Japanin kiertueella

Olimme jo hyvän tovin puhuneet Japanin matkasta ja viime kesänä sitten päätimme varata lennot Nagoyaan ja paluun Tokiosta. Mitään käryä ei paikoista ollut, mutta tyrkyllä ollut Naganon maraton innoitti varaamaan juuri nämä paikat lennoille, koska Nagano näytti kartalla olevan jotenkin niin kauhian mukavasti Nagoyan ja Tokion välissä ja Finnair tarjosi suorat lennot näihin.

Naganon maratonille tarvitsi ilmoittautua lokakuussa ja melkolailla skarppina asian kanssa sai olla, koska jostain syystä ovat keksineet rajoittaa ulkomaalaisten osallistujien määrää 500:aan. Ilmo menikin aikanaan läpi ja sitten tarvitsikin järjestäjän mukaan odotella joulukuussa aukeavaa hotellien varausta. Hotellin varauksen tein heräämällä aamuviideltä tuona päivänä jännittyneenä, että kuinkahan käy jne. Hotelli saatiin ja maksettiinkin sitten myös maratonlisäkin. Tuo hotellin varaus kannattaa kyllä tehdä ihan omin nokkinensa, eikä odotella mitään erilllistä varaustilaisuutta. Naganossa on hotelleja ihan vaan riittävästi, joten jos olet menossa tuonne, varaa hotelli itse ja säästä rahaa. No, se siitä.

Nogoya

Maanataina hypättiin koneeseen Helsingissä klo 17.00 kraameissa ja matkattiin reilu 9h kohti Nipponia. Tiistaina aamukasin aikaan oltiin paikallista aikaa perillä ja alettiin antamaan sormenjälkiä lentokentällä ja passia vilkuttelemaan monessa eri pisteessä. Japaniin matkatessa ei tarvita kuin passi ja se kuuluisa hammasharja, mutta kannattaa varautua viettämään aikaa jonoissa. Kaikki meni lentokentällä hyvin muuten, mutta Anun sormet olivat tietysti niin kuivat, ettei niistä meinannut saada edes sormenjälkiä. 

Keli oli Nagoyassa kohdillaan ja hyvä niin, koska puoliunessa surffailtiin laukkujemme kanssa kohti hotellia ja vedettiin pari kertaa vähän harhaankin. Japanissakin kulkee taksitkin, mutta haluttiin nauttia ilmapiiristä heti alkuunsa. Lopulta hotla löytyi ja pikku päikkärit tekivätkin Jamesia ja Teutoria yht´aikaa. Tulopäivän ilta ja myös seuraava päivä käppäiltiin ympäriinsä paikkoja ihastellen. Toisena päivänä lähtiessämme kävelykselle nyppäsin juoksutossut laukusta, jotta kävely olisi entistä mielyttävämpää, mutta en sitten kuitenkaan viitsinyt niitä jalkaan laittaa, koska mukaan oli tarttunut kaksi oikean jalan tossua. Ohjelmaan lisättiin siis juoksutossujen hankinta, koska kahdella saman jalan tossulla ei viitsisi maratonia. Huomatkaa siis maratonille lähtiessä tarkistaa, että mukaan lähtee sekä vasemman että oikean jalan tossu. :-)

Voi, voi!

Kolmantena päivänä hypättiin turistibussiin, joka kiersi kaikki tärkeimmät nähtävyydet. Hyppäsimme pois Toyotan automuseon kohdilla ja Nogoyan linnan kupeessa. Molemmat paikat ovat todella käymisen arvoisia.

Nagoya oli ihan jees, mutta jotenkin jäi vähän sellainen tylsähkön kaupungin maku. Päivä tai kaksi täällä riittää hyvin. Kolmen yön jälkeen olisikin sitten aika siirtyä kohti Naganoa.

Nagano

Matkasimme Naganoon junalla. Matka kesti n.3h ja kustansi n.40€/naama. Japanissa paljon liikkuessa kannattaa ostaa ennen matkaa Japanin VR:n lippu, niin säästää helposti ja sama lippu käy miltei mihin vaan. 

Nagano olikin sitten Nogoyan n.2,5miljoonan asukkaan kaupunkiin verrattuna melkosen pieni ja vastaa suurinpiirtein Tamperetta. Kaupungin palvelut sijoittuvat melkosen mukavasti kohtuu pienelle alueelle ja alkaa heti rautatieasemalta. tarjolla on paljon hyviä ravintoloita ja kahviloita jne. Shoppailupuolesta muuten en osaa sanoa, kun ei juurikaan putiikeissä hypätty. Kaupungissa on myös todella hieno temppeli, missä on ihan pakko käydä. Temppelissä on myös ihan pakko kulkea läpi täysin pilkkopimeä tunneli. Pimeässä ei näe yhtään mitään ja koko matka on kuljettava oikea käsi seinää laahaten. Jos matkalla käsi osuu metaliin, on asiat hyvin, koska luvassa on pelastusta ja paratiisipaikkaa ja vaikka mitä. Meidän tunneli meni enemmänkin pikku paniikissa yhden hokien "Apua, mää en selviä!", mutta lopulta päivänvaloon päästiin ja se käy meidän paratiisista. Upea temppeli siis.

Lauantai olikin sitten expo-päivä. Järjestäjä puolesta oli edullinen bussikuljetus expolle, joka kustansi 200jeniä. BigHat-areena, joka oli nyt expona toimi vuonna 1998 myös Leijonien näyttämönä Naganon olympialaisissa. Tuolloinhan mukana olivat ensi kertaa NHL-pelurit ja kuten kaikki muistavat, Leijonat nappasivat pronssia voittaen Kanadan. Tunnelmaa siis piisasi. Expo oli oikein kattava ja sieltä sai halutessaan halvalla geelejä ja muita tarvikkeita. Ainahan expot eivät niin edullisia ole.

