torstai 26. elokuuta 2021

2022: Ylläs–Pallas + Ahvenanmaan maraton

Vuonna 2022 olemme lähdössä taas innokkaina Ylläs–Pallas-polkujuoksuille sekä Ahvenanmaan maratonille. Ylläs–Pallaksella (8.–9.7.22) matkoina tutut 37 km, 66 km, 100 km ja 160 km. Ahvenanmaan maratonilla (lokakuu 2022) matkat 5 km, 10 km, 1/2-maraton ja maraton. Ahvenanmaalta emme lähde matkaamaan kotia kohti vielä juoksupäivänä, vaan levätään yön yli ja matkataan sitten. Juoksuille ilmoittaudutaan itse, kunhan sen aika on.

Jos nyt jo tiedät kuitenkin lähteväsi matkaan, laitahan ilmoa Anulle, että völjyssä ollaan. Ja matkanteostahan päivitetellään tarkempia tietoja aina lähempänä tapahtumaa.

Hyvää syksyä kaikille, liikunnan iloa! Yhdessä tai erikseen, nauttikaa!

tiistai 24. elokuuta 2021

Team-vaatteiden tilauksia viikolla 34

Tällä kertaa tilaukseen laitettaisiin Nonamen harmaita huppareita ja mustia juoksutakkeja. Jos haluat näistä jomman kumman, tai vaikkapa molemmat, niin laitahan 29.8. mennessä tilaus Anulle. Maksutiedot ilmestyvät teamin sivuille, kunhan tuotteet ovat saapuneet.

Cooper ma 20.9. klo 18.00


Syksyn Cooperin testi juostaan Lamminpään kentällä maanantaina 20.9. klo 18.00. 

Testi on perinteisesti ilmainen ja avoin kaikille. 

Normaali maanantain lenkkin jää tuolloin pois, mutta testi ja sen jälkeinen palauttava muutaman kilsan lenkki kyllä saa hymyn naamalle ja poltteen keuhkoihin.

Tervetuloa!


maanantai 23. elokuuta 2021

KOKKOLA ULTRARUN 14. - 15.8.2021

 Tiimin bussi lähti kohti Kokkolaa lauantai-aamuna klo 5.45 Kolmenkulman ABC:ltä eli melko aikainen oli herätys ja unikaan ei yöllä oikein meinannut tulla silmään kun ajatukset olivat tulevassa kisassa.


Matkaan meitä lähti kymmenen juoksijaa ja vahva huoltotiimi: Johanna &Marko. Kaikkiin sarjoihin: 6h,12h ja 24 h oli Team Raholalta edustus. Itse olin ilmoittautunut 12h kisaan.

Kokkolan kisa oli omalta osaltani toinen ultrajuoksu. Ensimmäinen ultrani oli viime vuoden marraskuussa Joensuun NightRun 12h. Joensuun jälkeen lupasin itselleni, että en enää ikinä osallistu mihinkään maratonia pitempään kisaan. Juoksu Joensuussa ei mennyt osaltani hyvin, aloitin kisan siellä aivan liian kovaa omaan kuntotasooni nähden ja viimeiset tunnit olivat yhtä tuskaa.

Ikävät asiat ihminen kuitenkin unohtaa nopeasti ja jo viikon kuluttua ajatus kulki päässä jotenkin niin, että täytyyhän tuollaisen juoksun pystyä juoksemaan paremmin. Niinpä ilmoittauduin jo hyvissä ajoin Kokkolan kisaan, joka siirtyi keväältä koronan takia tänne loppukesään.

Matka Kokkolaan sujui yhden pysähdyksen taktiikalla melko rankassa vesisateessa ja sadettahan oli myös kisan ajaksi sääennusteessa luvattu. Ensi töiksemme pystytettiin kisapaikalla huoltoteltta ja laitettiin huoltopöydät kuntoon. Sen jälkeen kuunneltiin vielä järjestäjien kilpailijaohjeet ja valmistauduttiin kisan starttiin.

   
Hetki ennen starttia.



Kisa juostiin lähes Kokkolan keskustassa vajaan 900 metrin reitillä. Huolto ja tankkaus oli helppo toteuttaa kun juostava kierros oli melko lyhyt.

Joensuusta viisastuneena lähdin hieman rauhallisemmin matkaan. Vettä satoi matkan aikana lähes koko 12 tunnin ajan joitakin taukoja lukuun ottamatta.
 

   
Ei vielä huolen häivää.


Olin varautunut sateeseen kolmella parilla juoksukenkiä ja ensimmäisen kenkävaihdon tein noin neljän ja puolen tunnin jälkeen kun kengät ja jalat olivat läpimärät. Kaksi kenkäparia olivat samaa kokoa ja yksi pari oli puoli numeroa suurempaa kokoa. Vaihdoin ne puolinumeroa suuremmat jalkaan ja se osoittautui virheeksi, koska sade vain jatkui jatkumistaan ja kun tein viimeisen kenkien vaihdon noin kahdeksan tunnin juoksun jälkeen tuntuivat viimeinen kenkäpari aivan liian pieniltä. Jalat olivat turvonnet juoksun aikana jo melko paljon.


