Tykkööseen lähtijät huom!

Seuraava ja samalla ensi vuoden ensimmäinen juoksutapahtuma on Tykköön loppiaismaraton 6.1.2012. Matkaan ovat lähdössä ainakin Mari ja Mimmi ja vielä on autossa tilaa! Jos olet innostunut lähtemään, yhteislähtö Raholan pihasta perjantaiaamuna 6.1.2012 klo 8.00.Varmuuden vuoksi ja kyytien varmistamiseksi ilmoittaudu Marille (0405118206), jos olet tulossa yhteiskyydeillä Tykkööseen.

Lisätietoja tapahtumasta seuraavasta linkistä: Tykköön loppiaismaraton.

Kisaraportti: Pomarkun maraton 10.12.2011

Kertojana Mari, kuvat Tarmo ja Markus

Viimevuonna kävin tutustumassa Pomarkun mielenkiintoiseen reittiin juoksemalla puolimaratonin. Nyt oli aika kokeilla ensimmäistä talvimaratonia ja mikäs muu paikka oli tähän parempi kuin Pomarkku.

Matkaan lähdettiin kahdella autolla 8 tiimiläisen voimin. Matka eteni mukavasti kuunnellessa takapenkin terroristien (Ritu & Tarmo) pulputusta. Jännitys oli ihan käsin koskelteltavaa, sillä keli ei ollut ihan mikään unelma. Vettä ja räntää tuli vuorotellen koko matkan.

Pokkesimme pikku huoltoasemalle tyhjennykselle ja siinä päästiin vaihtamaan toisen autollisen kanssa kuulumisia. Vessarallin tiimellyksessä paljastui todella outo asia, sillä huomasimme, että meidän mukana matkustaa jänis :D todistusaineistona siitä oli naisten wc:n laittialle ilmestynyt papana. Siis kuka tämä jänis oli, jäi ikuiseksi arvoitukseksi :D

No, matka jatkui ja vihdoin saavuimme perille. Pian haimmekin numerolaput ja siirrytiin pukuhuoneisiin valmistautumaan tulevaan koitokseen. Jännitys sen kun paheni pahenemistaan kun kurkimme ulos ja näimme räntäsateen sakenevan sakenemistaan. Pieni toiveen elätys sateen loppumisesta kariutui lopullisesti. No, niin kun Anulla tapana on sanoa, näillä mennään mitä on.

Tarmo, Ritu, Hanhi ja Elisa starttasivat puolikkaalle ja Minä, Mimmi, Anu ja Markus kokonaiselle. En tiedä muista, mutta lähdössä fiilis oli aika epäröivän hyvä. Ja sitten matkaan.

Mimmi ja mä päätettiin juosta matka kokonaisuudessaan kimpassa ja näin myös teimme. Ekan puolitoista kierrosta saimme Mimmin kanssa nauttia joulupukin vitseistä ja niitä sitten riittikin. Taisi pukilla puhti mennä vitsaillessa kun putosi toisella kierroksella "kelkasta" ;) Vai olikohan sillä osuutta asiaan, että pukki oli juossut edellisenä tiistaina maratonin toisaalla. Mene ja tiedä.

Matka siis jatkui Mimmin kanssa kahdestaan ja mukavasti jatkuikin. Kierros kierrokselta huomasimme että muurista ei ole tietoakaan vaikka jaloissa sohjon kyntäminen tuntuikin. Auraaja teki kyllä loistavaa ja ahkeraa työtä meidän juoksijoiden hyväksi, mutta ei niin sakean räntäsateen perässä pysy itse Erkkikään.

Toiseksi viimeiselle kierrokselle lähdettäessä huomasimme Hanhin kannustavan juomapisteellä, mutta siinä tilassa emme oikeen tainneet ymmärtää koko tilannetta. Kiitos silti Hanhi :)Jatkoimme siis matkaa suomalaisella sisulla.

Viimeiselle kierrokselle lähdettäessä Anu ja Markus saapui jo maaliin. Ehdittiin nipin napin tuuulettaa tilannetta ja kuulla itsekkin tsemppihuudot heiltä. Löimme Mimmin kans läpyt ja päästettiin pari miehekästä karjaisua ja lähdimme viimeisiin nousuihin, viimeisiin mutkiin jne..

n. 3 km ennen maalia vilkaisin ensimmäisen kerran kelloa ja ajattelin että aikaa on kulunut taatusti yli 4 ja puolen tunnin. Mutta mitä ihmettä, kello näytti 4.08 ja jotain. Katsoimme Mimmin kanssa toisiamme ja totesimme,että ihan minimaalinen mahku olisi päästä maaliin alle tuon 4.30 ajan. Keräsimmekin kaikki voiman rippeet mitä jäljellä oli ja otimme loppuspurtin. Ja jihuuuuuu se onnistui. Lopullinen aika, kun jälleen me Tessun tytöt käsi kädessä ylitimme maaliviivan oli 4.29.06! Vaikka aikatavoitetta ei todellakaan ollut, niin tämä oli loistava suoritus molemmilta semmoisessa sohjossa ja sateessa. Ei voi olla kuin tyytyväinen. Maalissa vielä kuulin Tarmolta voittaneeni arvontapalkinnon. Ihmeitäkin näemmä tapahtuu ;) Nopean vaatteiden vaihdon jälkeen menimme kahvioon noutamaan arvontapalkintoa ja sain kun sainkin Juoksijan sukat. Jihuu :)

Sarjapalkintojen jako olikin jo hyvässä vaihdissa ja istuimme muiden tiimiläisten pöytään kuulemaan tuloksia. Sieltä tulikin täydellisenä yllätyksenä, että olin sijoittunut NM40 sarjassa kolmanneksi. Vaikka paras palkinto on maalissa jaettava mitali, niin kieltämättä tämä pokaali kruunasi hienosti onnistuneen juoksun. Pokaaleita sai tiimiläisistä myös Hanhi, Anu ja tietääkseni Elisa. Onnittelut jokaiselle!!

Loppumietteenä haluan todeta, että olosuhteet missä me kaikki juostiin oli todella haastavat, ja sen tähden jokainen maaliin tullut on voittaja. Itsensä voittaminen on mielestäni ehdottomasti se tärkein asia, ja se jos joku laittaa osallistumaan aina vaan uudelleen ja uudelleen erilaisiin juoksutapahtumiin.

Suuri kiitos vielä omalle Tiimille ja kiitos myös Pomarkun järjestäjille. Onko Tykköö seuraava koitos? se muhikoon mietintämyssyssä vielä hetken ;)

Näissä kuvissa ja tunnelmissa Team Rahola toivottaa kaikille oikein rauhallista ja ihanaa joulua!

Kisaraportti: Joulupallon nosto

Team Rahola on paljon paljon muutakin kuin vaan juoksua juoksua juoksua. Otamme erittäin mielellämme vastaan kisaraportteja muistakin kuin juoksutapahtumista esimerkiksi osoitteeseen pyykko.laura@gmail.com. Raportin ei tarvitse olla pitkä ja kuvat on mahtava bonus, jos niitä on. Seuraavassa kisaraportti aivan uudesta lajista, kahvakuulailusta. Raportoijana Arto R. PS. muistakaa lukea Uutisia tästä linkistä.

Joulupallon nosto

Team Rahola on monessa mukana, kaikkien vartalo ei taivu lenkille niin pitää keksi jotain muuta.

Kolme raholan pikku poikaa Janne, Miikka ja Api innostui syksyllä kahvakuulailusta.

Kerran reeneissä tuli puheeksi "kisat" siis mahdollisuus koittaa omia rajoja Joulupallon nosto -tapahtumassa hervannan vapaa-aikakeskuksella. Lajivalikoimassa oli kuulailun kisaliikkeet tempaus, rinnalleveto ja  työntö heilautuksella tai ilman. Liikettä tehdään 5 tai 10 min ja kuulaa tai kuulia ei lasketa pois välillä ja jos heiluttelee yhtä "moukaria" niin 1 kädenvaihto on sallittu.

Lauantaiaamu koitti ja Api ja Janne lähti kohti hervantaa; Api koittamaan rajojaan ja Janne loukkaantumisen takia huoltajksi. Kisaliikkeeksi valitsin työnnön 2x12kg kuulilla, tavoite oli jaksaa vähintään 5 min.

Oman vuoron odotusta

Homma käyntiin, tekniikassa on vielä tekemistä alussa ei ollut tarpeeksi jalat mukana mutta tavite ylittyi 73 toistoa ja aikaa meni 8.30 aikaa olis ollu mutta tekniikka alko "hajoamaan" niin oli parempi lopettaa. No miten tästä eteenpäin, lisää kuulailua kovempia sarjoja isommilla kuulilla ja tänään saatuja tekniikkavinkkejä hyödyntäen kohti seuraavia seurakisoja.

Hii- 

opp!

Voin suositella kahvakuulaa kaikille, monipuolisena voiman ja voimakestävyyden kehittämisestä kiinnostuneille....

Kuukauden raholalainen: Lotta

Vuoden 2011 viimeisenä kuukauden raholalaisena esitellään Lotta Ranta. Ensi vuonna näitä juttuja ovat lupautuneet tekemään myös sujuvat kynäniekat Markus I ja Mari J.

Lotta laittaa itsensä likoon täysillä

Jotkut ihmiset uhkuvat energiaa ja intoutuvat kokeilemaan vaikka mitä. Tällainen ennakkoluuloton vauhtimimmi on Team Raholan vaalea amatsoni Lotta Ranta, joka uskaltaa laittaa itsensä likoon ja heittäytyä täysillä niin jumpan pyörteisiin, juoksupolulle, mekaanisen rodeohärän selkään kuin kiekkokaukaloon.

