torstai 31. toukokuuta 2012

Kuukauden raholalainen

Kesäkuun raholalaisena esittelemme Satu Kulmalan, jonka voit tavata monissa jumpissa useina päivinä joka viikko.



Kalkkulainen Satu (synt. 1986, horoskooppimerkiltään Vaaka) toimii tällä hetkellä kotiäitinä ja nauttii olostaan kotiaskareiden parissa. Jumpat katkaisevat mukavasti arjen touhut ja antaa jaksamista niihin. Perheeseen kuuluu tytär Elli 4v., Samuel-poika 8kk ja aviomies Tuukka. Satulla ja  Tuukalla on takana pitkä taival yhdessä oloa, eli n.9 vuotta. Perhe viettää paljon aikaa yhdessä ja pariskunta on omistautuneita toisilleen.

Satu on asunut lapsuus- ja nuoruusajan Ylöjärvellä, josta tie toi Kalkkuun. Tästä voi päätellä, että Tampere on hyvä paikka asua.

Liikunta merkitsee Sadulle omaa aikaa ja tuo hyvää mieltä. Jumpan jälkeen olo on erilainen ja virtaa riittää taas perheelle. Raholan jumppatunneista Sadulle maistuu parhaiten pumppaus, lihas & syke-tunti ja muokkaus. Usein Satu käy myös spinningissä ja kuntonyrkkeilyäkin hän on kokeillut. Satu sai myös äitinsä innostumaan ohjatuista tunneista omalla innokkuudellaan, myös isä on nähty spinnaamassa, joten Sadun aktiivinen kuntoilu on tarttunut myös perheeseen. Satu toteaa, että " Iso kiitos kuluu miehelleni ja kaikille isovanhemmille, jotta jumpalla käynnit onnistuvat". Satu kertoo liikunnan tuloksien näkyvän ja tuntuvan hyvältä ja lausahtaa samalla, että terve riippuvuus liikuntaan on olemassa. Pienten lasten äiti saa mojovan määrän liikuntaa touhutessaan lasten kanssa heidän ehdoillaan. Harrastuksiin lukeutuu myös kuorolaulu sekakuorossa, jossa hän käy äitinsä kanssa. "Äänilajini on sopraano", Satu heläyttää. Liikunta on kuulunut aina Sadun elämään, nuorena sydäntä lähellä olivat ratsastus, baletti ja hiphop... Balettiharrastus seurasi mukana 5 vuotta. Perheen isän harrastukset ovat hieman erilaiset, pinnalle nousevat syöminen ja tietokonepelit. Elli-tytär harrastaa temppukoulua, balettia, luistelua ja käy muskarissa. Sadun mielestä perheellä pitää olla virikkeitä ja sosiaalista toimintaa. Liikunnan ohella käydään kavereiden kanssa kahvittelemassa ja vaihtamassa kuulumisia.

Yhteistä aikaa perhe viettää hyvän ruoan parissa ja kokoperheen elokuvia katsellessa. Satu ei itse kokkaa, vaan hän suorastaan inhoaa ruoan laittoa, mutta onneksi mies on ammatiltaan kokki ja hän tekee ruokaa myös kotona. "Teen ruokaa vain pakon edessä, mutta leipominen kiinnostaa kyllä, korvapuustit on bravuurini", Satu toteaa. Koko perheen lempiruoka on sushi. Kaikenlaiset salaatit lihan kera toimivat myös.

Sadun unelma menu:
Alkuruoka
Merellinen salaatti
Pääruoka
 Sushi
Jälkkäri
Korvapuusti (valmistettu voihin ja punaiseen maitoon)
 




Ammatiltaan Satu on kosmetologi ja merkonomi. Elli syntyi samana päivänä, kun Satu valmistui kosmetologiksi ja Samuel kuukauden ennen merkonomin papereiden saantia. Kiinnostus opiskeluun on edelleen kovaa, mutta vielä ei tiedä opiskelun kohdetta. Tulevaisuudelta odotan eniten onnellisuutta.
"Uskon johdatukseen, johdatus on kasvattanut uskoa asioiden suhteen ja niiden sujumiseen. Rukouksella on iso voima monissa arkipäivän eri asioissa",kertoo Satu. "Vahvuutenani on päätöksenteko, jos päätän jotain niin se pitää. Heikkouteni on kärsimättömyys arjen tilanteissa", hän toteaa.

Seitsemän nopeaa

Housut vai hame? Hame.
Mustavalkoinen vai värikäs? Värikäs.
Kevät vai syksy? Kevät.
Mansikka vai appelsiini? Mansikka.
Suora vai mutkikas? Mutkikas
Kakku vai karkki? Karkki
Musiikki vai kirja? Kirja

4 vähän hitaampaa

Mitä eläintä muistutat ja miksi? Kultaista noutajaa, koska kaipaan seuraa.
Jos olisit näyttelijä, voittaisitko Oscarin ja missä kategoriassa? Kyllä, draamassa. (lempi näyttelijöitä ovat: Maggie Smith, Meryl Streep)
Sarjakuvahahmo joka kiinnostaa ja miksi? Iines Ankka, topakkuus, jämptiys, ei ole avuton.
Lempivärisi? Vaaleanpunainen ja vaaleansininen. Näin on ollut aina.




torstai 24. toukokuuta 2012

NYT TIIMIASU JA PITKÄ LENKKI

Tiimiasut ovat saapuneet ja menossa painatukseen, joten on maksun aika!
Maksu tilille: 450300- 173561 Sports Team Rahola ry
Hinta: 120€
Viestikenttään: oma nimesi ja team asu
Eräpäivä 1.6.2012

HUOM!

LAUANTAIN PITKÄ LENKKI ON PERUTTU JA SIIRRETTY SUNNUNTAILLE 27.5. KLO 10.00!

Ja tosiaan Raholan kympin kuvat löytyy tän linkin takaa: Kuvat 2012. Nappaa omasi talteen.
Kuvaajana toimi Jamis.

Tiimiläisten touhuja Raholan Kympiltä tästä
Paparazina Anu

tiistai 22. toukokuuta 2012

Jaanan ensimmäinen puolikas


Helsinki City Run 5.5. 2012

Kun viime syksynä vahingossa löysin loistavan Team Raholan – juoksuporukan, olin vielä täysin aloittelija näissä juoksutouhuissa.  Nyt olen saavuttanut ensimmäisen etappini kun osallistuin elämäni ensimmäiseen juoksukilpailuun, Helsingin puolimaratoniin. Lähdin uteliaana testaamaan kuinka juoksu sujuu isossa porukassa numerolappu rinnassa. Matkaan lähdin melko luottavaisin mielin sillä olinhan reenannut tunnollisesti koko talven yksikseni tarkan ohjelman mukaisesti sekä raholalaisten kanssa. 



