Leskenlehti bongattu

2017 kevään leskenlehtibongaajan tittelin otti haltuunsa Sirpa Walker! Onnea löytäjälle!!!!

X Endurance 24h 25.-26.2.2017 Juhanin seikkailu

Lähdimme Anun, Markuksen ja Jarmon kanssa perjantaina Nokialta matkaan kohti Espoossa järjestettävää Endurance 24h-juoksua. Tapahtuma oli samalla 24 tunnin juoksun epävirallinen SM-kilpailu. Espooseen saavuttuamme majoituimme Glo Hotel Selloon ja kävimme ostoksilla viereisessä Sellon kauppakeskuksessa. Hieman myöhemmin iltapäivällä Anna, Marko, Nina ja Petri saapuivat hotellille. Team Raholasta juoksuun osallistui 8 juoksijaa, Anu, Markus, Petri, Kaj, Marko, Ville, Nina ja minä. Huoltajina meillä oli tiimissä mukana Anna ja Jatta. Illalla söimme pizzaa ja pastaa Il Gabbiano ravintolassa. Itse söin todella herkullisen Quattro Stagioni pizzan, joka toimi hyvänä tankkausruokana edessä olevaan juoksuun. Tämän jälkeen olikin pian aika siirtyä nukkumaan. Seuraavana aamuna söimme hotellilla hyvän ja maistuvan aamupalan ja sen jälkeen olikin aika siirtyä kilpailupaikalle, Esport Ratiopharm Arenalle. Tulevaa juoksua odotti jo pitkän aikaa etukäteen ja hieman se jännittikin, koska samalla se oli oma 24h-debyyttini.

Kilpailupaikalle saapuessamme Ville ja Jatta olivat jo paikalla ja aloittaneet tiimin huoltopisteen valmistelut. Aivan aluksi haimme numerolaput ja saimme samalla tapahtuman t-paidan ja pyyhkeen. Heti alkuun laitoimme myös omat huoltotarvikkeemme, tankkauseväämme yms. pöydille paikalleen. Lauantaina Bettina, Essi ja Mia saapuivat paikalle kannustamaan ja seuraamaan kilpailun alkuvaiheita. Kilpailu käytiin 390,04 metrin juoksuradalla, mondopintaisella alustalla. Tapahtumaan starttasi 139 juoksijaa. Kilpailun startti tapahtui lauantaina klo 12:00. Alkuun juoksu oli helppoa ja kevyttä. Itse lähdin liikkeelle taktiikalla, jonka mukaisesti juoksisin 19 minuuttia ja kävelisin sen jälkeen noin 1 minuutin tai yhden kierroksen verran. Parhaimmillaan olin kilpailussa alkuvaiheessa 3. sijalla, joten kilpailu lähti todella hienosti käyntiin. Oma alkuvauhti oli ehkä vähän turhankin kova ja maratonin verran mentiinkin aivan samaa tahtia SM-kilpailun voittaneen 50-vuotiaiden 100 kilometrin maailmanmestarin Jyrki Kukon kanssa. Myöhemminkin kilpailun aikana Jyrki antoi hyvää kiriapua juoksussa.

Kilpailun edetessä vauhti alkoi hieman pudota, kun kuvioihin astui väsymys ja vatsaongelmat. Noin 70 kilometrin kohdalla sijoitus alkoi pudota alaspäin ja huonoimmillaan olin kilpailussa 46. sijalla. Jouduin pitämään 2 pidempää taukoa, noin 43 minuuttia ja 1 tunnin ja 49 minuuttia. Tuon pisimmän melkein kahden tunnin tauon aikana sain nukuttuakin noin tunnin ja oksennettuani kerran alkoi vatsakin olla parempi. Imodium myös rauhoitti vatsaa. Näin pitkäkestoinen rasitus yhdistettynä runsaaseen erilaisten nesteiden, energiageelien, karkkien, sipsien yms.  keinotekoisen energian nauttimiseen laittoi elimistön sekaisin. Välillä oli todella kurja olo varsinkin, kun oikein mikään ei maistunut.  Seuraavalla kerralla on viisaampi jo noiden tankkaustenkin suhteen ja ehkä vatsa ja koko muu kroppa on paremmin tottunut tällaiseen rasitukseen. Ultrajuoksussa tosin ei koskaan tiedä ihan tarkkaan, mitä edessä voi olla ja jokainen kerta on vähän erilainen. Välillä tulee huonoja ja sitten taas parempia kisoja. 110 kilometrin kohdalla ajattelin jo, että tämä homma taitaa olla tässä ja kilometrejä tuskin tulee enää merkittävästi lisää. Parin pitkän tauon jälkeen homma lähti kuitenkin uuteen lentoon ja kilometrejä lähti jälleen kertymään mukavasti. Suuret kiitokset täytyy antaa Annan ja Jatan aivan loistavalle ja täsmälliselle huollolle. He rauhoittelivat omaa menoani tarvittaessa ja pitivät huolen, että otin energiaa, suolaa, magnesiumia ja nesteytysjuomaa sopivin väliajoin. Kilpailun järjestäjän oma energiahuolto oli myös varsin kattava ja toimi hyvin. Järjestäjän puolesta tarjolla oli muun muassa sipsejä, leipää, karkkia, suklaata, keksejä, urheilujuomaa, mehua, cokista, vettä, puuroa ja pastaa. Itse en syönyt muuta kiinteää ruokaa suorituksen aikana kuin puuroa, koska monille se aiheuttaa varsin nopeasti oksennusreaktion hetken kuluttua syömisestä.   