Juu, kiekkokaukaloon. Lotan aktiivinen urheilu-ura alkoi nääs lätkän parista.

– Pelasin nuorempana useamman vuoden naisten ykkösdivaria Tapparassa ja KooVeessä. Kesätreeneinä pelasimme jalkapalloa, ja oli erinäisiä voima- ja nopeusharjoituksia, josta sitten intouduin itseksenikin käymään kuntosalilla, hän kertoo.

Raholasta löytyi innostava ohjaaja

Sittemmin nuoren naisen liikuntalajien luettelo on venynyt pitkäksi: salitreenin lisäksi pumppia, spinningiä, combatia, rullaluistelua, kuntonyrkkeilyä, juoksua sekä jonkin verran uintia, kävelyä, pyöräilyä ja hiihtoa. Lotta kävi aiemmin keskustan liikuntapaikoissa, kunnes muutama vuosi sitten päätti testata Länsi-Tampereen liikuntapaikkojen tarjonnan ja tuli Raholaan.

– Siellä oli energisenä ja innostavana ohjaajana muuan Anu, ja koukkuun jäin, Lotta hymyilee.

Nykyään kahden alle kouluikäisen pojannassikan työssäkäyvä äiti ei tosin kovin kattavaa lajivalikoimaa pysty pitämään yllä, vaan vapaa-aikaa on annettava myös perheelle. Liikkumaan Lotta silti lähtee aina kun ehtii.

– Juoksukuntoa koitan pitää tällä hetkellä yllä lenkkeilemällä 1–3 kertaa viikossa, lisänä epäsäännöllisesti pumppia ja spinningiä, hän listaa.

Tehorääkki antaa energiaa elämään

Lotta on aina pitänyt kovasta treenistä ja harjoitellut vaativan luonteensa mukaisesti täysillä. Lasten odotusaikoina hän joutuikin vähän toppuuttelemaan itseään ottamaan hieman rauhallisemmin. Kohtalaisen ison mahan kanssa hän silti osallistui muun muassa spinningmaratoniin.

– Kun eka lapsi oli muutaman kuukauden, kävin vaunujen kanssa salilla treenaamassa. Hienosti oppi poika nukkumaan pienessä metelissä, kun äijät kolisteli rautoja ja ähki vieressä. Ja sai mamma hyvät fiilikset, hän muistelee.

Lotta tekee näyttöpäätetyötä, jolle liikunta on hyvää vastapainoa. Liikkumien on hänelle tosin paljon enemmän: se on energiaa antava elämäntapa, josta saa puhtia ja jaksamista perhe- ja työelämään. Jo muutaman liikkumattoman päivän jälkeen tulee suorastaan fyysinen huono olo.

– Kotona on ihan eri äiti ja vaimo, kun on käynyt vähän itteensä ”rääkkäämässä”. Olisi tosi vaikeaa kuvitella elämää ilman minkäänlaista liikuntaa, ei sellaista vaihtoehtoa ole mulle edes olemassa, hän tuumii.

Laura ohjeisti juoksun alkuun

Juoksemisen Lotta aloitti helmikuussa 2011. Se ei aiemmin kuulunut hänen lempilajeihinsa, koska hurjapäiseen tapaansa Lotta oli vetänyt kaikki lenkkiyritelmät aina täysillä ja ihmetellyt, miksi juokseminen tuntui niin kamalalta. Homma alkoi kuitenkin sujua, kun TR:n konkarijuoksija Laura, joka muuten on Lotan sisarentytär, ohjeisti aloittamaan riittävän rauhallisesti.

– Aika pian se juoksukunto siitä nousi ja uskaltauduin jo maanantain yhteislenkeillekin mukaan. Aika huima tunne, kun sen tunnin sitten pystyi juoksemaan!

Lotan ensimmäinen oikea juoksutapahtuma oli ihka ensimmäinen Raholan Kymppi toukokuussa 2011. Tavoitteena oli selvittää se kunnialla, siis juosten.

– Ihan mukavasti se eka kisa menikin, aika oli jotain 00.58 ja kivat fiilikset. Erityistä oli juosta täällä tutuilla reiteillä ja omat rakkaat oli matkan varrella kannustamassa, Lotta muistelee.

Lotta tuli maaliin askel vetävänä Raholan Kympillä.

Juoksukesähän siitä tuli

Ja niinhän siinä kävi, että Lotta innostui juoksemista tosissaan. Seuraavaksi hän osallistui jo kesäkuun alussa Äetsän Helaventti-puolimaratonille, joka oli Lotan siihen asti pisin juoksulenkki. Lauran kanssa juostu puolikas oli kiva kokemus ja sen kruunasi maalissa odottanut palkinto kolmannesta sijasta. Kesän mittaan Lotta osallistui vielä muutamille kympeille, muun muassa Yöhölkkään.

Jännitystä ilmassa ennen ensimmäistä puolikasta.

Mieleenpainuvin juoksutapahtuma oli Pirkan Hölkkä, jonka hän oli kerran aiemmin kävellyt. Hiukan jotain vaivojakin oli ilmaantunut juoksun myötä, mutta päättäväisesti Lotta lähti taas matkaan Lauran kanssa.

– Pirkka oli kokemuksena aika huima: niin mahtava reitti, mukavasti metsäpolkuja ja pikkuteitä ja pääsin vielä ihan ehjänä maaliinkin, hän hehkuttaa.

Jossain mielen uumenissa kutkuttelee ajatus ensimmäisestä kokonaisesta maratonista, jolle Lotta suuntaa ehkä jo ensi kesänä. Hän arvioi, että suurin haaste maratonin suhteen on usko omiin kykyihin ja omaan jaksamiseen.

Säpinää riittää myös kotioloissa

Liikunnan lisäksi Lotan päiviin tuovat säpinää 4-vuotias Jiri ja 2-vuotias Jerry. Pojat ovat selvästi perineet vauhtigeenit, sillä Jiri käy jo innokkaasti luistelukoulussa ja liikuntaleikkikoulussa, ja Jerrykin kävisi, mutta kun ikää ei ole vielä ihan riittävästi.

– Perheen kanssakin tulee touhuttua kaikkea liikunnallista, kuten ulkoilua, luistelua, pulkkamäkeä, pyöräilyä ja uintia, Lotta kertoo.

Perheen isä Artokaan ei ole mikään sohvaperuna, vaan tällä hetkellä erityisen innostunut ohjatusta kahvakuulailusta. Lotta ei tätä lajia ole vielä kokeillut, mutta epäilee osaavansa jo siinä käytetyt liikkeet, koska niitä esitellään hänelle kotona auliisti.

Liikunnan lisäksi Lotta harrastaa mielellään kaikenlaista käsillä tekemistä. Hän käy savityökerhossa, ja on joulun alla värkkäillyt joulukortteja, metallilankaisia joulukoristeita ja erinäisiä risutöitä.

– Alkuvuodesta 2011 valmistunut uusi kotimme on myös innoittanut joitakin sisustusjuttuja. Muita harrasteita ovat erinäinen kokkailu ja leipominen, kesäaikaan puutarhatyöt, kaikenmaailman rehujen ja kukkien kasvatus, Lotta listaa.

Aikaa jää kuulemma myös leffojen ja hyvien telkkarisarjojen katseluun, ehkä herkutellen samalla tulisilla kanansiivillä, suklaalla tai irtokarkeilla…

– Herkuton tammikuu on siis taas ihan yhtä kamalan ihana haaste, josta kyllä selviytyy, Lotta tuumaa luottavaisesti.

Teksti: Minna N

Kuvat: Jamis ja Laura P

Team Rahola testaa: Juoksureppu

Tästä alkaa uusi osio TR sivuilla ja sen nimi on siis "Team Rahola testaa". Tähän osioon on tarkoitus kirjoitella testitunnelmia erilaisista eri lajeihin littyvistä välineistä tai muista urheiluun liityvistä asioista. Ensimmäisenä vuorossa on juoksureppu, jota testasi Markus I. uskollisen testitiiminsä kanssa. Jos sinulla on idea mitä voisi testata tai olet testannut jotain, mistä haluaisit raportoida, ilmoittele siitä sähköpostilla pyykko.laura(a)gmail.com.

Testissä juoksureppu by Markus Ilva

Muutamia viikkoja sitten hankkimani juoksureppu on nyt ollut muutamia kertoja lenkkikaverinani pidemmillä lenkeillä. Aiemmat lenkit ovat olleet pituuksiltaan 15-30km, näillä lenkeillä se on pärjännyt hyvin tuoden iloa ennen kaikkea riittävän juoman ansiosta, mutta repussa kulkee mukana myös kevyesti pienet eväät, vessapaperit, rahat, puhelimet ja vaikka ikinä mitä. 1.12.2011 reppu joutui 50km:n testiin.

Reppu on merkiltään McKinley Enduro 5, tilavuudeltaan luultavimmatusi siis 5 litraa. Repussa uloimpaan taskuun menee mukavasti vaikkapa rahapussi, nenäliinat yms., itse reppuun voi tarvittaessa pakata vaikka eväät ja kevyttä vaihtovaatetta niin halutessaan. Repun ja selän väliin jäävään taskuun on tarkoitus laittaa repun mukana tullut juomapussi. 

