Mustavuori kutsuu

Mustavuoren reenit näet tuolta lenkkiaikataulusta sivun vasemmasta reunasta.
Seuraava ti 9.10. klo 17.30.

Homma etenee seuraavasti:

Alkulämmöksi n.15 min. hölkkä
Mustavuoren rinnettä ylös-alas omaan tahtiin kävelysauvojen kanssa tai ilman n. 30min.
Sauvat on suositeltavat, mutta eivät välttämättömät. Sauvojen avulla saat kaikki irti paremmin.
Loppuun 10-15min. hölkkä.

Tarkoituksena on nostaa tehoja joka nousulla, joten aloita maltilla. Tämä on loistava tilaisuus nauttia loistavasta syyskelistä ja tietysti hyvästä seurasta.

Juomapullo on hyvä ottaa mukaan!

Nähdään Mustavuoren parkkiksella!

Kiikoisten 500+ maraton

Terkut Kiikkoisten loistavalta 500+ maratonilta! Kävimme tutustumassa Kiikoisten mäkisiin maastoihin. Loistavasti järjestetystä tapahtumasta jäi erittäin hyvä maku ja sääkin oli kuin morsian. Maalin jälkeen pääsimme nauttimaan mahtavista löylyistä upeassa rantasaunassa.

Kiitokset järjestäjille, onnistuitte taas! Erityiskiitokset Markulle ja Tarjalle! Ja tietysti taas niin loistaville kanssajuoksijoille, oli kiva nähdä ja kuulla.

Anu ja Markus

Pokaalit ja muistomitalit
 

Cooper

Syksyn Cooper on saatu pakettiin. Osallistujia oli ennätysmäärä, mutta vain kourallinen osallistui vuoden molempiin testeihin. Tulokset kertoivat, että kunto on porukalla hyvä, mutta parannettavaakin jäi esim. Markuksen tulos tippui keväästä 40m.

Ei auta irvistykset

Perinteen mukaan paras parantaja palkitaan. Eli se kuka parantaa eniten tulostaan kevään Cooperista saa mahtavan ylläripalkinnon. Tänä vuonna paras parantaja on Timo!!! (saattaa muuten saada työnsä puolestakin vastaavan palkinnon)

Timo kohensi tulostaan huikeat 190m! Tulokset Cooperi-osiossa.

Timon kevyt askel

Tiimiläisiä Tallinnan maratonilla

Tallinnan hienolle maratonille lähti tänä vuonna 9 tiimiläistä edustustehtäviin. 4 starttasi maratonille, 4 puolikkaalle ja yksi teki tärkeää työtä huoltajana ja tsempparina. Matkasta kertovat lisää Jaana ja Niina.

Maraton- ja teeturismia Tallinnassa

Kesälomani viimeisen viikonlopun perjantaina lähdimme ajelemaan kohti pääkaupinkiseutua. Ennen majoittumista Antin veljen perheen B&B-majoitukseen perjantai-illan ohjelma koostui oikeanlaisten juoksusukkien ja geelien metsästyksestä kauppakeskus Sellossa.

Laivavuoroa oli edellisellä viikolla vielä aikaistettu tunnilla, joten jo ennen seitsemää tapasimme Anun ja Markuksen Länsisataman parkkipaikalla. Lahden ylityksen aikana tapoimme aikaa käymällä ostoksilla ja pelaamalla uhkapelejä suurin panoksin.

Perillä löysimme hotellille Anun hyvän Tallinnan tuntemuksen avulla. Hotellihuoneet eivät kuitenkaan saapuessamme olleet valmiina ja meillä oli useampi tunti aikaa kulutettavana ennen sitä. Lähdimme kiertelemään Vanhaa kaupunkia ja kyselimme samalla pöytävarauksen mahdollisuutta illaksi. Puolenpäivän aikaan suuntasimme kilpailun pääkallopaikkalle eli Itsenäisyydenaukiolle, jossa sijaitsi myös kisatoimisto. Kilpailumateriaalien hakemisen jälkeen suuntasimme "pastapartyihin" Vapianoon, josta sai pasta-annoksen kilpailunumeroa näyttämällä huokeaan hintaan.

