"Yön yli sotkien yli harjujen"!

Tunnetusti, kun Team Raholan keskuudessa aletaan puhumaan jonnekkin tapahtumaan lähdöstä, alkaa omassa mielessä yleensä myös pyörimään ajatus, että mitäs jos minäkin, vois olla aikas kiva juttu. Ja porukassa! No, niin kävi myös tämän vuotisen Pirkan Yöpyöräilyn suhteen. Pitkin kevättä jo funtsin, että sinne pitäisi kyllä lähteä. Perjantain ja lauantain vastaisena yönä kun oli lähtö, niin edellisenä maanantaina ilmoittauduin mukaan.

Yön pyöräilijä ja raportoija itse

 Keskiviikkona lainapyörän haku, torstaina lamppu ja pulloteline pyörään, sekä vihdoinkin sen pyöräilykypärän hankinta (joka osoittautui kultaakin arvokkaammaksi matkan aikana). Reppuun vaihtovaatteita, koska oli todennäköinen sateen uhka. Torstaina tuli illalla vettä taivaan täydeltä, ja ajattelinkin, että voihan nenä jos näin tulee huomenna vettä, niin eihän sitä pysy kuivana sitten millään keinoin! Perjantai koitti myös erittäin epävakaisessa kelissä, mutta iltaa kohti se onneksi rauhoittui. Ja asenteella lähdettiin, että sitä tulee mitä sitten tulee.

Kello 20 nähtiin liikkarin parkkipaikalla, jonne Anun isä oli parkkeerannut ”urheiluautonsa”, sekä huoltojoukko-Johanna oli myös passissa, peräkosla täynnä kaikenlaista herkkua (mm. juustosarvia, jotain ihanaa kalatahnaa, suklaakakkua, urheilujuomaa, kahvia, teetä, suolaa, suolaista ja kaikkea mahdollista, mitä nyt matkan aikana vain suinkin kenties tuli mieleen tarvita). Pyörät pakattiin ”urheiluautoon” ja reput Johannan herkkupurkkiin, ja sitten olikin kaikki valmista lähtöön kohti jäähallia.

Urheiluauton lava täynnä menopelejä

Auto parkkiin jäähallin pihaan, pyörät alas ja hakemaan numerolappuja, osalle se oli tullut jo postissa. Viimeiset vessassa käynnit, ja sitten odottelemaan lähtöä.

Lähdimme ns. toisessa aallossa (jos näin voi sanoa), ja ajelimme peräkanaa Paasikiven suoraa. Vauhti tuntui heti alkuun aikas hurjalta näin ensilähtijän jaloin, ja ajattelinkin, että voi hemmetti, näinkö kovaa tässä mennään. Saas nähdä kuinka käy. Fiilikset kuitenkin tosi hyvät, ja lainapyöräkin tuntui kulkevan varsin smoothisti. Matka kulki Särkänniemen ohi rantatietä jatkuen, ja Lielahden kohdalta nousu ramppia pitkin Lamminpäähän, kohti Teivon ravirataa. Tässä kohtaa mentiin vieläkin aikas vauhtia. Joku jäi köröttelemään eteeni, ja hihkasin Anulta neuvoa, että ohitanko, johon Anu: ”Ei, mennään näin, turha hötkyillä kun on pitkä matka vielä edessä.” Niinpä tietenkin, ajattelin. On se hyvä että on mukana moninkertaisia pirkan polkijoita, ettei tuu aloittelijana tehtyä ahnehtijan mokaa, ja pilata matkanteko turhalla energian tuhlailulla. Olihan meillä tosiaan vielä noin 130 km matkaa edessä :).

Tiimillä riitti hyvin omia huoltopisteitä. Tässä taidetaan olla Särkänniemen kohdalla tankkaamassa. ;-)

 Ylisen kohdalle päästessämme minulta lähti kettingit, mutta niinkuin arvata saattaa, ja onneksi, Anun huutaessa etujoukolle, että Teijalta lähti kettingit, niin Häkkisen Tiina sieltä juoksi reippain askelin, ja mennä sutjautti ne paikalleen. On se kyllä teknikko (unohtamatta koskaan ripeää ja osaavaa toimintaansa viime vuoden vaelluksella, kun Tarmolta jalka meni). Matka jatkui. Aina kun tuli esim. pyöräilijä vastaan, etujoukko huuteli että ”Pyöräilijä!”, minkä sekaan mahtui myös hauska sattuma kun edellä meni kävelijä Irlannin susikoiran kanssa, niin joku huusi että ”Hevonen!”. Ja taas maistui yksi monista nauruista  matkan varrella. Olipa hyvä heitto, ja hyvä kevennys!

Näiden kanssa naurua riittää

Matka jatkui, mäkiä tuntui riittävän ihan alusta saakka, mutta Anun jumppien voimalla ruista tuntui riittävän. Välillä oli reidet kovilla ja syke korkeella, riippuen mäen jyrkkyydestä, mutta sitten taas toisaalta alamäet (joita onneksi oli) painettiin muna-asennossa elämäninnolla. Tarkkana sai kyllä olla, koska viime talven aiheuttama routa oli jättänyt jälkensä paikka paikoin asfalttiin.

Kilometrit taittuivat hyvällä sykkeellä, ja vauhtikin tasoittui sopivaksi. Yöpyöräily yllätti minut ainakin kuitenkin sillä, että vaikka matka oli pitkä, tosi pitkä, ja mäet tuntuivat reisissä, niin matkanteko oli mukavaa. Tähän on tietenkin ehdottomasti osuutensa tiimiläisillä, joiden kanssa on niin mukava matkaa taittaa. Ei turhan tosikkomaisesti, vaan tekemisen meiningillä.