Juomapussi tyhjänä

 Juomapussi täynnä

Pussiin menee mukavasti 1,5l nestettä, jota on sitten tarkoitus nauttia lenkin kestäessä letkusta imaisten. Juomapussi suljetaan taittamalla pussi nesteen pinnan mukaan, jonka jälkeen taitokseen pujotetaan erillinen suljin. Taitoksen kun tekee huolella, ei neste hölsky pussissa. Pussin pohjassa oleva letku pujotetaan repun yläosassa olevasta reiästä ja kiinnitetään vasempaan olkaimeen. Letkun päässä oleva suulake pitää huolen siitä, ettei nestettä valu omia aikojaan. Juodessaan suulaketta tarvitsee vain hieman hampailla puristaa, jotta neste pääsee virtaamaan lenkkeilijän kuivaan kurkkuun.

Suukappaledemonstraatio

Itse testi lenkille pakkasin mukaan nenäliinapaketin, pari energiapatukkaa, geelin, sokerinappeja ja tietenkin suolaa. Juomapussin täytin piripintaan. Lähtiessäni en tiennyt kuinka pitkän testin tekisin, mutta tarkoitus oli tilskiä hyvä lenkki rauhallisesti. Mukaan lähtivät yllättäen myös suoraan yövuorosta tullut Anu sekä luonnollisesti myös Moona. 

 Moona valmiina lähtöön

 Rontti ei todellakan oo lähdössä :)

Testiryhmäläiset patistin kotiin huilaamaan n.12km:n päässä kotoa mittarin näyttäessä siinä vaiheessa n.18km.

Pitkin lenkkiä nautin repussa olevasta juomasta pieniä kulauksia kerrallaan. Myös mukana olleet patukat maistuivat hyvin. Mittariin oli kertynyt 35km, kunnes päätin kaartaa katsomaan olisiko äite kotona, jotta saisin tankattua juomaa lisää. Olin onnellinen huomatessani auton pihassa ja myös pussiin sujahtanut litran lisäys lämmitti mieltä. Näillä eväillä pärjäsin kotiin asti ja loppulikemat mittarissa olivat 50,4 km ja tasan 5 tuntia.

Reppuun olin todella tyytyväinen, olihan se auttanut minut hyvävoimaisena loppuun asti, vain litran lisätankkauksella. Tosin lämpötila ja sopivan vähäinen pukeutuminen auttoi selviämään näinkin pienellä juomamäärällä.

Repun plussat ovat:

+ hyvä istuvuus

+ keveys

+ helppo pukea/riisua

+ juoman riittävyys

+ tilavuus on riittävä

+ juomapussiin saa varaosia (letkun, suulakkeen ja sulkimen)

Miinukset:

- juomapussin tankkaus väsyneenä ei ollut kauhean helppo

- vetoketjut aukeavat helposti, jos ne ovat vedetty kiinni repun yläosaan

Voin suositella repun hankintaa kaikille liikkujille. Repun voi pukea lyhyemmillekin lenkeille ja sitä voi käyttää myös ilman juomapussia. Istuvuutensa keveytensä ansiosta sitä tuskin huomaa selässään. Kyseisen repun hinta oli 39,90, mutta sitä saa jopa halvemmalla. Markkinolla on paljon erilaisia reppuja tarjolla, joten jokainen varmasti löytää omansa. 

Lähtö Pomarkkuun klo 8.00

Yhteislähtö Pomarkkuun lauantaina 10.12.2012 klo 8.00 Raholan liikkarin pihasta. Muistakaa mukaan juoksukamat, kengät, takit, pipot, hanskat, juomat ja geelit ja muut sen semmoset. Tsemppiä kaikille Pomarkkuun lähtijöille!

Ps. Tulossa uusi Team Rahola-testaa -osio, jossa esitellään tällä kertaa erittäin mainio ja kätevä juoksureppu!

Ja jos sinulle ei vielä tule Juoksija-lehti ja haluat osallistua vuosikerran arvontaan, laita nimesi ja yhteystietosi HETI! mulle (pyykko.laura(a)gmail.com). Samoin arvotaan myös Hiihto-lehden vuosikerta. Voit ilmoittautua molempiin ja jos molemmat napsahtaa sulle, niin saat valita kumman haluat ennemmin ja toinen arvotaan uudestaan!

Team Rahola juhlii itsenäisyyspäivää //MUUTOS!

Tiistaina 6.12. on ensin kello 9.00 alkaen noin 15-20 km yhteislenkki, SUOMI-väritys ja vaatetus ja varustus suotavaa! Lenkin jälkeen klo 12.00 pumppi ja klo 13.00 alkaen 45 min spinning.
ILLAN YHTEISILOTULITUSREISSU ON PERUTTU, TOIVOTAMME KAIKILLE RAUHALLISTA JA TUNNELMALLISTA ITSENÄISYYSPÄIVÄÄ!

(kuvan lähde: http://www.aitoonlipputehdas.fi/Suomen-lippu-9-m-tankoon)

Kiitos pikkujouluista!

 

Mahtava spinningporukka!

Mitähän tässä tapahtuu...

Pirkan kiertäjät palkittiin ruhtinaallisesti

Whatta..

Kova meno, tiukka etukeno :)
 

Uutisia

Maanantaisin on kello 18.30 noin tunnin yhteisjuoksulenkki, joka mennään "hitaimman mukaan" periaatteella eli vauhti sovitetaan kaikille sopivaksi. Nyt alkaa olla jo illat pimeitä eli muistakaas laittaa ne heijastinliivit päälle! Maanantailenkin lisäksi on pitkiä yhteislenkkejä; niiden päivämäärät ja alkamisajat löydät oikeasta sivupalkista. Lähtöpaikka kaikilla yhteislenkeillämme on Raholan liikuntakeskuksen edestä ja aika on tasan se, mitä sivuilla lukee, joten ole ajoissa paikalla! Uusia pitkiä lenkkejä on taas listalla monta, ole tarkkana viikonpäivän ja kellonajan suhteen. Juoksun lisäksi Raholassa on taas tarjolla koko aikataulun täydeltä mielenkiintoisia jumppia ja pumppia. Tsekkaa aikataulu tästä ja tule rohkeasti mukaan esim. lauantain kuluta kaloreita askeltaen -tunnille!

Anulta voi kysellä, onko vielä mahdollista tehdä Anun kautta jouluksi pukinkonttiin Zero Point -tilaus, katso tuotteet osoitteesta http://zp.fi/verkkokauppa/fi/ ja muista, että Anun kautta Team Raholalaiset saa noista hinnoista -50%!! Suosittelemme erityisesti kompressiosukkia.

Tiistaina 6.12. on ensin kello 9.00 alkaen noin 15-20 km yhteislenkki, SUOMI-väritys ja vaatetus ja varustus suotavaa! Lenkin jälkeen klo 12.00 pumppi ja klo 13.00 alkaen 45 min spinning. Ilta on pyhitetty linnan juhlien ihailuun.

Uudenvuoden aattona 31.12. klo 9.00 juostaan siis Anulta ja Markukselta Sorvasta alkava noin 30 km lenkki. Juomahuolto on välissä, mutta kuten Anu sanoi "panokset mukaan" eli omat geelit, paperit yms yms. Juoksun jälkeen mahdollisuus saunoa!

Kaikille juoksun ystäville hyviä uutisia: Markku Kyröjärven maratoncup saadaan taas pian käyntiin, siten että varsinainen Cup käynnistyy 2012-2013, mutta esikisana pidetään Tykköö-cup, johon sisältyy kaksi aika erityyppistä maratonia, mutta Markku Kyröjärven henkeen sopivia, eli Tykköön Loppiaismaraton 6.1.2012 klo 10.00 Tykköö Kesäyönmaraton 7.7.2012 klo 22.00. Lisää tietoa järjestävän seuran Kankaanpään maratonklubin sivuilta: linkki. Sama porukka järjestää muuten 10.12.2011 Pomarkun maratonin. Viime vuoden TR tunnelmia Pomarkusta voit lukea tästä.

Loppuhehkutuksena kerrottakoon, että tiimin juoksuasuista (punainen takki+mustat housut) ollaan tekemässä uusi tilaus ensi vuoden puolella eli jos viimeksi jäit kelkasta niin nyt on tilaisuutesi tullut! Ole tarkkana ja seuraa ilmottelua jumppatunneilla, juoksutunneilla ja täällä netissä!

Kisaraportti: Rautaveden maraton ja puolikas

Porukkaa Rautavedellä

Anu:

Pyhäinpäivänä 2011 Team Rahola juoksi Sastamalassa Rautaveden puoli- ja kokomaratonit. Puolimaratonilla kipittivät Mari, Outi, Unski ja Johanna V.. Johanna oli ihka ensimmäisellä puolimaratonillaan ja jännitystä riitti alusta loppuun, niinkuin kuuluukin ja kaikkihan sujui hienosti, joka antoi virtaa uusille haasteille jatkossakin. Kokomaratonille pinkaisivat Markus, Seppo, Ilmari ja minä. Teamin pojat pinkoivat kovaa kyytiä alusta asti ja saavuttivat maalin huikeissa ajoissa, vaikka maasto on niin mäkinen ja haastava, kyllä täytyy sanoo, että virtaskaa löytyy ja huikeeta menohalua, HIENOA TEAMIN POJAT! Mulla vauhti oli jälleen samaa luokkaa niin kuin aina, tasainen suorittajavauhti ja hyvällä fiiliksellä, tämän maratonin jälkeen sain kerrytettyä itselleni 60 maratonia täyteen, jee, jee, jee!

