keskiviikko 25. huhtikuuta 2018

Tietoa tulevista mukavista tapahtumista ja viimeisestä ennen kesää poljettavasta pitkästä spinningistä

30.4. maanantailenkillä juostaan kympin lenkkinä Raholan Kympin reitti (vitonen luonnollisesti ennen sitä). Jos vain mahdollista, tule katsomaan paikkasi. Anu kertoo juoksun aikana myös muuta tapahtumaan liittyvää yleistä asiaa.

12.5. VIIMEINEN KEVÄÄN PITKÄ SPINNING 3 H KLO 15.30–18.30
Maksu 16 euroa (käteinen) tai liikuntaseteleillä. Seuraava pitkä spinning poljetaan vasta kesän jälkeen, joten tulehan ihmeessä nauttimaan vielä ennen kesää tämä setti! Ja tätä ennenhän voi aamulla kello 10 räväyttää ropan hereille juoksemalla Lamminpään kentällä klo 10 Cooperin testi! :)

8.6. perjantaina klo 19 merkataan Anun Maratonin reitti. Lähtö Nokian Edenin parkkipaikalta. Tällä kertaa juostaan vain kerran uusittu lenkki (10 km), eli ei siis puolikasta eikä maratoonia. Ilmoita Anulle tulostasi merkkausreitille!

9.6. lauantaina oma tapahtumamme Anun Maraton. ILMOITTAUDU ANULLE TALKOOLAISEKSI, VÄKEÄ TARVITAAN!

15.6. perjantaina lähdetään polkemaan Pirkan Yöpyöräily. Lähtö tapahtuu Hakametsän jäähallilta klo 21. Ilmoittele Anulle jos olet tulossa, tiedetään sitten ketä odottaa paikalle. Jokainen hoitaa ilmoittautumisensa ja maksun itse.

28.7. lauantaina soudetaan ratkiriemukas 40. Pirkan Soutu. Ja meidän vene/veneet lähtevät taas tuttuun tapaan toisessa aallossa, jonka lähtö on klo 16.00. Ole ajoissa paikalla! Laita tieto osallistumisestasi Anulle. Anu laittaa myöhemmin viitetiedon ja summan teamin sivuille, jolla jokainen voi sitten itse maksaa oman soutunsa. Soutu on annetulla viitteellä hieman edullisempi.

Nautitaan näistä ja tietysti myös monesta muusta hienosta tapahtumasta, joita on tulossa! Ilon kautta!

sunnuntai 22. huhtikuuta 2018

Japanin kiertueella

Olimme jo hyvän tovin puhuneet Japanin matkasta ja viime kesänä sitten päätimme varata lennot Nagoyaan ja paluun Tokiosta. Mitään käryä ei paikoista ollut, mutta tyrkyllä ollut Naganon maraton innoitti varaamaan juuri nämä paikat lennoille, koska Nagano näytti kartalla olevan jotenkin niin kauhian mukavasti Nagoyan ja Tokion välissä ja Finnair tarjosi suorat lennot näihin.

Naganon maratonille tarvitsi ilmoittautua lokakuussa ja melkolailla skarppina asian kanssa sai olla, koska jostain syystä ovat keksineet rajoittaa ulkomaalaisten osallistujien määrää 500:aan. Ilmo menikin aikanaan läpi ja sitten tarvitsikin järjestäjän mukaan odotella joulukuussa aukeavaa hotellien varausta. Hotellin varauksen tein heräämällä aamuviideltä tuona päivänä jännittyneenä, että kuinkahan käy jne. Hotelli saatiin ja maksettiinkin sitten myös maratonlisäkin. Tuo hotellin varaus kannattaa kyllä tehdä ihan omin nokkinensa, eikä odotella mitään erilllistä varaustilaisuutta. Naganossa on hotelleja ihan vaan riittävästi, joten jos olet menossa tuonne, varaa hotelli itse ja säästä rahaa. No, se siitä.