HCR:ään osallistui meitä raholalaisia minun lisäkseni muutama muu, mutta tulimme eri kyydeillä paikalle enkä nähnyt heitä siinä väenpaljoudessa. Ainoastaan Taimiston Niina tuli samalla kyydillä kuin minä ja hänen kanssaan tuli vaihdettua tuntemuksia juoksusta.

Vähän ennen lähtöä sää oli vielä kolea ja ilmassa oli sateen uhkaa.  Ensimmäinen pulmani oli se millä vaatetuksella lähtisin juoksemaan? Katsoin sitten mallia oikeista juoksijoista ja puin päälleni juoksutrikoot ja t-paidan. Näin olikin hyvä juosta. Kun matkaan lähdettiin, sää kirkastui ja saimme juosta suurimman osan matkasta auringon paisteessa. Olin kolmannessa lähtöryhmässä. Lähtöä odotellessa joka  puolelta kuului innostunutta puheensorinaa, mutta juoksun alettua puhe vaimeni ja ympärilläni oli vain keskittyneitä juoksijoita.  Juoksin mielestäni hyvää vauhtia, mutta silti ihmisiä vain vyöryi ohitseni jatkuvasti. Epäilin jo että ohitseni juoksee kohta seuraavan lähtöryhmän juoksijoita. Mutta ei sentään, kaikilla näytti olevan samanväriset numerolaput rinnassaan. 



Puolessa välissä juoksuni alkoi tuntua tosi hyvälle ja päätin lisätä vauhtia. Silloin minäkin sain kokea ohittamisen riemua vähän aikaa! Muutaman kilometrin jälkeen kuitenkin aloin epäilemään etten koko loppu matkaa jaksa niin kovaa mennä, joten hidastin taas vauhtiani.  Eräs nuori mies puuskutti rinnallani ja ihmetteli, että onko noista energiageeleistä hyötyä kun näki minun sellaista ottavan.  Minä asiantuntevasti kehuin niitä, vaikka vielä puoli vuotta sitten ihmettelin mistä ihmeen geeleistä porukat puhuu.  Hän lupasi ensi kerralla kokeilla. Tällä puolimaratonilla samalla testailin juoksuvyötäni ja energiageelejä tulevaa kokomaratonia silmällä pitäen. Kun stadion alkoi häämöttää, innostuin taas lisäämään vauhtia. Viimeiset ylämäet menivät kevyesti, voimia oli jäänyt varastoon. Stadionin portista juostessani tuuletin, loppusuoralla vilkuttelin katsomoon, maalissa tuuletin.  Minä taisin olla ainoa vähän tärähtänyt tuulettaja. Olin hyvällä mielellä kun olin selvinnyt maaliin hyvissä voimin ja olin nauttinut juoksustani. Aika ei päätä huimaa, mutta minulle se oli hyvä. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin.


                   Jaana Putkinen

sunnuntai 20. toukokuuta 2012

Kiitos kaikille Raholan kympille osallistuneille

Raholan kymppi 2012 on saatu turvallisesti päätökseen! Suurkiitos kaikille 109 osallistujalle, kaikille vapaaehtoisille sekä yhteistyökumppaneillemme. Tulokset löytyvät nyt yläpalkista, Tulokset 2012 - napin takaa. Linkki tuloksiin on myös tässä. Mikäli tuloksissa on jotain huomautettavaa, korjauspyynnön voi laittaa sähköpostilla osoitteeseen pyykko.laura(a)gmail.com. Tulokset toimitetaan myös Juoksija-lehteen ja ne julkaistaan lehden mukana  tulevassa Tulospörssissä.

Onnittelut uusista reittiennätyksistä Teppo Syrjälä (0:33:28) ja Marita Siniluhta (0:43:03).

HUOM! Mikäli sijoituit omassa juoksusarjassasi kolmen parhaan joukkoon ja pokaalipoikamme Markus ei tavoittanut sinua maalialueella pokaalin kanssa, ota yhteyttä Markukseen markus.ilva(a)elisanet.fi tai 050 5487661. Markukselle voit myös antaa muutenkin palautetta tapahtumasta, kaikki kommentit otetaan kiitollisena vastaan.

Tästä on hyvä jatkaa taas ensi vuoteen ja uuteen ja uljaampaan Raholan kymppiin!

Kiitos.

TÄNÄÄN RAHOLAN KYMPPI

Su 20.05.2012 II RAHOLAN KYMPPI

PAIKKAKUNTA, LÄHTÖPAIKKA ja KELLONAIKA: Tampere, Raholan liikuntakeskuksen parkkipaikka (Teerivuorenkatu 2), lähtö yhteislähtönä sunnuntaina 20.5.2012 klo 11. Ennen lähtöä alkujumppa noin kymmenen minuuttia ennen starttia. Raholan liikuntakeskuksen suihkut ja WC-tilat ovat kilpailijoiden käytettävissä. Liikuntakeskuksessa on myös kahvio, josta voi ostaa kahvia, sämpylää, juomaa, suklaata yms. Liikuntakeskuksessa on ilmainen varustesäilytys.

MATKAT JA SARJAT: 10 km: N, N40, N50, N60; M, M40, M50, M60 ja kävelysarja

OSANOTTOMAKSUT JA ILMOITTAUTUMINEN: Os.maksu ennakkoon 15.5. mennessä juoksusarjoissa 12 e (JK 10 e), kävelysarjassa 10 e (JK 8 e). Ilmoittautuminen maksun yhteydessä, maksu tilille FI93 4503 0010 0735 61 (Aito säästöpankki 450300-173561), saaja Sports Team Rahola ry, merkitse viestikenttään nimi, seura, sarja ja JK-numero. Jälki-ilmoittautumismaksu juoksusarjoissa 15 e ja kävelysarjassa 12 e paikan päällä viimeistään klo 10 käteisellä. Vuoden 2011 juoksusarjojen voittajille ilmainen osallistuminen! Vuoden 2011 tulokset tämän linkin takana. Vuoden 2012 tulokset pyritään laittamaan nettiin kisapäivän iltana.

Ennakkoilmoittautuneiden numerolappujen nouto ilmoittautumispisteestä viimeistään klo 10.30.
 
Kaikille osallistujille Raholan kympin uniikki mitali! Kaikkien juoksusarjojen kolme parasta palkitaan ja kaikkien osallistuneiden kesken arvotaan arvontapalkintoja. Arvontapalkinnot voi noutaa numeroa vastaan kisan jälkeen liikuntakeskuksen kahvion tiloista. Uudesta reittiennätyksestä palkinto - reittiennätysmiehelle ja -naiselle On running -kisakengät! Toiseksi nopeimmille On running -juoksukengät. Mikäli reittiennätyksiä ei synny, palkitaan vain nopein mies ja nainen.

