tiistai 4. kesäkuuta 2013

Heija Heija Tukholma!!

Vihdoinkin kohti Tukholmaa projekti päättyi. Oli siis aika pakata kassit ja lähteä matkaan. Olin ilmoittautunut mukaan Välimatkojen järjestämälle maratonmatkalle. Matkaan sisältyi bussikuljetukset, laivamatkat aamiaisineen sekä Tukholman kiertoajelu oppaan kera. Ensin luulin lähteväni ainoana tiimiläisenä reissuun, mutta ilokseni kuulin että muitakin tiimiläisiä on samassa bussissa. Tanja nimittäin oli myös lähtenyt matkaan miehensä Pasin kanssa. Olipa bussiin eksynyt yksi työkaverikin. Ja kun oikein tarkkaan katsoin muita matkustajia, niin olihan siellä muista tapahtumista tutuiksi tulleita kasvojakin. 

Tanja ja Mari valmiina lähtöön

Bussissa istahdin Tanjan ja Pasin eteen ja matka taittui nopeasti mukavia jutellen. Tulihan siinä mietittyä ja punnittua tavoitteita tulevaan koitokseen. Säätiedotukset piti siinä sivussa jännitystä yllä, koska ei todellakaan tiennyt sataako vai paistaako. Ihan sama, mutta päätimme säästä huolimatta nauttia joka kilometristä. Bussimatkan aikana selvisi myös hirmuinen epäkohta, kun Pasi ilmoitti ettei kuulu mihinkään seuraan. Tästä alkoi sitten armoton käännytystyö jotta saataisiin uusi jäsen tiimiin. 

No, laivamatka Tukholmaan meni "nukkuessa" maha täynnä ihanaa katkarapuvoileipää. On se vaan herkkua se! Iltapalan yhteydessä tuli muuten pidettyä isohko luento pöydän muille maratoonareille suolan merkityksestä maratonilla. Tämä luento otettiin ihan vakavasti ja pian oli suolapussit kadonneet kahvilan kiposta. 

Aurinkoinen lämmin aamu valkeni ihanasti ja pääsimme vihdoin aamiaspöytään tankkaamaan tuhti maratonaamiainen. Isoksi huolenaiheeksi kehkeytyi täysin hiljetynyt vatsa. Ei siis merkkiäkään suolen toiminnasta. Tämä ei varmaankaan tiedä hyvää. 

Aamu jatkui vielä mukavissa merkeissä kun teimme bussilla Tukholman kiertoajelun oppaan kera. Täytyy myöntää että kierros avasi ihan uudenlaista näkökulmaa Ruotsiin maana ja Tukholmaan kaupunkina. Tästä iso kiitos aivan huipulle matkaoppaalle. Kaiken lisäksi kiertoajelun mielenkiintoa piti yllä se, että ajelimme suurelta osin pitkin maratonreittiä. Oli kiva nähdä reitinvarren maisemia ilman isoa ihmismassaa tai liikenneruuhkia. 

Kiertoajelun päätteeksi bussi pysäköitiin ihan lähelle lähtöaluetta. Kävimme noutamassa kisanumerot ja kiersimme tietenkin expossa hypistelemässä ihania urheiluvaatteita. Tällä kertaa selvisin kierroksesta halvalla, koska en tehnyt yhtään ostosta, ihme kyllä.

Näiltä nurkilta lähdetään

Armottoman bajamajarallin jälkeen pääsimme vihdoin siirtymään lähtökarsinoihin. Oli jotensakin outoa seisoskella ilman tiimikavereita lähtölaukausta odotellen. Jännitys oli tällä kertaa melkoinen. Miten selviän tästä reissusta ilman kaverin tsemppausta ja tukea. 

Vihdoinkin pääsimme matkaan. Tunnelma oli ihan huipussaan ja helikopterien pörinä loi vielä oman mausteensa lähtöön. Jännitys katosi ja sitten nokka kohti tavoitetta, eli etsiä 3.45 jänis. Sieltähän se tuli ja sinnehän se jäi. Ohitin jänön n. 10 km kohdilla. Jatkoin omaa vauhtiani, kunnes taas oli saman ajan jänö edessä. Hetken ihmettelin että mitäs tämä nyt on, mutta jäniksen selkään kiinnitetty lähtöaikalappu kertoi tämän olevan se jänis mikä minun pitikin saavuttaa. Muutaman kilometrin hölköttelin tässä ryhmässä, mutta sitten jalat alkoi vaan viedä reippaampaa tahtia. Mietin moneen kertaan, että tästä ei vielä hyvä heilu. Silti päätin antaa mennä kun ei kerran pahalta tuntunut.