Nogoya

Maanataina hypättiin koneeseen Helsingissä klo 17.00 kraameissa ja matkattiin reilu 9h kohti Nipponia. Tiistaina aamukasin aikaan oltiin paikallista aikaa perillä ja alettiin antamaan sormenjälkiä lentokentällä ja passia vilkuttelemaan monessa eri pisteessä. Japaniin matkatessa ei tarvita kuin passi ja se kuuluisa hammasharja, mutta kannattaa varautua viettämään aikaa jonoissa. Kaikki meni lentokentällä hyvin muuten, mutta Anun sormet olivat tietysti niin kuivat, ettei niistä meinannut saada edes sormenjälkiä. 

Keli oli Nagoyassa kohdillaan ja hyvä niin, koska puoliunessa surffailtiin laukkujemme kanssa kohti hotellia ja vedettiin pari kertaa vähän harhaankin. Japanissakin kulkee taksitkin, mutta haluttiin nauttia ilmapiiristä heti alkuunsa. Lopulta hotla löytyi ja pikku päikkärit tekivätkin Jamesia ja Teutoria yht´aikaa. Tulopäivän ilta ja myös seuraava päivä käppäiltiin ympäriinsä paikkoja ihastellen. Toisena päivänä lähtiessämme kävelykselle nyppäsin juoksutossut laukusta, jotta kävely olisi entistä mielyttävämpää, mutta en sitten kuitenkaan viitsinyt niitä jalkaan laittaa, koska mukaan oli tarttunut kaksi oikean jalan tossua. Ohjelmaan lisättiin siis juoksutossujen hankinta, koska kahdella saman jalan tossulla ei viitsisi maratonia. Huomatkaa siis maratonille lähtiessä tarkistaa, että mukaan lähtee sekä vasemman että oikean jalan tossu. :-)

Voi, voi!
Kolmantena päivänä hypättiin turistibussiin, joka kiersi kaikki tärkeimmät nähtävyydet. Hyppäsimme pois Toyotan automuseon kohdilla ja Nogoyan linnan kupeessa. Molemmat paikat ovat todella käymisen arvoisia.






Nagoya oli ihan jees, mutta jotenkin jäi vähän sellainen tylsähkön kaupungin maku. Päivä tai kaksi täällä riittää hyvin. Kolmen yön jälkeen olisikin sitten aika siirtyä kohti Naganoa.

Nagano

Matkasimme Naganoon junalla. Matka kesti n.3h ja kustansi n.40€/naama. Japanissa paljon liikkuessa kannattaa ostaa ennen matkaa Japanin VR:n lippu, niin säästää helposti ja sama lippu käy miltei mihin vaan. 

Nagano olikin sitten Nogoyan n.2,5miljoonan asukkaan kaupunkiin verrattuna melkosen pieni ja vastaa suurinpiirtein Tamperetta. Kaupungin palvelut sijoittuvat melkosen mukavasti kohtuu pienelle alueelle ja alkaa heti rautatieasemalta. tarjolla on paljon hyviä ravintoloita ja kahviloita jne. Shoppailupuolesta muuten en osaa sanoa, kun ei juurikaan putiikeissä hypätty. Kaupungissa on myös todella hieno temppeli, missä on ihan pakko käydä. Temppelissä on myös ihan pakko kulkea läpi täysin pilkkopimeä tunneli. Pimeässä ei näe yhtään mitään ja koko matka on kuljettava oikea käsi seinää laahaten. Jos matkalla käsi osuu metaliin, on asiat hyvin, koska luvassa on pelastusta ja paratiisipaikkaa ja vaikka mitä. Meidän tunneli meni enemmänkin pikku paniikissa yhden hokien "Apua, mää en selviä!", mutta lopulta päivänvaloon päästiin ja se käy meidän paratiisista. Upea temppeli siis.





Lauantai olikin sitten expo-päivä. Järjestäjä puolesta oli edullinen bussikuljetus expolle, joka kustansi 200jeniä. BigHat-areena, joka oli nyt expona toimi vuonna 1998 myös Leijonien näyttämönä Naganon olympialaisissa. Tuolloinhan mukana olivat ensi kertaa NHL-pelurit ja kuten kaikki muistavat, Leijonat nappasivat pronssia voittaen Kanadan. Tunnelmaa siis piisasi. Expo oli oikein kattava ja sieltä sai halutessaan halvalla geelejä ja muita tarvikkeita. Ainahan expot eivät niin edullisia ole.



