siivottu perusteellisesti, eikä tulvista ollut enää merkkiäkään. Komeat rantapojat olivat tehneet perusteellista työtä jota oli ilo katsella. Hotellin henkilökunta oli kaikkinensa ahkeraa ja palvelualtista, hakivat jopa meidän kilpailunumerot ja paidat valmiiksi hotellille.
Päivittäiseksi kohtaamispaikaksemme valikoitui hotellin edessä sijaitseva katettu terassi, jossa oli mukavaa rentoutua porukalla ja nauttia muutama virvoke kukin makunsa mukaan.
 |
| Kohteessa |
Maratonina Dei Laghi - Mitä saa 25 eurolla?
Jos suomessa juoksutapahtumien hinnat on karkailleet kipurajan yli, niin Italiassa kaikki oli toisin. Hintaan sisältyi omalla nimellä varustettu numerolappu (ruokalappu), upea 50 v juhlamitali, laadukas pitkähihainen neulepaita eli collari, tietenkin huollot, kuvamateriaali ja lopuksi vielä upea ja yllätyksenä saatu ryhmäpalkinto, sisältäen erilaisia pastoja, makkaraa, keksiä ja viiniä yms. Tämän palkinnon tuotteet arvottiin kaikkien meidän kesken ja hyvänä onnettarena toimi tällä kertaa Niekku. Voittamamme oliiviöljypullo osoittautuikin tarkemmin tutkittuna valkoviinipulloksi.
Del Passatoren peruuntumisen aiheuttama pieni pettymys haihtui tämän juoksutapahtuman myötä. Markus ja Anu olivat onnistuneet hyvin lyhyessä ajassa loihtimaan uuden suunnitelman ja kohteen tiimimatkalle. Itse juoksu starttasi n. 200m hotelliltamme, joten saimme fiilistellä kisatunnelmaa tapahtuman ytimessä. Oli todella kivaa, kun matkoja oli vain yksi eli puolimaraton ja kaikki juoksijat samalla matkalla. Se loi erityisen kutkuttavaa kilpailutunnelmaa sekä reitin varrella jäniksien ja selkien saalistelua.
Puolimaratonin lähtö tapahtui illan viiletessä klo 19 paikallista aikaa. Reitti kulki pitkin kaunista rantabulevardia, Bellarian katuja, maaseutua ja puistoja. Maaseutuosuudella avautui huikean hienoa vuoristomaisemaa ja kohdalle osui myös upea auringonlasku. Reitti oli tasainen (nousumetrejä 40) ja kaikilla onnistui juoksu todella hyvin, taisipa siellä jokusilla enkatkin paukkua. Erityisen hienoa oli kun Päivi tuli maaliin tööttäilevän auton saattamana ja sai lisäksi lämpimät halaukset järjestäjien toimesta.
 |
| Valmiina starttiin |
 |
| 50v.-juhlamitalit |
Bellaria – paljoko painaa kokonainen vesimeloni?
Liekö syy juoksumatkan pituuden, kun tiimiläiset olivat erittäin rennossa lomailumoodissa. Toki Anun vetämät huikeat rantalenkit punnerruksineen ja kyykkyineen olivat ohjelmassa ja niihin osallistuttiin suht aktiivisesti. Aikaa kulutimme paljon kiertelemällä yhdessä ja erikseen Bellarian katuja ja kauppoja. Hedelmäkaupalla ihmetystä herätti jättimäiset melonit, joista suurimman painoa arvuuteltiin porukalla. Olihan Anun pakko kantaa meloni kauppiaan vaakaan punnittavaksi, jotta saatiin selvyys arvailuihin. Paino oli huikeat n.18 kg. Ostopäätös jäi kuitenkin tekemättä.. Toki pienempiä hedelmiä ostimme ja ne olivatkin todella maukkaita. Kävelykierrokselle riitti nähtävyyksiä, kahviloita, ruokapaikkoja ja jäätelöä moneen makuun. Tiimille tyypilliseen tyyliin hauskuutta riitti, jopa käsiin sulavista jäätelöistä.
 |
| Mr. Arcoxia |
 |
| Uuh, I Love Bellaria! |
Rimini – rakkautta ja taidetta
Bellaria oli paikkana sen verran pieni, että Anu ja Markus järjestivät päivämatkan Riminin keskustaan. Sinne matkasimme paikallisbussilla. Liekö Juhanin Ferrari-paita herättänyt bussikuskimme kilpailuvietin, sillä hän antoi meille melkoisen ajonäytöksen matkalla kohti Riminiä. Kauhukahvat olivat kovassa käytössä ja aiheutti se meidän presidentille jopa pahoinvointiakin. Perille ehjänä päästyämme Anu bongasi mukavan ravintolan missä saimme erittäin vieraanvaraista kohtelua. Pöydät järjestettiin sielläkin siten, että koko seurue istui saman pöydän ääressä. Hyvän ruoan jälkeen meille tarjoiltiin jälkiruoaksi ilmaiseksi valkoviiniä ja makeaa piirakkaa. Tämän jälkeen oli energiaa kiertää Riminin nähtävyyksiä. Mieleen jäi erityisesti Tiberiuksen yhä käytössä oleva silta (n.2000 vuotta vanha) sekä pieni katu nimeltä Via Marecchia joka oli täynnä seinämaalauksia ja löytyi sieltä vielä rakkauden vihreä ovikin. Historian havinaa riitti täälläkin joka puolella.
 |
| Rakkauden portti |
 |
| Tiberiuksen silta |
Bologna – kaupungin sykettä ja kulttuuria
Bolognaan lähdimme aamulla hotellin nurkalta vähän rauhallisemmalla bussikyydillä. Siellä odotti meitä vallan upea hotelli, jonne jätimme matkalaukut. Siitä lähdimme keskenämme ostoksille. Kivijalkakauppoja oli lukematon määrä. Ehdimme kävellä Via dell’Indipendenza kadun päähän, kun korviimme kantautui upeaita säveliä. Katumuusikko Pavlo Cartan sähkösellon soitto Piazza Maggiorella sai ihon nousemaan kananlihalle.
Huoneet saatuamme ja hetken hotellilla levättyämme lähdimme porukalla kiertelemään ja katselemaan Bolognan nähtävyyksiä. Anun johtamalla kierroksella näimme kaunista historiallista vanhaa kaupunkia, patsaita, jotka herättivät erityisesti naisväessä pientä hilpeyttä. Pienissä katukahviloissa oli mukava lepuuttaa jalkoja ja nauttia virvokkeita. Paikallisista kaupoista osa löysi kivaa ostettavaa tuliaisiksi. Makeimmat tuliaiset kuitenkin löytyivät Majanin (vuodesta 1796) suklaapuodista. Kannattaa ehdottomasti poiketa, jos matkaa Bolognaan. Muutenkin kaupunkina suositeltava kohde.
 |
| Neptunus kylmän uintiretken jälkeen |
 |
| Korvia hivelevää katusoittoa |
Bolognasta lähdimme bussilla lentokentälle yöllä kolmen aikaan ja lensimme Amsterdamin kautta Helsinkiin, jossa tuttu ja turvallinen Atro Vuolteen kyyti oli meitä vastassa. Kiitos tästä täydellisesti onnistuneesta matkasta kaikille mukana olleille ja erityisesti Anulle ja Markukselle järjestelyistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.