Lonkan tekonivel ja harrastuksena maratonjuoksu

Kesällä 2022 oikea lonkka alkoi oireilla enemmän. Eniten minulla kipuili nivunen. Elokuussa kävin sitten röntgenkuvauksessa, ja oireiden syyksi selvisi nivelrikko. Vaikka olin vasta 44-vuotias, ihan yllätyksenä diagnoosi ei tullut, sillä myös äidilläni on sama vaiva.

12.8.2022 " Potilaalla selkeä koht pitkälle edennyt nivelrikko oik lonkssa ja nivelrakoa jäljellä craniaalisesti vain 1-2 mm."


Tähän mennessä olin juossut maratoneja 39. Diagnoosiin totutteleminen otti aikansa. Harmitti. Huolestutti, koska en tiennyt pystyinkö enää jatkamaan juoksemista ja nimenomaan maratonien juoksemista. Suretti, koska pohdin, mistä kaikesta mahdollisesti joutuisin luopumaan; rakkaan harrastuksen lisäksi mm. juoksuyhteisöstä, juoksukavereista, juoksutapahtumista, juoksun tuomasta

fiiliksestä, sekä juoksuvaatteiden ja -lenkkareiden vertailemisesta, tarjousten metsästämisestä ja shoppailemisesta. Suuresta menetyksestä oli siis kyse. 

Heti diagnoosin saatuani ilmoittauduin läheisellä kuntosalilla järjestetylle, fysioterapeutin ohjaamalle yhdeksän kerran kurssille. Kurssi "Nivelrikkoryhmä" on suunniteltu henkilöille, joilla on todettu nivelrikko, joilla on tekonivelleikkaus suunnitteilla tai henkilöille, joille on jo tehty tekonivelleikkaus. Hyvä lihaskunto tulisi tarpeen leikkauksen jälkeen kuntoutuessa. Liikunta ei myöskään kuluta niveliä, vaan vahvistaa niitä. Jatkoin myös melkein päivittäistä 7 km kävelylenkkeilyä, vaikka askel lyheni huomattavasti, ja kävelin ontuen, hitaasti ja kivuliaasti. Maratoneja juoksin diagnoosin jälkeen 12, ja yhden puolikkaan. Aikaa kului tietenkin kauemmin, ja kipulääkkeet oli käytössä. 

Leikkauslähetteen kanssa tuli ”turhaa” viivettä, kun ensin kävin Porvoon kirurgian poliklinikalla 8.3.2023, ja kerroin toivovani pinnoitetekoniveltä (josta olin lukenut Juoksija-lehdestä). Kirurgi kertoi, ettei niitä tehdä HUS:ssa, joten ohjasi työterveyslääkärille, joka tekisi lähetteen Coxaan.

"Oikeanpuoleinen kraniaalipainotteinen kohtalainen-selkeä coxartroosi ja lievä dysplasia. Suhteellisen hankala kiputilanne ja heikentynyt toimintakyky. Potilas täyttää oirekriteerit lonkan tekonivelproteesileikkaukselle. Keskustellaan hoitomahdollisuudesta potilaan kanssa. Annetaan perusinformaatiota lonkan tekonivelproteesista, sen hyödyistä, riskeistä, toipilasajasta, ja leikkaustavasta".

 No, työterveyslääkäri unohti laittaa lähetteen eteenpäin, joten siinäkin meni kuukausi hukkaan… 

Sitten vielä uudestaan leikkausarvio, nyt Coxassa (15.9.2023): ”Lonkassa on huomattavat liikerajoitukset. Makuulla testattuna oikea alaraaja on hiukan lyhyempi ja seisten testattuna 5 mm koroke tasaa lantion suoraan tuntuu potilaasta hyvältä.” ”Tekonivelleikkauksen jälkeen ei rajoituksia anneta, mutta ei voi luvata, että pystyy maraton harrastukseen palaamaan.” ”Päädytään päiväkirurgiseen oikean lonkan tekonivelleikkaukseen.” 