 

Reitti on virallisesti mitattu yksi 10km lenkki. Huoltopiste noin 5 km kohdalla, huollossa sekä maalissa tarjolla mehua ja vettä. UUTTA HUOLLOSSA! Olemme saaneet tähän tapahtumaan
X-nutrio urheilujuoman. X-nutrio kuuluu X-Tecnologyn laadukkaaseen tuoteperheeseen. Tuotteet ovat korkealaatuisesti testattuja ja ovat nyt ensimmäistä kertaa tarjolla Suomessa. X-nutrio urheilujuomat tarjoaa Nikander ja Wiinikka Oy. Lue lisää X-nutriosta täältä.

Reitin varrella on valokuvausta, vuoden 2011 kuvat tämän linkin takana.

Likimääräinen reittikartta:



HUOM! Kukin osallistuu omalla vastuullaan!
 
Yhteyshenkilö ja palautteet: Markus Ilva, 050 5487661,
markus.ilva@elisanet.fi

YHTEISTYÖSSÄ:
Vissyt tarjoaa Nokian panimo Oy
Paperit tarjoaa Georgia-Pacific
Reittiennätyspalkinnot ja X-nutrio urheilujuomat tarjoaa Nikander ja Wiinikka Oy
Parkkipaikat tarjoaa Bronto Skylift Oy
Raholan Kestitupa


TOIMITSIJAT HUOM!

- liikenteenohjaukseen osallistujat olkaa paikalla liikkarin pihassa viim klo 9.30
- reitinmerkkausporukka paikalla liikkarin pihassa viim. klo 7.30
- ilmottautumispisteen porukka paikalla liikkarin pihassa viim klo. 8.45 (ilmopiste oltava valmiina viim. klo 9.00)
- varustesäilytyksen porukka paikalla liikkarissa viim. klo 9.00

Muistakaa ottaa mukaan evästä ja juomista sekä säänmukainen varustus! Mahdollisuuksien mukaan tiimiasustetta tai jotain punaista sekä päällimmäiseksi keltainen liivi! Ota mukaan myös ehdottomasti kännykkä ja Markuksen numero 050 5487661.
Juoksun jälkeen Anu ja Markus toivottavat kaikki tervetulleeksi katsomaan jääkiekon MM-pronssiottelua Sorvaan :)

lauantai 19. toukokuuta 2012

Helaventti ja Yyterin maraton

17.5. Äetsän helaventtiin lähti autollinen tiimiläisiä eli: Outi, Mari, Anu ja Liikuttavien Unski 

                                          Mari, Anu Ode ja Unde

Matkaan piti lähteä Unden autolla,  mutta ameriikan ihme hieman yskähteli, joten Outin autolla startattiin kohti Äetsää sateisessa säässä. Outi ennusti sateen loppuvan ennen starttia, ja niin myös kävi (Outista tehdään tiimin meteoriit.. meteorologi).

                                   Tavoitteena hirrweeesti pokaaleja

Helaventillä oli tuttuja naamoja kannustamassa sekä juoksemassa. Reitti on mukava ja kiertää Unskin lapsuuden maisemia (myös Unskin sadas maraton juostiin näissä maisemissa 2011).

Kaikilla kulki hyvin. Mari tyylitteli uuden musiikin voimin uuteen enkaan, musiikin Mari oli saanut Äitienpäivälahjaksi tyttäreltään Riialta. Unski toimi Outin jäniksenä ja matka kulki joutuisasti rakkauden siivillä, loppukommenttina:"taaskaan en päässyt alle kahden", jäniksen vika siis. Anu painatti tasaisesti eteenpäin jumilihaksillaan, ajatuksissa vilkkui jo viikonloppuna juostava Yyterin maraton sekä Raholan Kymppi, joka on huipennus tälle viikolle.

Matkan varrella juoksupiireistä tuttu Arto pisti tulemaan sairaan hyvää mushnaa mm. puolivälin Ozzy laittoi jalat vispaamaan uudella energialla.

                                     Kakkonen, kakkonen, kakkonen

19.5. Yyterin maraton

Markuksen taival

Ilma oli kuin morsian, kesä tuoksui, vihdoinkin oli lämmin ja edessä taas uusi haaste. Maratonia lähtivät nylkkäämään A&M ja puolikkaalle lähtivät ärjymään Ritu ja Markus J.

Saavuttuamme Yyteriin ihailimme uskomattomia hiekkadyynejä uimarannalla ja ihailimme myös sairaan kylmää merituulta. Anu oli nähnyt unta edellisyönä Saharan tulikuumasta maratonista, joten se voidaan luokitella enneuneksi. Mutta siis, juoksu juostiin asvaltilla, pitkiä suoria taivaltaen ja tasaisuudesta nauttien. Urkkajuoma oli toimiva ja huolto pelasi muutenkin.

Markus lähti Yyteriin juoksemaan 40. maratoniaan ja tällä kertaa enkka oli mielessä. Alkuun 30km meni mainiosti ja pieni pelko oli persiissä, että hyvähän tästä voi tulla, mutta 31km juottopisteellä järki hiipi päähän ja jouduin toteamaan, että nyt paras hiljentää. Loppu matka meni sitten miten meni, mutta kivaa oli. Lopulta maaliin pääsin hengissä, vatsa tosin oli ihmeissään. Maaliin tulon jälkeen katsoin heti kuinka Markus J. ja Ritu olivat pärjänneet. Taululla luki ajat mitkä ketoivat molempien loistavista juoksuista. Erikoisuutena mainittakoon, että tällä kertaa Ritu ja Markus eivät tulleetkaan maaliin yht´aikaa, vaan pieni hajurako oli matkalla syntynyt, Markuksen halu nähdä Suomen matsi antoi voimia nopeaan juoksuun.

Suihkun jälkeen katottiin peliä, mikä ei tietenkään ollut kauheen hienoa, mutta prossi vaikuttaa varmalta. Vatsassa kiersi ja väänsi, mutta lopulta paniini maistui Kiikoisten apsilla, mihin myös loistavat puolimaratoonarit pysähtyivät tankkaamaan.

                       Markus yritti kylpylään, mutta joutui juoksemaan

Anu dyyneillä

Dyynit piti kuvata aluksi, mutta kamerahan jäi tietysti autoon, harmi. Dyynit olivat upeat, kuin unessani Sahara, hiekka napsahteli jalkojen alla ja hiekassa oli erilaisia muotoja. Kangastus kajasti kaukaisuudessa, siinä kaljupäinen beduiini tarjosi mehukasta mallasta. Kaiken onneksi hiekka ja moiset näyt saivat jäädä rannalle ja juoksu oli asvaltilla ja tarjolla oli urkkajuomaa.

