La 7.8.klo 10.00 on tarjolla polkulenkki 10-15km. Lähtöpaikka: Harjuniityn liikuntahalli, Urpolankatu 14, 37140 Nokia.
Ottakaa mukaan juotavaa ja evästä sekä jalkaan polkujuoksutossut.
Lenkin vetää Jari K. ja maasto ei ole mitään extremeä.
La 7.8.klo 10.00 on tarjolla polkulenkki 10-15km. Lähtöpaikka: Harjuniityn liikuntahalli, Urpolankatu 14, 37140 Nokia.
Ottakaa mukaan juotavaa ja evästä sekä jalkaan polkujuoksutossut.
Lenkin vetää Jari K. ja maasto ei ole mitään extremeä.
Koko mukaan lähtenyt utelias konkkaronkka. |
Laukon kartanon alueella on paljon nähtävää ja lukuisia taidenäyttelyitä. Kauniit maisemat antavat erinomaiset puitteet nautinnolliselle pikku kävelyretkelle nähtävyyksiin tutustuen, jonka tietysti käytimme hyväksemme.
Illan musiikkiesitys sai jalat vispaamaan, ja jännittävä turnajaisesitys sai tunnin ajaksi uteliaisuuden heräämään ja esitystä seurattiinkin hyvin keskittyneesti ja ihaillen. Hevoset ja ja niillä ratsastavat ritarit näyttivät tosi hienoilta, eipä ennen sellaistakaan ollut livenä päässyt näkemään. Turnajaiset juonsi turnajaiskentällä edestakaisin juokseva 'örkkimörkki', jolla pituuttakin oli varmaan hurjat yli 2 metriä, möreällä, matalalla ja kuuluvalla äänellä!!!
Erittäin suosittu oli myöskin kioski, missä myytiin suussasulavat hog dogit sekä kesäiset vohvelit, tietenkin kermavaahdon ja mansikkahillon kera.
Kiva retkipäivä!
Alla olevan linkin kautta pääset katsomaan kuvia reissusta:
https://drive.google.com/drive/folders/1u-oI5dYqG2hcpzkAuYK1YMX7dIM6kqFr
A&M Ultra 24.7.2021 n.73km | |||
Miehet | |||
1. | Juhani Yli-Marttila | Team Rahola | 6:17:31 |
2. | Ville Niemenmaa | Ylöjärvi | 6:48:26 |
3. | Veikko Punkka | Nami | 7:49:19 |
4. | Pekka Lampinen | Team Rahola | 8:44:38 |
5. | Tapio Metso | Stokiksen Seisojat | 9:09:53 |
6. | Petri Vuori | Team Rahola | 9:16:56 |
7. | Petri Mononen | Team Rahola | 9:47:55 |
8. | Niko Peltomaa | Team Rahola | 10:13:56 |
9. | Marko Silvennoinen | Team Rahola | 12:09:13 |
Naiset | |||
1. | Marianne Mäkinen | Tampere | 6:33:53 |
2. | Mari Toivonen | FMR | 8:15:01 |
2. | Anu Ossberg | Team Rahola | 8:15:01 |
4. | Marjo Niinimäki | Team Rahola | 8:35:37 |
5. | Pia Auvinen | 100mc.fi | 8:39:58 |
6. | Lea Mäenpää | Team Rahola | 10:45:38 |
7. | Susanna Kukkula | Team Rahola | 10:45:38 |
8. | Teija Virtanen | Team Rahola | 12:09:13 |
9. | Päivi Linnero | Team Rahola | 13:25:04 |
Kaikkien tiedoksi, että teamin poppoo on lähdössä myös ensi vuonna Ylläs–Pallas-polkujuoksutapahtumaan. Pistähän jo mietintämyssyyn, jos mielit lähteä mukaan. Hyvä aloittaa valmistautuminen ajoissa. Tapahtumassa monta juoksumatkavaihtoehtoa ja lystikästä toimintaa!