Numerot lapasessa lähdettiin ensin takaisin bussiasemalle ja sieltä hypättiin n.tunnin ajomatkan päähän Shibu Onsenin kylille. Tuolla oli mahdollisuus nähdä villejä lumiapinoita. Bussi jätti meidät pysäkille mistä selkeiden ohjeiden mukaan lähdimme kävelemään mäkeä ylös metsään. Jonkin ajan kuluttua näimmekin ensimmäiset lumiapinat touhuamassa omiaan. Jatkoimme matkaa kuumille lähteille, joissa apinat kylpevät. Yhtään kylpevää apinaa ei nähty, mutta satoja apinoita noin muuten. Hieno kokemisen arvoinen paikka.




Mäeltä alas tullessa kannattaa poiketa syömässä ja maistamassa paikallista pienpanimo-olutta FarmHouse nimisessä ravintolassa. Makuelämys, palvelu, tunnelma ja ihan  kaikki on kohdillaan tässä paikassa.




Sunnuntai valkeni harmaana sateisena klähvin näköisenä. Viiden korvalla vetästiin aamupalaa napaan ja lykättiin sadevaatetta niskaan ja lähdettiin kohti junaa, jolla liikahdettiin yhden pysäkin verran. Pysäkiltä mentiin siististi jonossa kohti lähtöaluetta. Kävelymatka on asemalta n.15min. ja matkalla on pari kauppaa missä voi piipahtaa ostamassa vaikka Japanilaisten suosiman pullotetun kahvin tai teen ja joka kaupassa on tarjolla myöskin vessa. Ihan vaan vinkkinä siis.





Lähtöalueella ja matkalla sinne kaikki pelasi todella hyvin. Japanilaisten kulttuuri näkyi myös kävelymatkan varrella useina kumertelevina oppaina. Eksyä ei voi ja lähtöpaikalla kaikki toimii. Ainoa miinus oli bajamajat. Kerrankin olivat siistejä ihan joka puolella, mutta kun ne oli sellaisia reikä lattiassa-malleja.

Lähtöä odotellessa meidän vieressä oli joku erittän kova julkkis, jota kaikki tuntui ihailevan. Siinä kului aika hyvin seuretessa kuinka kaikki hänelle pokkailivat. Vähintään siis Lasse Pöystin veroinen kaveri siis kyseessä. Lopulta matkaan päästiin. Heti alusta asti tuntui, ettei ennen matkaa jyllännyt flunssa ollut päästänyt täysin otteestaan hapen kulkiessa hieman huonosti. Kauhajoella hölkätty maraton pari viikkoa aiemmin oli jäänyt viimeiseksi hengästyttäväksi suoritukseksi. Matka kuitenkin taittui ihan mukavasti. Reitti ei tarjonnut oikein mitään erikoista olympia-areenoiden lisäksi, vaan oli enemmänkin tasaista nopeaa reittiä. Siis nopeaa, jos on nopea. Loppuosassa alkoi näkyä vuoria ja kukkivia kirsikkapuitakin. Fiilis ja kannustus oli kuitenkin alusta loppuun todella hyvä. Paikallisia oli sankoin joukoin kannustamassa, vaikka satoikin. Kannustuksesta ei muuten saanut selvää, mutta selviä sanojakin joukosta erottui esim. Tampere,Tampereeee ja lämpäreeee. Voi olla, että vain kuulostivat tuolta, mutta kuitenkin nuo kaikuivat korvissa vielä pitkään hölkän jälkeenkin.





Maaliin tultiin ja sama hyvin toimiva järjetely sai jatkoa olympiastadionilla, josta saatiin matkaan hyvyyksiä, mitalit, pyyhkeet ja muuta. Kuljetukset toimivat todella hyvin ja jouheasti. Maalipaikalla oli myös mukavasti tarjolla ruokakojuja ja muita palveluita. Kaikki siis toimi todella hyvin alusta loppuun.

Maratonin jälkeen olikin ohjelmassa paikallista hyvää ruokaa ja lepoa ennen siirtymistä suureen ja mahtavaan Tokioon.

