maanantai 10. lokakuuta 2011

Maija-Liisa on täyttä terästä

Team Raholan todellinen teräsnainen on Kallion Maija-Liisa, jonka rakkaus liikuntaan on jatkunut koko elämän pikkulikasta eläkeikään. Sotkamossa syntynyt ja varttunut tyttö taisi saada kuntogeenit syntymälahjakseen, koska jo isänsä oli kova urheilemaan. Ja hyvä että sai, koska 12 km matka kouluun piti 1960-luvulla taittaa kävellen, pyöräillen tai hiihtäen.
Maija-Liisa on Team Raholan vakiokalustoa.
Maijan valikoima sisältää paljon perinteisiä suomalaisia liikuntalajeja. Sotkamossa tuli nuorena pelattua paljon pallopelejä, kuten kori- ja lentopalloa sekä – tietysti! – pesäpalloa. Talvella luonnollisesti hiihdettiin, ja hiihto on yhä Maijan ehdoton ykköslaji talvisin.

Aikuisiällä hyötyliikunta jatkui, sillä Maija tapasi polkea töihin poliisilaitokselle Tampereen keskustaan sen ajan vuodesta, kun maa on paljaana. Lisäksi hän kävi monet vuodet työväenopistojen järjestämissä jumpissa, kunnes 2000-luvun puolivälissä löysi Raholan liikuntakeskuksen.

– Kävelin joskus tästä ohi ja mietin, että kehtaanko tulla, kun tämä on oikea liikuntakeskus. Kerran sitten uskaltauduin muokkausjumppaan ja huomasin, että tänne voi tulla tavallisissakin vaatteissa, Maija muistelee.

Spinning koukutti

Nykyään Maija käy sisäjumpissa etenkin pumpissa ja spinningissä, joista jälkimmäiseen hän tunnustaa jääneensä koukkuun. Kuntosalilla käydessään hän huomasi, että polkemistunnit vetivät paljon porukkaa, ja lähti uteliaisuuttaan kokeilemaan itsekin.

– Ensimmäisen kerran jälkeen olin aivan kuoleman kielissä. Syy selvisi myöhemmin: olin polkenut kaikkein raskaimmalla vaihteella ja satulakin oli varmaan väärässä asennossa. Pikkuhiljaa opin tekniikkaa ja säätämään vastusta, Maija kertoo. 

Juoksijaksi varttuneella iällä

Nykyisiin suosikkilajeihin lukeutuu myös juokseminen, jonka hän aloitti vasta varttuneella iällä eli Anun juoksukoulun myötä vuonna 2007. Ensimmäinen juoksutapahtuma oli Ikaalisten kylpylähölkkä vuonna 2008.

– Se jäi mieleen, etenkin ne älyttömän pitkät mäet lopussa, hän naurahtaa.

Ikaalisten jälkeen Maija on juossut useita puolimaratoneja: mieleenpainuva elämys oli esimerkiksi kireässä pakkasessa ja lumisateessa taivallettu Heiskan puolikas talvella 2010.

Unelma toteutui Amsterdamissa

Juoksijana Maija on luonnonlahjakkuus, minkä vaatimaton nainen tosin yrittää kiistää. Mutta: kuinka helppoa on aloittaa juoksuharrastus yli viisikymppisenä ja muutaman vuoden kuluttua kipaista läpi kokomaraton? Kysyn vaan. Ei taida onnistua ihan kaikilta, vaikka aktiivinen kuntoliikkuja olisikin.

Maijan ensimmäinen kokomaraton koitti syksyllä 2010 Amsterdamissa. Etukäteen hän ei siitä juuri ympärilleen huudellut.

– Se oli unelmien täyttymys: haaveenani oli ollut juosta maraton ennen kuin täytän 60 vuotta, Maija kertoo.

Sen jälkeen hän on juossut kokonaiset myös Tukholmassa ja Helsingissä. Seuraavaksi vuorossa on Reykjavik, jos Team Raholan matka sinne suinkin toteutuu.

Kilpaileminen ei Maijaa kiinnosta: hän ei aseta juoksemiselleen aikatavoitteita, vaan juoksee juoksemisen ilosta. Maaliintulo on saavutus itsessään, ja jos se onnistuu hyvävoimaisena, niin aina parempi.
HCM 2011 oli Maijan ensimmäinen maraton kotimaan kamaralla.


Iloa, terveyttä ja ystäviä

Maija ei osaa edes ajatella elämää ilman liikuntaa: hän arvelee, että sellainen olisi varsin yksitoikkoista. Hän liikkuu pysyäkseen kunnossa, ja toteaa liikunnan tuoneen elämään iloa, terveyttä ja ystäviä. Itsessään hän tunnistaa eräänlaisen addiktion – terveen sellaisen:

– Jos en vaikkapa viikkoon pääse juoksemaan, nukun huonosti ja on levoton olo. Jos ihminen pienestä pitäen on tottunut liikkumaan, täytyy tapahtua jokin suuri muutos, jos ei liiku läpi elämänsä, hän pohtii.

Vaikka Maija on harrastanut ikänsä liikuntaa, hän on säästynyt ikäviltä urheiluvammoilta. Jopa lapsena likka säilyi kokonaisena, vaikka sukset katkeilivat jatkuvasti Sotkamon mäissä.

Liikuntaa myös lastenlasten kanssa

Liikunnan lisäksi Maija ei juuri muuta ehdi harrastelemaan, sillä oman aikansa vie kahden pojan jälkikasvun kanssa puuhailu: 13-vuotiaan Camillan perhe asuu Hämeenkyrössä ja alle vuoden vanhan Heikin perhe Tampereella. Ei liene yllätys, että lastenlasten kanssakin isoäidin tekemiset ovat liikuntapainotteisia.

– Camillan kanssa pelaan pesäpalloa, hän on siitä todella innostunut ja pelaa joukkueessa. Heikki käy vauvauinnissa, ja minä käyn mukana – hän tykkää siitä kovasti, ja mummu kanssa, Maija hymyilee.

Nyt eläkkeellä Maija ja miehensä Ilkka viettävät paljon aikaa myös Maijan kotikonnuilla Sotkamossa: todella korvessa sijaitsee suvun yhteinen salomökki, ilman mitään nykyajan mukavuuksia. Näin syksyllä tähdet näkyvät siellä paljon kirkkaammin kuin kaupungista katsoen. Ja teräsnaisenkin sielu lepää.

teksti: Minna N
kuvat: Laura P ja Maijan miniä

5 kommenttia:

  1. Mahtava juttu, hyvä Maija!

    VastaaPoista
  2. Ja mihin meidän Maija vielä pystyykään. Tää on vasta alkua :)

    VastaaPoista
  3. Kyllä olen viereltä seurannut ihaillen tämän Teräsnaisen menoa - valtava kestävyys ja mikä keveys juoksuaskeleessa! Hieno juttu :)

    VastaaPoista
  4. Team Raholan upea Maija, hienoa!!!

    VastaaPoista
  5. Huippua Maija!!!

    p.s.Reykjavikin matkasta odotellaan tarjousta, eli sinnehän mennään.

    VastaaPoista