Puolen välin jälkeen Muroleessa nautittiin ihanaa kanakeittoa, leipää ja mehua, ja saatiin matkaan mukaan evääksi energiapatukat, rusinoita ja geeliä. Tosin ne sai viedä kotiin saakka, kiitos huoltojoukko-Johannan herkkupurkin!

Kova ryhmä+herkkupurkki

Haaverinpoikanenkin sitten tietenkin muljahti tähän mukaan. Tultaessa meidän toiseksi viimeiselle omalle huoltopisteelle, joka sijaitsi alamäen kohdalla, Teija-tyttönen se teki jotain, mitä ei itsekään oikein pysty selittämään. Menin painaan etujarrua, ja voimalla, mikä aiheutti sen että seuraavien sekunnin sadasosien aikana (en tiennytkään, että ehdin siinä ajassa edes ajattelemaan mitään), tunsin että nyt mennään; kädet pois tangolta että saan maasta tukea, kun lennän suoraan tangon yli maahan. Tunnen kun otsan oikea etulohko, onneksi kypärän peittämä, kolahtaa voimalla asfalttiin. Sitten en oikein selkeästi muista, mitä tapahtui, oman mielikuvan mukaan nostin eturopan pois pyörän päältä, jaloille ei voinut tehdä mitään, kun olivat jotenkin naimisissa pyörän keskiosan kanssa. Joku nuorimies (minun silmissäni) juoksee luokseni ja nostaa pyörän pois päältäni, ja joku kysyy, että sattuiko. ”Ihme kyllä, ei yhtään” vastaan (no ehkä vähäsen). Kävelen huoltopisteelle, ja siinä hieman mietin että mitäs tässä nyt tapahtuikaan… Kypärässä on pieni lommo, hieman jomottaa kyynärpäätä, sääriä ja reittä. Mutta kaikki tuntui kuitenkin olevan ihan kunnossa. Nautin hieman sekavin tuntein huoltopisteen antimista, ja sitten taas matkaan. Anu kyseli huolehtivasti aina silloin tällöin, että onko kaikki ok, ja oli kyllä.

Virkeetä sakkia

Edessä olivat vielä Teiskon haastavat mäet, yksi oma huoltopiste ja muutama pissitauko, ennenkuin saavuttiin aamuyöstä noin 5.45 jäähallille, väsyneinä, mutta onnellisina.

Takapuolessa alkoi tuntuun noin 110 km:n kohdalla puutuneelta, mutta kiitos ystäväni Jannen lainaamista ”pyöräilyalushousuista”, joissa oli haarovälissä ihana pehmike, kestin muhkurat loppuun asti. Viimeinen 10 km oli kyllä aikas sirkustelua. Suosittelen lämpimästi tällaisia pöksyjä, ei ollut meinaan pehva sitten pätkääkään kipeä seuraavana päivänä.

Lauantain aikana nousi muutamat sota-arvet, mustelmat, ”ilmaveivistäni”, mutta ne eivät poistaneet sitä ylpeyttä, minkä yöpyöräilyn selättäminen nostatti mielessäni.

Kiitos tiimiläiset, olette upea joukko! ENSI VUONNA UUDESTAAN!

t. Teija

Tästä klikkaamalla lisää kuvia pyöräilystä.

Tähän perään yksin sotkeneen Apin raportti. 

" Yöpirkka läpi 5:18, ei ramppeja eikä muitakaan onkelmia. Kainaloista alaspäin on ukko "paskana", kuuluu lajin luonteeseen. Ei ikinä enää... mut ens vuonna vois kokeilla."

Kuva manipuloitu, mutta siltikään mitään urheilullista ei ole havaittavissa.

Api

Tiedotustilaisuus Anun 100+ maratonin toimitsijoille

Anun 100+ maratonin toimitsijoille pidetään tiedotustilaisuus Edenin takaparkkiksella su 30.6 klo 17.30. KAIKKI TOIMITSIJAT JA TALKOOLAISET, TULKAA PAIKALLE KUUNTELEMAAN OHJEITA JA TAPAHTUMAN KULKU. TILAISUUDESSA KÄYDÄÄN LÄPI KAIKKIEN TEHTÄVÄT JA PAIKAT. MUISTIINPANOVÄLINEET MUKAAN!

Kesäkuun raholalainen Arja V.

Iki-ihana Länsi-Tampere

Lamminpää, tuo monen tiimiläisen synnyinkaupunginosa. Myös Arja V. on nimittäin Lamminpään kasvattityttöjä. Huolimatta kivasta Lamminpään lapsuudenkodista elämä kuitenkin kuljetti Arjan ihan Kalkkuun asti. No, senhän me kaikki jo tiedämme, että länsitamperelainen ei Tammerkoskea ylitä, kun uusi koti on hakusessa.

Kalkussa Arja on viettänyt vuosia aviomiehen sekä kahden jo aikuisiän saavuttaneen pojan kanssa. Lasten kasvettua isoiksi, aikaa on näin jäänyt enemmän omiin touhuihin.

Ikä tuo kaikkea kivaa viisauden lisäksi

Liikunta ei liiemmin Arjan nuoruusvuosiin kuulunut, mutta hiukan kypsempänä naisena hän innostui kovasti juoksemisesta. Omaksi ilokseen Arja on tehnyt pikku lenkkejä jo ainakin 10 vuoden ajan ja nauttii tällä hetkellä ulkoilusta täysin siemauksin.

- Siitepölyaika tai kovat pakkaset valitettavasti asettaa toisinaan haasteita lenkkeilyyn, Arja toteaa.

Arja on mieltynyt juoksemaan erityisesti kymppejä ja puolimaratoneja. Arja ei kuitenkaan kokonaiselle maratonille uskaltaudu lähtemään. Realistiseksi tulevaisuuden tavoitteeksi Arja on itselleen asettanut edelleen juosta yksi puolimaraton vuodessa sekä lisätä myös jonkin verran talvijuoksua, joka on ollut todella vähäistä menneinä talvina.