Niina, Anu ja komea paikallinen uros

Ennen Tallinnaan saapuneiden raholalaisten yhteisillallista kävimme hotellilla lepäämässä. Illallispaikkamme sijaitsi Vanhan kaupungin sydämessä, jossa oli tarjolla mm. vaniljajäätelöä hieronnalla. Kukaan ei kuitenkaan jäänyt ravintolaan hierottavaksi, vaan suuntasimme mahat täynnä majoituksiimme nukkumaan.



Jäätelö ja hieronta ennen juoksua?

Hotellin aamiaisesta maratoonarit eivät päässeet nauttimaan, sillä se alkoi vasta klo 8 ja startti oli klo 9. Jonkinlaista sämpylää hotelli kuitenkin tarjosi noudettuna respasta. Koska en kovin täydellä mahalla pysty juoksemaan, heräsin ruokailemaan aamulla klo 5.30. Tämän jälkeen ohjelmassa oli kisafiiliksen hakemista ja otin vielä pienet torkutkin.

Muut Raholan maratoonarit eli Anun, Markuksen ja Jaanan tapasin hotellin aulassa klo 8.15, josta suuntasimme varsin lähellä sijaitsevalle lähtöpaikalle. Vaikka olin arvioinut aikatavoitteeni realisesti, lähtöpaikkani oli ensimmäisessä lähtökarsinassa, josta lähti juoksijat numeroilla 1-100. Karsinassa sitten odottelin lähtömerkkiä hieman itseäni kovemmassa seurassa. Startti siitä mustien miesten kannoilta tapahtui varsin vauhdikkaasti ja tossua laitettava toisen eteen, ettei jäisi takana tulevan massan jalkoihin.

Koko alkumatkan tiesin, että vauhti on liian kova. Ympärillä juoksevat etenivät niin vauhdikkaasti, että oli vaikeaa hiljentää, vaikka järki käski niin tehdä. Reitti oli varsin tasainen ja helppo juosta. Juomapisteitä oli myös hyvin, noin 3 km välein. Loppumatkasta oli pieni nousu ja mukulakivi Vanhassa kaupungissa hidastivat hieman vauhtia.

Käsistä voimaa

 

Toisen kierroksen alkaessa tuli jonkinlainen uupuminen ja epäusko, vielä puolet jäljellä! 27-35 km välillä sain onneksi vetoapua virolaiselta tytöltä ja juokseminen alkoi taas tuntua helpommalta. Juomapisteellä jäin kuitenkin juoksukaverini kyydistä ja viimeiset kilometrit olivatkin sitten melkoista taistelua. Ei tarvinnut enää miettiä liian kovaa vauhtia. Juosten kuitenkin pääsin maaliin saakka ja Tykköössä juostu maratonaika alittui 5 minutilla.

Maratonin jälkeen odotimme ja kannustimme muita raholalaisia maaliin. Puolikkaan nopeimmat olivat jo loppumatkasta juosseet ohitse ja pian Anttikin juoksi hienosti maaliin. Ennen kotimatkaa kävimme Anun ja Markuksen hotellihuoneessa pesulla. Liikaa ei laivan lähtöön jäänyt, mutta ehdimme kuitenkin tehdä pakolliset teeostokset, jotka lämmittävät pitkälle syksyyn.

