Pirkan kierroksen viimeinen osakilpailu tai osatapahtuma on syksyllä järjestettävä 33 km pitkä Pirkan hölkkä Valkeakoskelta Tampereelle Nirvaan. Lenkki juostaan suurimmaksi osaksi metsässä metsäpoluilla tai kävelyteillä, mikä tekee siitä haastavan kokeneemmillekin juoksijoille. Tänä vuonna Raholasta lähti iso porukka, lähes 20 juoksijaa, innoissaan kirmaamaan ja kaikki tulivat maaliin asti. Mukana oli konkareiden lisäksi monen monituista ensikertalaista. Kaiken kaikkiaan kaikilla meni hölkkä hyvin ja erityisen onnellisia olivat ne, jotka saivat täten kokonaisen Pirkan kierroksensa täyteen: ONNEA MARI, MIMMI, SEPPO, MAIJA-LIISA JA ANU!
Tässä muutama kertomus päivän kulusta.
Kuvat Markus I.
Markus I.:
Pirkan tunnelmia.
Tämänkertaiseen Pirkan hölkkään lähdin hyvillä mielin ja omaa enkkaa lähdin tavoittelemaan. Osallistuin nyt kuudetta kertaa tähän mahtavan hienoon tapahtumaan. Ensimmäinen Pirkkani oli syksyllä 2002, se oli toinen juoksutapahtuma mihin otin osaa, ensimmäinen oli vuonna 2000 juostu Pyynikki-juoksu. Ekan kerran muistan vieläkin oikein elävästi, niin kova koettelemus se oli Silloin lähdin hyvin pienellä kestävyysharjoittelulla liikkeelle, tosin ja yllättäen kuitenkin nöyränä. Matka ja mäet tekivät tehtävänsä myös silloin ja lopussa kävelykin oli tuskaa. Maaliin pääsin ajassa 3.54.26. Tuon ekan hölkän jälkeen olen vain kerran onnistunut Pirkalla. Vuonna 2007 yritin pysyä Anun vauhdissa, ja vaikken siinä pysynytkään, niin se toi mukanaan hyvän mielen ja juoksun. Aika oli 2.45. Muut kerrat ovat tuoneet mukanaan kärsimystä.
Alkupööpöilyä by Markus I, Ville ja Tanja
Lähtöviivalle asetuin paria minuuttia ennen starttia ja tällä kertaa menin suht eteen, jotta pääsisin matkaan nopsasti. Vauhdilla sitten lähdinkin painamaan, koska jos ei alussa juokse vähän ylikovaa, joutuu helposti n.4km:n kohdilla paanan kaventuessa ruuhkaan. Kellotin joka kilometrin ja kaksi ekaa kilsaa olivat n.4min kilometrejä. Tässä kohtaa edelläni oli todella paljon porukkaa, eli kaikki oli kuin ennenkin, ylikovaa lähtivät etenemään muutkin. Poluille päästessäni pudotin vauhtini siihen normaalimpaan ja hain oman paikkani porukasta. Juoksu kulki suorastaan loistavasti ja kelikin oli mitä parhain. Puolivälin kiven ohitin ajassa 1.16.xx. Silloin tuntui hyvinkin selvältä, että vauhti putoaisi ainakin hieman loppua kohden, mutta oman enkka alkoi tuntua selvältä. Pitkin matkaa nautin olostani ja juoksusta täysillä, ainoastaan lopun pari mäkeä veti mieltä hieman mustaksi.
Maaliin saavuin ajassa 2.31.05. Enkka oli saavutettu, eikä se vauhtikaan sitten pudonnut puolivälistä yhtään. Tyytyväinen saa olla.
Kiitos kaikille mukana olleille tiimiläisille! Teidän mukana on aina hienoa!!!
Ja onnittelut kaikille, veditte tosi hyvin!
Mari:
Pirkan Hölkkä ja kierroksen viimeinen osuus 2.10.11
Iso porukka Tiimiläisiä paikalla, loistavin keli ikinä, ja todellakin edessä päätösosuus Pirkan kierrokselle. Jännitys oli huipussaan, koska meitä ekakertalaisia oli varoiteltu mäkisestä maastosta, jossa lisähaastetta antoi kinttupolut kivineen ja puunjuurineen.
Matkaan lähdettiin asteen pakkasessa ja sehän sopi mainiosti. Hölkän läpiviemiseksi oltiin pikku porukalla sovittu maltillisesta juoksuvauhdista ja tämä sopimus myös piti. Mitä nyt lopussa viimeset 3 km meni vaihdikkaasti ja melkoisessa hurmiossa.