- Olisi kiva päästä juoksemaan johonkin kivaan talvitapahtumaan kymppi, Arja haaveilee hymyillen.

Seuraava puolimaraton onkin jo kovasti suunnitteilla. Puntarissa ovat tällä hetkellä Hämeenlinna ja Jyväskylän Finlandia. Saa nähdä kumpi tapahtuma voittaa.

Kevyttä askelta 

Yksi lajihan ei kenellekään riitä

Raholan Liikuntakeskukseen Arja löysi tiensä n. 4 v sitten. Hän innostui erityisesti spinningistä. Ja niin kuin monelle muullekin on käynyt, nälkä on kasvanut syödessä. Arja kiinnostui kuntonyrkkeilystä ja kävikin paukuttamassa säkkiä Anun vetämillä tunneilla todella aktiivisesti.

- Kuntonyrkkeily piti hartiat todella hyvässä kunnossa ja oli muutenkin todella kivaa. Valitettavasti Anun vetämiä tunteja ei enää ole ja näin tämä laji on jäänyt pois ohjelmasta, Arja tuumaa haikeana.

Kuntonyrkkeilyn tilalle oli siis pakko hakea korviketta ja semmoinen löytyi onneksi Body pumpista. Levytangon sekä käsipainojen nostelun Arja aloitti reilu vuosi sitten ja tykkää tästä kovasti.

- Työskentely fyysisesti raskaalla elintarvikealalla vaatii säännöllistä lihashuoltoa, että paikat kestävät painavien taakkojen nostelun, Arja toteaa.

Oma maa mansikka, muu maa mustikka

Työlle ja liikunnalle vastapainona toimii hyvin matkailu aviomiehen kanssa. Erityisesti kotimaanmatkailu on tästä pariskunnasta mukavaa.

- Suomi on erittäin kaunis maa ja täällä on paljon nähtävää sekä koettavaa ,varsinkin kesäaikaan, Arja innostuu.

- Ollaan toki käyty ulkomaillakin. Pari kertaa on tullut piipahdettua Bulgariassa ja tietenkin useamman kerran Ruotsin puolella pakollisilla sukulaisreissuilla, Arja naurahtaa. Ulkomaanmatkailu vaan ei vedä meitä puoleensa.

- No, miksi lähteä merta edemmäksi kalaan? mietiskelee myös haastattelija.

Villalankaa ja nuotteja

Vuorotyön ja liikunnan jättämän loppuajan voi ottaa rennosti kotona oleskellen, ja mikäpä sen mukavampaa ajanvietettä siellä on kuin esimerkiksi kutominen.

- Syksyisin on kiva laittaa puikot suhisemaan ja kutoa vaikka villasukat tai jotain muuta pientä, Arja hymähtää.

 Jutustelun lomassa paljastui Arjasta myös pieni piilevä kyky. Hän on nimittäin aikoinaan soittanut eräässä rytmisessä porukassa klarinettia. Klarinetin soitto on vuosien varrella jäänyt, mutta satunnaisesti Arja vielä soittelee erilaisia soittimia omaksi ilokseen.  

Ahkera tiimiläinen

Arja on kaikkea ”pientä” puuhasteleva iloinen, reipas ja todella aktiivinen tiimiläinen. Aina töiden niin salliessa hän on valmis osallistumaan tiimin talkoisiin ja tapahtumiin. Arjasta muuten taisi tulla Raholan Kympin 2013 jälkeen meidän mehupistevastaava, sillä pisteen pyöritys tapahtui häneltä rautaisella ammattitaidolla.

Juokse Sorvassa vol. 3

Juhannus polkaistiin käyntiin mahtavalla Sorvan juoksulla. Tällä kertaa reittiä kiersi 28 osallistujaa, jotka pääsivät nauttimaan loistavasta kelistä ja ihanista kilometreistä. Tässä tulokset:

          Juokse Sorvassa vol. 3   21.6.2013 tulokset

          50 km Naiset

            1.   Maarit Aaltonen   Team Rahola                          5.02.51

            1.   Nina Hyvönen      Varalan Maraton klubi             5.02.51

50 km Miehet

1.     Markus Ilva          Team Rahola                        4.13.31

2.     Mikko Aaltonen    Team Rahola                        4.55.21

3.     Pekka Rutanen      Endurance                          6.04.45

Maraton Naiset

1.     Anu Ossberg          Team Rahola                       4.00.00

2.     Tiina Häkkinen        Team Rahola                       4.14.33

Maraton Miehet

      1.  Ville Niemenmaa Team Rahola                              3.53.48

2. Petri Mononen      Varalan Maratonklubi                 4.15.45

3. Vesa Järvenpää     Häjyt/Isojoki                             4.31.37

4. Timo Pyykkönen   Wihan Kilometrit                       4.34.53

5. Jukka Puronlahti                                                   4.53.16

Puolimaraton Naiset

      1. Tanja Ilomäki       Team Rahola                               1.39.59

       1.Mira Teuho          Team Rahola                               1.39.59

       3. Minna Ylivakeri   Team Rahola                               2.20.41

       4. Teija Virtanen      Team Rahola                               2.30.18

       5. Tiina Hult            Team Rahola                                2.33.04

       6. Jatta Niemenmaa  Team Rahola                              2.41.11

       6. Venla Niemenmaa Team Rahola                             2.41.11

       8. Johanna Malm      Team Rahola                              2.43.22

      Puolimaraton Miehet

1.     Juhani Yli-Marttila   Team Rahola                        1.32.11

2.     Antti Syrjänen         Team Rahola                        1.43.00

3.     Jere Häkkinen          Kehon Rakentamo               1.53.00

4.     Markus Jäykkä        Team Rahola                        2.21.03

10 km Naiset

1.     Anni Lepola               Nokian Urheilijat                    42.45

2.     Marjo Rinne               Team Rahola                      1.13.45

2   Virpi Virtanen             Team Rahola                         1.13.45

4   Niina Taimisto + Poju Team Rahola                         1.14.30

Juokse Sorvassa juhannukksena

Juhannuksena pe 21.6 klo 9.00 juostaan taas Sorvassa! Matkat ovat tutut 10km, puolimaraton, 30km, maraton ja 50km. Osallistumismaksu 5€. Lähtö ja maali osoitteessa Riihitie 3, 37120 Nokia. Huoltopöytä juomineen löytyy reitin varrelta n. 3,5km välein ja toinen kattavampi huolto lähtö/maalialueella Sorvassa.