Niina

Tallinnan maraton by Jaana

Loppukesästä pohdin, että uskaltaisko vai eikö? Kun lopulta päätin lähteä, olin selvästi pirteämmällä tuulella kun taas oli jokin tavoite. Juoksulenkit ja jumpissa käyminen tuntuivat paljon mielekkäämmiltä taas. Sitten tuli matkalle lähdön aika. Yllätys yllätys – olin aivan hermona jo kotoa lähtiessäni.  En minä ensimmäistä maratonia jännittänyt yhtään, mutta nyt jännitin. Minulla taisi olla kova halu tuntea onnistunut  fiilis ja näyttää ITSELLENI että pystyn parempaan.  Arvatkaa tuliko uni viimeisenä yönä ennen maratonia. No ei varmana tullut! Pyörin ja pyörin ja kävin läpi juoksuharrastukseni etenemistä, maratonin kulkua ja vaikka mitä. Ja aamiainen oli huono, hotellin aamiaispöytään ei vielä päässyt niin aikaisin, saimme vain vaatimattoman eväslaatikon huoneeseemme. Onneksi olin käynyt illalla kaupassa ostamassa pientä purtavaa.  Kuudelta nousin sängystä ja ihmettelin, että kuinkas tässä nyt käy? Ei yksi valvottu yö voi pilata juoksua, niin päätin. Olinkin ihan virkeä ja intoa täynnä joskin edelleen hermona.

Maraton starttasi klo 9. Kyllä se jännitys siihen loppuikin. Oli kiva lähteä keskeltä Tallinnaa kohti meren rantaa kulkevaa tietä. Oli aurinkoista, mutta kova tuuli hiukan lisäsi matkan rasittavuutta. Vastapainoksi nautin ja sain voimia vaahtopäisestä merimaisemasta. Satuin juoksemaan heti 4 t 30 min – jäniksen  takana. Alkuperäisen suunnitelman mukaan piti lähteä juoksemaan hiukan hitaammin, mutta päätin kokeilla pysyisinkö siinä vauhdissa. Ensimmäiset 10 km pysyinkin, mutta sitten oli pakko antaa hiukan periksi ja se 4.30 ryhmä siirtyi pikku hiljaa kauemmaksi ja kauemmaksi. Juokseminen tuntui mukavalle, seurasin maisemia ja muita ihmisiä. Oikeastaan koko juoksun ajan sain seurata takaperin juoksevaa virolaismiestä. Aluksi ajattelin, että hän hetken juoksee takaperin  juttellessaan tuttujen kanssa, mutta aina vaan hänen juoksu jatkui takaperin. Juomapaikkojen jälkeen aina jompikumpi ehti edelle. Mutta aina jossain kohtaa minä ja takaperin juoksija mentiin rinta rinnan.  Viimeisen kerran ohitin hänet n.35 km kohdalla. Silloin hänen meno oli jo aika tuskasta, niin kuin tietysti minunkin.  Mutta uskomatonta silti, että joku pystyy juoksemaan koko maratonin takaperin suunnilleen samassa ajassa kuin minä etuperin! Siinä tarvitaan vähän ylimääräistä huumoria.  

Maratonreitti juostiin kahteen kertaan 21 km. Kun olin aloittamassa toista lenkkiä, kuulin maalialueelta kuulutuksen jossa ilmoitettiin voittajan saapuvan kohta maaliin. Siitä tuli uusi kipinä lisätä vähän vauhtia.  Mukavaahan se olisi että ehtisin aloittaa toisen kierroksen ennen kuin voittaja tulee maaliin. Ja niin ehdinkin.  Juostessani lähtöalueen ohi, näin Pasin ja Terhin odottamassa puolimaratonille lähtöä.  Mukava nähdä  juoksun lomassa tuttujakin.  Toisella kierroksella oli vähän ruuhkaakin välillä, kun nopeimmat puolimaratoonarit ohittelivat. Ei ollut pelkoa, että lähtisin siihen imuun, sen verran askel jo painoi.

Enkka tehtynä ja mieli sen mukainen

Tallinnan maratonista jäi hyvä mieli. Juoksuni kulki vaikka matkan edetessä oli pikku hiljaa hidastettava vauhtia. Viimeiset 10 km meni jo aika vakavalla naamalla. Silloin en enää paljon jaksanut katsella ympärilleni. Ja viimeiset puoli kilometriä olin jo kiukkuinen ja kärsimätön – eikö se maali jo tule! Jipii – Johanna sai otettua minusta valokuvan juuri vähän ennen maalia. Hidastin vauhtia jotta Johanna ehtisi ottaa kuvan.  Kohta olinkin jo mitali kaulassa ja olo oli onnellinen.  Aika 4.39 on minulle ihan tyydyttävä, 24 minuuttia parempi kuin Tukholmassa!  Ja jatkoa seuraa varmasti.  Paluumatkalla laivalla minua jo houkuteltiin Panaman maratonille.  Se nyt taitaa jäädä väliin tällä kertaa.