Torstaina Helaventillä oli jo jumi päällä, perjantaina pumppiin täpöpainot (tottakai), joten jumi vain tykkäsi. Näillä mennään mitä on, ei muuta ko eteenpäin, koska ajalla ei niin ole merkitystä.

Olin aikaisemmin juossut Yyterissä puolikkaan ja nyt siis kokonainen oli edessä. Ennen Yyteriä tilastot keroivat 66:ta juostusta maratonista, joten edessä oli herkullinen 67.

Matka taittui miettien sunnuntain Raholan Kymppiä ja Leijonien pelin kulkua. Maaliin päästessäni pyörin aulassa miettien missä on suihku ja paljon peli on. Markus J. ja Ritu pelastivat minut ja kertoivat vastauksen molempiin suuriin kysymyksiin, joten suihkun jälkeen siirryin katsomoon Leijonien paita päällä, jotka olimme Markuksen kanssa varanneet mukaan kotimatkaa varten.

Pronssiottelua odotellessa Raholan Kympin jälkeen, toivottavasti saamme katsomoon porukkaa Leijonia kannustamaan! Tervetuloa kaikki!!

                                            Leijonille kans pronssia!

Ritun ja Markus J:n puolikas sujui taas mainiosti, molempien ollessa hyvävoipasia ja energisiä. Reykjavik, täältä tullaan!!!!!

                               Enkat taskussa kohti Reykjavikia!



lauantai 12. toukokuuta 2012

Raholan kymppi lähestyy

Raholan kymppi järjestetään tänä vuonna 20.5.2012. Osallistujainfon ja ilmottautumisohjeet löydät Raholan kympin sivulta. Ennakkoilmoittautuminen ei ole enää mahdollista.

UUTTA RAHOLAN KYMPILLÄ!
Olemme saaneet Raholan kympille urheilujuomaksi uuden X-NUTRIO urheilujuoman. Juoma on nyt ensimmäistä kertaa tarjolla Suomessa. Lue lisää X-NUTRIO sta täältä.

TOIMITSIJAT HUOM!
Markus laittaa sähköpostilla vielä vastuutehtävistä lisää, mutta tässä muutama tärkeä pointti kaikille tiedoksi:
- liikenteenohjaukseen osallistujat olkaa paikalla liikkarin pihassa viim klo 9.30
- reitinmerkkausporukka paikalla liikkarin pihassa viim. klo 7.30
- ilmottautumispisteen porukka paikalla liikkarin pihassa viim klo. 8.45 (ilmopiste oltava valmiina viim. klo 9.00)
- varustesäilytyksen porukka paikalla liikkarissa viim. klo 9.00

Ensi maanantailenkillä 14.5. klo 18.30 alkaen mennään Raholan kympin reitti läpi samoin kuin ensi viikon perjantaina klo 19.00 alkaen. Voit tulla mukaan myös pyörällä katsastamaan reitin ja oman ohjauspisteesi!

Muistakaa kisapäivänä ottaa mukaan evästä ja juomista sekä säänmukainen varustus! Mahdollisuuksien mukaan tiimiasustetta tai jotain punaista sekä päällimmäiseksi keltainen liivi! Ota mukaan myös ehdottomasti kännykkä ja Markuksen numero 050 5487661.

Juoksun jälkeen Anu ja Markus toivottavat kaikki tervetulleeksi katsomaan jääkiekon MM-finaalia Sorvaan :)

torstai 3. toukokuuta 2012

Upeat palkinnot reittiennätyksistä Raholan kympillä

Tänä vuonna yhteistyökumppanimme on luvannut Raholan kympin reittiennätyksen tekeville miehelle ja naiselle uudet, vasta markkinoille tulevat On running -juoksukenkien kisamallit! Toiseksi nopeimmat mies ja nainen saavat normaalit On running -kengät! Mikäli reittiennätyksiä ei synny, palkitaan vain nopein mies ja nainen näillä mahtavilla jalkineilla.

Team Rahola on jo muutaman vuoden testannut näitä uusia ja innovatiivisia kenkiä ja todennut ne erittäin hyviksi. 

ON Running -uutuuskenkien patentoitu ON CloudTec -pohja tekee juoksusta erityisen kevyttä: pohja vähentää niveliin kohdistuvaa iskua noin 30 % ja lisää eteenpäin suuntautuvaa ponnistusvoimaa noin 10 %. ON Running -juoksujalkineet palkittiin kesällä 2010 arvostetulla BrandNew Award -palkinnolla. Jalkineet on kehittänyt kuusinkertainen Ironman-kisojen voittaja Olivier Bernhard. ON Running -juoksujalkineita tuo maahan tukku- ja maahantuontiyritys Nikander.
Kehitetty vähentämään juoksijoiden nivelvaivojaJuoksun harrastajista jopa 60 % kokee rasitusta alaselässä, polvissa tai nilkoissa. Myös ON Running -juoksukenkien kehittäjä, sveitsiläinen insinööri ja kuusinkertainen Ironman-voittaja Olivier Bernhard, kärsi harrastuksensa aiheuttamista polvivaivoista. Hän halusi kehittää kengät, jotka vähentäisivät niveliin kohdistuvaa rasitusta. Ratkaisu löytyi juoksujalkineen pohjaan sijoitetuista 13 ovaalin muotoisesta iskuvaimentimesta ­ – nyt patentoidusta ON CloudTec -pohjasta. Pohja vaimentaa pystysuuntaisen iskun lisäksi myös vaakasuuntaista iskua. Niveliin kohdistuva rasitus vähenee tutkitusti 25–30 % ja eteenpäin suuntautuva ponnistusvoima lisääntyy 10 %.

Palkittu ja urheilijoiden ylistämä uutuuskenkäON Running -juoksukenkien avulla niin huippu-urheilijat kuin harrastelijajuoksijatkin voivat harjoitella pitkäkestoisemmin, useammin ja tehokkaammin. Jalkineista on apua myös sellaisille henkilöille, jotka eivät pysty juoksemaan tavallisilla juoksukengillä. Muun muassa maratonin moninkertainen maailmanennätysnainen, Tegla Loroupe, on valinnut ON Running -juoksujalkineet luottokengikseen. Jalkineet palkittiin yli 300 uutuustuotemerkin joukosta arvostetulla BrandNew Award -palkinnolla kansainvälisillä urheilualan ISPO-messuilla kesällä 2010.
(lähde:  http://www.mynewsdesk.com/fi/view/pressrelease/palkitut-on-running-kengaet-keventaevaet-juoksua-jopa-30-510322)


keskiviikko 2. toukokuuta 2012

Mikon Pyynikkijuoksu

Vanhana lähiruoan suosijana päätin myös suosia lähitapahtumaa katsellessani juoksukalenteria, josta huomasin että aina ei tarvitse lähteä Pyynikkiä pidemmälle voidakseen osallistua juoksutapahtumaan. Niinpä sitten sunnuntaiaamuna hyppäsin linjuriin jolla karautin kohti Ratinaa, bussi tosin hajosi matkalla, mutta onneksi vasta Hämeenkadun alussa niin ei voimat kulunut turhaan tepasteluun. Jälki-ilmottautumisen takia paikalla piti olla hyvissä ajoin koska pidin pientä motivaatio/säävarausta osallistumiseen. Reilut 30min makoiltuani tyhjässä pukukopissa rupesi muitakin juoksijoita valumaan paikalle ja olikin aika ruveta vaihtamaan vaatteita. Sää oli viimevuotista lämpimämpi ja vähätuulisempi eikä Pyhäjärvessäkään ollut jäätä kuten viime vuonna.