Juoksun jälkeen on mahdollisuus suihkuun ja saunaan. Sorva beach sijaitsee n.300m:n päässä maalista, joten voit käydä vaikka pulahtamassa virkistävässä vedessä.

Ilmoita tulostasi, jos olet jo varma saapumisestasi, jotta taas tiedetään hieman varautua tulevaan. Ennakkoon ei tarvitse ilmottautua, mutta se on vain pieni toive.
Ilmot osoitteeseen: markus.ilva@elisanet.fi

Tervetuloa!

OPERAATIO SUOMI-JUOKSU 100km by Ville N.

Talvella eräs Anu ja Markus rupesivat puhumaan Suomi-juoksun 100 kilometristä. Aluksi ajatus tuntui hieman hullulta, joten tätä täytyi hieman miettiä. Asetin osallistumisen ehdoksi että maratonin ennätys pitäisi parantaa alle 3.50. Koko talvi+kevät tuli hölkköteltyä maratoneja+ kaksi 50km Sorva-juoksua. Maskussa maraton-enkka parani sitten uusille minuutti luvuille, joten 100km kutsui! Itseluottamusta osallistumiseen lisäsi myös hyvin sujuneet Sorvan-juoksut. Toukokuussa laitoin ilmon juoksuun sisään.

Ville valmistautuu pitkikseen

Alkuviikko ennen 100km ulkoilua oli pitkä. Päätin olla alkuviikon lenkkeilemättä ja keskittyä syömiseen. Koko viikon ajatukset pyörivät 100km ympärillä. Välillä oli mielessä epäonnistumisen pelko: Mitä jos en jaksa ja joudun keskeyttämään... .

Viimeinen yö ennen juoksua tuli nukuttua aika levottomasti. Olin laittanut kellon soimaan klo.9 mutta klo 6.30 olin jo koiran ulkona. Ulkoilun jälkeen puuroa ,kahvia koneeseen ja odottelua. Tavaroiden tarkistusta, eväiden tekoa, tavaroiden tarkistusta, odottelua, tavaroiden tarkistusta, odottelua... . Puolen päivän jälkeen söin pastaa ja kanakastiketta ja odotin että klo olisi jo 14. Kahdelta tulivat Anu , Markus , Anun isä ja Anun veli hakemaan minua. Matka alkakoon... .

Saavuimme hyvissä ajoin Perniöön valmistautumaan koitokseen. Huoltopöydän kasausta ja juoksuvehkeiden vaihto. Varmuuden vuoksi pistin pienet teippaukset kantapäihin ja vaseliinit "pöksyihin". Olin valmis!!!

Tätä pöksyihin ja menoks! Kuvassa Mikon Köpiksen tuliainen

Meno maistuu ja matka taittuu

Klo 19 juoksu alkoi. Yritin aloittaa maltilla ja kuulostella kehoa. Kisa juostiin 5 km lenkkinä 20 kertaa. Huolto aina 2.5 km välein. Pari kierroksen jälkeen loppui urheilujuoman juominen. Juoma ei sopinut mulle joten siiryi colaan. Geelin otin 10km välein ja suolatabletin hieman harvemmin. Joka kierroksen jälkeen pyrin aina syömään jotain ( makeaa/suolaista ). Noin 30 km kohdilla käytiin pakollisella "rakon" tyhjennyksellä. 40 km jälkeen alkoi tuntua ensimmäiset rasitukset jaloissa. Ei mitään vakavaa mutta matkaa on vielä 60 km!!! Kun 50 km oli ohitettu, alkoi päänupin koettelu: En ollut ikinä juossut 50 km pitempää matkaa. Kierrokset muutuivat aina vain raskaimmaksi ja pitemmiksi( joka kierros saman mittainen ). Alusta lähtien kävelin aina huoltopisteiden kohdalla samalla kun join. Ennen 75 km täyttymistä oli pistettävä kävelyksi jotta ei tulisi "pöksyihin". Ei muuta kuin vessaan tyhjennykseen. Vessa reissun jälkeen elämä hieman taas helpotti.

90 km kohdilla tuntui siltä että minä voitan 100km eikä 100km voita minua. 11 tunnin alitukseen voi olla mahdollisuudet. Sitten alkoi viimeinen kierros! Kuulostaa vähän hullulta mutta minä nautin viimeisen kierroksen juoksusta. Ei enää yhtään kierrosta! Kilometri MAALIIN katsoin kelloa ja huomasin että minulla on 6.20 minuuttia aikaa ehtiä 10.50 alitukseen. Kuin sprintteri, minä juoksin viimeisen kilometrin 5.22 . MAALi!!! 10.49.02!!! Täytyy myöntää että melkein tuli ilon kyyneleitä. OLIN VOITTAJA! Siis itseni voittaja. 

