Tiimin t-paita

Vielä tämän viikon ajan on mahdollisuus tilata tiimin vetoketjullista paitaa. HUOM! tämän jälkeen ei hetkeen tilata tätä mallia. Paidan hinta on 42euroa. Käy jumpilla sovittamassa tarvittaessa kokosi. Tilaukset Anulle. Laadukas ja toimiva paita, vauhdikkaita kilsoja ei tosin takaa.

Toinen yritys

Pientä pohjustusta tälle Tarmon kyhäilemälle raportille. Kävimme siis vaeltamassa Haltille ja takaisin onnistuneesti, mutta n. 4v. sitten asia oli toisin. 2012 juhannuksena lähdimme valloittamaan Halti-tunturia, mutta silloin matka tyssäsi karmealla tavalla n.15km jälkeen Tarmon jalan katkettua. Tuolloin ylitimme jokea ja miehen jalka jäi kiven koloon, joka sitten johti sääriluun sekä pohjeluun katkeamiseen. Nyt kesällä 2016 päätimme näyttää Tarmon johdolla, ettei Halti voittanut koko matsia, vain yhden erän...

7.7 2016 lähdimme Kilpisjärven Luontotalolta kohti Haltia. Poutasäässä saavuimme 4 tunnin kuluttua Saarijärven

varaustupaan.

Tiina, Tarmo, Markus ja Juhani valmiina lähtöön. Kameran varressa häärää Anu.

Eka yö tässä upeassa majassa Saarijärvellä

 Seuraavava päivänä aurinko paistoi 30km siirtymällä Kuonarjoki,Meekojärvi ja Pitsusjärvi.

Tauko paikalla

Komiat maisemat

Anu ja Juhani lumisotasilla

Eksyksissä

Maisemaa ennen Meekojärveä

Pitsuskönkään putousta ihailtiin.

Vettä piisas

Useita puroja ylitettiin crocksit jalassa varpaat palellen.

Varpaille kylymää

Sitten oli kohteena Halti 12km. Tuuli yltyi ja sakea sumu saatteli menoa Haltin tuvalle. 1km vaikeaa kivikkoa oli

ylitettävä. Ruokailun jälkeen nokka kohti Haltia.

Viimein nousu alkoi ja lopulta oli vain ruosteisia kiviä kiivettävänä. Navakka kylmä tuuli ja sumu kasteli  vaatteet.

Sitten huippu näkyi ja iloisina kuvattiin paadella tähtihetki.

Viimeistä nousua viedään

Lopulta Tarmo sai iskeä valloituslipun Haltin päälakeen

Huipulla tuulee

Nimet Kirjaan ja kevyin askelin laskeuduimme myötätuulessa paluumatkalle.

Seuraavana päivänä kovassa vastatuulessa ja sateessa kohti Saarijärveä. Viimeinen päivä jälleen poutainen. Sääskistä vähäinen haitta johtuen tuulesta.

Tuulta ja sadetta

Kotimaassa taas aurinko paistaa

32 tunnin vaellus rinkan kanssa Lapin vaihtelevassa säässä antoi pysyvän muiston.

Tarmo     Haltin 132122. valloittaja

Tässä kuvia Haltin valloitukselta klikkaa tästä.

Pirkan venekunnat 2016

Team Rahola vene 1:
Mika Vahtolammi (tahti)
Marko Kangasmäki (tahti)
Anu Ossberg
Jaana Tapola
Petri Mononen
Jari Nieminen
Mika Valkama
Toni Silmola
Kati Nynäs
Aki Selkee
Elina Hurme
Eerika Hedin
Markus Jäykkä
Arto Helenius

Team Rahola vene 2:
Virpi Virtanen (tahti)
Teija Virtanen (tahti)
Tiina Häkkinen
Satu Kulmala
Jarkko Jokela
Niko Tolonen
Harri Lappetteläinen
Juha Huuskonen
Mari Järvinen
Sanni Kataja-aho
Mona Pulst
Tiia Häkkinen
Simo Kataja-aho
Kirsi Tuomisto-Kataja-aho

Pirkan Soutu 2016

Pirkan Soutu alkaa klo 16:00, joten Hatanpään Soutustadionilla on hyvä olla jo ennen klo 15:00. Paikan päällä on tavarasäilytys, jonne voi jättää kaiken ylimääräisen. Ja syömään viikinki ravintola Haraldiin mennään suoraan Hatanpäältä, joten varaudu tähän.