Hyvä meno ja vauhti pysyi ihan koko matkan. Tunnelma reitin varressa oli todella mahtava. Kannustuksia tuli yleisöstä ja juoksijilta. Orkesterit paukutti meneen kivoja biisejä. Iho oli vähän väliä ihan kananlihalla. 

Viimeiset 5 km on aina pitkät niin biisi soi jälleen päässä. Lähestyttyä stadionia kiinnitin huomiota muutamiin juoksijoihin jotka kamppailivat kramppiensa kanssa tai olivat muuten vain väsähtäneet. Tunsin itseni niin onnekkaaksi kun olen saanut harrastukseni alkuajoista lähtien asiantuntijan, eli Anun kultaakin kalliimpia neuvoja ja vinkkejä maratonilta selviytymiseen. Olin nimittäin niin hyvävoimainen koko juoksun ajan, ja vielä sen jälkeenkin. Maalissa saatu yksi kylmä olut maistuikin juhlavalta. Mitään muuta en ehtinyt jälkitankkauspöydästä ottamaan, koska sateen kastelemat vaatteet loi paleluhorkan melkoisen nopeasti. Vettä kun satoi viimeiset n. 10 km.

Bussille oli ehtinyt Tanja ja muutama muu minua ennen. Tanja parka oli kauheassa paleluhorkassa huulet sinisenä ja vielä todella huonovointinen. Pohjekrampit ja energian loppuminen oli tehnyt juoksusta todella vaikean. Suolat, mitkä Tanja oli mukaansa laivalta ottanut, olivat sulaneet taskuun ja niistä ei matkalla apua ollut. Tanja päätti huonovointisuudesta huolimatta juoda palautusjuoman ja se siitä sitten myös tuli. Palkkari palautui melkoisen nopeasti muovipussin pohjalle. No, onneksi olo oli ohimenevä ilmiö. Huumoriakin alkoi löytymään kun naureskelimme toisillemme, yksi antaa ylen, toisella hampaat iskee kipinää ja huulet on sinisenä kylmyydestä ja minä kolmantena söin hyvällä ruokahalulla eväitä kassista ja nappasin vielä toisen oluenkin. Kiitos tankkauksen, kolmen energiageelin ja neljän suolapussin ;)

Kokonaisuudessaan reissu oli todella onnistunut alusta loppuun asti. Matkalla tutustuin myös uusiin mukaviin ihmisiin. Luultavimmin tiimi sai pari uutta jäsentäkin, sillä olen ihan varma, että Tanjan mies Pasi onnistuttiin käännyttämään meidän porukkaan. Hyttikaveri Laura kiinnostui meistä kovasti ja saattaa ehkä joku kerta ilmestyä yhteislenkille mukaan. Toivotaan ainakin näin. 

Välimatkat tarjosi todella hyvin järjetetyn matkan, sillä matkustajille kaikki oli niin helppoa. Bussi vei, toi ja odotti. Suosittelen.

Kiitos koko Tampereenbussin väelle hauskasta ja leppoisasta seurasta. Oikein kaunista lämmintä kesää teille kaikille ja tietenkin onnistuneita maratoneja täällä kotipuolessa. Anun 100+ maralla varmaan nähdään ;)

Lopuksi onnittelut vielä hienoista juoksuista Tiina, Mira ja Tero. 

- Mari -

3 kommenttia:

  1. Jihuu Tukholman poppoo!! Hienoa hommaa ja huippu juttu taas luettavaksi, tack Mari!! Suolaa, suolaa enemmän suolaa ja simpsala pim, maraton/ pitkä matka hoidossa...

    VastaaPoista
  2. Kiitos Marille hyvästä raportista, huumoria ja tiukkaa taistoa juoksun parissa! Kovaa vauhtia, Mari, pistelit - ja eihän siinä muuta voinut kuin että hyvä heilui:)

    VastaaPoista
  3. Hieno homma !
    T: Kalle

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.