Ongelmia matkan aikana ei ollut ja hyvää seuraa riitti oman väen lisäksi myös muista kanssajuoksijoista. Reitin varrella vallitsikin leppoisa huumorintäyteinen ilmapiiri. Vihdoinkin saavuimme jälleen Mimmin kanssa melkein käsikädessä maaliin. Olo tuntui hyvävoimaiselta ja onnistumisen ilo oli sanoin kuvaamaton. Sillä hölkän läpimenon lisäksi saatiin päätökseen koko Pirkan kierros. Aivan mahtava fiilis!! (aamullakin heräsin vielä ihan intoo piukassa uuteen päivään :D) Ennakkoluuloista huolimatta Pirkan hölkästä jäi todella postiiivinen kokemus mieleen ja ihan taatusti ensi vuonna hölkätään taas näissä merkeissä. Se jää nähtäväksi täytyykö silloin toinen kokonainen kierros vai ei.
Mari & Mimmi
Kiitos koko ryhmärämälle taas ihan kaikesta ja erityiskiitos huoltomies MIkolle, joka kannusti matkan varrella vesineen ja geeleineen. Sai Mikko varmaan napattua muutaman tosi "onnistuneen" kuvankin täydentämään raportteja ;D
Lisää tämmösiä kokemusia!!
Seppo, Juho, Tarmo
Melkein koko porukka
Markus J.
Ensikertalainen Pirkan hölkässä
Kesällä rohkeutta kerättyäni uskalsin mennä anun spinning tunnille ja siellä selvisi että olin ollut Hämeenlinnan kaupunkimaratonilla kokeilemassa kymppiä ilman kummempaa harjoittelua niin yhtäkkiä huomasin olevani ilmoittautumassa Finlandia maratonin puolikkaalle,varmaan monelle tuttu juttu kun anun kanssa juttelee hetken juoksemisesta:-)
Olin alunperin suunnitellut Tampereen puolikkaalla tekeväni ensikokeilun pidemmälle matkalle mutta Finlandia meni niin hyvin ja koko hommasta jäi positiivinen maku niin suu vaahdossa tulo matkalla jo olin valmis lähtemään pirkkaan,kun tampereen puolikaskin meni hyvin ja aikakin parani vähän niin luottavaisena ajattelin kahlata läpi tämän hurjalta kuulostavan matkan.
Ajattelin ensikertalaisena katsoa läpi koko setin joten menin järjestäjien bussikyydillä lähtöpaikalle ja siellä olikin sitten 50 min odottelua ja jotain tuttujakin oli pirkan soudusta, samasta veneestä. Anu tuli
vilusta hytisten kyselemään mun eväistä ja fiiliksistä,ja sain vielä juoksuemolta lämpimän halauksen kyytipojaksi niin ei siinä voinut muuta kun näyttää että reippaana maaliin asti.
Lähdin verkkaisesti lönköttelemään ihan häntäpäässä ja sieltä löytyi myös Laura ja Lotta, taapersin ihan heidän kannassaan vaikken heti ilmoittanut itsestäni. Ekan juomapisteen jälkeen paljastuin ja huomasin tyttöjen vauhdin sopivaksi niin eikun perään ja hyvinhän jaksoin mukana,omat eväät ja tarjoilut meni sopivasti kun olo tosi tukeva niinkuin aiemmissakin kisoissa. Juteltiin ummet ja lammet matkan aikana,
nautiskeltiin täydellisestä kelistä ja juoksu maistui kolmikolle, tosin meikäläistä aina vaivaava pisu hätä ilmoitti taas itsestään mut annoin mennä sen päähän niin pääsin maaliin pysähtymättä.
Kaikenlaista juteltiin matkalla kun vauhti oli sopivaa ja kilometrit kuluivat kuin huomaamatta, tytöt olivat juoksevina olkapäinä kun krokotiilin kyyneliä pidätellen päivittelin ettei miksei me Ritun kanssa mahduta samalle maalisuoralle ;-) Jossain 25km jälkeen Laura vilkaisi taakseen ja totesi että taitaa poika alkaa väsyä kun jatkuva pälpätys taukosi ja kyllähän se vähän tuntui mutta ei paniikkia. Metsässä kilometrit ja nousut menevät kuin vahingossa mutta kun 31km kohdalla tultiin viimeisen kerran pois metsästä hiekkapoluille niin silloin joku heitti raskaat puntit jalkoihin kun alkoi oikeesti tuntua ja tyttöjen syöksyttyä hirveään loppukiriin niin ei löytynyt paukkuja lähteä perään vaan halusin varmistaa että jaksan juosta täyspäisenä maaliviivalle, aika 4.02.58.