                                                 Pyynikin mäissä

Juoksuun lähdin tarkoituksella reipaasti ja se tuntuikin mukavalta heti alkuunsa.Ensimmäiset 8 km on rankimmat Pyynikin nousujen takia ja tästä syystä loput 13 km tuntuukin pelkältä alamäeltä Härmälään ja takaisin Ratinaan. Jossain puolenvälin tienoilla näin yhden teamilaisenkin kannustamassa perinteen mukaisesti pienessä kamenskissa pikkusikari suupielessä.

                   Kannustusjoukko matkan varrelta. Nyt suupielessä pulla.

Viimeiset 3 km tuntuivat jo raskailta ja vähän ennen kahtakymppiä törmäsin vielä johonkin ihmeen skettiteiniin joka ei merkeistäni huolimatta osannut mennä sivuun kapealta kävelytieltä vaan odotti että juoksen päin, niin kuin sitten teinkin ja hellävaroen ohjasin pojan nurmialueen puolelle, siinä vaiheessa
matkaa kun ei vaan enään pysty mitään erikoisväistöliikkeitä suorittamaan.No onneksi ei sattunut kuin skeittarin sieluun, sen verran kovaa urputusta sieltä nurmikolta kuului. Tästä huolimatta sain vedettyä hyvän viimeisen kilometrin ja stadionille kaartaessa kannustus oli huimaa koko perheen ja ex alivuokralaisen ansiosta. Maaliin saavuin hyvään aikaan 1.34.31 jolla enkat paukkui.. Tästä sitten rauhallisesti kohti Perniötä

Tuusulanjärven juoksijat, bussimaksu!

Tuusulanjärven juoksurientoon yhteiskuljetuksella matkanneet tiimiläiset, muistattehan maksaa matkanne tiimin tilille!

Maksun saaja: Sports Team Rahola ry
Tili: FI93 4503 0010 0735 61 (Aito Säästöpankki 450300-173561)
Maksu: 28,50 €
Viesti: Tuusulanjärven bussi

tiistai 1. toukokuuta 2012

Toukokuun raholalainen: Virpi

Toukokuun raholalaisena esittelyssä on pirtsakka Virpi.  

Pohjanmaalta Tampereelle

Vuonna 2009 alkoivat Virpin elämässä puhaltaa uudet tuulet, kun muutto Tampereelle tapahtui. Vaikka perhe, eli äiti, isä ja sisko perheineen sekä monet ystävät jäivät kotikonnuille, se ei ollut esteenä uusien tuulien vastaanotolle.

Asetuttuaan uuteen kotikaupunkiinsa taloksi teki Virpi uudenvuodenlupauksen, jossa hän päätti aloittaa jumpat jossakin kivassa liikuntapaikassa. Läheltä löytyi tämä niin monelle tutuksi tullut Raholan liikuntakeskus, ja se osoittautui sopivaksi paikaksi monessakin mielessä. Anun vetämä pumppi oli ensimmäinen kokemus, ja Virpi oli koukussa.

Valmiina spinnaamaan. (Kuva: Markus I)
– Vihdoin huippuvetäjä, Virpi tuulettaa. Tänä päivänä Virpin lajikirjoon kuuluu pumpin lisäksi spinning, zumba ja lihas&syke. Kuntonyrkkeily on vielä kokeilematta, mutta laji on herättänyt siinä määrin mielenkiintoa, että eiköhän Virpi vielä nyrkkeilynkin parissa tulla näkemään.

Satujumpasta se lähti

Liikunta on aina kuulunut Virpin elämään. Liikuntaura alkoi lapsuusajan satujumpasta, ja aikuiseksi vartuttua on tullut liikuttua harrastepohjalta eri lajien parissa aktiivisesti.

– Lentopalloa tuli aikoinaan pelailtua yli 10 vuotta ja pesäpalloa 5 vuotta, Virpi muistelee. Murrosiän mullistuksien jälkeen joukkuelajit saivat jäädä, mutta tilalle löytyi paljon muuta kivaa liikuntaa jumpista tanssiin ja hiukan pientä hölkkäilyäkin.

Montaa rautaa tulessa 


Leppoisaa sinkkuelämää viettävän Virpin elämässä on myös haaveita, jotka ovat osin jo toteutumassa ja osa vaatii vielä hiukan työstöä. Omaan kotiin Hyhkyyn Virpi muutti huhtikuussa.

– Onneksi uusi koti sijaitsee lähellä liikuntakeskusta, ettei tarvitse vaihtaa muualle, Virpi huokaisee helpottuneena.

Suurena haaveena ja tavoitteena on myös päästä opiskelemaan yliopistoon ja saada sieltä eväät luoda uutta työuraa. Hiukan pienempänä, mutta sitäkin tiukempana haaveena on tavoite juosta toukokuussa Raholan Kymppi. Tsemppiä sinne!

Koulutus ei mene koskaan hukkaan 


Virpi on opiskellut aikoinaan urheiluhierojaksi ja kuntosaliohjaajan pätevyyskin löytyy.

– Nämä kaksi koulutusta ovat olleet suurena apuna esim. jumpilla käydessä, koska liikkeet on tärkeää tehdä oikein, ettei riko paikkojaan, Virpi toteaa.

Virpillä oli aikomus tehdä liikunnasta leipätyö, mutta hän katsoi kuitenkin paremmaksi vaihtoehdoksi pitää liikuntapuoli mielekkäänä harrastuksena ja tehdä töitä muulla saralla.

Epäilyttävän vähän paheita


Paheet eivät paljon Virpin elämää paina. Viihteellä pitää aina silloin tällöin pyörähtää tuulettumassa, ja myös pienet suolaiset naposteltavat maistuvat niin hyvälle. Siinä ne.

Vapaa-aikana Virpi rentoutuu mielellään kirjan ääressä. Myös palapelien kokoaminen on mukavaa ajankulua, haastetta antaa n. 5000 palaa sisältävät palapelit. Pieni ongelma vaan on, mihin mahduttaa kootut ja liimatut palapelit.