Tokio

Hyppäsimme Naganosta luotijunaan, joka kuljetti meidät hurjalla nopeudella Tokion kylille. Tokiosta voisi kertoa vaikka kuinka ja paljon, mutta enemmänkin voisin kehoittaa jokaista jota paikka kiinnostaa mennä kokemaan tuo uskomattoman iso kaupunki itse. Kaupunki on aivan käsittämättömän iso ja väkeä piisaa. Kaupungin n.13miljoonasta asukkaasta huolimatta kaaosta ei ole ja kaikki toimii. Kaikkialla on siistiä, turvallista ja syödä uskaltaa melkein mitä vain. Me emme tykkää mistään susheista yms., mutta kaikkea hyvää löytyy kaikille. Japanissa ei tuntunut myöskään olevan tarjolla mitää pöyristyttävää, vaan kaikki on laadukasta ja meidän makuun sopivaa purtavaa.





Tokiossa kävelimme todella paljon ja näimme vielä enemmän esim. maailman toiseksi korkeimman rakennuksen, jossa myös piipahdimme 350m. korkeudessa olevalla näköalatasanteella, aikainen kalatori oli kiva, uskomattomia rakennuksia ja vaikka mitä.

Tämmönen reissu tällä kertaa.
Terveisin,
A&M ja Don Jarmo

maanantai 16. huhtikuuta 2018

Retkiluistelun hurmaama - Mari

Hurmioitunut retkiluistelija.

Talvi on selkeästi päätöksessä ja kevät etenee hurjaa vauhtia kohti kesää. Haikein mielin moni pakkaa talviurheiluvälineitä varastoon odottelemaan ensi talvea, joka voisi olla vähintään yhtä hieno ja runsasluminen kuin tämä mennyt talvi oli. Itsellä kirvelee sielua erityisesti retkiluistelun päättyminen ja uuden kauden odottaminen. Mistähän tässä sitten on lopun kaiken kysymys?

Kolme vuotta sitten Tohlopin pienelle järvelle ilmestyi kapeahko n. 3,2 km pitkä luistelurata jota yksi perheen isä piti auraamalla hyvässä kunnossa. Luistelusta innostuneena kipaisin kauppaan ja intoa piukassa hankin hokkarit. No, kaunoluistinten kanssa lapsena luistelun opetelleena hokkarit osoittautuivat yllättävän haastaviksi luistimiksi. Tästä kuitenkin innostuksen ja kipinän luisteluun saaneena päätin seuraavana talvena investoida kunnon retkiluistimiin. Meno oli huomattavasti tasaisempaa ja keveämpää. Luistin ei myöskään tökännyt joka railoon mitä radalla oli, vaan liukui unelman lailla niiden ylitse. Ja kun luisteluvarmuutta löytyi, niin vauhtikin kasvoi sitä mukaan.

Kyllä nyt kelpaa viilettää jäällä.

Tohlopin rataa ympäri ahkerasti aikani kierreltyä nälkä kasvoi syödessä. Katseeni alkoi hakeutumaan radan ulkopuolisille jääkentille, joille en todellakaan yksin uskaltautunut mennä. Ensimmäisen retkikokemukseni hain siis turvallisesti Hiking Travelinin järjestämältä luisteluretkeltä Näsijärvellä Pikkupetäjä saarelle makkaran paistoineen. Ensimmäiset luistelupotkut oikealla luonnonjäällä herätti tunteen jota ei sanoin voi kuvailla. Tätä on pakko saada kokea lisää.

Retkeläiset nauttimassa.

Luistelukauden päätyttyä aloin ottamaan selvää, että miten pääsen retkuluisteluryhmiin joista olin paljon kuullut ja netistä tietoa hakenut. No netin ihmeellisestä maailmasta vastaus löytyi kaikkeen. Käytyäni ryhmän vaatiman turvallisuuskurssin teoriaosan ja alkutalvena järjestetyn tulokasretken, sain luvan osallistua retkiin joita järjestää useat retkiluisteluseurat ympäri maata. Tampereella vaikuttaa vahvana ja isohkona ryhmänä Tampereen Skrinnarit.

Taidetta jäällä.

Tästä se sitten lähti. Täydellinen hurahdus lajiin tapahtui ensimmäisellä oikealla virallisella retkelläni merijäille. Lähtö oli Porin Yyterin rannasta. Kuvat puhukoon puolestaan. Erikseen en retkien sisältöä lähde analysoimaan, mutta yhteenvetona voin sanoa, että luistelu luonnon jäillä, se hiljaisuus, aurinko, linnut, jään luenta, vaarapaikkojen havainnointi ja taukoeväät, luo semmoisen kokonaisuuden jossa ihmisen sisin ja mieli lepää täysin. Olo hipoo miltei täydellisyyttä.

