Vaelluskengät testissä Helvetinkolulla

Lauantaille 25.5. oli mukavaa keliä luvassa ja uudenkarheat vaelluskengät odotti eteisessä. Sielussa kirveli kova halu päästä testaamaan kenkiä ennen heinäkuun vaellusreissua. Yksin en uskaltanut metsäpoluille lähteä, jos vaikka sattuisi karhu tulla vastaan, tai jotain. Tämä pelko loi idean yrittää saada tiimiläiset liikkeelle patikoinnin merkeissä. Valitettavan monella oli menoja, tai työt esteenä. Onnekseni yhdellä reippaalla ei esteitä ollut. Aina valmis Tiina Hä ilmoittautui mukaan. Jihuu!

Lintuja ja ihmisiä - ei karhuja

Lähdimme kohti Ruoveden Haukkasydänmaata jossa sijaitsee aivan ihana hiekkaranta nimeltä Haukanhieta. Sieltä lähtee maastoltaan vaihteleva merkitty reitti Helvetinkolulle. Ennen matkaan lähtöä laitoimme hyttysmyrkyt iholle, ettemme tule ihan elävältä syödyiksi. Samalla huomasimme, että emme ole ihan ainoita jotka on päättänyt lähteä viettämään upeaa lämmintä päivää luonnon helmaan. Väkeä oli todella paljon liikkeellä. Toiset ulkoilemassa ja toiset taas telttailemassa oluiden kera.

Matkaa Haukanhiedalta Helvetinkolulle oli reilu 5 km. Polkua kulkiessamme kuunneltiin lintujen laulua ja jossain kaukana korppikin ilmoitti olemassaolostaan. Käki oli myös virkkuna kukkumassa metsän siimeksessä. Itikat sen sijaan oli piiloutunut jonnekin, sillä hyttyset ei meitä kiusanneet missään vaiheessa. Vai tulikohan sitä offia laitettua hiukan ronskilla kädellä...? Mene ja tiedä.

Reitin varrella saimme myös ihmetellä myrskyjen tekemiä tuhoja. Liekö viime syksyn jälkiä, mutta oli melko lohduton näky kun trombit olivat kaataneet puita isoilta alueilta. Kyllä luntoäidin voimat on valtavat, ei voi muuta sanoa. Kaatuneita puita toki hyödynnetään ja niistä olikin höylätty uusia pitkospuulankkuja vanhojen lahonneiden tilalle.  

Retken kohokohta - ruoka

Vihdoin pääsimme perille Helvetinkolulle. Ihailimme maisemia näköalapaikalta ja sitten lakeuduimme pitkät portaan alas rantaan. Retken yksi kohokohdista on tietenkin eväslaukun antimet ja niiden syömien. Ai, ai kun sämpylä maistui hyvälle mehun kera sekä leipäjuusto lakkahillolla.

Aikamme evästettyä ja huilattua päätimme jatkaa matkaa. Sitä ennen kävimme vielä pikaisesti laittamassa nimet tuvan vieraskirjaan. Päätimme nousta kalliohalkeamaa pitkin ylös. Nousu oli aika haasteellinen tämmöisille "lyhytjalkaisille", mutta selvisimme siitä kunnialla.

Mari matkalla ylös.

Tiina matkalla ylös.

Pieni lisänypäys - ja sammakkoprinssi!

Ylätasanteelle päästyämme ja juuri suoritetun tankkauksen tuloksena päätimme ottaa pienen lisänypäyksen ja tehdä n. 4 km lisälenkin. Kävimme pyörähtämässä Kankijärvellä (muistinkohan paikan oikein?). Siellä oli isohko parkkialue ja kioski. No pakkohan sitä on shoppailla vaikka keskellä metsää kun tilaisuus tulee. Ostin meinaan kannatuksen vuoksi pienen turkoosin retkipyyhkeen. Sellaista kun ei muka vielä retkivarusteista löydy ;) No, nyt löytyy.

Sammakkoprinssi pomppi vastaan.

Lähdimme pikaisen wc-käynnin jälkeen paluumatkalle. Yhtäkkiä huomasin ison sammakon pomppivan ihan meidän jalkojen juuressa. Olihan se pakko ottaa käteen ja tarkastaa, josko se unelmien prinssi löytyisikin täältä luonnon helmasta. En tohtinut kuitenkaan alkaa samppia pussailemaan, sen enempää kun Tiinakaan, joten päätimme päästää reppana piinasta ja laskimme "prinssin" vapauteen.

Paluumatka meni hiljalleen edeten ja väsymys alkoi painamaan selkeästi jaloissa sekä koko kropassa. Mietimme siinä ääneen, että kun tähän matkaan lisätään tiimin vaelluksella ainakin vielä 5 km/etappi, sekä iso eväitä / varusteita pullollaan oleva rinkka selkään niin Huh huh! Mutta sitä reissua odotetaan innolla.

Varpaat veteen - milloin uusiksi?

Lopulta pääsimme takaisin Haukanhiedalle ja suuntasimme nokat kohti järven rantaan. Riisuimme heti kiehuvat kengät ja tulikuumat sukat jaloista. Varpaat jäähdytettiin viileähkössä rantavedessä kahlaillen. Että veden viilentävä tunne kruunasi koko reissun, puhumattakaan jäljellä olevista eväistä mitkä söimme ennen kotiin lähtöä. Garmin näytti patikontimatkaksi upeat 15 km ja aikaa oli kulunut liikkeelläoloon 4 h. Siis oikein loistava treeni kaikin puolin.

Tässä maisemassa sielu lepää.

Lopuksi kiitos Tiinalle kun lähdit mukaan. Oli oikein kiva päivä ja saimme paljon elämyksiä. Aina ei tarvitse lähteä merta edemmäksi kalaan. Läheltäkin löytyy upeita paikkoja ja maisemia. Toivottavasti seuraavalla kerralla saamme mukaan jokusen muunkin tiimiläisen. Hyvää alkanutta lämmintä kesää kaikille :)

Niin ja uudet vaelluskengät osoittautui todella hyviksi. Ei rakkoja eikä hiertymiä. Näillä mennään kohti uutta reissua ja uusia elämyksiä.

Erätytöt Mari (teksti) ja Tiina Hä (kuvat)