Numerot lapasessa lähdettiin ensin takaisin bussiasemalle ja sieltä hypättiin n.tunnin ajomatkan päähän Shibu Onsenin kylille. Tuolla oli mahdollisuus nähdä villejä lumiapinoita. Bussi jätti meidät pysäkille mistä selkeiden ohjeiden mukaan lähdimme kävelemään mäkeä ylös metsään. Jonkin ajan kuluttua näimmekin ensimmäiset lumiapinat touhuamassa omiaan. Jatkoimme matkaa kuumille lähteille, joissa apinat kylpevät. Yhtään kylpevää apinaa ei nähty, mutta satoja apinoita noin muuten. Hieno kokemisen arvoinen paikka.

Mäeltä alas tullessa kannattaa poiketa syömässä ja maistamassa paikallista pienpanimo-olutta FarmHouse nimisessä ravintolassa. Makuelämys, palvelu, tunnelma ja ihan  kaikki on kohdillaan tässä paikassa.

Sunnuntai valkeni harmaana sateisena klähvin näköisenä. Viiden korvalla vetästiin aamupalaa napaan ja lykättiin sadevaatetta niskaan ja lähdettiin kohti junaa, jolla liikahdettiin yhden pysäkin verran. Pysäkiltä mentiin siististi jonossa kohti lähtöaluetta. Kävelymatka on asemalta n.15min. ja matkalla on pari kauppaa missä voi piipahtaa ostamassa vaikka Japanilaisten suosiman pullotetun kahvin tai teen ja joka kaupassa on tarjolla myöskin vessa. Ihan vaan vinkkinä siis.

Lähtöalueella ja matkalla sinne kaikki pelasi todella hyvin. Japanilaisten kulttuuri näkyi myös kävelymatkan varrella useina kumertelevina oppaina. Eksyä ei voi ja lähtöpaikalla kaikki toimii. Ainoa miinus oli bajamajat. Kerrankin olivat siistejä ihan joka puolella, mutta kun ne oli sellaisia reikä lattiassa-malleja.

Lähtöä odotellessa meidän vieressä oli joku erittän kova julkkis, jota kaikki tuntui ihailevan. Siinä kului aika hyvin seuretessa kuinka kaikki hänelle pokkailivat. Vähintään siis Lasse Pöystin veroinen kaveri siis kyseessä. Lopulta matkaan päästiin. Heti alusta asti tuntui, ettei ennen matkaa jyllännyt flunssa ollut päästänyt täysin otteestaan hapen kulkiessa hieman huonosti. Kauhajoella hölkätty maraton pari viikkoa aiemmin oli jäänyt viimeiseksi hengästyttäväksi suoritukseksi. Matka kuitenkin taittui ihan mukavasti. Reitti ei tarjonnut oikein mitään erikoista olympia-areenoiden lisäksi, vaan oli enemmänkin tasaista nopeaa reittiä. Siis nopeaa, jos on nopea. Loppuosassa alkoi näkyä vuoria ja kukkivia kirsikkapuitakin. Fiilis ja kannustus oli kuitenkin alusta loppuun todella hyvä. Paikallisia oli sankoin joukoin kannustamassa, vaikka satoikin. Kannustuksesta ei muuten saanut selvää, mutta selviä sanojakin joukosta erottui esim. Tampere,Tampereeee ja lämpäreeee. Voi olla, että vain kuulostivat tuolta, mutta kuitenkin nuo kaikuivat korvissa vielä pitkään hölkän jälkeenkin.

Maaliin tultiin ja sama hyvin toimiva järjetely sai jatkoa olympiastadionilla, josta saatiin matkaan hyvyyksiä, mitalit, pyyhkeet ja muuta. Kuljetukset toimivat todella hyvin ja jouheasti. Maalipaikalla oli myös mukavasti tarjolla ruokakojuja ja muita palveluita. Kaikki siis toimi todella hyvin alusta loppuun.

Maratonin jälkeen olikin ohjelmassa paikallista hyvää ruokaa ja lepoa ennen siirtymistä suureen ja mahtavaan Tokioon.

Tokio

Hyppäsimme Naganosta luotijunaan, joka kuljetti meidät hurjalla nopeudella Tokion kylille. Tokiosta voisi kertoa vaikka kuinka ja paljon, mutta enemmänkin voisin kehoittaa jokaista jota paikka kiinnostaa mennä kokemaan tuo uskomattoman iso kaupunki itse. Kaupunki on aivan käsittämättömän iso ja väkeä piisaa. Kaupungin n.13miljoonasta asukkaasta huolimatta kaaosta ei ole ja kaikki toimii. Kaikkialla on siistiä, turvallista ja syödä uskaltaa melkein mitä vain. Me emme tykkää mistään susheista yms., mutta kaikkea hyvää löytyy kaikille. Japanissa ei tuntunut myöskään olevan tarjolla mitää pöyristyttävää, vaan kaikki on laadukasta ja meidän makuun sopivaa purtavaa.

Tokiossa kävelimme todella paljon ja näimme vielä enemmän esim. maailman toiseksi korkeimman rakennuksen, jossa myös piipahdimme 350m. korkeudessa olevalla näköalatasanteella, aikainen kalatori oli kiva, uskomattomia rakennuksia ja vaikka mitä.

Tämmönen reissu tällä kertaa.

Kuvia reissusta tästä.

Terveisin,

A&M ja Don Jarmo