Tällä välin sopeuduin ”juoksemattomuuteni” vähitellen ja pakon edessä. Kävin kannustamassa ja huoltamassa siskoani lukuisilla maratoneilla mm. Paloheinässä, Seinäjoella, Esport Arenalla… 

Mutta vihdoin 8.12.2023 oli minun vuoroni saada tekonivel lonkkaan. Eli vajaa 3kk toisesta leikkausarviokäynnistä (ja 9kk ensimmäisestä Porvoon arviosta). Tähän suhteelliseen lyhyeen jonotusaikaan vaikutti ainakin se, etten tupakoi, olen hoikka, urheileva ja työikäinen. Lisäksi se, että olin halukas päiväkirurgiseen leikkaukseen, auttoi asiaa. 

Matkustin junalla ja ratikalla kyynärsauvojen kanssa Tampereelle potilashotelliin yöksi. Se sijaitsee ihan Coxan vieressä. Aamulla sitten yhdeksän, kymmenen aikaan oli leikkaus. Se tehtiin spinaalipuudutuksessa ja ns. humautuksessa. Minua ei pelottanut, ehkä vähän jännitti. En jotenkin osaa pelätä, vaan luotan, että leikkurissa kaikki tekevät parhaansa. Minun rooli alkoi sitten heräämössä. Jalkojen tunnon palautumista saatiin jonkin aikaa odotella. Jossain vaiheessa alkoi vähän kuvottaa, ja sain pahoinvointilääkettä. Verenpaineet oli matalat.

Sain ruokaa, kahvit ja konjakit. Lepäilyä, ja valvottu vessakäynti, minkä jälkeen taas heikotti. Neljän, viiden aikoihin perhe tuli sitten minua hakemaan kotiin. Olisin kuulemma saanut jäädä yöksi osastollekin, mutta halusin mieluummin kotiin, jossa kuitenkin apua saatavilla. Vielä seuraavankin päivänä verenpaine oli vain 80/51, ja vessakäynneille tarvitsin saattajaa. Kipulääkkeet vei ruokahalua, mutta proteiinia yritin saada tarpeeksi. Olin vuokrannut kylmäkompressiolaitteen viikoksi. Se ehkäisi mustelmia ja turvotusta, ja sitä kautta kipua. Uskon, että se auttoi toipumisen alussa hyvin. Ensimmäiset päivät olin väsynyt ja pysyin sängyssä. Kun väsymys helpotti, jaksoin siirtyä alakerran nojatuoliin, jossa sai jalkaosan ylös. Pari viikkoa meni telkkaria töllötellessä ja lukiessa.

Hakaset poistettiin terveysasemalla kahden viikon jälkeen. Niitä oli vain 17kpl. Olen kuullut joillakin olleen yli 40. Arven pituus on alle 10 cm.

   

                   12.1.2024 pystyin istumaan jo tuollaisessa asennossa. 😊

Toipilaana oli aikaa näpräillä kännyn kanssa. Löysin vaikka mitä tuotteita lonkkaleikatuille, enkä kuitenkaan hankkinut mitään. 😂

Kolme viikkoa leikkauksesta aloin tehdä 3–4 km kävelylenkkejä. Pikkuhiljaa matka piteni kuuteen, ja yhdeksään kilometriin. Töistä olin sairauslomalla 5 viikkoa. Yhdeksän viikon jälkeen sain palata kuntosalille käyttäen kevyitä painoja. Potilasohjeen mukaan 4kk kuluttua leikkauksesta saa aloittaa
juoksemisen. Näin tein. Juoksin 10 km. Se oli upeaa!! Ei mitään ikäviä tuntemuksia.



6.4.2024 Takaisin baanalla; juoksin10 km!


Viikon päästä juoksin taas 10 km, ja siitä kahden viikon kuluttua puolimaratonin. Koska kaikki nämä menivät hyvin, ilman kipuja, ajattelin kokeilla maratonia. Vajaa 5kk leikkauksesta olin maratonilla, jiiihaaaa! Toki kunto oli rapistunut ja tuntui raskaalta ihan vaan pitää käsiä ”juoksuasennossa” niin kauan,
mutta siitä se oli lähdettävä. Leikkauksen jälkeen maratoneja on kertynyt 39, ja kaikkiaan yhteensä niitä on 90 (14.6.2025). Vaikka vasen lonkka jo ajoittain ilmoittaa nivelrikko-ongelmista, ja leikkauspöytä häämöttää tulevaisuudessa, niin juokseminen jatkuu. Ja toivottavasti vasemman lonkan leikkaus tulee
sujumaan yhtä mallikkaasti kuin oikeankin sujui. En missään nimessä pidä juoksua itsestäänselvyytenä. Kyky juosta on ISO juttu.