Mukava oli olla Tallinnassa Raholan yhdeksän hengen porukassa. Kiitos kaikille hyvästä seurasta!

 Jaana

Tiina Hä maratonia maistelemassa

No muuttuiko virnistys irvistykseksi?

Oli se vaan niin hianoo kattella Islannissa tiimiläisiä, jotka kipittivät maratonin maaliin aivan fiiliksissä, ensikertalaisia myöten. Olin ajatellut kokeilla matkaa ehkä vasta ensi vuonna, mutta muutaman päivän pohdittuani ja matkaa muistellessani tuumasin, että kyllä se menee jo nyt. Kotipuolessa olivat niin kehuneet Jyväsjärven rantaraittia, joten Finlandia Marathonin kolme kierrosta oli hyvä tilaisuus tutustua reittiin.

Mitään erikoisia valmistautumisrituaaleja en suorittanut. Tuumasin vain maanantaiaamuna töissä, että voisihan nuo tankkausruoat olla parempiakin, mutta söin ylimääräistä leipää. Kotona pistelin suolapähkinöitä ja katsoin, että juomassa oli aina enemmän vishyä kuin mehua. Äiteeltä tilasin perjantai-illalle pastaa ja lauantai-aamuksi maitoon keitettyä uuniohrapuuroa. Nälkä ei ollut missään vaiheessa – ennen kuin autossa matkalla Jyväskylään. Arkirutiineihin tottunut vatsa muistutti klo 11 lounasajasta ja pakko oli kaivaa kaurapatukka repusta. Mussutettiin sitä sitten veljentytön kanssa takapenkillä. Veli toi ritarillisesti oman sykemittarin kellonsa lainaan, kun olin unohtanut omani kotio, ja kuskasi vielä pääkallopaikallekin. Oli ilmeisen mielissään, kun sai lopettaa imuroinnin kesken ;)

Islannin jälkeinen flunssa meinasi tehdä vauhdin valinnasta kinkkisen, ja ajattelin olla lähtemättä tavoiteaikajuoksijoiden mukaan. Lähtöalueella ei viimeisen eli 4:30 ryhmän jälkeen juuri väkeä ollut, joten päätin seurata sitä niin kauan kuin jaksaisin. Itse tavoiteaikajuoksija Markku oli loisto tyyppi, joka piti tasaista vauhtia ja jaksoi kannustaa. Varalan Maratonklubin kaveri sai olon tuntumaan melkein kotoisalta, sillä olinhan edellisenä viikonloppuna kokenut heidän tapahtumansa maratoninseisojan ominaisuudessa. Mukavassa porukassa sitkutin sitten maaliin asti. Aika 4.27. oli todellakin parempi kuin mitä osasin odottaa. Ja sitähän lähdetään parantamaan seuraavalla kerralla, kun ei enää ensimmäistä kierrosta pistä, eikä jalat ole pökkelöinä koko viimeistä varvia ja tankkaan alusta asti vain suolavettä, banaani  ja rusinoita vatsan sekoittavan urheilujuoman sijaan.

 

Maratonilla ei jalat koskeneet maata

Loppukirin jätin tällä kertaa väliin, sillä maalissa oli selviydyttävä omin jaloin pukkariin. Muutama edellä maaliin tullut oli laonnut maahan, ja itse päätin olla tekemättä samaa virhettä, varsinkin kun samalla alkoi taas sataa. Hoin vain itselleni `liiku´, koppasin mukaani järjestäjien tarjoaman ruokapussukan ja mukillisen juomaa ja jatkoin Graniitin perällä olevaan pukuhuoneeseen. Kyllä se 200 metrin käytävä tuntui pitkältä, vaikka jäin matkalla vaihtamaan kuulumiset Miran kanssa. Perillä ketarat ojossa lattialla istuessa alkoi fiilis nousta, voi jeeee… Paikalla oli onneksi muitakin poissaolevana ja tyhmänä hymyileviä, joten ei tarvinnut hävetä. Virnistys ei muuttunut irvistykseksi edes juoksun puolessa välissä, kun taivaalta tuli lähes läpimäräksi kastellut sade-/raekuuro (muuten keli oli loistava). Pienoista ilmeen vakavoitumista oli havaittavissa vasta sunnuntaina illalla, kun oltiin sukulaisten kanssa kuutisen tuntia nostettu perunoita pellosta ja alaselkää ja takareisiä alkoi juilia.