Tästä tulee pitkä raportti, mutta niin oli matkatkin pitkä…
Iso joukko tiimiläisiä suunnitteli osallistuvansa Nuts Ylläs Pallas 2021-tapahtumaan. Minä sanoin jo aikaisessa vaiheessa etten lähde niihin karkeloihin mukaan. Tietysti kuuntelin tarkasti muiden innostuneita suunnitelmia ja hieman olisi tehnyt mieli olla mukana hommassa. Keväällä lumien sulettua Eerika halusi lähteä vähän poluille treenaamaan ja minäkin ajattelin vihdoin ostaa ensimmäiset polkukenkäni, jotta voisin olla tukemassa ystävän treenejä. Pitkän harkinnan tuloksena päädyin Jumiskon Juhan mainostamiin VJ Sportin tossuihin, joissa luvattiin olevan universumin paras pito! (Tai ainakin jotain yhtä mahtipontista)
Lopulta, koronarajoitusten höllennyttyä, pääsimme vihdoin taas yhdessä lenkkeilemään ja alkoi näkyä valoa tunnelin päässä myös tapahtumien osalta. Anu yhtenä perjantaina lenkillä kertoi, ettei Sandra pääsekään osallistumaan tiimin matkalle lappiin. Kyseli olisiko kukaan kiinnostunut lähtemään hänen tilalleen. Jotenkin siinä kävi ilmi, että minulla olisi sopivasti loma siinä kohtaa kesää. Yritin ensin vedota siihen, ettei minulla ole kaikkia tarvittavia varusteita. Tai oikeastaan vaan sauvat ja kokemus poluilta puuttui. Onneksi tiimistä löytyy aina apua ja Virtasen Pete ystävällisesti tarjosi vaimona Teijan sauvoja minulle lainaan. Edelleen nikottelin vastaan ja epäilin ettei kotona ideaa arvostettaisi. Lenkin jälkeen kotona varovasti kyselin mielipiteitä ja kommentti oli: Tietenkin lähdet! Miksi sitä pitää edes miettiä!
Asia oli siis siltä osin taputeltu, vai olivatkohan vain loman tarpeessa minusta…
Kuukauden verran ehdin jännittää ja kuunnella hyviä vinkkejä muilta. Vihdoin lähdettiin matkaan keskiviikkona illalla Kolmenkulman ABC:ltä Atro Vuolteen bussilla. Itse Atro oli mukana matkassa toisena kuskina ja pääsimme rautaisten ammattilaisten kyyditsemänä kohti Yllästä!
Tulevan kisan ohituspaikkojen pohdintaa. |
Ylläs-Swing tarjosi puitteet keinumatille |
Mökille palattuamme laitoimme aamua varten juoksureput ja muut kamat valmiiksi. Yöllä uni tuli hyvin ja heräsin perjantaina aamulla seitsemältä pirteänä. Nautittiin rauhassa kunnon aamupala. Meidän mökistä minun lisäkseni myös Kirsi ja Simo olivat starttaamassa 66 km:n matkalle. Sirpa lähetti meidät matkaan kohti Hettaa ja jäi vielä odottelemaan omaa lauantaina starttaava juoksuaan.
Lähdön tunnelmaa |
Keijo the Coachin viimeiset vinkit |
Bussimatka lähtöpaikalle tuntui kestävän ikuisuuden ja mahassa alkoi tuntua painava pelon tunne. Enää ei jännittänyt vaan suorastaan pelotti! Lähtöpaikalla söin vielä vähän evästä ja kirosin muutaman kerran omaa tyhmyyttäni lupautua aina mukaan kaikkiin hullutuksiin. Tiimiläisistä 66:lla mukana olivat Juhani, Antti, Samuel, Mari, Jukka, Sanna, Kirsi, Simo, Petri, Jari K, ja minä. Kaksikymmentä minuuttia meidän jälkeemme oli 160 km:n lähtö, jossa oli mukana Anu, Markus, Karim ja Jari N. Näimme lähtöpaikalla Linneron Päivin tyttären Lean ja hänen miehensä Anssin. Toivotimme asiaankuuluvat tsempit puolin ja toisin.
Olin suunnitellut juoksevani yksin, koska tiesin matkan aikana olevan välillä hyviä hetkiä ja välillä huonoja. Helpompi silloin mennä yksin, ettei kaveri joudu odottelemaan, vaikka omaa juoksujalkaa vipattaisi. Ja tietysti senkin takia, että Eerika oli menossa eri matkalle! Eerika, Marko, Niko, Pete V., Tiina Hä¿, Nina ja Niina lähtivät suorittamaan omaa 100km urakkaansa pe-la välisenä yönä klo 0.00. Otinkin tavoitteekseni päästä maaliin Pallakselle ennen satasen juoksijoiden starttia.
Reitin alussa oli muutama kilometri asfalttia ja heti kävi selväksi miten kuuma päivästä on tulossa. Repun paino kaikkine eväineen, varusteineen ja nesteineen unohtui heti alkumatkasta, kuten Anu oli sanonutkin tapahtuvan. Juoksu kulki ihan kohtalaisesti ja ajattelin juosta reippaasti, koska vauhti tulee varmasti hidastumaan poluille päästyä. Ensimmäisen huoltopisteen jälkeen alkoi aika pian ensimmäinen nousu Pyhäkerolle. Hetken mäkeä käveltyäni otin käyttöön sauvat ja niistä oli kyllä iso apu! Pysähdyin ylhäällä ottamaan muutaman kuvan, vaikka Markus olikin sen jyrkästi kieltänyt… katselin ettei ketään meidän 160 km taivaltavista vielä näkynyt tulevan takaa, joten kaivoin puhelimen esiin. Maisema oli upea joka suuntaan! Alaspäin lähdettäessä päätin juosta sen minkä vähänkin uskalsin. Kiviä oli jonkin verran, mutta juoksin siitä huolimatta. Metsäpolku osuus tuntui jatkuvan ikuisesti ja jalka ei meinannut nousta juurien yli. Tässä vaiheessa alkoi väkeä mennä aika paljon ohi. Yritin juosta, mutta se tuntui todella haastavalta. Ehkä sitä poluilla juoksemista olisi pitänyt vähän enemmän harjoitella… Janon tunne alkoi kasvaa kilometri kilometriltä. Meidän reitillämme oli vain kaksi huoltopistettä, joten vähän mietitytti loppuuko juotava kesken. Minulla oli yhteensä 2,5 litraa nestettä mukana, lötköpulloissa oli gu:poretabletti ja rakossa gu+nesteytys.