Vauhti oli ollut sopivaa kun jaksoin puurtaa tasaisesti ja tyttöjen vetoapu ja seura teki matkasta hienon kokemuksen ja maalissa olin tosi hyvässä kunnossa niin ei siinä voinut kuin palkita itsensä Patarouvassa muutamalla hauskalla juomalla.Välissä kävin vielä järjestäjien tarjoamassa saunassa Kalevan uimahallissa ja sain peräti yhden limsapullon niinkuin järjestäjä oli luvannut saunajuomat, arvatkaa luuliko moni saavansa jotain muuta virvoiketta:-)Kaiken kruunasi vielä se että ei minkään näköistä kolotusta ollut seuraavina päivinä ja palauduin nopeasti joten pakko kai ensi vuonna kokeilla uudestaan. Anun kanssa juttelin myöhemmin pirkasta niin melkein löysin itseni jo ilmoittautumassa Islantiin maratonille, on se ihme tyyppi;-)
Laura:
Tosiaan, itte päätin edellisenä päivänä lähteä Pirkan hölkkään. Tällä kertaa riski kannatti ottaa, mutten en yleisesti suosittele edellisenä päivänä hetken mielijohteesta tekemään päätöksiä näinkin pitkälle matkalle lähtemisestä. olo oli kuitenkin hyvä ja ilma näytti hienolta ja kun tilaisuus aukesi päästä vähän halvemmalla kuin jälki-ilmottautumishintaan, niin pakkohan se oli lähteä! En kertonut aikeestani oikeastaan kenellekkään muulle kuin Anulle ja Lotalle ja Jussille. Tankkasin siinä hätäpäissäni sitten vielä illalla jotain pastaa ja popkornia ja kaivelin rypistyneet, mutta lähes ehjät geelipussit esiin. Mulla on joku ihme hullu juoksuitseluottamus, ei tullut kyllä hetkeäkään mieleen ettenkö selviäisi siitä matkasta kunnialla, määhän olin vaan lähdössä huvikseni nauttimaan! Oli ihanaa, että tällä kertaa ei mielessä ollut mitään ihmeellisiä aika tms. tavotteita, vaan sai vaan juosta. Ne mettäpolut on kyllä mahtavia, siellä kilsat vaan lentää.
Kuten Markus yllä kertoo, matka meni hyvin ja jouhevasti ja ilman mitään ongelmia. Yritin pitää positiivista mielialaa yllä ensikertalaisissa ja ajattelin, että mää en sitten muuten ainakaan valita mitään! Lopussa alkoi jo ittelläkin tuntua matkan pituus ja mäet ja jotain polvissa ja joka paikassa. Pystyin silti vastaamaan Lotan haasteeseen loppukiristä ja yritinpä siinä jotain vielä kannustaakin Lotskua :D Lotta pärjäsi erittäin hyvin ja sanoisimpa, että siinä on nainen aika kypsää kauraa maratonia tavoittelemaan, mikäli lonkka ei ala esittää vastalauseita.
Markus J:lle iso peukku, kuukauden aikana kaksi puolikasta ja Pirkan hölkkä ja tosiaan juoksu on alotettu vasta tämän vuoden KESÄKUUSSA! Ohhoh. Ehkä se Patarouva on sitten niin tehokas palauttaja ;)
Olipa kivaa luettavaa ja nyt vaan odotetaan koska nämä "ensikertalaiset" todellakin ilmottautuu kokonaiselle ja mihin ;)
VastaaPoistaUpeat raportit ja upeat juoksusuoritukset, jess! Kovaa porukkaa niin konkareissa kuin ensikertalaisissa, onnea kaikille! Niin, ja nyt pitäisi Markus J:n jo viimeinkin jättää tuo ralli. Huomenna olisi niin kivasti voitu mahtua samalle maalisuoralle:)Ja jos tuon mahtavan juoksu-uran palautuksena on hauskat juomat Patarouvassa, täytyy varmaan meikäläisenkin noudattaa uusia ohjeita.
VastaaPoistaPorukka vetelee ihan uskomattomasti näitä tapahtumia! En yllättyisi vaikka ens kesänä jonkun ultran viivalla nähtäis isompikin ryhmä tiimiäisiä!
VastaaPoista