'On tää vaan niin upeeta!'

Vaikka olenkin lajiin hurahtanut, haluan kuitenkin muistuttaa parista tärkeästä asiasta. Missään ei ole jäitä jotka tunnet. Älä mene milloinkaan yksin jäälle. Varaa aina tarvittavat pelastautumisvälineet mukaasi kun lähdet jäälle, vaikka sitten vain pilkkimään. Jos olet kiinnostunut retkiluistelusta, niin annan lisätietoa tarvittaessa luisteluun liittyen (mari.jarvinen@outlook.com). Oikein antoisaa ja turvallista kevättä ja kesän odottelua kaikille. Pian on ns. iso avanto auki jossa saadaan nauttia saunan jälkeisistä pulahduksista.

Matti ja Mari, onnelliset jäällä viihtyjät.

Teksti ja kuvat: Mari Järvinen

lauantai 7. huhtikuuta 2018

Teamivaatteiden tilaus!

Teamitakkeja, pipoja ja hiattomia paitoja voi sovittaa jumpilla ja lenkeillä toukokuun alkuun asti.

tiistai 3. huhtikuuta 2018

Jippii, taas se on täällä; huhti-toukokuun Tipaton & Herkuton!

Tämänkertainen Tipaton & Herkuton osuu ajalle 23.4.-24.5. (25. päivä saa taas revetä), eli reilut neljä viikkoa olisi tiedossa tätä ihanuutta! Tulehan mukaan 2:lla eurolla, niin olet mukana kaikkien osallistujien kesken (onnistuneiden) arvonnassa, jossa palkintona lahjakortti. Tällä kertaa T&H:ssa on jokaisella osallistujalla yksi jokeripäivä, mikä tarkoittaa että sen päivän voi herkutella ja 'tipatella' koko päivän. Päivän voi valita itse haluamansa päivän kohdalle.

Haasta itsesi, tässäkin, ja laita nimesi Anulle viestillä (040 828 5700), niin olet mukana arvonnassa. 2 euroa voi sujauttaa Anulle käteen kun hänet näet.

Alla ohjeita ja ruokavinkkejä, jos itsellä mielikuvitus alkaa loppumaan niiden suhteen.

TSEMPPIÄ KAIKILLE OSALLISTUJILLE!


Tipaton & Herkuton

TARKOITUS on jaksaa liikkua ja syödä terveellisemmin, eli ei mitään paastoa tai niukkuusaikaa, vaan pieni itsekuri herkkujen ja alkoholin suhteen, joten normaali ruoka kehiin. Voi käydä myös ravintolassa syömässä, sielläkin on monta hyvää vaihtoehtoa ruokien suhteen.

KIELLETYT AINEET: alkoholit, limonadit, makeiset, makeat ja suolaiset leivonnaiset, keksit, pullat, jäätelöt, lätyt, pannukakut, erilaiset makeat jälkiruokavanukkaat, sipsit, hampurilaiset, lihapiirakat, siivet, pizzat, grilliruoat, ranskalaiset perunat, kebabit, kuorrutetut hedelmät ja pähkinät...

HERKUTTELE NÄILLÄ: mehut, hillot (esim. puurossa, rahkassa, leivän päällä), tuoreet ja kuivatut hedelmät, marjat, erilaiset maustamattomat pähkinät, jugurtit, itse maustetut rahkat, hunajat, hedelmäsoseet, terveelliset wrapit...

SAA KÄYTTÄÄ: urheilu- ja proteiinijuomia/-tuotteita, urheiluun energiageelejä ja -pastilleja.

JOS ON KYSYMYKSIÄ, epävarmuutta, kysyhän rohkeasti Anulta (040 828 5700) laittaen tekstiviestiä.

sunnuntai 1. huhtikuuta 2018

Leskenlehti BONGAUS 2018

Kevään 2018 leskenlehtibongaaja-kisan voittaja on Outi Vatula. Onnea voitosta!

Leskenlehdet bongattu Pirkkalassa.