Onneksi juomat riitti huoltoon asti, joka oli noin 30km kohdalla. Aikaa tuhraantui aika paljon kun täytin pullot ja rakon. Siirsin myös repusta geelejä helpommin saataville. Otin huollosta muutaman siivun suolakurkkua ja pari palaa suklaata. Saman setin otin ensimmäiselläkin huoltopisteellä, mutta siellä en täyttänyt nesteitä.
Huollosta lähdettyä reitti oli hetken taas helpommin juostavaa. Nestettä kului paljon ja onneksi matkalla oli tunturipuroja ja kaivo, joista täytin pulloja. Luultavasti kaivolla ollessani olivat Anu ja Markus menneet ohitseni. Jossain neljänkympin paikkeilla oli pakko pitää evästauko. Olin onneksi ottanut mukaan banaanin, jota istahdin syömään kiven päälle. Otin taas pari kuvaa, mutta ei kerrota Markukselle… Silloin Karim sai minut kiinni. Kyse ei ollut siis tussaroinnista, kuten eräs video saattaa virheellisesti näyttää. En vain ollut malttanut huolloissa käyttää aikaa syömiseen. Niin ja otin banaanin jälkeen vielä jälkkäriksi ihanan suolaisen turkinpippuri-lakupatukan. Jaksoin näillä eväillä jatkaa matkaa.
"Evästauolla" |
Nilkkaan alkoi sattua alamäissä. Kengän läppä painoi jalkapöydän päälle ja en saanut sitä asettumaan kunnolla. Myös Niekku otti minut kiinni näillä paikkeilla. Ylämäet alkoi tuntua mielyttävimmiltä, koska niissä ei tarvinnut juosta ja pelätä kaatumista. Matkalla näin monta kertaa myös Nokialaisen Rauhalan Jarin, joka oli ensimmäisellä ultramatkallaan. Hän tsemppasi minua 45km kohdalla, ettei ole enää kuin puolimaraton maaliin. Vaikeudet alkoi ilmeisesti näkyä selvästi jo uloskin päin. Edelleen sitkeästi juoksin kaikki vähänkin juostavat osuudet. Se oli kivuttomampaa ja yritin selvitä maaliin mahdollisimman nopeasti! Viimeinen alamäki oli helposti juostavaa sorapolkua. Oli mukavaa päästä juosten maaliin ja ajatukset alkoi nousta epätoivon puolelta valoisimmiksi. Ennen viimeistä mutkaa näin Markuksen kaukana huutelevat minulle viimeisiä kannustuksia. Hän oli jatkamassa matkaansa huollosta kohti Yllästä. Viimein ylitin maaliviivan iloisesti hymyillen! Näiden pitkien ja raskaiden juoksujen paras hetki on ehdottomasti se, kun on maalissa ja tietää ettei tarvitse enää juosta askeltakaan.
Maalissa söin keittoa ja toivottelin Karimille ja Niekulle hyvää loppumatkaa. Eerika, Marko, Tiina, Niko, Pete V. ja Nina olivat iloisina odottelemassa omaa lähtöään. Tiina auttoi minua vaihtamaan vaatteet etten palelisi matkalla bussissa. Meille 66:sen juoksijoille oli bussikuljetus Pallas hotellin pihasta takaisin Ylläkselle.
Mökille päästyäni yritin olla hiljaa, jotta Sirpa saisi nukuttua kunnolla ennen omaa lauantaina juostavaa 37 km:n matkaa. Söin ja kävin suihkussa. Olin juuri ehtinyt nukahtaa kun Simo ja Kirsi saapuivat. Nousin vielä uudestaan syömään ja vaihtamaan kokemuksia tuoreeltaan. Heillä oli myös mennyt hyvin ja olivat hyvävointisia ja iloisia.
Lauantai meni jännittäessä muiden juoksuja ja pikkuhiljaa alkoi tiimiläisiä näkyä Ylläksellä. Oli kyllä mukava matka ja oli hienoa nähdä Lappi myös kesällä! Isot kiitokset Anulle ja Markukselle tästäkin reissusta! Ja tietenkin kaikille muillekin matkassa mukana olleille!