Aamuyöllä vauhti nousi jälleen mukavasti ja oli pidempiä aikoja n. 10-11 km/h. Vähitellen tilanne alkoi olla jälleen parempi ja oma motivaatiokin alkoi jälleen löytyä. Päätin, että vedetään nyt ainakin se 100 mailia täyteen. Yhdessä kohtaa sain pariksi kierrokseksi Markosta todella hyvän kiriavun ja vedettiinkin pari ihan hurjan kovavauhtista kierrosta siinä kohtaa. Paras kierrosaika 01:42 (13,82 km/h) tuli itselläni kierroksella 384 eli 148.995 kilometrin kohdalla. Myöhemmin vedettiin sitten vielä Markuksen kanssa useampi kovavauhtinen kierros. Viimeinen tunti oli erityisen hienoa juosta, kun kannustus oli todella kovaa ja vauhti alkoi monilla radalla olleilla kiihtyä. Lopulta sunnuntaina klo 12:00 kilpailun päättyessä sain kasaan 170.726 kilometriä ja 437 kierrosta. Keskinopeuteni kilpailun aikana oli 7.37 km/h ja keskivauhti täten 8:27 min/km. Kertyneet kilometrit riittivät kokonaiskilpailun 24. sijaan ja SM-kilpailun 10. sijaan. Kukaan itseäni nuorempi ei sijoittunut kokonaiskilpailussa korkeammalle.

Kilpailun päätyttyä kävimme suihkussa ja sen jälkeen edessä oli mitalien- ja palkintojenjako sekä kakkutarjoilu. Koko kilpailun paras oli Tanskan Kim Klitgaard Sørensen, hurjalla uudella kisaennätyksellä 249,254 kilometriä. Suomalaisista paras oli miesten Suomen mestaruuden voittanut Jyrki Kukko tuloksella 230,637 kilometriä. Naisten paras oli Norjan Guro Skjeggerud tuloksella 211,882 kilometriä. Naisten Suomen mestaruuden vei Marianne Mäkinen tuloksella 201,263 kilometriä.  Anu sai kilpailussa SM-hopeaa ja sen myötä pokaalin mukaan. Anu oli tiimin juoksijoista paras ja sai kasaan 182.021 kilometriä. Tilaisuuden päätyttyä lähdimme kotimatkalle Jarmon toimiessa kuskina, kun muut olivat juoksusta väsyneinä. Kotimatkalla pysähdyimme vielä Scanburgeriin syömään hampurilaisateriat.

Tulokseen olen ensikertalaisena loppujen lopuksi hyvin tyytyväinen kaikkien vaikeuksien jälkeen. Seuraavalla kerralla pitäisi saada vielä tasaisempi vauhti koko kilpailun ajalle ja pysyä mahdollisimman pitkään radalla. Ei saisi tulla ihan niin pitkiä taukoja kuin nyt tuli. Juoksuun käytettyyn aikaan nähden voi noihin kilometreihin olla ihan tyytyväinen, mutta parempaankin on vielä varaa. 200 kilometrin ylitys on realismia, kun vaan kaikki osuu nappiin. Ultrajuoksu ei kuitenkaan ole mitenkään helppoa, varsinkaan näin pitkät suoritukset. Ehkä tämän yhden kokemuksen jälkeen on jo helpompaa seuraavalla kerralla ja hyvä mahdollisuus vielä parempaan tulokseen. Ensi vuonna olen päättänyt osallistua uudelleen tapahtumaan ja lähden jälleen tavoittelemaan 200 kilometrin ylitystä. Iso kiitos kaikille tapahtuman aikana tsemppiviestejä lähettäneille. Ne todella auttoivat jaksamaan ja piristivät mukavasti matkantekoa! Lopuksi haluan kiittää omaa tiimiä ja kaikkia kanssajuoksijoita hienosta tapahtumasta ja loistavasta tuesta!