Fiilis oli upea Rautaveden maratonilla, sillä taas alkutunnelmat olivat ihanat, koska näki tuttuja paljon ja sai vaihdella hiukan kuulumisia. Mukana oli triatlon team 226:sta Jiri ja Marko, jotka olivat tulleet puolikkaalle tekemään hyvän treenin, huikeilla ajoilla niinkuin aina ja Jiri kehui ON-juoksutossujaan, joista Team Raholalla on paljon hyviä kokemuksia myös, MAHTAVAT TOSSUT, sopivat niin huipusti juoksutouhuun kaikin puolin. Paikalla oli myös paljon taas monen satojen maratonien juoksijoita, jotka ovat tulleet tutuiksi ajan saatossa esim. Markku ja Tarja, Ritva, joka sai juuri yli 300 maratonin lukemansa rikki yms. käsittämättömiä ihmisiä ja heidän lukemiaan. Sastamalan Liikuttavat olivat myös hyvin edustettuina sekä juoksussa että huoltopisteellä matkanvarrella, joten heidänkin kanssa tuli sananen vaihdettua ja kerrattua kuulumisia sekä vaihdettua tulevaisuuden ajatuksia puolin ja toisin.

Mukava tapahtuma ja lähellä, kannattaa ensivuonna miettiä osallistumistaan mukaan. Tästä on taas virtaa lähteä kohti seuraavia haasteita Teamin voimin, yhdessä hyvä tulee ja mukavaa riittää!! Näitä kaikkia on hauska kokea ja muistella yhdessä!!

Johanna:

Tässä lyhyt kuvaus tunnelmistani Rautaveden puolimaratonilta. Ihan aluksi haluan kertoa, että olin kyllä suunnitellut juoksevani puolimaratonin joskus tulevaisuudessa, ehkä keväällä.. mutta eräs ystäväni kannustikin minut matkaan ja päätin lähteä mukaan kahden päivän varoitusajalla. Voitte vain kuvitella kuinka tätä tyttöä jännitti. Matka taittui kuitenkin kilometri toisensa jälkeen hitaasti mutta varmasti ;) ja maaliin päästessäni huomasin kaikessa jännityksessäni unohtaneeni uusien tuttavien nimet, mutta kasvot ja kannustavat sanat painui mieleeni.

Johanna ja Mari jännitystä ilmassa?

 

Kiitokset vielä kaikille kannustuksesta! Tästä jäi hyvä mieli.

Mari:

5.11 Rautaveden maraton ja puolikas lähdettiin selättämään TR:n pienellä ryhmällä.Outoa olikin tällä kertaa se, että ajelin yksikseni Sastamalaan koska muut joutuivat lähtemään paikanpäälle aikaisemmin jotta ehtii ilmoittautua kisaan mukaan. Hiukan matkalla mietin, että mahdanko koskaan löytää oikeeseen osotteeseen perille, mutta hyvinhän reitti oli opastettu joten sen puoleen ongelmia ei ilmennyt.

Pian koulun sisätiloista löytyikin Anu,Markus,Seppo, Ilmari ja Johanna. Paikalle ilmestyi vielä Outi ja Unskikin. Siinä tunnelmia vaihdettiin ja tsemppailtiin toisiamme tuttuun tapaan. Pian kävi selville sekin, että Johanna oli lähdössä juoksemaan ihka ekaa puolikastaan ja jännitys oli hänelläkin sen mukaista.

Koko maratonin juoksijat starttasivat matkaan klo. 11.00 ja meidän puolikkaiden startti oli sitten 11.30. Lähtöviivalla mietimme vielä viime hetken juoksusuunnitelmia ja siinä pähkäillessä Johannalle iski paniikki kun oli unohtanut geelinsä kotiin. No, onneksi aina jollain on ylimääräsiä eväitä mukana ja tällä kertaa mun geeli sai vaihtaa omistajaa. Päät psyykattuina tulevaan koitokseen pääsimme vihdoin matkaan. Laitoin musiikin soimaan ja lähdin tällä kertaa tekemään ihan omaa juoksua. Olin päättänyt edetä sen mukaan miltä tuntuu ja tällä kertaa juoksu tuntui alusta loppuun tosi hyvältä.

Matkalla mietin kovasti kuinka maratoonarien juoksu mahtaa sujua ja painaako vielä sataset Anun ja Markuksen kintuissa pahasti. No loppuajat kertoi aika paljon, että palauduttu on menneestä koitoksesta melkoisen hienosti :) Mun matka eteni reippaasti, koska vetoapuna käytin mulle tuntematonta herraa jonka juoksuvauhti tuntui jotenkin sopivan vauhdikkaalta. Puolenvälin kääntöpaikan jälkeen paluumatkaa hankaloitti inhottava vastatuuli. Mä sain tietenkin pientä tuulensuojaa kyseisestä herrasta ;) No, tämä lysti sitten loppui kun vetovuoro vaihtui mulle. Muutama sananen siinä vaihdettiin ja todettiin että nyt vauhti on aikas reippaan oloista ja jaloissa tunnne sen mukainen. Reisiin nousseista hapoista huolimatta saatiin kova tsemppi päälle ja raastettiin maaliin asti kimpassa. Ei voi kun kiittää kaveria vetoavusta ja tsempeistä. Ja mitä tuohon loppuaikaan tulee, niin siihen olen tosi tyytyväinen vaikka jäinkin yhden ainoan sekunnin parhaasta ajastani :D

Pian maaliin tultuani kävin vaihtamassa kuivat vaatteet ja palautin numerolapun jota vastaan sai kisamitalin. Siinä touhutessa päätinkin jäädä ottamaan Johannaa vastaan maaliin. Johanna kun tosiaan juoksi ensimmäistä puolikastaan. Että mua jännitti ihan kauheesti kuinka matka on Johannalta sujunu. Siinä odotellessa maaliin saapui Outi ja Unskikin hyvävoimaisina.Vihdoin Johannakin kaarsi kohti kenttää ja huomasin kauhukseni, että Johanna ei kaartanut maalisuoralle vaan lähti tulemaan minua kohti katsomon eteen. Huusin äkkiä että "mene takasin ja kentälle!!" Johanna teki äkkikäännöksen ja kurvas oikeesta luukusta maalisuoralle ja pääsi kun pääsikin onnellisena maaliin :D

On se aina niin hienoa nähdä ensikertalaisen maaliin tulo sekä se onnistumisen ilo. Se on hieno tunne mitä ei itsekkään koskaan unohda. Kaiken kaikkiaan jäi oikein hyvä fiilis tapahtumasta. Kiitos jälleen koko porukalle ja kannustujoukoille (Veijo sekä Markuksen äiti).Nyt nokat ja ajatukset saa hiljalleen siirtyä kohti Pomarkkua ja sen tuomia haasteita.

Kisaraportti: Montenegron maraton

Rapsa surumielinen ja vähän kevyempääkin juttua Montenegrosta

(kirjoitttanut Unski)

Vanhasta Jugoslaviasta on nykyhetkeen muodostunut 7 itsenäistä valtiota, joista viidessä järjestetään maraton. Näiden maiden maratoneista olen onnistunut selättämään neljä. Eka oli vuonna 2006, jolloin Slovenian Alppimaraton valloitti sydämeni. Tuolloin 50 km:n vuoristojuoksu oli paljon enemmän kuin maraton, huikea kokemus mahtavine maisemineen. Sen jälkeen on tullut maratonin merkeissä käytyä Serbian Novi Sad, Makedonian Skopje ja Kroatian Zagreb, jonne järjestin Liikuttavien seuramatkan. Kaikki kivoja pieniä tapahtumia, joissa oli mukava välitön tunnelma. Siksi ei ollut ihme, että jo pitkään oli suunnitelmissa ollut myös Montenegro ja sen maan ainoa maraton, maan pääkaupungissa Podgoricassa.

Viime lauantaina sitten Austrian Airlines meidät, Outi, Terttu ja Ari (Asplund) sinne 250:n euron hintaan lennätti. Majoituimme pieneen Ideal hotelliin, joka osoittautui aivan passeliksi meidän tarpeisiimme. Iltapäivän ja illan mittaan suoritimme tankkausta nimimerkillä tavallinen ruoka, tavallinen paikallinen rafla. Startti oli pyhäaamuna kymmeneltä, joten vasta seitsemän jälkeen tarjoiltu aamupala sai jäädä niukahkoksi. Aamiaisen aikaan koin lievää pahoinvointia, mutta en kiinnittänyt siihen sen enempää huomiota, pureskelin omelettini vain pikkasen hitaammin. Lähtöpaikan fiilistelyt sujuivat asian vaatimalla hartaudella ja kaikki tuntui olevan ok. Sovimme Outin kanssa, että juostaan yhdessä ja vain jos jommallakummalla tulee todellisia ongelmia tiemme eroisivat. Jo muutaman kilsan jälkeen totesin, että jotakin on pahasti vialla. Vaikka pyytelin pari kertaa Outia hidastamaan ja vauhti hiipui yli kuuden minsan köpöttelyksi, juoksu ei vain kulkenut. Sinnittelin ja ihmettelin tilannetta 12 km:n asti kunnes kehotin Outia hyvästelemään mut, ettei pilaisi omaa juoksuaan, minkä hän sitten tekikin. Ari oli aloittanut tasoonsa nähden hurjasti, edeten meitä selvästi kovempaa alun.