Huomioitavaa soudussa on, että kyseessä on pitkäkestoinen suoritus. Joten hyvä on tankkailla jo viikolla(kuten maratonille tankkaisi). Muista pukeutua sään mukaan ja aurinkoisella kelillä lakki ja aurinkorasva on poikaa.

Mukaan VENEESEEN tulee ottaa tankkausta varten evästä, esim. geelejä, rusinoita, pähkinöitä jne ja runsaasti juomaa. HUOM! muuta kuin pelkkää vettä. Lisäksi varusteiksi istuinalustan, hyvät saumattomat hanskat, lenkkarit jalkaan(sukat myös) ja jalkaan hankaamattomat housut/vältä saumoja. Kysy lisää Anulta ja Markukselta.

Halti

Tässä kuvia Haltin valloitukselta klikkaa tästä.
Raportti tulossa hieman myöhemmin.

Heija Sverige!

Olin monta kertaa kuullut hokeman, että kyllä sitä 50-kymppisenä maratoni täytyy suorittaa. Ajatuksena se tuntui joskus utopistiselta omalla kohdalla, mutta muutamien puolimarojen jälkeen sitä mietti josko...

Anu ja Markus olivat jo monta kertaa houkutelleet, että Tukholmaan oltaisiin lähdössä.
Tukholman maratonista olin kuullut paljon kehuja - hyvä paikka juosta eka maratoni, kannustus ja fiilis aivan mahtavaa. Toiset tykkää toiset ei. Päätös osallistumisesta tehtiin syksyllä 2015.
Edeltävä aika sisälsi lenkkejä , lihashuoltoa ja vielä hieman pidempiä lenkkejä. Välillä iski epäusko, että tulikohan haukattua liian iso pala, mutta Anu rohkaisi "pystytte, jaksatte ja hän uskoo meihin".
Team Rahola starttasi bussilla 3.6  klo 04 kohti Helsinkiä. Matkaan lähti 23juoksijaa ja maratonseisoja-tsemppari Anun iskä, Jarmo. Norwegianilla lennettiin Arlandaan. Kone oli ääntä nopeampi! (Lähtö oli 9.15 ja perillä 9.15!)

Junalla lentokentältä Tukholman keskustaan. Laukut hotelliin ja kävelyretki(6km) expoon noutamaan kisanumerot. Expon anti oli aika niukkaa-kuulemma paljon on karsittu nykyisin. Lippis oli pakko ostaa koska päivä oli kuuma ja ehkä sitä tarvittaisiin. Pasta party veti populaa sisään takuuvarmasti! Felix tarjoili myös ruoka-annoksiaan koska tuntee suomalaisten maun! Illalla kävimme kuitenkin pihvipaikassa syömässä porukalla. Yö meni koiranunta nukkuen.

Olin toiveikas sään suhteen ; oli ennustettu + 16astetta -se olisi ihanteellinen ainakin meikäläiselle ja mitä saan kun aukaisen verhot aamulla: arska räköttää taivaan täydeltä ja asteita on ainakin parikymmentä eikä pilvenhattaraa. Näillä mentäisiin! Aamiaisella sitä yritti tankata oppien mukaisesti.  Itse asiassa edeltävä viikko oli tankattu suolaisempaa ja hiilaripitoista ruokaa joten tankissa oli se mitä sinne oli laitettu-viimeisillä syönneillä ei olisi niin kovin paljon merkitystä enää. Nesteytyksestä puhumattakaan. Olo oli kuin joulukinkulla, suolattu ja pöhö. Voittajafiilis siis!
Numerolaput rintamuksiin, chipit kenkään ja team oli valmis metrolla matkaan kohti olympiastadionia ja niin olivat ne muutamat tuhannet muutkin. Numero rinnuksessa oikeutti ilmaiseen kyytiin.