    
Kenkien vaihtoa huoltoteltassa.



Juoksu sujui kuitenkin osaltani juuri suunnitelmieni mukaan 56 km saakka. Voimia tuntui kohtuullisesti riittävän, tankkaus ja nesteytys oli toiminut kohtuullisesti ja sykkeet pysyneet aisoissa. Aloin jo varovaisesti toivoa, että pystyisin juoksemaan matkaa kahden maratonin verran.

Sitten ongelmat kuitenkin alkoivat. Vanha vaivani, juoksijan polvi alkoi vaivata oikeaa jalkaa niin, että juoksu oli mahdotonta ilman erittäin voimakasta kipua. Molemmissa jaloissa oli pikkuvarpaisiin myös tullut juoksun aikana kivuliaat rakot ja oikean jalan ukkovarpaan kynsi tuotti omalta osaltaan myös kipua.

Päätin sinnitellä ongelmien kanssa ripeää kävelyvauhtia loppuajan. Tiesin, että tulos tulisi paranemaan kuitenkin reilusti Joensuuhun verrattuna kunhan en pidä turhia taukoja.


   
Enää ei hymyilytä.



Kuin kirsikkana kakun päälle huomasin, että vasempaan kenkään kantapään alle on päässyt livahtamaan kivi. Kivi tuotti kipua kantapäähän. Toisaalta kipua oli jo niin monessa muussakin paikassa että päätin ettei ole mitään syytä moisen vaivan takia pysähtyä. Olisihan kiven poistaminen kengästä vienyt varmasti lähes minuutin ja kallisarvoista juoksuaikaa oli jäljellä ainoastaan kaksi ja puoli tuntia!!!


Sinnittelin maalin hieman ontuen oikeaa jalkaa ja vasemman jalan kantapäätä varoen. Olin maalissa suoritukseeni melko tyytyväinen. Ihan ei kaksi maratonia onnistunut, mutta 82,7 km oli matkana kuitenkin viisitoista kilometriä enemmän kuin Joensuussa.


   
Tämä aforismi kiteyttää koko jutun muutamalla sanalla hyvin.



Juoksun jälkeen kävelin parinsadan metrin päässä olevaan hotelliin numerolappu rinnassa ja komea mitali kaulassa roikkuen. Hotellin aulassa oli hilpeä hääseurue ja kun he huomasivat minut tuli hyvin hiljaista hetkeksi kunnes joku vääräleuka seurueesta kysyi mahdanko olla Tokiosta tulossa? Seurueella tuntui olevan kysymyksen jälkeen entistäkin hauskempaa.

Aamulla palasin radan varteen kannustamaan 24 h juoksijoita. Heistä jokainen oli kyllä kannustuksensa ansainnut. Niin uskomattoman kova suoritus on juosta 24 h. Itselleni kaksitoista tuntiakin vaatii äärimmäisiä ponnisteluja.

Team Raholan huoltotiimi Johanna ja Marko ansaitsevat erityiset kiitokset meidän juoksijoiden eteen tekemästään arvokkaasta työstä. Johanna yritti parhaansa mukaan jääpussilla ja kipugeelillä myös lääkitä kipeää polveani juoksun aikana.

Järjestestävän seuran järjestelyt Kokkolassa olivat mielestäni ensiluokkaiset. En tiedä mitään mitä he olisivat voineet tehdä enemmän. Juoksija tunsi olevansa todella tervetullut tapahtumaan.

Sunnuntai-iltana kun pääsin kotiin oli vasen nilkka turvonnut melkoisesti ja vasen kantapää oli niin arka ettei sitä voinut laskea lainkaan maahan. Oli pakko käydä lääkärissä kysymässä neuvoa nopeaan parantumiseen. Nilkka ei kuulemma olisi iso ongelma mutta kivi olisi lääkärin mukaan kyllä kannattanut ehdottomasti poistaa kengästä jo kisan aikana. Jalalla ei kuulemma juosta vähään aikaan mikäli haluaa kantapään paranevan. Viikonlopun PaavoNurmi -maratonille lähdenkin Marian huoltomieheksi, vaikka alkuperäinen tarkoitus olikin juosta kisa yhdessä.

Kaiken kaikkiaan viikonlopusta jäi sellainen maku, että matkan Kokkolaan voisi tehdä toisenkin kerran!



Teksti: Kari Koivisto
Kuvat: Kari Koivisto, Johanna ja Marko Silvennoinen

torstai 19. elokuuta 2021

11.9. Team-retki Helsinkiin

11.9. lauantaina (yöpyminen Kalastajatorpalla)
Klo 11 Vantaalla Fazerin tehdaskierros 1 h + ostokset.
Klo 14 Presidenttien kotiin Tamminiemeen kierros sekä purtavaa siellä.
Klo 17 (noin) Kävely Seurasaaressa + merenrantaa Kalastajatorpalla.
Klo 20 Ruokailu.

12.9. sunnuntaina
Aamupala.
Klo 9.30 Tenniksen peluuta nelinpelinä 1 h.
Klo 12 Lähtö kohti kotia.