Tässä vielä ripirinnan

Jos olette ikinä kosketelleet okapensasaitaa voitte kuvitella miltä minusta tuntui, kun syöksyin erään sellaisen läpi ja tein reipasta tyhjennystä… ja molemmista päistä. Olo oli hirveä. Jatkoin kuitenkin hölkkä/kävely tahtia eteenpäin, ainoana ajatuksena, että pakko sen olon on kohta kontraantua. Päässä takoi ajatus maaliin pääsystä, vaikka matkaa oli reilusti yli puolet jäljellä ja toivottomuus iski puseroon vähän väliä. Toivottomimmilla hetkillä funtsin, että järjestäjien asettama aikaraja 4.30h 36:n kilometrin kohdalla, pitää olla mahdollisuuksien rajoissa, vaikka kuinka heikosti menisi. Puolimaratonin väliaika oli jotain 2.17 eli kaikki oli teoriassa mahdollista. Puolikkaan kohtaa ei ollut merkitty, kuten ei välimatkaa muutenkaan kuin viiden kilsan välein. Okaiden piikit tuli tutuiksi kolmekin kertaa, sillä maasto oli kuivaa ja karua ja tarve maastokäynteihin oli interfaalinen.

27 km:n jälkeen sisuskalut oli niin tyhjätty, että siitä ei voinut olla suunta kuin ylöspäin. Tarjolla oli veden lisäksi vain hieman hedelmää ja sokeria, mutta niiden ja tosi hitaan etenemisen seurauksena kuntotila vähän koheni ja aloin juoksemaan. Yllätys olikin sitten totaalinen, kun 31 km:n kohdalla viereeni ajoi punaisin ristein kuvioitu auto, jonka henkilökunta vaati mua lopettamaan taivallukseni. Kieltäydyin napakasti, mutta kun seuraksi liittyi toinen isompi auto, joka oli varsinainen ambulanssi, sekä parikin poliisiautoa joissa vahvansorttinen miehitys, oli komennot otettava vakavasti. Kahden lääkintämiehen avustamana mut sitten raahattiin ambulanssiin, jossa eräs nuorimies tyhjenteli sisustaan takaovea päin. Seurana oli muutama muukin mies, jotka kirosivat kiivaasti vastaavaa kohtaloaan. Maratonin säännöissä ilmoitettuun aikarajaan oli melkein tunti aikaa ja matkaa oletetulle tarkastuspisteelle vaivaiset 5 km. Muutaman kilometrin ajon jälkeen, jona aikana ohittelimme Arin ja Outin, meidät ohjattiin ulos autosta sairaalaan vievän risteyksen tuntumassa. Suuttumukseltani en jäänyt odottamaan kuljetusta, vaan ampaisin juoksemaan maalia kohti, jonne matkaa oli noin neljä kilometriä. Lopulta olin ottamassa loppukiriä muutaman kymmenen metriä Outin perästä mutta selvää oli se, että juoksuni ei ollut mikään maraton, enkä huolinut tarjottua mitaliakaan. Syöksyin teltalle vaihtamaan heti kuivaa päälle ja kiroilin kuin Malmin mustalainen, haukkuen muutaman henkilön järjestäjistä tullen mennen. Niin kaunis aurinkoinen maratonpäivä oli muuttunut hetkessä mustaakin mustemmaksi.

Melko pian kuitenkin huomasin Outin ja tajusin hänen juosseen komean uuden ennätyksensä 4.11. Outi oli 30 km:n kohdalla viettänyt aikaa hieman alle 3h, joten juoksu kulki upeasti ja hän halasi hyvävoimaisena minua ja yritti lohduttaa surevaa. Outilla ei ollut mitään ongelmia matkan varrella ja hän palautui todella nopeasti heläkkään naurukuntoon. Ari oli siis aloittanut tasoonsa nähden kovaa ja se osoittautui tällä kertaa oikeaksi strategiaksi, juuri tuon keskeyttämisuhan takia. Moni lopettamaan pakotettu olisi varmaan päässyt vähän alle viiden tunnin, mihin Arikin kykeni, mitenkään Arin suoritusta vähättelemättä. Jos parista sadasta juoksijasta tavallisella maratonilla ei 72 osanottajaa pääse lainkaan maaliin, on suurempi syy varmaankin järjestäjien ammattitaidossa, kuin juoksijoiden kehnossa kunnossa. No vanhan itäsysteemin haamu teettää vielä tällaistakin, ennen kuin varsinainen hölkkäharrastus saa jalansijaa myös Balkanilla.

Onnellinen ennätysjuoksjija

Paljon olisi kertomista itse Podgoricasta, vaikka todella lyhyt visiitti olikin. Tyydyn vain kertomaan pienestä pikavisiitistä vuoristoon, missä kävimme eräässä luostarissa ja historiallisessa museossa. Vuoristo on kaikkialla yhtä upeata nähtävää ja kaupunki onkin lähes sen ympäröimää.

Hintatasosta on aivan pakko mainita pari esimerkkiä. Taksi lähtee liikkeelle 1,20 euron hinnalla ja lisätaksaa tulee vasta 3 km:n kohdalla muutama kymmenen senttiä kilometrillä. 17 km:n matka lentoasemalle oli 5,20 euroa. Euro on siis maan virallinen valuutta. Keskitason ravintolassa pöytiin tarjoiltuna kolme pitsaa, keitto, leivät, kolme limsaa, olut ja kahvit kaikki yhteensä 21 euroa. Miltä kuulostaa Podgorica ja Montenegro?

terkuin

Unski.

Ps. Ja jotta maratonpäivä olisi ollut täydellinen, niin kun maaliin tulon jälkeen kävin vielä tyhjennyksellä ja aloin vetelemään housujani ylös, Bajamaja lähti liikkeelle, niin oli täysi työ pysytellä pystyssä ja hakata samalla seinää, kirota härmäksi ja rukoilla, että toisten jättämät eväät eivät läisky kintuille. Sai siinä työmiehet kuulla kunniansa ja reissukumppanini makoisat naurut.

Kiitos pikkujouluista ja muuta

Maanantaisin on kello 18.30 noin tunnin yhteisjuoksulenkki, joka mennään "hitaimman mukaan" periaatteella eli vauhti sovitetaan kaikille sopivaksi. Nyt alkaa olla jo illat pimeitä eli muistakaas laittaa ne heijastinliivit päälle! Maanantailenkin lisäksi on pitkiä yhteislenkkejä; niiden päivämäärät ja alkamisajat löydät oikeasta sivupalkista. Lähtöpaikka kaikilla yhteislenkeillämme on Raholan liikuntakeskuksen edestä ja aika on tasan se, mitä sivuilla lukee, joten ole ajoissa paikalla! Uusia pitkiä lenkkejä on taas listalla monta, ole tarkkana viikonpäivän ja kellonajan suhteen. Uudenvuoden aattona 31.12. klo 9.00 juostaan siis Anulta ja Markukselta Sorvasta alkava noin 30 km lenkki. Juomahuolto on välissä, mutta kuten Anu sanoi "panokset mukaan" eli omat geelit, paperit yms yms. Juoksun jälkeen mahdollisuus saunoa! 

Juoksun lisäksi Raholassa on taas tarjolla koko aikataulun täydeltä mielenkiintoisia jumppia ja pumppia. Tsekkaa aikataulu tästä ja tule rohkeasti mukaan esim. lauantain kuluta kaloreita askeltaen -tunnille!

Team Rahola kävi edustamassa Rautavedellä erittäin hyvin tuloksin - kisaraportteja on siis odotettavissa samoin kuin Outin ja Unskin Montenegron maratonilta!

Kiitos kaikille Pikkujouluihin osallistuneille, hauskaa oli taas eikös vaan! Paras asu spinningissä oli Markuksella, parhaat muuvit oli Gloriassa Haukkarilla - miehen esitys hiljensi myös naapuripöydän pojat, vuoden positiivismpana raholalaisena palkittiin Seppo (joka muutenkin putsasi palkintopöydän) ja myös meitä nörttejä muistettiin, kiitos siitä! Jos kuvissa on yhtään julkaisukelpoisia, laitetaan niitäkin jossain vaiheessa näkyville.

Lisää jouluaiheista asiaa eli vielä noin viikon ajan on mahdollista tehdä Anun kautta jouluksi pukinkonttiin Zero Point -tilaus, katso tuotteet osoitteesta http://zp.fi/verkkokauppa/fi/ ja muista, että Anun kautta Team Raholalaiset saa noista hinnoista -50%!! Suosittelemme erityisesti kompressiosukkia.

Tiistaina 6.12. on ensin kello 9.00 alkaen noin 15-20 km yhteislenkki, SUOMI-väritys ja vaatetus ja varustus suotavaa! Lenkin jälkeen klo 12.00 pumppi ja klo 13.00 alkaen 45 min spinning. Ilta on pyhitetty linnan juhlien ihailuun.

Kaikille juoksun ystäville hyviä uutisia: Markku Kyröjärven maratoncup saadaan taas pian käyntiin, siten että varsinainen Cup käynnistyy 2012-2013, mutta esikisana pidetään Tykköö-cup, johon sisältyy kaksi aika erityyppistä maratonia, mutta Markku Kyröjärven henkeen sopivia, eli Tykköön Loppiaismaraton 6.1.2012 klo 10.00 Tykköö Kesäyönmaraton 7.7.2012 klo 22.00. Lisää tietoa järjestävän seuran Kankaanpään maratonklubin sivuilta: linkki. Sama porukka järjestää muuten 10.12.2011 Pomarkun maratonin. Viime vuoden TR tunnelmia Pomarkusta voit lukea tästä.