Ville kumartuu kohteliaasti vastaanottamaan mitalia

Muistikuvat yön tapahtumista ovat vähän hataria ja sekavassa järjestyksessä. Muistikuvat tankkauksesta kisan aikana: 7 kpl geeli, 6kpl suolatabletti, 2 mukia urheilujuomaa, colaa( tosi monta mukia), jaffaa pari mukia, puoli litraa mansikkakeittoa, suffeli, energiapatukka, pari suolakeksiä, vähän suolakurkkua, irtokarkkeja ja shipsejä( Kiitos Anulle ja Markukselle lastuista). Melkein söin myös pizzaa mutta se oli jäässä kylmälaukussa vielä 12 tuntia pakkaamisen jälkeen. Jos sitä vielä toiste osallistuu ultraan niin pitää enemmän panostaa omaan huoltopöytään. Ekakertalaisen moka. AMATÖÖRI!

Raivokas tuuletus

Nyt jatkuu jalkojen parantelu (kirjoitettu ma 10.6-iltana) ja "akkujen" lataus. Reidet ovat hieman jumissa mutta kyllä se siitä. Maratonin muurin on monta kertaa kaadettu ja nyt on 100km muuri murrettu joten jalat kohti uusia haasteita...

Haluan kiittää TEAM RAHOLAN porukkaa sillä TE olette auttaneet tässä harrastuksessa monta kertaa. Erityiset kiitokset ANULLE ja MARKUKSELLE kaikesta avusta jota olen saanut matkan/matkojen aikana. JAXAA!!!

Ei se juoksu niin paha ole, mutta näiden kanssa pitäisi pärjätä.

Copenhagen marathon

Kööpenhaminaan päätimme lähteä koska lennot kulkevat suoraan Tampere-Kööpenhamina väliä. No, viikko varaamisen jälkeen tämä reitti lopetettiin ja vaihtoehdoksi tuli lentää Tukholman kautta. Tämä ei matkaa kuitenkaan peruuttanut koska vältyimme silti ajamiselta Helsinkiin ja takaisin, vaikkakin matka-aika hieman piteni.

Juoksemisen takia matkaan lähti Mikko, Mimmi sekä Tanja, huoltamaan lupautui huoltoja keräilevä Petri jolla oli jo vyöllä Reykjavik (tosin itse myös juosseena). Hotellille päästyämme ymmärsimme hotellin Cabin City nimen tarkoituksen. Huoneet olivat kuin laivan hytit, vessoja myöten ja osassa jopa kerrossängyt.

Ensimmäinen ilta meni ruokapaikkaa etsiessä ja kaupunkia ihastellessa. Kuuluisa tivolikin sijaitsi aivan hotellin vieressä. Seuraava päivä valkeni todella helteisenä ja ruuhkaisen aamupalan (hotelli oli pullollaan euroviisufaneja koska Malmöön oli matkaa vain n.20min) jälkeen lähdimme kävelemään kohti Expoa jonne oli matkaa kuitenkin useita kilometreja.

Expo hukassa

Expo oli ihan ok ja osa löysi jotakin ostettavaakin. Tanja löysi niin hauskat aurinkolasit ettei niiden kanssa olisi pystynyt edes juoksemaan, joten ne jäivät tällä kertaa hyllyyn. Mimmi bongasi huikean värityksen omaavat Newtonit ja pian tossut jo vaihtoivatkin omistajaa huokeaan messuhintaan. Itse löysin jotakin juoksulta suojaavaa erikoisyrttihylkeenpoikasrasvaa jolla myös itseni valelin ennen juoksua.

Hauskat lasit?

Pastansyönnin jälkeisellä kotimatkalla seurueen naiset rupesivat hermostuneesti vilkuilemaan kellojaan, alkoihan Ruotsin nöyryytys telkkarista ihan pian ja ennalta valittuun SporttiBaariin oli kohtalainen matka. Me Petrin kanssa olisimme tosin halunneet vielä muutaman leninkikaupan ikkunaa ihmetellä, mutta suostuimme nyt sitten kiirehtimään ko baariin. Pelistä ei sen enempää, mutta baarissa ihmettelin muutamaa tunnettua suomalaista joiden en uskonut olevan maratoonareita saati viisubongareita. Syy tähän selvisi kun lähdimme pelin jälkeen kaupungille johon oli saapunut Gumball 3000 rallin myötä lukuisia kalliita ja erikoisia menopelejä.

Tällasen kus sais

Maratonia edeltävän yön unet katkesi ainakin itselläni 2-3 kertaa Tanskan viisuvoitosta johtuvaan ilotulitukseen. Sunnuntaiaamu oli vastakohta edellisen päivän helteelle ja täysin ennusteen mukainen, eli sadetta oli luvassa ja sitä sitten saatiinkin melkein heti alusta saakka välillä vähän reilumminkin. Tämä ei kuitenkaan juoksua haitannut varsinkin kun startissakin soi paikallinen rokkipumppu Volbeat. Tunnelmaltaan tapahtuma oli mielestäni jopa parempi kuin suuresti tykkäämäni Tukholma. Kannustus meinasi sateesta huolimatta ajoittain lähteä ihan käsistä ja oli pakko katsoa taakse että tuleeko sieltä Haile vai mitä ne riehuu. Reitti oli tasainen ja ainoat "hidastavat" tekijät olivat lukuisat käännökset sekä mukulakivet jotka itselläni otti jalkapohjiin. Ajallisesti teimme kaikki hyvän juoksun ja koska Mimmi lähti alusta saakka pitämään reipasta tahtia tuntui juoksu jopa helpolta, aikaisemmin kun itse olen yleensä seiftaillut ekan puolikkaan ja vetänyt toisen sitten kieli vyön alla. Maalissa kaikki olimme todella hyvävointisia, mutta kelistä johtuen hieman jäässä. Onneksi huoltaja oli hoitanut meille venekuljetuksen takaisin hotellille tai ainakin osalle matkaa.

