lauantai 1. kesäkuuta 2013

Maraton pilsnerin alkulähteillä

Talven lumien keskellä ja Reykjavikin reissun jälkitunnelmissa päätin, että lähden kevätretkelle ja samalla maratonille. Samaan aikaan käynnissä olleet vaihto-opiskeluhaut ohjasivat myös valintani Prahaan. Ajankohta oli sopiva ja kaupunki kiinnostava. Opiskelukaverini Maijan kanssa tilasimme matkat eräänä juhlinnan täyttämänä iltana ja vain pari päivää myöhemmin sain tiedon, että vaihto-opiskelunikin suuntautuu syksyllä Prahaan. Kevätretki muuttui uuden kotikaupungin tutustumisreissuksi.

Lähdimme matkaa äitienpäivää edeltävänä perjantaina. Mitä voikaan kuvitella, kun kaksi nuorta naista lähtee matkaan? Miesten arvostelu ja kuiskinta alkoi jo lentokentällä. Päästin siinä sitten suustanikin, että  ”Voiko lentokentältä löytää unelmiensa miehen?”. Maija ei tähän osannut kovin tarkkaan muistaakseni vastata, mutta lennon jälkeen olimme jo yhtä mieltä sitä, että lentokentältä ei ehkä, mutta lentokoneesta. Olimme nimittäin saaneet lentoseuraa Helsingistä.

Lauantaina heräilimme hotellillamme Prahan keskustan liepeiltä ja suuntamisimme metrolla kohti Expoa, joka ei kuitenkaan ollut niin helppo löytää, edes seuraamalla muita juoksutossunaisia ja -miehiä. J Olin aiemmin kertonut Maijalla, että Expoon kannattaa varata aikaa, sillä sieltä usein löytää hyviä löytöjä. Kiertelimme sen läpi. Korunan ja euron vaihtokurssi ei ihan ollut vielä auennut tällöin. Myöhemmän laskutoimituksen jälkeen hieman jäi harmittamaan, kun tutut juoksutossutkin maksoivat vain 114 euroa. Olisi ne ehkä matkalaukkuun mahtuneet. Numerolappu löytyi ja kaikki oli siis valmista.

Sunnuntaina herätys oli tuttuun tapaan aikainen. Edellinen ilta oli taas venähtänyt, kun kahta nuorta naista ei meinannut saada tanssilattialta pois. Oluen maistelut jäivät kuitenkin vähiin sen verran järkeä löytyi. Maratonin lähtö ja maali oli järjestetty Prahan vanhan kaupungin sydämeen. Juoksijoita oli paljon eikä aikaa ollut taaskaan liikaa. Pian lähtö starttasi ja tajusin, mihin hullun hommaan olin itseni laittanut. 

Juoksu eteni.




Maisemat olivat hienot. Reitti oli järjestetty Vltava-joen varteen, joten reitillä melkein kokoajan näkyi joki. Kannustusta oli vähintään yhtä paljon kuin useampia vuosia sitten Tukholman maratonilla. Tunnelma oli hyvä. Törmäsin useampiin suomalaisjuoksijoihinkin. Johnnys tai Jennys servicet siis tuttavallisemmin bajamajat jäi kerrankin kokematta juoksun aikana!

Näihin kun pääsis


Maija oli valokuvaamassa ja kannustamassa pariin otteeseen matkan varrella sekä maalisuoralla. Kannustuksella on suuri rooli, varsinkin kuin teamin väkeä ei näkynyt. Kevään sairasteluiden vuoksi tavoitteena oli päästä maaliin ja se tehtiin. Maratonin jälkipuinneissa kuitenkin huomasin, kuinka helle oli yllättänyt punapigmenttisen juoksijan. Nahka punotti.

Onnellinen punanahka


Muutaman hengenvetäsyn ja oluen jälkeen elämä taas hymyili. Seuraavana päivänä tutustuimme Plzenin panimokaupunkiin, jonne oli noin 2 tunnin junamatka. Pilsner Urquelin panimokierros oli vaikuttava. Ei pelkästeen sen takia, että siellä tarjoiltiin pilsneriä vaan sen vuoksi, että pilsneriä valmistetaan vieläkin isoissa tammitynnyreissä kellarissa. Historiatietona pilsner sai alkunsa 1842 vuonna kun Josef Groll keksi sen. Panimon jälkeen shoppailtiin parissa Outletissä tietenkin.

Old Town Squarre


Takaisin Prahaan päästyämme huono olo valtasi, josta seurasi parin päivän hotellilla makoilu ja sen jälkeen sairaalareissu tiputuksineen, mutta Suomeen päästiin suunnitellusti. Syyksi paljastui ruokamyrkytys. Näkemättä jääneet kulmat voidaan sitten katsella syksyllä ajan kanssa. Maija kuitenkin käytti tilaisuuden hyväkseen ja sai kutsun treffeille, kun minä makasin hotellilla. Siellä Maija ja helsinkiläismies olivat nauttineet viiniä romanttisesti Vltava-joen rannalla ja pussailleet tunnetuimmalla aukiolla. J

Nyt haastankin kaikki tiimiläiset ensi keväänä Prahaan maratonille. Toimin silloin jo tottuneesti kaupunkioppaananne!
Elisa 


4 kommenttia:

  1. Mukava juttu, kiitos jälleen raportista ja koitahan näkyillä lenkeillä sekä ulkojumpilla!!

    VastaaPoista
  2. Hieno rapsa! Harmi tuo sairastelu, mutta toisaalta sait sentään lepäillä, kun toiset joutui treffeille yms. Varmaan aikas sähäkkä kaupunkiopas odottelee tiimiläisiä saapuvaksi Prahaan ensi keväänä. ;)

    VastaaPoista
  3. Kiva oli lukea Prahan tapahtumista. Saa nähdä tosiaan mistä tiimi ensi vuonna itsensä löytää ;)

    VastaaPoista
  4. Elisa, olipas mukava raportti Prahasta - aikamoiset jälkimainingit sulla tuon juoksun jälkeen, huh huh. Niinpä, oikein mielenkiintoiselta tuo Praha vaikuttaa, kaikkien "juoksemisten" suhteen:)

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.