Loppuhehkutuksena kerrottakoon, että tiimin juoksuasuista (punainen takki+mustat housut) ollaan tekemässä uusi tilaus ensi vuoden puolella eli jos viimeksi jäit kelkasta niin nyt on tilaisuutesi tullut! Ole tarkkana ja seuraa ilmottelua jumppatunneilla, juoksutunneilla ja täällä netissä!

Nyt on asiaa

Maanantaisin on kello 18.30 noin tunnin yhteisjuoksulenkki, joka mennään "hitaimman mukaan" periaatteella eli vauhti sovitetaan kaikille sopivaksi. Nyt alkaa olla jo illat pimeitä eli muistakaas laittaa ne heijastinliivit päälle! Maanantailenkin lisäksi on pitkiä yhteislenkkejä; niiden päivämäärät ja alkamisajat löydät oikeasta sivupalkista. Lähtöpaikka kaikilla yhteislenkeillämme on Raholan liikuntakeskuksen edestä ja aika on tasan se, mitä sivuilla lukee, joten ole ajoissa paikalla!

Juoksun lisäksi Raholassa on taas tarjolla koko aikataulun täydeltä mielenkiintoisia jumppia ja pumppia. Tsekkaa aikataulu tästä ja tule rohkeasti mukaan esim. lauantain kuluta kaloreita askeltaen -tunnille!

Team Rahola kävi edustamassa Rautavedellä erittäin hyvin tuloksin - kisaraportteja on siis odotettavissa (Johannalta erityisesti toivotaan ).

Kiitos kaikille, jotka olivat kuuntelemassa maanantaina Ilkka Kiven juttua Kalevan kierroksesta, infoa tulee yläkerran ilmoitustaululle ja juoksutunnilla voi kysellä myös lisätietoa.

Ja nyt ne on jo ovella eli LEGENDAKSI muodostuneet Team Raholan pikkujoulut. Tällä kertaa niitä juhlitaan 12.11. Pesossa Tesomalla ja lämmittely suoritetaan tuttuun tapaan parin tunnin reippaalla ILMAISELLA spinningillä alkaen kello 13.30 liikuntakeskuksella. Kannattaa ehdottomasti osallistua ainakin toiseen ja mielummin ihan molempiin osioihin! Pesossa saa järjestää ohjelmaa, jos tuntuu siltä, mutta pakko ei ole osallistua kuin yhteislauluihin ;) vitsi vitsi.. Spinningissä paras ASU tai HATTU palkitaan! Nyt kannattaa panostaa. Liikuntakeskuksen seinällä on nyt tullut meidän menu, hinta noin 26€/pää jonka kukin maksaa itse. Ruokailu alkaa noin klo 17.30, joten jos tulette vain syömään, huolehtikaa itse, että olette paikalla ajoissa! Muistakaa ottaa mukaan pikku paketti halutessanne (MAX 5€).

Lisää jouluaiheista asiaa eli vielä parin viikon ajan on mahdollista tehdä Anun kautta jouluksi pukinkonttiin Zero Point -tilaus, katso tuotteet osoitteesta http://zp.fi/verkkokauppa/fi/ ja muista, että Anun kautta Team Raholalaiset saa noista hinnoista -50%!! Suosittelemme erityisesti kompressiosukkia.

Kaikille juoksun ystäville hyviä uutisia: Markku Kyröjärven maratoncup saadaan taas pian käyntiin, siten että varsinainen Cup käynnistyy 2012-2013, mutta esikisana pidetään Tykköö-cup, johon sisältyy kaksi aika erityyppistä maratonia, mutta Markku Kyröjärven henkeen sopivia, eli Tykköön Loppiaismaraton 6.1.2012 klo 10.00 Tykköö Kesäyönmaraton 7.7.2012 klo 22.00. Lisää tietoa järjestävän seuran Kankaanpään maratonklubin sivuilta: linkki. Sama porukka järjestää muuten 10.12.2011 Pomarkun maratonin. Viime vuoden TR tunnelmia Pomarkusta voit lukea tästä.

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin.. Team Rahola toivottaa ihanaa raikasta ja aurinkoista syksyä kaikille!

Kisaraportti: Wihan kilometrit 100 km, 50 km ja puolikas

Tampereella järjestetyssä ultratapahtumassa, Wihan kilometrit, oli tänä vuonna vankka edustus Team Raholasta. Itseään ylittämään ja yllättämään lähtivät Anu ja Markus 100 km matkalle, Sepoo, Mikko ja Mimmi 50 km matkalle sekä Ritu, Mia ja Kimmo puolimaratonille.

Wihan kilometrit 2011

teksti: Markus I.

Yli vuosi sitten päätettiin Anun kanssa osallistumisesta Wihan kilometreille. Perustelut päätökselle olivat seuraavat: Suomi-juoksu on liian lähellä Tukholman maratonia, Masokistin unelma taas vaikuttaa niin tylsältä, ettei viitsi millään lähteä kiertämään 1,8km:n lenkkiä 55 kertaan, siis Wihan kilometreille Yksi sadan kilsan tapahtuma vuodessa olisi hyvä määrä. Suunnitelmahan ei ihan pitänyt, koska Anu juoksi Suomi-juoksun, yhdessä oltiin Masokistissa (eikä muuten ollut yhtään tylsää, päinvastoin siellä oli todella mukavaa), mutta onneksi suunnitelma ja vakaa päätös Wihan kilometreistä kuitenkin piti.

Lauantai aamuna n.8.00 lähdimme kohti Pirkkahallia, missä siis juostaisiin 100km klo.9.00 alkaen. Perille päästyämme haimme numeromme ja samalla törmäsimme Seppoon, Mikkoon ja tietysti Mimmiin, jotka olivat lähdössä juoksemaan 50km. Tämän jälkeen veimme huoltokamamme hallin seinustalle. Kamoissa oli mm. vaihtovaatteet, paljon energiapatukoita, geelejä, suolaa, juomaa, laastaria, särkylääkettä ja vaikka mitä. Tapahtumassa oli loistava huolto, mutta näitä omia eväitäkin tarvittiin. Kaikki oli valmista lähtöä varten. Ennen starttia Endurancen edustaja kävi antamassa Anulle tsempit, koska oli tiedossa yleisesti Anun loistavat mahdollisuudet Suomalaiset Sataset kokonaiskilpailun voittoon.

Matkaa lähdettiin taittamaan hyvillä mielin ja hymyssä suin. Seppo lähti minun ja Anun matkaan, ja aina niin ihqut kyyhkyläiset Mikko ja Mimmi taittoivat matkaa yhdessä. Tapahtumassa kierrettiin 3,333km:n lenkkiä. 50km tulisi siis täyteen 15 kierroksen jälkeen ja 100 luonnollisesti 30 kiekan jälkeen. Kun pari kierrosta oli takana näkyi meidän oman huoltopisteen kohdalla tuttu iloinen naama, Mari heilutteli sieltä ja sirkutti jotakin samalla meitä tsempaten. Kierroksia kertyi hiljalleen ja kannustava väki meidän huoltopisteellä lisääntyi. Paikalle oli ilmaantunut Marin seuraksi kokenut satasen huoltaja Laura. Jossakin vaiheessa saimme Mikon ja Mimmin kierroksella kiinni, jolloin kuulimme, että Mimmin omasta urakasta oli pudonnut kaksi kierrosta pois. Mimmi oli laskenut 50km:n täyttyvän 17kiekan jälkeen, mutta meidän loistava huoltotiimi oli antanut Mimmille helmitaulun, jolloin selvisi 15 kierroksen riittävän.

Seppo, Anu ja Markus

(kuva: Pertti Eho)

Matka jatkui kierros kierrokselta loistavasti, hieman jutustelu hiipui, mutta muuten oli mukavaa. Ohitimme 42,2km:n kyltin ajassa 3.59, ja silloin ehdotin hyvävoimaiselle Sepolle pientä loppukiriä, mutta hän ei meitä halunnut jättää. Huolto toimi loistavasti saaden aina vain lisää "henkilökuntaa", Juho oli ilmaantunut paikalle kannustamaan, Tarmo poikkes paikalla ja antoi hyvät tsempit, Anun isä nähtiin, puolikkaan menijät Kimmo, Mia ja Ritu tsemppasivat omia numeroitaan hakiessaan. Homma eteni 46,666km kohdalle, ja silloin Seppo keveine jalkoineen lähti painattamaan viimeistä kierrostaan, jolloin jäimme Anun kanssa kahden.

Vielä 50km jäljellä

Tässä vaiheessa kaikki oli täysin loistavasti. Vauhtimme pysyi hyvin tasaisena, olo oli energinen ja taisi aurinkokin näyttäytyä. Loistava huoltotiimi piti meistä hyvää huolta ja tarjottavat sekä väki vain lisääntyi huoltopisteellä, äiti ja aina hyväntuulinen Veijo olivat saapuneet mustikkakeittoineen paikalle ja myös pienen tytön pappa Pertsa oli paikalla kannustamassa. Noin 60km:n kohdilla itselleni tuli nopeasti heikko olo ja pienet krampit reidessä ja oikeassa nilkassa hieman varoittelivat itsestään. Tässä kohtaa kaikki vaikutti siltä, että tulee yö ennen maaliin pääsyä. Yritin saada itseni takaisin parempaan kuntoon syömällä ja juomalla joka kierroksella enemmän. Homma tuntui kamalalta ja Anulle ehdotin matkan jatkamista yksin, koska kohta ei minusta enää olisi mihinkään. Anu tyrmäsi ajatuksen täysin, joten matkaa jatkettiin yhdessä, tosin vielä vauhtimme ei ollut kärsinyt, mutta tuleva pelotti.