Pete tilaamassa kuljetusta

Juoksun jälkeen kävimme syömässä jo aiemmin sovitussa paikassa eli Hard Rock Cafessa. Sieltä kun lähdimme pois juutuimme tivolin portilla kauheeseen ryysikseen, paikalla oli tv-kamerat ja taivaalla pörräsi pari helikopteria. Hetken hulinaa ihmeteltyämme huomasimme euroviisuvoittajan tulevan linja-autolla vetämään keikan tivolille. Me vaihdoimme suuntaa ja menimme tivoliin hieman myöhemmin sillä Mimmin piti lunastaa lupaus jonka hän teki jos enkka paranee, eli tunnetusti kaikkia kieputtimia vihaava Mimmi lupasi tulla karuselliin joka nousee 80m korkeuteen (maailman korkein). Itse ajattelin ottaa Mimmistä ja Tanjasta kuvia yläilmoissa, mutta alhaalla tutkittiin taskut ettei mitään vaan viedä ylös. En tosin olisi mitään pystynyt kuvaamaankaan vaan puristin paniikinomaisesti edessä olevaa tankoa ja toivoin koneen pysähtyvän. Edes silmälasit ei olisi päässä pysynyt, sen verran kovaa vehje ylhäällä pyöri.

Pyörimään menossa

Karuselli, mihin enkkarin tekijät joutuvat

Maalissa jäässä, mutta onnellisena

Päivä nro. 4 oli tarkoitus käyttää ihanasti shoppailuun ja muuhun ihquiluun, mutta kyseinen päivä olikin paikallinen vapaa eikä kaupat olleet auki, kyseessä oli white monday (x-päivää pääsiäisestä). Rahaa siinä säästyi mukavasti koska hinnat Tanskassa tuntui olevan vähintäänkin Suomen tasoa. Maanantai menikin sitten turistina pyöriessä linnassa ym. paikoissa. Petrin kanssa saimme toteutettua toisen tavoitteen syömisen suhteen eli nautimme ravitsevat whopperit paikallisessa Burger Kingissä.

Paikkana Kööpenhamina on todella hieno jossa historia kyllä näkyy rakennuksissa ja tiiviistä rakentamisesta johtuen kaikki on melkeinpä kävelymatkan päässä. Lämpimästi voi tapahtumaa suositella ja jos ensi vuonna viisut osuvat taas samalle viikonlopulle maratonin kanssa ja vielä Kööpenhaminaan, voi tunnelma olla todella tiivis.

Pirkan yöpyöräily

Tässä hieman infoa tulevasta yöpyörästä.
- klo 20.00 Raholan liikkarin pihaan, jos haluat pyörälle kyydin + yöllä pois jäähallilta.
- valo pyörään - lämmintä puettavaa = hanskat, pipo, takki, pitkähihainen yms.
- vaihtovaatteet pyöräilyn jälkeen, jos vaiks on satanut yöllä
- juotavaa ja pikkupurtavaa - Johanna H. tulee huoltamaan autolla, johon voi jättää tavaroita, Johannalla myös pikkupurtavaa mukana + kahvia yms.

- TSEMPPIÄ!!
 NÄHDÄÄN VIIMEISTÄÄN JÄÄHALILLA NUMERONJAKOPAIKALLA!

 Anu

Jenni L. Yleisurheilun Tähtikisoissa

2. kesäkuuta järjestettiin yleisurheilun Tähtikisat Espoossa Leppävaaran kentällä. Näissä Tähtikisoissa oli mukana myös kävelyt. Naisilla kilpailumatkana oli 5 000 m kävely. Koska olin viikkoa aiemmin kävellyt mielestäni hieman epäonnistuneen vitosen kisan juuri ja juuri puoleen tuntiin, lähdin tavoittelemaan tulokseen parannusta.

Jo ennen kisaa kauhistutti, kun aurinko paahtoi ja mittari näytti 28 lämpöastetta. Minua on turha käskeä nauttimaan lämmöstä kisoissa. Minulle parhaat kisalämpötilat ovat siellä alle 10 lämpöasteen. Rohkeasti lähdin kuitenkin liikkeelle tavoittelemaan hyvää kävelyä. Kolmeen kilometriin asti kilpailuni sujui jopa yllättävän hyvin ottaen huomioon helteen. Viimeiset pari kilometriä menivätkin sitten ihan vaan sinnitellen, samaa vauhtia en pystynyt enää säilyttämään. Kovin pahasti vauhti ei kuitenkaan pudonnut loppumatkastakaan, mutta kuumuudessa tuli kyllä todella huono olo. Loppuaika oli 29.45,06, eli kyllähän sitä parannusta siihen edelliseen vitosen aikaan kuitenkin tuli. Sijoitukseni kisassa oli 4.

Kävely-cupin voitto

Kävely-cup on kilpailusarja, jossa kokonais-cupin loppusijoitus määräytyy osakilpailujen menestyksen mukaan. Tänä vuonna osakilpailuja järjestettiin yhteensä neljä. Osallistuin niihin kaikkiin.

Cupi voittaja (kuvan mitali ei liity tapaukseen)

24. maaliskuuta oli cupin ensimmäinen osakilpailu Espoossa. Kyseessä oli hallikisa, joka kilpailtiin Esport ratiopharm Arenalla. Matkana oli 3 000 m kävely ja lähdin matkaan kohtalaisen varovaisesti, koska poskiontelotulehdukseen syöty antibioottikuuri oli vasta juuri loppumassa. Kisa sujui kuitenkin mukavasti ja rennolla suorituksella saavuin naisten sarjan voittajana maaliin. Aika oli 17.25,6.

Seuraava osakilpailu käveltiin maantiekävelynä Tuusulassa 21. huhtikuuta. Matkana oli 10 km kävely. Kisa sujui minulta todella hyvin ja olin naisten sarjan 3. ajalla 61.19. Tämä oli parempi aika kuin viime kauden paras kymppini ja aika alittaa myös naisten B-luokan rajan.