Syyskuun raholalainen: Johanna H.

Kova treeni koukuttaa Kotkan tytön

Ensimmäistä vuottaan Team Raholan riveissä vaikuttava Johanna Heikurinen ei tykkää tehdä asioita puoliteholla. Kun nuori nainen hurahtaa uuteen liikuntalajiin, niin innostus on heti totaalista ja täysillä.

Ja koska Johanna hurahtaa aika usein, seurauksena on varsin monipuolinen lajikirjo: tällä hetkellä valikoimassa on mm. juoksu, pumppi, pyöräily, spinning, kuntonyrkkeily, salibandy ja vesijuoksu sekä vähän eksoottisempana lajina kundaliinijooga. Ja harkinnassa kuulemma sekä kahvakuulan että lady-thaiboxingin aloittaminen.

Johanna löytää liikkumiselle monta motivaatiota: se toimii stressiventtiilinä, on loistavaa ajanvietettä, tuottaa mielihyvää ja on yksinkertaisesti hauskaa. Lahjakas liikkuja kokee mielekkääksi myös suoritustensa tavoitteellisen kehittämisen.

Joukkuekuri kasvatti sisua

Kotkasta kotoisin oleva Johanna on ollut liikunnallinen lapsesta lähtien. ”Poikatyttö” potki palloa naapurin kölvien kanssa, kaahaili fillarilla ja rullaluisteli. Yläasteella jalkapalloa tuli kokeiltua puolen vuoden ajan, mutta ykkössijan vei heti ensikokeilun jälkeen salibandy, jota Johanna pelasi Kotkan Reippaan C- ja B-tyttöjen joukkueessa. Tavoitteellista treenaamista jatkui yläasteen jälkeen läpi urheilulukion, jossa opinto-ohjelmaan kuuluivat aamutreenit, valmennusharjoittelua  ja muuta mukavaa.

– Olen kasvanut aika kovassa joukkuekurissa, hän selittääkin viehtymystään tiukkaan treeniin. Nuo vuodet opettivat paljon tavoitteellisesta harjoittelusta ja päämäärätietoisesta työskentelystä. Salibandy jäi neljännen kauden jälkeen, kun joukkue tippui täpärästi oman ikäsarjansa mitalipeleistä kahtena vuotena peräkkäin.

– Finaaliin pääsy jäi molemmilla kerroilla yhdestä viimeisellä minuutilla päästetystä maalista kiinni.

Joukkueen muut tytöt olivat luonnollisesti pettyneitä, mutta Johanna ajatteli, ettei olisi voinut tehdä enää enempää, ja päätti pelaamisen nyt vain riittävän. Samalla liikunta jäi muutamaksi vuodeksi. Uusia haasteita tarjosivat muutto Turkuun sekä lukion jälkeiset ammatilliset perusopinnot luonnonvara-alalla.

– En voinut hyvin, kun en liikkunut. Painokin nousi parikymmentä kiloa, Johanna muistelee. Jossain vaiheessa hän kyllästyi ylimääräisiin kiloihin ja päätti päästä niistä eroon. Ja myös pääsi, päättäväinen luonne kun on. Vuodessa sutjakan lopputuloksen tuottaneen elämänmuutoksen resepti oli reippaasti kuntosalia, juoksua kesäisin sekä kalorien laskeminen.