Tiukka ilme, mutta mustikkasoppa maistuu

Huono olo vain jatkui ja huoltopisteelläkin kehtasin kiukutella. Onneksi en antanut periksi ja onneksi pystyin syömään ja juomaan paljon, koska oloni parani n.80km:n kohdilla. Tämä oli itselle hyvä muistutus siitä, ettei kirvestä kannata heittää kaivoon, vaikka kaikki vaikuttaisi huonolta, pitää vain jatkaa matkaa. Anun meno oli taas kaiken aikaa tasaista ja hyvää. Kun matkaa oli jäljellä viisi kierrosta, tajusin meillä olevan mahdollisuudet alle 10tunnin aikaan Tämä vaatisi kuitenkin vauhdin ylläpitoa. Viimeiselle kiekalle lähtiessä oli pakko ohittaa huolto nopeasti, koska yhtään aikaa ei ollut hukattavissa. Yritin pitää vauhtia yllä, mutta asiasta mainitsin Anulle vasta kierroksen loppupuolella, kun n.500m oli jäljellä, huusin Anulle "NYT KAIKKI PELIIN!", ja päästyämme viimeiselle suoralle, Mikon ääni kantautui korviin "puolitoista minuuttia!", nyt 10 tunnin alitus oli selvää. Maalissa Anun aika oli 9.59.25 ja minun 9.59.26. Kympin alitus oli hieno asia, koska kovin moni suomalainen nainen ei sitä ole tehnyt, ja olihan se meidän molempien ennätyskin.

Maalissa Anu palkittiin epävirallisella SM-pronssimitalilla, sekä komealla pytyllä Suomalaiset sataset kokonaiskilpailun voitosta. Todella kova suoritus!!!!

Väsynyt, mutta onnellinen :)

Maaliin oli todella upeaa saapua koska paikalla meitä vastaanottamassa oli paljon mahtavia tiimiläisiä. Kaikenkaikkiaan parasta tässä tapahtumassa oli huikea kannustus mitä saatiin tiimiläisiltä. Kiitos Marille, Lauralle, Juholle, Äidille ja Veijolle, Sepolle, Mikolle, Mimmille, Vilille, Lotalle, Tarmolle, Mialle, Kimmolle, Ritulle, Pertsalle, Jarmolle ja kaikille hengessä mukana olleille! Teistä saatiin paljon voimaa omaan suoritukseen. Onnittelut ensimmäisistä ultrista Sepolle, Mikolle ja Mimmille. Ensi kesänä toivottavasti olette kaikki mukana myös satasella. Onnea myös puolikkaan suorittaneille Mialle,Kimmolle ja Ritulle!

P.S. tää ultraaminen on niin hienoo, sopii hyvin meidän perheelle!

Mikko:

Kylläpä oli motivaatio hukassa vielä wihan aattona, salaa jo toivoin kuumetta ym. järkevää.

Itse juoksupäivän aamu olikin jo sitten paljon mukavampi ja innosta piukkana lähdettiin Wifen kanssa Pirkkahallille. Ekat kirrokset juoksusta meni tietty nopeasti reittiin tutustuen ja ihmisiä tarkkaillen. Melko pian huoltojoukotkin saapuivat ja tekivät juoksusta vielä mukavamman, oli meinaan paljon tylsempi juosta ne muutamat kierrokset joilla ei Mari & Laura ollut tsemppaamassa. Saapuihan sieltä päivän valjetessa myös eräs entinen pitkätukka kaljansa kanssa kommentoimaan suoritusta.

Reilun kahdenkympin jälkeen rupesi nilkka käymään kipeäksi ja tuota särkyä jatkuikin sitten aina 2-3päivää. Muuten tuo eka virallinen 50km meni oikein mukavasti eikä mitään hirveän pahoja hetkiä itselleni tullut. Tässä kävikin niin, että minä tsemppasin Mimmiä kun taas kotirataultrassa se meni toisinpäin, mutta niinhän sitä tuli joskus papillekkin luvattua, muistaakseni...

50 km täynnä käsikädessä

Team Rahola onnittelee kaikkia onnistujia, Ritu paukutti taas upeasti oman ennätyksensä, kuten hänellä on tapana ollut :) Mia N. pääsi myös reippaasti maaliin vaikeuksista ja pitkien lenkkien puutteesta huolimatta. Tässä vielä pari kuvaa maaliintulijoista:

Seppo @ 50 km

Ritu maalissa vauhdikkaan ponnarin kanssa

Huollon kommentit (Laura):

Huoltajien näkökulmasta tämmönen järjestetty ultra on todella palkitseva ja mielenkiintoinen seurattava. juoksijat kiertävät pientä lenkkiä ja heidät näkee matkan aikana monta monta kertaa. Sää suosi tällä kertaa meitäkin, alun sateen jälkeen ilma oli ihan hyvä, välillä jopa aurinko pilkotti. Munkin (Laura) piti tehdä kaikkea muuta pari tuntia siinä päivällä, mutta kun olin kerran käynyt tunnin verran kannustamassa, oli pakko palata pikimmiten takaisin huoltopöydän ääreen. On se vaan niin kiva olla siinä omiensa apuna ja tukena ja kannustamassa. Hyvin pystyy kyllä sivustakatsoja näkemään juoksijoiden kasvoilla ja käytöksessä erilaiset tunnetilat, mitä he käy läpi ja hyvä, että uskalsivat olla omia itsiään ja antaa tunteiden tulla ja mennä eikä esittää mitään superreipasta, kun siltä ei aina tuntunut. Kyllä se huoltojoukko kestää kaikenlaista ja paljon siellä kyllä huumorilla otettiin teidän murinat ja ärinät, ei hätää :) Wihalla tapahtuman seuraamista vähän hankaloitti se, että ainakaan me ei tiedetty että olisi ollut missään mitään live-seurantaa ja juoksijoiolta jäljellä olevan matkan kyseleminen on vähän kyseenalaista aina toisinaan, niin oli hiukan hankala tietää missä mennään. Onneksi lopussa hoksasimme, että oli enää muutama kierros jäljellä :D Ihan paras palkinto oli se, kun näki reippaiden juoksijoiden eri matkoilta tulevan maaliin iloisina ja onnellisina.

 Reipasta huoltoporukkaa

Kokemuksen syvä rintaääni

(3. HUOLLETTU 100km juoksu tänä vuonna)

Kiitos ja kumarrus!

Kisaraportti: Pirkan hölkkä 2011

Pirkan kierroksen viimeinen osakilpailu tai osatapahtuma on syksyllä järjestettävä 33 km pitkä Pirkan hölkkä Valkeakoskelta Tampereelle Nirvaan. Lenkki juostaan suurimmaksi osaksi metsässä metsäpoluilla tai kävelyteillä, mikä tekee siitä haastavan kokeneemmillekin juoksijoille. Tänä vuonna Raholasta lähti iso porukka, lähes 20 juoksijaa, innoissaan kirmaamaan ja kaikki tulivat maaliin asti. Mukana oli konkareiden lisäksi monen monituista ensikertalaista. Kaiken kaikkiaan kaikilla meni hölkkä hyvin ja erityisen onnellisia olivat ne, jotka saivat täten kokonaisen Pirkan kierroksensa täyteen: ONNEA MARI, MIMMI, SEPPO, MAIJA-LIISA JA ANU!

Tässä muutama kertomus päivän kulusta.

Kuvat Markus I.

Markus I.:

Pirkan tunnelmia.

Tämänkertaiseen Pirkan hölkkään lähdin hyvillä mielin ja omaa enkkaa lähdin tavoittelemaan. Osallistuin nyt kuudetta kertaa tähän mahtavan hienoon tapahtumaan. Ensimmäinen Pirkkani oli syksyllä 2002, se oli toinen juoksutapahtuma mihin otin osaa, ensimmäinen oli vuonna 2000 juostu Pyynikki-juoksu. Ekan kerran muistan vieläkin oikein elävästi, niin kova koettelemus se oli Silloin lähdin hyvin pienellä kestävyysharjoittelulla liikkeelle, tosin ja yllättäen kuitenkin nöyränä. Matka ja mäet tekivät tehtävänsä myös silloin ja lopussa kävelykin oli tuskaa. Maaliin pääsin ajassa 3.54.26. Tuon ekan hölkän jälkeen olen vain kerran onnistunut Pirkalla. Vuonna 2007 yritin pysyä Anun vauhdissa, ja vaikken siinä pysynytkään, niin se toi mukanaan hyvän mielen ja juoksun. Aika oli 2.45. Muut kerrat ovat tuoneet mukanaan kärsimystä.

Alkupööpöilyä by Markus I, Ville ja Tanja

Lähtöviivalle asetuin paria minuuttia ennen starttia ja tällä kertaa menin suht eteen, jotta pääsisin matkaan nopsasti. Vauhdilla sitten lähdinkin painamaan, koska jos ei alussa juokse vähän ylikovaa, joutuu helposti n.4km:n kohdilla paanan kaventuessa ruuhkaan. Kellotin joka kilometrin ja kaksi ekaa kilsaa olivat n.4min kilometrejä. Tässä kohtaa edelläni oli todella paljon porukkaa, eli kaikki oli kuin ennenkin, ylikovaa lähtivät etenemään muutkin. Poluille päästessäni pudotin vauhtini siihen normaalimpaan ja hain oman paikkani porukasta. Juoksu kulki suorastaan loistavasti ja kelikin oli mitä parhain. Puolivälin kiven ohitin ajassa 1.16.xx. Silloin tuntui hyvinkin selvältä, että vauhti putoaisi ainakin hieman loppua kohden, mutta oman enkka alkoi tuntua selvältä.  Pitkin matkaa nautin olostani ja juoksusta täysillä, ainoastaan lopun pari mäkeä veti mieltä hieman mustaksi.