Matkailu avartaa. (Kuva: Virpin kotialbumi)
– Vaikka voihan niitä antaa aina lahjaksi sukulaisille ja ystäville, Virpi naurahtaa.

Matkustelu kiinnostaa kovin ja eritoten kaukomatkat tai kohteet, joissa on tarjolla paljon kulttuurielämyksiä. Lisäksi olisi ihana hemmotella itseään erilaisilla paikallisilla hoidoilla ja herkkujen maisteluilla.

Tästä päästiin kätevästi Virpin mottoon: ”Jos jotain teet, niin tee se täysillä ja kunnolla”. Virpille toivotammekin oikein antoisaa kesää ja onnea uuteen kotiin!

teksti: Mari Järvinen

Tuusulanjärven maraton, puolikas ja kymppi




Tuusulan koitoksia kohti lähti la 28.4.2012 19 tiimiläistä! Matkaan lähti tuttuun tapaan hyväntuulinen porukka. Tässä muutaman kovakuntoisen tiimiläisen tuntemuksia hienosta tapahtumasta:  

Timo tunnelmoi 


Rantatien kymppi 28.4.2012

Johannan ja tiimin yllyttämänä lähdin ensimmäiseen juoksutapahtumaani sitten Hippo-kisojen vuonna 1992 - tuolloin olin vielä sprintteri ja matkana oli 60 m. Vuosien jääkiekkoilun jälkeen olen nyttemmin siis siirtynyt kestävyysurheiluun…

Alkuun hirvitti lähteä, kun treeni on ollut armeijatouhujen takia välillä vähän katkolla, ja parin edeltävän viikon aikana penikkatautikin oli jälleen aktivoitunut. Kympille päätin kuitenkin lähteä ilman kummempia aikatavoitteita, puolikkaaseen en kokenut löytyvän rahkeita. Sääret saatiin alkuviikosta murjottua auki, eikä niiden takia tarvinnut reissua perua.

Kisapäivän aamu valkeni hieman jännittyneessä tunnelmassa. Bussimatka sujui mukavasti ja suoritukseen valmistautuminen tapahtui vanhalla tutulla metodilla musiikkia kuunnellen. Perillä ilmoittautuminen, vaatteiden vaihto, hieman eväitä ja paljon odottelua. Lämmittelyssä sääret alkoivat taas hieman kipuilla, mikä hieman huolestutti.

                           Jalkoja kivistää ja ilme on sen mukainen

Pidempien matkojen taivaltajat oli lähetetty matkaan jo aikoja sitten, kun kympin lähtölaukaus lopulta kajahti. Sääriin alkoi sattua miltei välittömästi ja vauhtikin hieman hirvitti. Jaksanko tätä loppuun asti? Kestävätkö jalat? Onneksi pari kilometriä sinniteltyäni penikkatauti antautui, askel alkoi rullata kevyemmin ja matkakin maistui. Aurinko paistoi ja linnunlauluakin malttoi kuunnella. Takki oli kevätauringon kärventäessä ehkä hieman liikaa, t-paidallakin olisin varmaan pärjännyt. Juoksu kulki hyvin jonnekin 6-7 kilometrin tienoille, missä oli pakko poiketa pikaisesti pusikossa purkamassa ylimääräistä nestelastia.

Ylimääräinen pysähdys verotti hieman vauhtia, mutta suoriuduin kuitenkin maaliin ajassa 1:03:56 - ensimmäisenä Team Raholasta. ;) Viime metrit menivät niin taajuuksilla, että Gainomax-apina vaikutti hallusinaatiolta, enkä meinannut tajuta ottaa mitaliakaan vastaan. Hetken huilattuani ja tankattuani olo kuitenkin normalisoitui nopeasti, ja matkaa olisi voinut vaikka jatkaakin... Ensi kerralla siis pidemmälle!





R
     Kunnialla selvittiin ja reissun jälkeen kelpaa vähän tuulettaa
                             

 Johanna H.

Tuusulanjärven puolimaraton 28.04.2012.

Lähtö ensimmäiselle puolimaratonilleni tuli kahden viikon varoitusajalla. Ennen tätä kevättä olen muiden liikuntaharrastusteni ohella juoksennellut kolmen vuoden ajan keskimäärin 5-8 kilometrin matkoja kevät-syyskaudella, 11 kilometrin ylärajaa ylittämättä. Viime kuukausien aikana juoksuhimot ovat alkaneet ottaa yhä suurempaa sijaa liikuntaharrastuksistani. Usean vuoden mittaisen kilpaurheilutauon (salibandy) jälkeen olen herännyt siihen ajatukseen, että olisi kiva vähän haastaa itseään. Ujo tavoitteeni tälle kaudelle oli “juosta kymppi kivaan aikaan.” Nyt näyttää vahvasti siltä, että homma on lähtenyt vähän lapasesta…

Juostuani parit maanantailenkit Markus J yllytti minua lähtemään pitkälle 15 km:n yhteislenkille. Se oli jännittävä hetki, sillä enhän ollut aiemmin juossut niin pitkää matkaa. Lenkki kulki yllätyksekseni varsin kevyesti, ja oma kilometriennätys tuli rikottua siinä samalla. Loppumatkasta juttujen kääntyessä Tuusulanjärven reissuun, esitin ajatukseni että josko lähtisin mukaan taivaltamaan kymppiä. Ajatukseni tyrmättiin aika rivakasti,  ja kun  lopulta 10 ihmistä ympärillä hurraa “Puolikas! Puolikas! Puolikas!” ei siinä auta muu kuin pistää kiltisti puolimaratonin ilmoittautuminen sisään.

Tuusulanjärven puolikkaaseen oli ilmoittautumiseni jälkeen kaksi viikkoa aikaa, jonka aikana kävin juoksemassa vielä toisen pitkän yhteislenkin. Ainoa huolenaiheeni oli kireähköt reisilihakset, joiden kiukuttelu ilmenee pitemmillä matkoilla kipuilevina polvina. Kisaviikolla tankkasin Anun ohjeiden mukaan, ja panostin lihashuoltoon useamman tunnin edestä.  Perjantai-iltana viimeisen venyttelysession jälkeen alkoi toden teolla jännittämään - tuntui, kun joku olisi istunut rintakehäni päällä. Viimeiset tarvikkeet ja eväät pakattiin mukaan lähtöaamuna. Mukaan lähti mm. tiikeribalsamia polven kiristyksiä helpottamaan, sekä chia-siemenistä valmistettua urheilujuomaa, iskiatea, jonka voimin Tarahumara-intiaanit juoksevat kymmenistä satoihin kilometrejä päivässä.


                                        Iskiate,  inkkarien Dexal.
 