Ryhmä valmiina taistoon

Valtava ihmismassa velloi edestaas vieden tavaroitaan oikeisiin karsinoihinsa, lisäillen viimesiä aurinkovoiteitaan, kiristellen tossunnauhojaan. Bajamajojen edessä oli satojen metrien pituiset jonot ja niinpä moni kävi puskissa homman jouduttamiseksi. Kuulutuksia annettiin ruåtsiksi sekä suomeksi. Lähtöalueelle soljuttiin kukin omien kirjainkarsinoidensa kautta.
 Pekka Tiilikaisen sanoin:"Ilmassa oli suuren urheilujuhlan tuntua!"

Fiilis oli mahtava-tähän juoksuun sisältyi paljon latausta. Olimme oikeasti täällä ja aloittaessamme ekaa maratoniamme! Tämä olisi näytön paikka itselle. Katsotaan mihin nämä eväät riittäisi ja analysoitaisiin myöhemmin mitä olisi voinut tehdä toisin ja paremmin.
Lähtösuoralla ihmismassa n. 14 000 juoksijaa liikehti levottomasti ja hermostuneena-osa täysin viilipyttyinä. Kellot piippailivat, musiikki pauhasi kaiuttimista. Ensimmäinen ryhmä starttasi 12.00 mukanansa nopeat juoksijat. Meidän lähtö oli 12.10. Kumea sumutorvea muistuttava ääni lähetti meidät matkaan.

Rauhallisesti varoen edellä menijöiden kantapäitä valtava maratoonareiden muodostuva"mato" aloitti matkansa kohti 42,2 km päässä olevaa maalia.
Päätimme lyöttäytyä 5 h jänisten perään-toiveena oli pystyä alittamaan 5h. Kuitenkin suunnitelma oli että juostaan "pisteeltä pisteelle" enempiä hötkyilemättä. Jos kuteja riittäisi niin sitten paineltaisiin ohi. Juoksu eteni  mukavasti fiilistellen läpi kaupungin tukholmalaisten kannustaessa. Kansaa oli kerääntynyt katujen reunamille tosi paljon, osa vietti piknik'ä ja tarjoili herkkujaan juoksijoillekin. Yhdessä paikassa pojat siivuttivat jopa kinkkua tarjottavaksi!

Huoltopisteitä oli riittävästi matkan varrella ja niissä aina otimme tarjottavat kävellen koska parempi neste sisällä kuin rinnuksilla! Tosin olisin kaivannut useammalla pisteellä suolakurkkuja-oli vain yhdellä. Mutta meillä oli omat suolat ja geelit mukana ja niitä otettiin tarkoin Anun oppien mukaan muun lisäksi. Jopa buljonkiakin oli tarjolla, kaffeta ja colaa urheilujuomien ja veden lisäksi. Vesisuihkut piristivät mukavasti helteessä. Juoksu kulki hyvin pitkin Tukholman leveitä ja kapeita katuja siivuten rantaviivaa ohittaen kuninkaanlinnan. Vaativalle Västerbron sillalle noustessa saattoi ilmassa haistaa ja silmissä tuntea voimakkaan mentholin- lähestyttiin Ice Power huoltopistettä. On muuten suomalainen ja Tampereella valmistettava aines, nääs! Moni ottikin suihkutettavaa viilennystä kolottaviin ja kramppaaviin jalkoihinsa. Reitin varrella oli monta live musiikkiesitystä ja musiikilla on aina voimaannuttava vaikutus. Puhumattakaan sambaryhmästä joka danssasi rytmikkäästi! Simon mielestä olisi niitä voinut pidempäänkin katsella...Puoliväliin tultiin kuuman peltoaukean läpi jalkojen ja pakaroiden poltellessa. Tähän mennessä oli nähty jo useita keskeyttäneitä ja kramppaavia juoksijoita. Moni varmaan oli unohtanut suolan tärkeyden ja nesteytyksen. Auts!
Ensimmäisen kierroksen loppupuoliskolla bongasimme massasta Jarmon kannustamassa meitä Suomi-lippua heilutellen! Ja täytyy kyllä sanoa että myös ruotsalaiset osaavat kannustamisen taidon. (Plakaatti sillalle noustessa "fuck the bridge" jotensakin suomeksi että "ketut sillasta"!) Siinä vaiheessa se todella tuntui siltä..)