Kolmas osakilpailu järjestettiin Vantaalla Hakunilan kentällä 26. toukokuuta. Kyseessä oli ratakauden avaus. Tällä kertaa meno 5 000 m kävelyssä oli melko takkuista. Sinnittelin sellaista suunnilleen 6 minuutin kilometrivauhtia. Loppumatkasta näytti jo siltä, että puolen tunnin alitus

jää haaveeksi, muta lopussa sain vielä pinnisteltyä niin, että tulokseksi kirjattiin: 29.59,3. Aika alitti lähes minuutilla viime kauden parhaan tulokseni. Sijoitukseni oli 2.

Viimeinen eli neljäs osakilpailu järjestettiin 8.6. Järvenpäässä. Kilpailumatkana oli 3 000 metriä, mutta tällä kertaa tuo pikamatka tuntui sujuvan kaikkea muuta kuin sähäkästi. Aikaani en ole tyytyväinen: 17.19, mutta voitto siitä kisasta kuitenkin tuli.

Pokaalia pukkaa

Näillä tuloksilla saavutin siis naisten sarjan kokonaiskilpailun voiton kävely-cupissa.

Jenni L.

Vantaa triathlon 2.6.2013

Sprinttimatkan triathlon: uinti 750m – pyöräily 20 km – juoksu 5 km

On ehkä paikallaan aloittaa siitä, miten ylipäätään triathlonin pariin päädyin. Parin entisen koulukaverin kanssa tuli jossakin pokeri-illassa syksyllä 2011 puheeksi triathlon, kaverit olivat menossa Joroisiin puolimatkan kisaan seuraavassa heinäkuussa. Itse mielsin triathlonin vielä myyttisten teräsmiesten lajina, enkä ajatellut sen olevan minua varten, mutta ajatus jäi hautumaan.

Tammikuussa 2012 olin varusmiespalvelusta suorittaessani komennettuna Upinniemeen, missä ei iltaisin ollut oikein muuta tekemistä kuin syödä pizzaa sotkussa tai urheilla – valitsin useimpina iltoina jälkimmäisen. Paikassa, jossa taistelusukeltajia koulutetaan, on toki uimahalli, siellä tuli vietettyä aikaa ja innostuin uimisesta. Kun juoksuharrastustakin oli jo aloiteltu, ei yhdistelmästä puuttunut enää kuin pyöräily. Siitä se ajatus jotenkin syntyi, ja Joroisten Finntriahtlon 2013 kutsui.

Treenailin itsenäisesti ja tiimin puitteissa alkuvuoteen 2013 asti, kun satuin Tesomalla uimassa käydessäni huomaamaan Orca-triathlonkoulun ilmoituksen (http://www.mjrtraining.net). Ilmoittauduin mukaan, ja valmentajan opastuksella on treenattu nyt helmikuusta asti, pääasiassa oman viikoittaisen harjoitusohjelman mukaan, mutta keskiviikkoisin ja sunnuntaisin on pidetty porukalla yhteistreenit: ke yleensä uintia ja su jotakin muuta. Erityisesti uintitekniikan opetus on kehittänyt uintitaitoani kuluneen kevään aikana enemmän kuin kaikki omat uintitreenit aikaisemmin.

Päätavoite on siis Joroisten Finntriathlonin puolimatkan kisassa (1,9 km – 90 km – 21,1 km ) heinäkuussa, mutta kisoja on Suomessa toki muitakin. Lyhyen matkan kisana aikaisin kesällä Vantaa triathlon valikoitui kauden ja triathlonuran avaukseksi.

--

Sunnuntaiaamuna noustiin varhain matkaan. Pakattavaa tavaraa oli aikamoinen määrä, edellisen illan valmistelut ja huolellinen tarkistuslista auttoivat muistamaan kaiken. Aamupala teki hieman vastarintaa, liekö jännittänyt vai yritinkö hörpätä sen liian nopeasti, kun osa tuli kaaressa ylös… Matkalla eväät pysyivät kuitenkin sisällä.

Auto parkkiin, kisapaikalle piti kävellä noin kilometrin verran. Ilmoittautumisen jälkeen vaihdoin jo kisavarusteet päälle, hirmuisen paljoa ylimääräistä ihmettelyaikaa ei jäänyt. Kisatorilla pyörittiin hetki, ostin ajanottosirua varten vielä nilkkaremmin ja kuuntelin koutsin viime hetken vinkit.

Vein pyörän ja varusteet vaihtoalueelle. Pientä paniikkia meinasi tulla, kun ensin numerolapussa ei ollutkaan reikiä kisavyötä varten, sitten kun askartelin niitä Leathermanilla, niin tuli sormeenkin yksi ylimääräinen. Samaten pientä tuskanhikeä alkoi pukata, kun kenkien fiksailuun tarkoitetut kumilenkit osoittautuivatkin odotettua hauraammiksi. Varusteiden virittelyt kuitenkin lopulta onnistuivat.

(Pyöräilyyn lähtöä nopeuttaa dramaattisesti kun kiinnittää triathlonkengät jo valmiiksi polkimiin, sitten vasta vauhdissa laittaa jalat kenkiin ja sulkee kenkien tarranauhan. Kumilenkeillä saa kengät pysymään vaaka-asennossa ennen liikkeelle lähtöä, että ne eivät raahaa maata ja irtoa, kun pyörä talutetaan vaihtoalueelta.)

Valmis lähtöön.

Kisainfon jälkeen oli aika pukea märkäpuku päälle. Pikaisen pulahduksen ehdin laiturin ja rannan väliin jäävässä ”lasten altaassa” ottaa, kunnon lämmittelyyn ei jäänyt aikaa kun piti jo siirtyä lähtökarsinaan odottelemaan. Hetki pitikin odotella, että kaikki lähtijät saatiin lopulta paikalle. Siirryttiin jonomuodostelmassa laiturille, matkalla heitin pikaiset yläfemmat triathlon- ja ulkomaankauppaministeri Alexander Stubbin kanssa, häntä haastateltiin juuri samaan aikaan. Hyppäsimme miellyttävän lämpöiseen (21°C) veteen ja siirryimme lähtöviivalle. Asetuin varmuuden vuoksi hiukan taaemmas, etten ainakaan jäisi nopeampien jalkoihin.