Chia-siemenet ovat pellavansiementen kaltaista superfoodia, ja ne sisältävät suuria määriä ravintokuitua, proteiinia, vitamiineja, antioksidantteja, sekä rutkasti omega 3-rasvahappoja. Veden kanssa reagoidessaan siemenet muodostavat ympärilleen geeliä, jonka ansiosta siemenet luovuttavat hitaasti energiaa ja nestettä -  Erinomaista evästä pitkille juoksureissuille valmistaututessa!  Tämä sammakonkutua muistuttava juoma herätti uteliaisuutta tien päällä, joten tässä kokeilunhaluisille yksinkertainen ohje:

* 1 lasillinen vettä
* 2 teelusikallista chia-siemeniä
* Lime-mehua ja hunajaa oman fiiliksen mukaan.

Sekoita ainekset veteen ja anna seistä hetken. Siementen muodostettua hyytelöä, on juoma valmista juotavaksi. Siemeniä kannattaa kokeilla sellaisenaan myös esimerkiksi aamupuuron, pirtelöiden ja mustikkakeiton seassa. Chia-tietoutta ja reseptejä löytyy tämän linkin takaa, ja reseptejä maukkaiden kesäjuomien testailuun täältä .


                          Jossain Tampereen ja Tuusulan välimaastossa.
 

Kisabussi starttasi liikuntakeskuksen pihalta kello 07.30. Matka meni rennosti jutustellessa, ja vielä aamulla vaivannut jännitys vaihtui salibandyajoilta tuttuun fokusoituneeseen odotukseen. Ennen Tuusulaan saapumista tsekkasin vielä reittikartan läpi pariin kertaan. Järjestelyt paikan päällä toimivat pitkää vessajonoa lukuun ottamatta hyvin, ja ilmapiiri oli hyvä. Maratonjengi saateltiin matkaan tasan yhdeltätoista, jonka jälkeen me lyhytmatkalaiset siirryimme päärakennukselle odottelemaan omaa vuoroamme seuraavan puolentoista tunnin ajaksi. Odottavan aika oli pitkä. Kun olin saanut huuhdeltua viimeiset tankkausjuomat kurkusta alas, kiinnitettyä numeron rintaan, ja hölvännyt polvet tiikeribalsamilla, pieni malttamattomuus alkoi vaivata. Kärsivällisyys ei kuulu hyveisiini.

Porukalla suoritetun lyhyen alkulämmittelyn ja venyttelyn jälkeen mieleeni nousi ohimenevä epävarma ajatus: Onko vielä liian aikaista? Olenko vielä valmis tähän? Lisäjännitystä aiheuttivat myös Timon koivet, jotka kipeytyivät alkulämmittelyn aikana. Voi kun kaikki nyt vaan menis ihan putkeen!

                              Kohta lähdetään.


                             Mielenkiintoinen leposyke.
 

Viivan takana starttia odotellessa leposykkeet elivät ihan omaa elämäänsä. Vihdoin starttipyssy pamahti, ja  suuri joukko puolimaratoonareja lähti liikkeelle. Ensimmäiset kahdeksan kilometriä menivät hämmästellessä ihmisiä, ilmapiiriä, omaa vauhtiani sekä fyysisiä että henkisiä olotiloja. Yllättävää oli, etten suunnitellusta poiketen katsonut sykkeitä kuin kahdesti, ensin kuuden ja sitten kahdeksan kilometrin kohdalla. Totesin, ettei mittarin vilkuilusta ole oikeastaan mitään käytännön hyötyä, sillä koko tilanne oli sen verran kaukana arkitodellisuudesta. Suunnitellusta poiketen etenemisvauhtikaan ei kiinnostanut pätkän vertaa. RunKeeper sai raksuttaa kaikessa rauhassa takin taskussa. Tämä lienee sitä Anun mainostamaa ”Näillä mennään mitä on!” –mentaliteettia. Keskityin siihen, että vauhti pysyy tasaisena ja meno sen verran rentona, että pystyy hymyilemään. En pysähdellyt huoltopisteille, vaan pidin itseni tasaisessa liikkeessä koko matkan ajan. Eväitä oli mukana seuraavasti: Geelit 6, 12, 18 km kohdalla, suolat 7 ja 14 km kohdalla, ja nämä huuhdeltiin alas reilulla 3 desilitralla Dexalia.

Matka taittui nautiskellen, ja vaihtuvaa maisemaa katsellen. Jossakin vaiheessa tajusin, että taakse on jäänyt reilusti enemmän kilometrejä, kuin mitä oli vielä edessä. 17 kilometrin kohdalla meni taas oma matkaennätys rikki, ja maali alkoi häämöttää jo vahvasti mielessä. Tässä vaiheessa uskalsin jo laskeskella jäljellä olevaa aikaa, ja arvioin että pääsen alta 2,5 h:n maaliin jos pidän vauhtia yllä. Maaliin asti pääsin ajassa 2 h 21 min 45 s, ja viivan paremmalla puolella palkkaria tarjoillut Gainomax-gorilla sai ison halin. Voitonriemuisen rutistuksen kohteeksi joutui myös Timo, jonka selitykset menestyksekkäästä kympistä menivät täysin ohitse korvieni. RunKeeperin piirtämiä käppyröitä ja splittejä voi käydä kuikuilemassa täällä.

                            Ensimmäinen puolikas takana, monta edessä..
 

Seuraava tapahtuma on jo tähtäimessä, Raholan Kympin jälkeen vuorossa on Paavo Nurmen puolikas vanhoilla kotikulmilla Suomen Turussa. Näitä ennen ohjelmassa on lisää venyttelyä, ja jalkoja vahvistavaa jumppaa niin kotona, kuin Anun tunneillakin. Kaiken kaikkiaan ensimmäinen puolikkaani oli erittäin onnistunut kokemus: Tankkaus toimi, matkaeväitä oli riittävästi, hyvä tekemisen fiilis säilyi alusta loppuun. Suuret kiitokset mahtaville tiimitovereille mielettömästä kannustuksesta! Tässä porukassa kelpaa koetella rajojaan!




Ritun hehkutuksia


Ensimmäinen yritys raastaa – Tuusulanjärven puolimaratonilla 28.4.2012

Valmistautuminen puolikkaalle tapahtui, kuten aiemminkin. Jätin ainoastaan parin viimeisen päivän urheilut väliin. Siitä kun oli tullut aiemmin sanomista. Bussi starttasi liikkarin pihasta heti, kun saatiin Minnakin matkaan :) Matka suttaantui mukavasti, mukavia tarinoita mukavassa seurassa.