Toinen kierros mukaili aikalailla ensimmäistä niin reitiltään kuin tunnelmiltaan-tosin jossain vaiheessa huomasimme, että 5h jänikset olivat jääneet meidän taakse jonnekin. Tämä antoi lisätsemppiä! Nyt pidettäisiin ne selkämme takana.  Simolla alkoi olla "lieviä" vaikeuksia n. 8km ennen maalia. Vatsassa alkoi hölskyä eli mikään ei tahtonut enää imeytyä. Nestettä olisi pitänyt ottaa vaan kun ei voinut-se lähinnä vaikeutti oloa. Geelipastilli meni alas jotenkin ja helpotti vähän. Viimeiset kilometrit sujuivat kelloa ja puolisoa vilkuillen, laskien jäljellä olevaa matkaa. Periksi ei prkl anneta , ei tässä vaiheessa! Itselleni nousi mieleen Edu Kettusen laulamaa"..sinä s..an kone älä hyydy!" Viimeisen kilometrin nousuvoittoinen osuus tuntui todella pitkältä. Vihdoin ja viimein tulimme vanhalle olympiastadionille johtavalle tielle josta näimme edellä menevien kaartavan oikealle ja alikulun kautta stadionille. Jes ja loppukaarre enää edessä. Sitten maalisuora vielä spurtaten! Maalissa kisatytöt pujottivat kaulaan mitalin ja gratulerade!
Tavaroiden ja maratonpaketin nouto Östermalmin urheilukentältä osoittautui haasteelliseksi jaloille jotka olivat juoksunsa lopettaneet-kuka mulle nää puujalat alle vaihtoi! Kohtauspaikkaan saapuessamme tulivat Anu ja Markus vastaan onnittelemaan suorituksestamme ja muut tiimiläiset vuoronperään. Kaikkien tiimiläisten saavuttua maaliin ja voimia kerättyään lähdimme kohti metroa ja hotellia. Illalla mentäisiin Hard Rock Cafe'n syömään.

Onnelliset yksinkertaiset maratoonarit

On ilo matkata ja juosta tämän ryhmän kanssa. Kokea ja jakaa tuntemuksia ja saada tsemppausta väliin ihan mahdottomiltakin tuntuviin suorituksiin. Kiitos kaikille mukana olleille tiimiläisille ja erityiskiitokset Anulle ja Markukselle "huolenpidosta" juoksun jälkeenkin ja siitä, että jaksatte tällaisia reissuja järjestää kaiken muun liikunnan ohessa.
Grattis Stockholm!
Kirsi&Simo

Tukholman maraton 2016

Piipahdettiin kesäkuun alussa isolla porukalla Tukholmassa ja maratonhan se oli tietysti mielessä. Matka ja juoksut sujuivat muitta mutkitta ja kivaa oli. 

Moni tuuppasi oman ennätyksensä ja ennen kaikkea kolme meikäläistä maisteli ensi kertaa maratonin makeutta. Onnea kaikille ja erityisesti Tiialle, Simolle ja Kirsille ekasta!

Tässä kuvia reissusta.