– Syöminen piti opetella uudelleen. Jälkikäteen ajateltuna jokaisen suupalan kirjaaminen vuoden ajan oli kovaa hommaa, mutta pysyvään elämänmuutokseen ei ole oikoteitä, Johanna tuumii. Uutta sisältöä elämään toi myös iktyonomi-opintojen aloittaminen Turun ammattikorkeakoulussa.

Kuntonyrkkeily ja juoksu inspiroivat

Tampereelle Johannan tie kulki miehen perässä. Vuoden 2010 kesällä, kahden vuoden Turku-Tampere-kaukosuhteilun jälkeen hän ja Timo muuttivat yhteiseen kotiin Villilään. Seuraavan vuoden alkupuolella Johanna rupesi käymään kuntosalilla Raholan liikuntakeskuksessa, ja syksyllä hän uskaltautui ensimmäistä kertaa kokeilemaan myös jumppasalin tarjontaa: kuntonyrkkeilyä.

– Se oli kerrasta koukkuun, Johanna kuvailee hurahtamistaan lajiin.

Yksityisyrittäjänä työskentelevällä nuorella naisella oli noihin aikoihin hyvin vapaata aikaa harrastaa liikuntaa, koska siippa majaili heinäkuuhun 2012 asti armeijan harmaissa. Pienperheeseen kuuluu myös kolme marsua, ja vaikka söpöjen talttahampaiden hoitamisessa on yllättävän paljon työtä, niin ei niistä ihan samaa seuraa ole kuin ihmisistä.

Niinpä keväällä Johanna lähti mukaan myös Team Raholan yhteislenkeille, mihin houkutteli liikkumisen lisäksi laumajuoksun sosiaalinen puoli. Ja – ei ehkä kovin yllättäen – hurahti kestävyysjuoksuun täysin.

– Halusin kokeilla, millaista on juosta porukassa, ei minulla ollut edes mitään kummoisia tavoitteita juoksun suhteen. Mietin, että olisi kiva juosta kymppi kivaan aikaan. Sit se vaan lähti lapasesta, hän virnistää.

Puolikkaita tiukkaan tahtiin

Lennokkaasti maaliin Raholan Kympillä.Kuva: Jamis

Juoksuun Johanna tosiaan hurahti. Olihan hän toki juossut ennenkin, mutta enimmäkseen vähän lyhyempiä matkoja. Tiimin kanssa hän uskaltautui melko pian 15 km lenkille, ja koska se meni kevyesti ja koska tiimin yllytyshulluttajat yllytyshulluttivat häntä puolikkaalle, niin Johannahan lähti.

– Ensimmäinen puolimaraton oli huhtikuussa 2012 Tuusulanjärvellä, jonne päätin lähteä kahden viikon varoitusajalla, kun tiimiläiset innostivat osallistumaan. Se meni retkeilemällä ja kivasti, aika oli 2.22, Johanna kertoo.

Jatkoa seurasi tiukkaan tahtiin. Toukokuun lopulla Johanna osallistui Raholan Kympille, kesäkuussa hän juoksi puolikkaan Turussa Paavo Nurmi -tapahtumassa ja heinäkuun alkupuolella Tykköössä. Puolikkaat vauhdittuivat niin, että Tykköössä tulos oli jo 2.02. Kohtalaisen kovaa kehitystä siis.

Johannasta on sukeutunut varsinainen aktiivitiimiläinen myös muilla lajirintamilla. Hän on jo osallistunut innolla Team Raholan joukkueessa mm. Pirkan yöpyöräilyyn ja Pirkan soutuun – johon siippansa Timon iloiseksi (?) yllätykseksi ilmoitti myös tämän – sekä oli ideoimassa ja toteuttamassa Sorvassa viime kesänä ensimmäistä kertaa rehkittyä Raholan riatlonia.

Seuraava tavoite alittaa kaksi tuntia

Seuraava tavoite on tikata puolikas alle kahteen tuntiin. Sitä Johanna olisi yrittänyt jo nyt syyskuussa Tallinnassa, mutta reissu meni turisteiluksi, koska innokkaan treenaamisen seurauksena polvi heittäytyi hankalaksi ja ryhtyi ”klassiseksi juoksijan polveksi”.

