Tässä kooste kommenttiboksiin kirjoitetuista Pirkan hiihdon ja Puolipirkan tunnelmista. Onnittelut vielä kaikille Team Raholan Pirkkalaisille, ihan mahtava suoritus!
Mari kirjoitti...
Puoli Pirkka takana. Oli kyllä aivan mahtava keli. Voi sitä auringon paistetta. Taival oli erittäin haastava. Sukset toimi hienosti, mutta hiihtäjällä oli enemmän ja vähemmän ongelmia. tankkaus menny jostain syystä pieleen, kun puhti alkoi pahasti hiipumaan jo 20 km kohdalla. Sit mahaa möyri, oli nälkä, reisilihas ja hartiat särki korviin asti. Siis matka oli tahtojen taistelu. Mutta maaliin tultiin suomalaisella sisulla, eikä luovuttaminen edes "käynyt" mielessä =D. Ens vuonna koko Pirkka paremmalla onnella.
Mimmi kirjoitti...
Hiihto onnellisesti ohi. Mahtava kokemus, suksi luisti,pitoa löytyi ja ilma ei olis voinu olla hienompi.Energiageeliä täytyy kehua,se anto potkua viimeselle etapille julkujärveltä teivoon.
Ensvuonna mennään todellakin kokonainen pirkka hiihtään...Hartiat on aika hellänä mut jalat on ok!Ja eikun kohti uusia haasteita...
Anu kirjoitti...
Ou jee! Koko pirkka jälleen takana, mahtava tosiaan oli keli ja latu. Markuksen voitelu pelitti alusta loppuun hienosti, mutta lumen puolesta sai tehdä töitä koko ajan eli pito paikallaan, mutta lumi oli sellaista ettei siinä vaan kellään hiihtäjällä luistanut, verrattuna viime vuosiin, kun silloin on saanut vaan lykkiä tasatyöntöä paljon ja pienissä alamäissäkin on liukunut pitkälle ilman vauhtia, joten tälläkertaa eri meininki, hiihdettiin ja tehtiin todellakin työtä. Jees, joten tankkaus korostui taas huikeasti, ennen, tapahtuman aikana ja jälkeen hiihdon, jotta matkalla riitti paukkuja, suklaata kului huikea määrä, snickers oli paras, jota isäni oli meille huoltajana ostanut ja tarjoili matkan aikana sekä niisti välillä mun nenää, koska hiihtäessä on todella vaikea toimia millään muotoa, verrattuna ihanaan juoksuun, jossa voi koko ajan säätää tekemisiään.
Markus oli iltavuorossa lauantaina, joten söimme ruoana ruoan vasta klo. 22.35 jälkiruokineen ja viimeistelimme varustepakkauksen, joten yöunta mahtui kokonaista 3h ennen tapahtumaan lähtöä, jes, virkeämpikin olen joskus ollut. Mahtavaa tällä kertaa ehdimme starttiin ajoissa, jota ennen 3 myöhästymistä, kaksi kertaa olen kuullut wc:stä lähtölaukauksen ja viime kerralla hiihtelimme kohti lähtöä, kun laukaus pamahti ja otimme jälleen ihmismassaa kiinni päästäksemme sinne mukaan lykkimään "innokkaasti", ah niin ihana juoksu.
Pirkan hiihdossa on parasta, että saa olla pihalla pitkään muiden kanssa ja siitä saa hienon/ herkullisen pitkän treenin. Jälleen maisemat, ihmisjoukko ja ihana ilma sai nautinnon aikaan. Tälläisella matkalla korostuu todella paljon huoltajan läsnäolo ja huolto, joten jälleen kiitos isälle, kun jaksoit meidät aamulla Niinisaloon viedä ja koko pitkän päivän huoltaa eri pisteillä, se tuotti taas tulosta ja vointi oli alusta lopuun hyvä ja turvallinen. Kiitokset kotiin kuljetuksesta, jossa sauna palautus oluineen, ruoka jälkiruokineen Anitan tekemänä odotti meitä, puhtaus sekä sapuska pitkän päivän jälkeen niin nam. Myös kiitokset Markuksen äitille kannustamisesta/ huoltamisesta reitin varrella, tutut kasvot ja kannustushuudot on aina kiva nähdä/ kuulla.
Todella ylpeä olen team raholan puolesta, sen edustuksesta pirkalla. Koko sakki veti hyvin loppuun asti ja mukavaa, että ensi vuonna koko pirkka kiinnostaa. Tällöin taas pitää korostaa sitä tankkausta, matka 90km, joten energiaa kuluu. Mahtavaa, että Laura on innokas tulemaan huolosakkiin, sillä sitä todellakin kaivataan/ tarvitaan, vaikka huolto matkalla onkin hyvä, mutta ei aina välttämättä riittävä. On myös tärkeä nähdä matkalla tuttuja ja tietää, että apu on lähellä, jos sitä tarvitsee, huoltaja antaa matkanteolle lisäpotkua.
JEE, nyt vain uusii/ tuleviin haasteisiin kiinni koko sakki, team rahola jaxaa/ rullaa!!!!
Markus kirjoitti...
Pirkan hiihtoon vuosi aikaa! Hyvä, ettei tarvi enää miettiä hiihtoa tänä keväänä. Pirkka siis tosiaan tuli lykittyä, ja nyt hyvien ruokien ja unien jälkeen on ihan hyvä fiilis. Tosin vähän on reidet jumin oloiset.
Eilen aamulla aamun sarastaessa seisottiin Niinisalossa lähtöviivalla ja odotettiin innolla lähtöä ja sitä veret seisauttavaa lähtölaukausta mikä yleensä tykillä täräytetään. No, tällä kertaa tykkimiehet oli ladannut tykin halvoilla ilmeisesti viholliselta ostetuilla panoksilla. Laukaus jäi siis kuulematta, koska vihollinen oli myynyt meille suutareita, mutta matkaan kuitenkin lähdettiin. Matka oli tänäkin vuonna pitkä, mutta siitä oli helppo nauttia ilman ollessa kuin morsian. Koko matka taittui todella mukavasti lukuunottamatta vasemman reiden kramppivaaraa mitä kesti n.35km,mutta lopulta reisi ei halunnut mua kiusata enempää.Tuo melkein kramppi johtui selkeästi liian vähästä hiihdosta tässä viime aikoina, mutta sehän on ihan oma moka se. LAISKA!! Sukset toimivat hyvin ja lopussa näin vielä Maija-Liisan lykkivän kohti maalia hyvä voimaisena, joten mahtavaa oli. Onnea kaikille tiimiläisille suorituksesta! Ensi vuonna uudestaan!
P.S. Anu hiihti niin hyvin, että pelkäsin sen haluavan tästä eteenpäin aina vaan ladulle, mutta pelkoni oli turha. ;) Anu teki ennätyksensä parantaen aikaansa n.20min.Ei huono tuossa nihkeässä kelissä.