Ilmoittautumiset 23.8. mennessä Anulle.
Lisätietoja lähempänä ajankohtaa.

keskiviikko 4. elokuuta 2021

8.8. sunnuntaina kävelykierros Nokialla

Kävelykierros Nokian historian helmoissa. Pieni kierros, "kavilan megahumua" (yllätys), jota et voi jättää väliin + muuta kiehtovaa. Kävellään rauhallisesti. Kamerat mukaan ja mukava mieli, kivaa tekemistä yhdessä. Sopii hyvin myös perheen nuorisolle, voivat vaikka oppia jotain niinkuin me varttuneemmatkin.

Tule mukaan. Lähtö Nokian Edenin takaparkkipaikalta klo 10, et varmasti pety. Selostus suullisesti by Anu Ossberg matkalla tapahtuvista/tapahtuneista tilanteista. Ilmot Anulle.

Reissu sisältää mahdollisesti muutaman sisäänpääsyn, joten varaa hieman käteistä matkaasi. Poiketaan myös nauttimassa jotain purtavaa.

Vietetään mukava kesähetki kävellen.

maanantai 2. elokuuta 2021

Pirkan soutu 2021

Hyvät Team Raholan teamiläiset, kiitokset jälleen kaikille la 31.7.2021 pirkan soudun kakkos aallon soutajille, kannustajille sekä hengessä mukana ollelle.

Täytyy sanoo jälleen, että meillä on todella mahtava, toistaan tukeva teami, jonka kanssa on ilo ja etuoikeus tehdä erilaisia asioita, kiitos kaikille siitä.




Sanoin ennen kirkkoveneeseen hyppäämistä, että nyt tämä soutu on niin nähty ja saapi olla tässä, mutta kyllä se vaan niin on, että soutaan mennään kirkkoveneellä myös jatkossa, sillä team rahola tekee kaikenlaista ja soutu on kuulunut tähän sekä pirkan kiertäminenkin eli eteenpäin eikä luovuteta tuossa haastavassa lajissakaan, joka persauksiin antaa mukavasti merkkiä enemmän tai vähemmän.

Ajatukset soudussa on siinä, että sen parhaus on yhdessä tekeminen jälleen toisia tsempaten, antaen uusia kokemuksia sekä ajatuksia, syventäen ajatukset vanhoihin soutuihin niitä muistellessa. Parasta tässä on se, että pystyy hyvin samaistumaan toisten tuntemuksiin, olotiloihin, kaikilla on samoja ajatuksia, oirehteluja toisilla enemmän toisilla vähemmän, mutta samassa veneessä mennään kirjaimellisesti. 

Veneellinen saman oireisia.



Soudun jaksaa hyvin, kun tietää, että muutkin jaksaa, tsemppaa ja on vahvoja tuon tehokkaan hetken minkä vesillä vietämme, toisten tsemppi, huolenpito ja teamin vahva/ iloinen mieli vie aina eteenpäin tilanteessa kuin tilanteessa, kiitos.

Vahvalla mielellä eteenpäin ja pois veneestä.



Tänä vuonna Jari N ja Marko K tekivät hyvää työtä vauhtiairoina mallikkaasti, oli helppo pysyä mukana, yhteistyö sujui taidokkaasti, kiitos siitä. Ekakertaiset Jenni, Katja ja Henry saivat uuden kokemuksen tästä taas päiväkirjaansa ja muille jaettavaksi, kiitos rohkeudesta yrittää jotain uutta ja heittäytyä elämään. Antilla oli helppo keikka tämä pirkan 35 km, kun takana on ollut Sulkavan kirkkovenesoutu, joka on 60 km. Kiitos Marille ja Teijalle, jaksoitte heittää soudun välissä letkahduksia ja pitää mielen korkealla. Kaikki muutkin veneessä olevat vetivät yhtälailla tehokkaan, tsemmisoudun samaa linjaa pitäen. Ja niinhän me päästiin kolmannelle sijalle, joka on huikeeta, hyvä me.
Mukana: Anu M, Antti K, Niko, Teija=Tebbo, Petri V, Mari, Jukka L, Marjo N, Jari N, Jenni N, Henry, Marko K, Katja T, Anu=emo.

Pronssia tuli



Teamin emona ja naisena täten toivotan venekuntaa mukaan siis myös ensi vuonna 2022, kyllä tämä laji meille kuuluu näiden muiden lajien ohella. 

Naisena on helppo olla, kun saa vaihtaa tuota mieltä, se on eri noilla miehillä, kun pitää pysyä sanojensa takana.
Eli Ylläs-Pallas, Pirkan soutu.... mennään mennään😊

Ens vuonna uudestaan, yes!



Soutukeli oli muuten loistava seuran lisäksi!!! Sekä tuntemukset soudun jälkeen, omalta kohdalta oli kyllä niin kivulias soutu persuksen/ takareisien suhteen, että hiljaiseksi veti kerrankin, piti vaan keskittyä etenemiseen, tahtiin, maaliin pääsyyn...

Seuraaviin sembaloihin siis yhdessä mars🙌.
Anu= emo