– Polvi varoitteli elokuussa pari kertaa, ja tiimin kanssa ajettu pitkä pyörälenkki raskaalla maastopyörällä oli sille ehkä viimeinen niitti. Olen nyt puolittanut treenimäärät ja hoitanut jalkaa kaikin mahdollisin keinoin, Johanna sanoo.

Tallinnassa Johanna edusti Team Raholaa huoltojoukoissa, koska polvi esti juoksemisen. Kuva: Timo

Itsensä haastaminen viehättää

Jos ja kun polvi tulee taas terveeksi (pidämme peukkuja!), Johannan seuraava etappi tavoitella kahden tunnin alitusta. Alkuperäinen suunnitelma oli rikkoa raja Tallinnan tai Tampereen puolimaratonilla. Eivätkä syksyn tavoitteet siihen lopu: Suunnitelmissa on osallistua myös Pirkan Hölkkään (33 km) ja kokeilla, kuinka pitkälle pääsee Wihan kilometreillä, mikäli polvi vain sen sallii.

– Nonstop-juoksun kolmen kilometrin lenkki on turvallinen ympäristö testata kestävyyttä ja omaa korvien väliä. Niin pitkälle on tarkoitus juosta, kunnes huumori loppuu ja vähän yli, hän tuumii.

 Tässä vaiheessa on pakko kysyä: miksi?

– Se on kivaa! Itsensä ylittäminen ja  omien rajojen testaaminen on hienoa, Johanna hehkuttaa. Luonnollisesti haaveissa siintää myös täysmaraton, mutta se on vuorossa vasta ensi vuoden puolella. Tapahtumaa hän ei ole vielä valinnut. 

– Ehkä Paavo Nurmi -juoksu kesäkuun lopussa Turussa. Kymmenen vuotta siellä asuneena tunnen juoksun reitit Ruissalossa, Johanna miettii.

Teksti: Minna N

Jumpista

Liikkarin tekemien muutosten takia ihmiset ovat olleet hyvin hämmentyneitä ja kysymyksiä ja huhuja on kuultu kaikenlaisia. Paljon on kysytty myös, että mihin voi palautetta jättää, koska selvää osoitetta ei liikkarilta tahdo saada. Muutamia palautteita on tullut myös tiimin sivujen kautta, mutta meillä ei ole näihin asioihin mitään sanomista. Raholan liikuntakeskuksen sivuilla on seuraava teksti:

"Onko sinulle toiveita jumppien suhteen? Kerro ne meille, niin toiveesi saattaa toteutua, sillä kehitämme palvelujamme jatkuvasti asiakkaidemme palautteen pohjalta! "

 Palautteet halutaan ilmeiseseti osoitteeseen: info@raholanliikuntakeskus.fi liikkarin yhteystiedoista löytyy myös osoite matti@raholanliikuntakeskus.fi

 Palautteet kannattaakin laittaa menemään molempiin osoitteisiin. Palautteen antaminenhan kannattaa ja sitä palvelun tarjoajat myös odottavat, jotta pystyvät kehittämään palvelujaan.

Muutokset jumppiin on tehty yksipuolisella päätöksellä jumppapuolen uuden johtajan toimesta.

Liikuntakeskuksen toimiin Team Rahola ry. ei ota kantaa, vaan jokainen harrastaja saa tehdä niinkuin parhaaksi näkee. Team Rahola ry. kannustaa kaikkia liikkumaan ja näin edistämään omaa kuntoaan ja terveyttään.

 
pj. Markus Ilva
markus.ilva@elisanet.fi
p. 050 5487661

Pasin ensimmäinen maraton

Katajiston Pasin mielessä on ollut jonkin aikaa maratonin kokeminen. Varalan maratonin lähestyessä tämä aktiivinen ja hyväntuulinen perheen isä päätti lähteä nauttimaan elämänsä ensimmäisestä maratonista. Pasin tuntemuksia maratonpäivän kulusta, olkaa hyvät.