Maaliin saavuin ajassa 2.31.05. Enkka oli saavutettu, eikä se vauhtikaan sitten pudonnut puolivälistä yhtään. Tyytyväinen saa olla.

Kiitos kaikille mukana olleille tiimiläisille! Teidän mukana on aina hienoa!!!

Ja onnittelut kaikille, veditte tosi hyvin!

Mari:

Pirkan Hölkkä ja kierroksen viimeinen osuus 2.10.11

Iso porukka Tiimiläisiä paikalla, loistavin keli ikinä, ja todellakin edessä päätösosuus Pirkan kierrokselle. Jännitys oli huipussaan, koska meitä ekakertalaisia oli varoiteltu mäkisestä maastosta, jossa lisähaastetta antoi kinttupolut kivineen ja puunjuurineen.

Matkaan lähdettiin asteen pakkasessa ja sehän sopi mainiosti. Hölkän läpiviemiseksi oltiin pikku porukalla sovittu maltillisesta juoksuvauhdista ja tämä sopimus myös piti. Mitä nyt lopussa viimeset 3 km meni vaihdikkaasti ja melkoisessa hurmiossa.

Ongelmia matkan aikana ei ollut ja hyvää seuraa riitti oman väen lisäksi myös muista kanssajuoksijoista. Reitin varrella vallitsikin leppoisa huumorintäyteinen ilmapiiri. Vihdoinkin saavuimme jälleen Mimmin kanssa melkein käsikädessä maaliin. Olo tuntui hyvävoimaiselta ja onnistumisen ilo oli sanoin kuvaamaton. Sillä hölkän läpimenon lisäksi saatiin päätökseen koko Pirkan kierros. Aivan mahtava fiilis!! (aamullakin heräsin vielä ihan intoo piukassa uuteen päivään :D) Ennakkoluuloista huolimatta Pirkan hölkästä jäi todella postiiivinen kokemus mieleen ja ihan taatusti ensi vuonna hölkätään taas näissä merkeissä. Se jää nähtäväksi täytyykö silloin toinen kokonainen kierros vai ei.

Mari & Mimmi

Kiitos koko ryhmärämälle taas ihan kaikesta ja erityiskiitos huoltomies MIkolle, joka kannusti matkan varrella vesineen ja geeleineen. Sai Mikko varmaan napattua muutaman tosi "onnistuneen" kuvankin täydentämään raportteja ;D

Lisää tämmösiä kokemusia!!

Seppo, Juho, Tarmo

Melkein koko porukka

Markus J.

Ensikertalainen Pirkan hölkässä

Kesällä rohkeutta kerättyäni uskalsin mennä anun spinning tunnille ja siellä selvisi että olin ollut Hämeenlinnan kaupunkimaratonilla kokeilemassa kymppiä ilman kummempaa harjoittelua niin yhtäkkiä huomasin olevani ilmoittautumassa Finlandia maratonin puolikkaalle,varmaan monelle tuttu juttu kun anun kanssa juttelee hetken juoksemisesta:-)

Olin alunperin suunnitellut Tampereen puolikkaalla tekeväni ensikokeilun pidemmälle matkalle mutta Finlandia meni niin hyvin ja koko hommasta jäi positiivinen maku niin suu vaahdossa tulo matkalla jo olin valmis lähtemään pirkkaan,kun tampereen puolikaskin meni hyvin ja aikakin parani vähän niin luottavaisena ajattelin kahlata läpi tämän hurjalta kuulostavan matkan.

Ajattelin ensikertalaisena katsoa läpi koko setin joten menin järjestäjien bussikyydillä lähtöpaikalle ja siellä olikin sitten 50 min odottelua ja jotain tuttujakin oli pirkan soudusta, samasta veneestä. Anu tuli
vilusta hytisten kyselemään mun eväistä ja fiiliksistä,ja sain vielä juoksuemolta lämpimän halauksen kyytipojaksi niin ei siinä voinut muuta kun näyttää että reippaana maaliin asti.

Lähdin verkkaisesti lönköttelemään ihan häntäpäässä ja sieltä löytyi myös Laura ja Lotta, taapersin ihan heidän kannassaan vaikken heti ilmoittanut itsestäni. Ekan juomapisteen jälkeen paljastuin ja huomasin tyttöjen vauhdin sopivaksi niin eikun perään ja hyvinhän jaksoin mukana,omat eväät ja tarjoilut meni sopivasti kun olo tosi tukeva niinkuin aiemmissakin kisoissa. Juteltiin ummet ja lammet matkan aikana,
nautiskeltiin täydellisestä kelistä ja juoksu maistui kolmikolle, tosin meikäläistä aina vaivaava pisu hätä ilmoitti taas itsestään mut annoin mennä sen päähän niin pääsin maaliin pysähtymättä.

Kaikenlaista juteltiin matkalla kun vauhti oli sopivaa ja kilometrit kuluivat kuin huomaamatta, tytöt olivat juoksevina olkapäinä kun krokotiilin kyyneliä pidätellen päivittelin ettei miksei me Ritun kanssa mahduta samalle maalisuoralle ;-) Jossain 25km jälkeen Laura vilkaisi taakseen ja totesi että taitaa poika alkaa väsyä kun jatkuva pälpätys taukosi ja kyllähän se vähän tuntui mutta ei paniikkia. Metsässä kilometrit ja nousut menevät kuin vahingossa mutta kun 31km kohdalla tultiin viimeisen kerran pois metsästä hiekkapoluille niin silloin joku heitti raskaat puntit jalkoihin kun alkoi oikeesti tuntua ja tyttöjen syöksyttyä hirveään loppukiriin niin ei löytynyt paukkuja lähteä perään vaan halusin varmistaa että jaksan juosta täyspäisenä maaliviivalle, aika 4.02.58.

Vauhti oli ollut sopivaa kun jaksoin puurtaa tasaisesti ja tyttöjen vetoapu ja seura teki matkasta hienon kokemuksen ja maalissa olin tosi hyvässä kunnossa niin ei siinä voinut kuin palkita itsensä Patarouvassa muutamalla hauskalla juomalla.Välissä kävin vielä järjestäjien tarjoamassa saunassa Kalevan uimahallissa ja sain peräti yhden limsapullon niinkuin järjestäjä oli luvannut saunajuomat, arvatkaa luuliko moni saavansa jotain muuta virvoiketta:-)Kaiken kruunasi vielä se että ei minkään näköistä kolotusta ollut seuraavina päivinä ja palauduin nopeasti joten pakko kai ensi vuonna kokeilla uudestaan. Anun kanssa juttelin myöhemmin pirkasta niin melkein löysin itseni jo ilmoittautumassa Islantiin maratonille, on se ihme tyyppi;-)

Laura:

Tosiaan, itte päätin edellisenä päivänä lähteä Pirkan hölkkään. Tällä kertaa riski kannatti ottaa, mutten en yleisesti suosittele edellisenä päivänä hetken mielijohteesta tekemään päätöksiä näinkin pitkälle matkalle lähtemisestä. olo oli kuitenkin hyvä ja ilma näytti hienolta ja kun tilaisuus aukesi päästä vähän halvemmalla kuin jälki-ilmottautumishintaan, niin pakkohan se oli lähteä! En kertonut aikeestani oikeastaan kenellekkään muulle kuin Anulle ja Lotalle ja Jussille. Tankkasin siinä hätäpäissäni sitten vielä illalla jotain pastaa ja popkornia ja kaivelin rypistyneet, mutta lähes ehjät geelipussit esiin. Mulla on joku ihme hullu juoksuitseluottamus, ei tullut kyllä hetkeäkään mieleen ettenkö selviäisi siitä matkasta kunnialla, määhän olin vaan lähdössä huvikseni nauttimaan! Oli ihanaa, että tällä kertaa ei mielessä ollut mitään ihmeellisiä aika tms. tavotteita, vaan sai vaan juosta. Ne mettäpolut on kyllä mahtavia, siellä kilsat vaan lentää.

Kuten Markus yllä kertoo, matka meni hyvin ja jouhevasti ja ilman mitään ongelmia. Yritin pitää positiivista mielialaa yllä ensikertalaisissa ja ajattelin, että mää en sitten muuten ainakaan valita mitään! Lopussa alkoi jo ittelläkin tuntua matkan pituus ja mäet ja jotain polvissa ja joka paikassa. Pystyin silti vastaamaan Lotan haasteeseen loppukiristä ja yritinpä siinä jotain vielä kannustaakin Lotskua :D Lotta pärjäsi erittäin hyvin ja sanoisimpa, että siinä on nainen aika kypsää kauraa maratonia tavoittelemaan, mikäli lonkka ei ala esittää vastalauseita.

Markus J:lle iso peukku, kuukauden aikana kaksi puolikasta ja Pirkan hölkkä ja tosiaan juoksu on alotettu vasta tämän vuoden KESÄKUUSSA! Ohhoh. Ehkä se Patarouva on sitten niin tehokas palauttaja ;)