Isoja kaloja Kuusijärvessä.

Startti kajahti ja lähdin kaikessa rauhassa omaa vauhtia kauhomaan yrittäen keskittyä hyvään uintitekniikkaan. Homma lähti hyvin käyntiin, pientä ruuhkaakin oli, mutta siinä tuntui olevan juuri sopivasti säpinää. ”Mahtavaa, tätä vartenhan on reenattu”, ajattelin. Tässä vaiheessa oikein iski mieleen ajatus, missä ollaan ja miten kivaa oikeastaan olikaan. Uin hymy korvissa ekalle poijulle asti.

Isompia mutkia ei uintiin tullut. GPS uimalakissa toimi hyvin. Mukana siirtymä vaihtoalueelle.

 Kurkistelin suuntaa vähän väliä, enkä mielestäni uinut kovin isoja mutkia. Poijuillakaan ei ollut pahasti ruuhkaa. Pitkällä takasivulla huomasin tempovani hetkittäin liian lujaa ja hölläilin tahtia hiukan. Viimeisiltä poijuilta tähystelin taaksekin päin ihmetellen, miten paljon porukkaa taakse jäi, ja uin sitten rantaan reippaasti.

Rannalla Johanna huuteli kannustuksia. Itse keskityin lähinnä pysymään pystyssä ja riuhtomaan märkkäriä vauhdissa pois. Jälkikäteen arvioiden olisi ehkä helpottanut, jos olisi avannut vetoketjun kokonaan… Yläosa, lakki ja lasit äkkiä pois, samalla reipasta hölkkää vaihtoalueelle, missä loput puvusta pois. Kypärä ja aurinkolasit päähän, gps olkavarteen ja  kisanumerovyö päälle. Pyörä talutukseen ja kohti pyöräreittiä. Koutsikin huuteli kisatorin puolelta kehuja hyvästä uinnista. Itse tajusin vasta vartin pyöräiltyäni ja kelloa vilkuiltuani, että sehän meni hämmentävän nopeasti.

Reipasta menoa.

 Vaihtoalueelta pyöräreitille tullessa oli asfaltissa oranssi viiva, jonka jälkeen sai nousta pyörän selkään. Kengät sujahtivat näppärästi vauhdissa jalkoihin. Alkuun ja loppuun hölläilin hiukan, mutta muuten poljin käytännössä niin lujaa kuin jaksoin. Reitti oli varsin tasainen, muutama pieni ylämäki oli, ja välillä kevyttä vastatuulta. Ihan omaa hyvää tasoa sujui, keskinopeus hiukan reilu 30 km/h. Muutaman ohitinkin, mutta myös aika moni vauhdikkaampi kaveri triathlonpyörän kanssa sujahti ohi. Vaihtoon tullessa kengät valmiiksi jalasta ja paljain jaloin taas vaihtoon.

Paljain jaloin T2:een.

Rivakasti kypärä päästä, lippa tilalle ja lenkkarit jalkaan. Juoksureitti olikin sitten aika raaka, lyhyehköjä mutta sikajyrkkiä mäkiä oli useita ja helle lähenteli 28 astetta. Tässä vaiheessa näiden tekijöiden yhdistelmä alkoi hyydyttää, ja ylämäkiin oli pakko hidastaa. Syke oli aivan pilvissä. Huoltopisteiltä otin vettä, tippa meni suun kostukkeeksi ja loput kaadoin päälleni.  Tokalle kierrokselle lähtöä piristi parin pikkupojan kanssa heitetyt yläviitoset ja maalialueelle kerääntyneen yleisön kannustus. Kahden kierroksen jälkeen tuli kuitenkin maali vastaan, lopulta. Mitali kaulaan, ajanottosiru nilkasta pois ja äkkiä nestettä naamariin. Oli todella kuuma olo ja piti vähän aikaa piti ihan istuskella ja sulatella, mitä tuli tehtyä.

Askel ei kyllä tuntunut enää kevyeltä maaliin tullessa.

Varusteet piti hakea melko pian vaihdosta pois, suihkun jälkeen oli saatava vähän grillimakkaraa ja katsottiin rannalta vielä perusmatkan lähtö. Sitten kotia kohti mitali kaulassa ja kokemusta rikkaampana.

Iso plussa tapahtumajärjestelyistä järjestäjille. Vaikka tapahtumassa oli monta sarjaa, paljon väkeä ja monen monta ensikertalaista, kaikki toimi minusta hienosti. Loistosuoritus. Voisin hyvinkin mennä ensi vuonnakin, jos aikataulut vaan silloin sopivat. Sprintti sopii loistavasti ensimmäiseksi triathlonkisaksi ja tarjolla oli kunto- ja kokeilusarjojen muodossa jokaiselle jotakin, edes lasten sarjoja unohtamatta.

Kiitokset henkilökohtaiselle huoltajalle.

Uinti 13:55

Vaihto 1 03:34

Pyöräily 41:34

(Vaihto 2 aikaa ei tullut erikseen)

Juoksu 29:32

Yhteensä 1:28:34,1

Omaan suoritukseeni olen oikein tyytyväinen. Uinnin nopeudella yllätin itseni, Johannan ja vissin vähän valmentajankin. Pyörä meni ihan omalla tasolla, juoksussa sitten vähän hyydyin. Silti kaikkiaan aivan mahtava kokemus ekasta triathlonkisasta – suosittelen muillekin lämpimästi! Lauantaina 8.6. sitten Hyvinkäällä Sääksi triathlonin perusmatka eli 1500m – 40 km – 10 km. Raporttia seuraa. :)

Timo