Varala maraton 2.9.2012

Aamulla Markus ja Anu tulivat hakemaan minua yhdeksän aikoihin ja ei muuta kuin auton nokka kohti Varalaa ja matkan varrella nappasimme vielä Sepon kyytiin...

Kun saavuimme Varalaan minulla oli hieman pientä hermostuneisuutta, mutta Anun ja Sepon viime hetken kannustukset auttoivat! Alku matka 21 kilometriin saakka meni minulla kevyin askelin aikaan 2h 2min. Markus ja Ritu olivat tsemppaamassa Raholan joukkoja ja kannustajien tuki oli tärkeää etenkin 30 kilometrin kohdalla!

Nyrkillinen rusinoita suuhun ja taas meno maittaa

Viimeiselle kierrokselle lähtiessä minulla iski polveen pistävä kipu ja juoksu yrityksistä huolimatta suurimman osan jouduin kävelemään. Kun maali häämötti ja näin Terhin,  Anniinan ja Eveliinan kannustamassa maalissa, niin hymy nousi huulille...

Loppukirin jälkeen Anniina voitti tossun mitalla

 

Ensimmäinen maraton takana ja parannettavaa jäi...

Seuraavaksi on edessä puolimaraton TallinassaTerhin kanssa, joka on Terhille ensimmäinen puolimaraton...

Pasi Katajisto

Syksyn viimeinen pyörälenkki

La 15.9. alk. klo 11.00 mennään vuoden viimeinen pyörälenkki n.90km.Lähtö liikkarilta. Kaikki Mukaan!!

Syksyn Cooper 17.9. klo 17.30

Taas on Cooperin testin aika! Team Rahola on testannut kaikkien halukkaiden kuntoa tällä mainiolla testillä jo useana vuonna. Testi sisältää 12 minuuttia nautinnollista juoksua lähes täydellä teholla juoksurataa ympäri. Testissä on siis tarkoitus juosta mahdollisimman paljon metrejä 12min. aikana.
Kaikkein eniten saat testistä irti tulemalla uudestaan kevään testiin. Cooperista lisää etusivun Cooper-osiossa.

Perinteisesti paras parantaja palkitaan. Eli se kuka parantaa eniten tulostaan kevään testistä ansaitsee erityispalkinnon. Vaikka et olisi ollut kevään testissä, tule ihmeessä paikalle kokemaan yhteistä iloa radan kiertämisen merkeissä!

Testi on kaikille ilmainen ja se suoritetaan 17.9.alk. klo 17.30 Lamminpään urheilukentällä!!! Muista lämmitellä hyvin ennen koitosta!!!!!

Testin jälkeen tehdään kevyt palautteleva lenkki n.8km.

Huom!!! Maanantain yhteislenkit alk. 3.9. jo klo 18.00!!!

Tervetuloa!!!!!

Cooper

Ma 17.9. klo 17.30 Cooperin testi ja maanantain yhteislenkki
               Paljon odotettu syksyn Cooperin testi suoritetaan Lamminpään urheilukentällä!
               Tule ajoissa paikalle, jotta ehdit lämmitellä hyvin!
               Testi on kaikille ilmainen ja ihana. Kaikki mukaan!!!!

               Testin jälkeen rauhallinen palauttava lenkki n. 8km, lähtö urheilukentältä.

Maanantain yhteislenkit lähtevät liikkarin edestä klo 18.00, kesto n.tunti eli 8-10km. Kaikki halukkaat ovat tervetulleita iloiseen ryhmään kohentamaan kuntoa ja terveyttä! (poikkeuksena ma 17.9. , jolloin lähtö Lamminpään urheilukentältä)
              
Jos haluat suorittaa Cooperin, mutta et pääse maanantaina, niin ilmoita minulle sunnuntain aikana halukkuudestasi ósallistua Cooperiin tiistaina 18.9. sama paikka ja aika. Vielä tarvitaan muutama innokas tiistain testattava!!

Maanantain yhteislenkki

HUOM!!!!!      Maanantain yhteislenkki 3.9. alk. jo klo 18.00!!!!!