Päivin otokset

Anun otokset

Simo & Kirsi

Tiia tuulettaa

Pirkan Pyöräily - uusia haasteita by Päivi L.

The sun, the Päivi, the pyörä and 134km Pirkan pyörää

Heikkona hetkenä lupauduin sitten minäkin Pirkan pyöräilyyn. En suinkaan omalla seiskavaihteisella, vaan Sirpa lupasi lainata maastopyöräänsä minulle. En ollut ikinä ennen ajanut pyörää, jossa olisi pelkät käsijarrut. Tukholman maraton painoi päälle, joten kovin paljon en harjoitellut. Pari 30 km:n lenkkiä kävin pyöräilemässä. Sitten veljeni päätti lainata omaa pyöräänsä ja niin vain se pyörä ilmestyi meille. Pari päivää vain tuijotin sitä ja mietin, uskallanko edes koskea siihen. Kävin ajamassa yhden 51 km:n lenkin tavallisilla lenkkareilla. Polkimet saisi kuulemma helposti vaihdettua, vaan sepä ei onnistunutkaan kahdessa eri liikkeessä, joissa kävin. Ei muuta kuin kauppaan viimeisellä viikolla, klossikengät ja pyöräilyhanskat mukaan. ”Kaadut kuitenkin”, ”viime tippaan jäi valmistautuminen” ja ”en kyllä tuolla kokemuksella uskaltaisi matkaan lähteä ” - tällaisia kommentteja sain kuulla muilta. Ei auttanut muu kuin harjoitella kotikadulla ja kerrata mielessä muistisääntöjä vaihteista ja polkimista irtipääsystä.

Vaihteet hallussa ja polkimistakin pääsin irti

Pyöräilyaamuna lähtöpaikalla mietin kauhuissani, ajanko suoraan kotiin. Teamiläiset loivat uskoa niin kuin aina, että hyvin se menee. Pikkuhiljaa etenimme jonossa kohti uutta Rantatunnelia, välillä toinen jalka irti jo varoiksi. Tästä vielä voisi palata kotiin... Mutta periksihän ei tultu antamaan. Pyörä rullasi ihan uskomattoman nopeasti läpi tunnelin. Lähdettiin viimeisten joukossa, joten ei ollut isoja ruuhkia ja aloin jo itsekin rentoutua. Teivossa pysähdyttiin ensimmäisen kerran. Täähän onkin kivaa! Ensimmäisellä huoltopisteellä jännitti vielä niin paljon, että ajolasit unohtuivat reppuun. Toisella huoltopisteellä meinasin jo hukata ne. Vaihteiden vaihto oli edelleen hakusessa, mutta kaikki mäet päästiin ylös ja alamäet meni vauhdilla. Paniikki iski vasta, kun isompi letka pyöräilijöitä meni ohi ja huuteli velipoikakin sieltä kannustuksia ohi mennessään. Kaatua meinasin huoltopisteellä, kun en taas katsonut jalkoihini, kun olin juotavaa hakemassa. Yllättävän nopeasti meni 134 km:n matka. Keli oli mitä parhain ja kuvia olisi tehnyt mieli ottaa upeista kesämaisemista. Terälahdesta soitin miehelle väliaikatietoja, että tietää tulla hakemaan. Taisi olla hänkin hämmästynyt, että pääsin maalin, kun mitalin kaulassa näki.

Tiimiläisistä oli helppo ammentaa uskoa koitokseen

Oli kyllä todella mahtava kokemus huippupyörällä. Jaloissa ei juuri tuntunut, ainoastaan olkapäissä ja käsissä. Suolat, geelit ja huoltopisteiden tarjoilut olivat riittävät. Ja sitten ansaitusti pizzakioskin kautta kotiin! Iso kiitos Anulle ja teamille tsemppauksesta ja seurasta. 

Pyöräkuume jäi.

Kuvia pyöräilystä klikkaa tästä!