Ehdittiin hurrata maratonin lähtijöille, omaan lähtöön oli puolitoista tuntia aikaa. Otin matkalle vain yhden juomapullon – hei, sitähän voi täyttää juottopisteillä! Meitä puolikkaan menijöitäkin oli tosi mukavasti lähtöviivalla: Niina (sitä ei kyllä nähnyt koko matkan aikana, meni niin lujaa), Tarmo (punainen tiimipaita vilkkui alkumetreillä, sen jälkeen ei näkynyt) ja Unski (meni kans ihan salamana). Terttu, Markus, kaksi Johannaa, Sirpa ja minä olimme alkumatkassa vähän niin kuin porukkana,  toki kukin omaan matkantekoonsa keskittyen.

En ollut tehnyt mitään etukäteissuunnitelmaa matkalle. Niillä mennään, mitä on. Se oli jo aamun mottona. Aurinko paistoi kivasti, aivan loistosää juoksuun. Lähdin vähän ripeämmin liikkeelle mitä yleensä. Muutaman kilometerin jälkeen Markus totesi, että Ritu sähän menet hirveen lujaa. Epäilikö sitten jaksamistani loppuun asti? No, joo, vauhti oli siis meidän tasoon nähden rivakampaa. Meno oli kyllä ihan sellaista letkeätä ja oikein odotin tuota liikunnan riemua – parin päivän liikkumattomuus antoi ihan uutta potkua. Ja energiaa oli tosi rutkasti, ehkä olin tankannut varmuuden vuoksi vähän liikaakin.

                                                     Hirrween lujaa

Kokonaisuutena matka taittui ihan mukavasti ja varmoin ottein. Ensimmäiset 10 kilometriä menivät hyvissä voimissa ja tasaisella vauhdilla se loppumatkakin taittui. Tuuli oli tosin voimakas eikä tuo reittikään nyt ihan tasainen ollut. Lippis oli pakko ottaa käpälään, jottei joudu jatkuvasti ottamaan lipasta kiinni. Ja auringon oikein paistaessa, olisi vähemmälläkin vaatetuksella tarjennut. Juostiin Markuksen kanssa koko matka yhdessä eikä tällä kertaa sitten höpötelty mitään ylimääräisiä – täytyihän meidänkin kokeilla, mistä siinä raastamisessa puhutaan. Kilometri kilometriltä matka vain väheni, voimat riittivät hyvin koko matkalle. Otin geelit ja suolat Anun antamien ohjeiden mukaan ja oli muuten ihan takuuvarma setti! Maaliviiva ylittyi sitten omalla enkalla 2 h 6 min 22 s. Todettiin Markuksen kanssa, että kyllä sitä pitäisi mennä tosi lujaa, jotta tuo kaksi tuntia alittuisi.

                     Ritu ja Markus J. kevyellä gasellin askeleella maaliin

Kiitosta taas kerran matkanjärjestäjille ja mukana olijoille. Pokaalien lisäksi kaikilla näytti olevan tyytyväinen olo omaan panokseen ja koko päivän mukavaan yhteishenkeen. Markuksen kanssa vaan nyt kovasti jännitetään, minkä värinen tiimiasu meille on tulossa ja millaisin tekstityksin:)


Mari ja Mimmi, Tessun tytöt Tuusulassa

Raportti alà Mari & Mimmi = Mahtava Mari ja Muhkea Mimmi

Kauan tätä jo odotettiinkin, eli kevään ensimmäistä maratonreissua. Tuusulanjärven rypistys oli edessä ja siihen valmistauduttiin huolella. Ajatuksena oli juosta tutulla kaavalla, eli yhdessä ja fiiliksen mukaan. Omalta osalta täytyy kyllä tunnustaa, että pieni ajatus oli kytenyt pidempään, että jokohan sitä nyt uskaltaisi kokeilla mihinkä kunto, vauhti ja pää kestää. Alittuisiko 4h raja tänään vai joskus hamassa tulevaisuudessa.

                          Outilla ja Mimmillä kymmenen maratonia takana!
                                                  Vili fiilistelee

Bussimatka oli hyvässä porukassa leppoisa, mutta silti jännitti ihan kauheasti. Ehkä nuo omat psyykkaukset ja suunnitelmat kummitteli takaraivossa antamatta pahaakaan rauhaa.

Vihdoin päästiin matkaan ja jännityskin jäi tuttuun tapaan lähtöviivalle. Reippain askelin lähdettiin kohti koitosta. Keli oli taas jälleen loistava vaikka tuuli hiukan puhalsikin. Eka kymppi myötätuuleen, toka vastatuuleen jne. Mimmin kanssa vilkuiltiin kelloa tiiviisti ja joka kerta todettiin, ettei tästä kyllä hyvä heilu. Puolivälin kohdalla totesimme, että ollaan juostu puolimaratonvauhtia tähän asti ja toinen puolikas on vielä edessä. Huh huh, mitä tästä tulee kun maraton alkaa tunnetusti vasta n. 30 km kohdalla. Ja niin se alkoi tälläkin kertaa. Itsellä etureidet jämähti koviksi pökkelöiksi mutta ei kuitenkaan kramppiin. Mimmillä vatsa hiukan ilmoitti olemassaolostaan mutta vessaan ei jääty jonottamaan. Matka jatkui ja vauhti pysyi koko ajan 5.30 molemmin puolin.

Vastatuuli oli syödä molemmilta mehut ja paukut  n.33 km kohdalla olevassa ylämäessä. Otti siis niin koville. Huoltopiste tuli kun taivaan lahjana. Ja siellä vielä joku mies otti valokuvankin minusta ja kehui laittavasna sen tyynynsä alle. No se mies ei taida unta saada hetkeen, semmonen irvistys oli naamalla että ;)

                                               Maija, Mari ja Anu                             
                                  Tytöt hehkuvat pokaaleiden kanssa
 Matka jatkui ja kilsan verran jouduttiin karistamaan kökköö fiilstä pään sisältä, mutta sitten taistelu jatkui entiseen malliin. Vauhti vaan pysyi kutakuinkin samana. Viimeinen kilometri oli semmoista raasttoo kummaltakin että! Keuhkot laulo ja sydän oli jyskyttämässä rinnasta pihalle. Vilkaisu kelloon ja sitten jostain ihmeen sopukasta viimeiset voiman rippeet saatiin käyttöön ja kohti maalia hirrrvveeessä hurmiossa. Vihdoinkin se tapahtui, siis 4h alitus!!! Mimmi ylitti viivan aikaan 3.57.18 ja samalla kruunasi enkallaan kymmenennen maratoninsa. Mä siinä Mimmin käsipuolessa ylitin viivan aikaan 3.57.19. Nyt se on sitten tehty ja iso erityinen kiitos Mimmille tuesta koko matkan ajan. Toivottavasti mustakin irtosi jotakin sinnepäin ;)

Kiitos koko kovalle ryhmälle ja onnittelut ihan kaikille hienoista suorituksista. Ekakertalaiset pääsi maaliin upeasti ja hyvävoimaisina. Tästä se kesä alkaa!