                                                        7.6.2024
               

                                  31.8.2024 Sammatin maalaismaraton.

14.9.2024 SAUL SM joukkuekultaa N45 (Finlandia Marathon, Jyväskylä)



1.5.2025 Vappu                                     17.5.2025 HCM



14.6.2025 Forssan suvi-ilta.


12.8.2022 Diagnoosi oik. lonkan nivelrikko.

8.12.2023 Tekonivelleikkaus.

1.5.2024 Eka maraton leikkauksen jälkeen.

Teksti ja kuvat: Elina Nurminen

Juokse Sorvassa 1.6.2025 Anun 500. tulokset

 

	Maraton naiset
1.	Anu Ossberg	Team Rahola	3:50:37
2.	Eerika Hedin	Team Rahola	4:53:33
2.	Henna Värikoski	Team Rahola	4:53:33
2.	Tiina Häkkinen	Team Rahola	4:53:33
5.	Susanna Kukkula	Team Rahola	5:13:10
5.	Lea Mäenpää	Team Rahola	5:13:10
	Maraton miehet
1.	Olavi Kuja-Lipasti	SataMc	3:42:57
2.	Jari Nieminen	Team Rahola	4:26:45
3.	Osmo Liimatainen	Jyväskylä	4:27:41
4.	Tapio Metso	Stokiksen Seisojat	4:50:48
4.	Niko Peltomaa	Team Rahola	4:50:48
6.	Marko Silvennoinen	Team Rahola	5:04:14
7.	Olavi Vähämäki	Laihian Luja	5:13:10
8.	Tapani Välimäki	Nokia	5:56:17
	50km miehet
1.	Tomi Hakkarainen	Kultapossukerho	4:56:20
	Puolimaraton naiset
1.	Maria Koivisto	Team Rahola	2:25:31
2.	Satu Väliaho	Sasi	2:32:00
	Puolimaraton miehet
1.	Aleksi Tyni	Tampere	1:56:26
2.	Jari Wall	Turenki	2:07:02
3.	Kari Koivisto	Team Rahola	2:13:00
4.	Lars Nies	Tampere	2:18:57
5.	Jukka Palm	Tampere	2:32:56
	10km naiset
1.	Mari Lehtonen	Team Rahola	52:55
2.	Outi Vatula	Pirkkala	1:07:46
3.	Johanna Silvennoinen	Team Rahola	1:09:39
4.	Silja Hormia	Team Rahola	1:14:16
5.	Ritva Ilva	Team Rahola	1:32:10
6.	Teija Virtanen	Team Rahola	1:32:15
6.	Veera Lahtinen	Team Rahola	1:32:15
8.	Päivi Linnero	Team Rahola	1:46:05
	10km miehet
1.	Markus Ilva	Team Rahola	52:48
2.	Jukka Lehtonen	Team Rahola	52:49
3.	Timo Ahonen	Team Rahola	53:06
3.	Juhani Yli-Marttila	Team Rahola	53:06
5.	Petri Mononen	Team Rahola	58:55
6.	Keijo Mäkelä	Team Rahola	59:04
7.	Kaj Koivumäki	Team Rahola	1:00:53
8.	Jukka Puronlahti	Team Rahola	1:07:10
9.	Reijo Suojanen	Team Rahola	1:14:13
10.	Petri Virtanen	Team Rahola	1:14:15
11.	Lasse Linnero	Akaa Fight Club	1:29:40
	5km miehet
1.	Niilo Puronlahti	Pirkkala	36:00

Huomautukset tuloksista: ilva.markus@gmail.com

Tiimin retki Helvetinkolulle sunnuntaina 8.6. klo 10.20

Lähtö Kolmen Kulman ABC:ltä omilla autoilla klo 10.20. 

Varaa mukaan hyvät eväät, nuotiovehkeet jos/kun haluat valmistaa nuotiossa syötävää, hyvät jalkineet (esim. polkujuoksukengät), riittävät kaiken sään varusteet, sauvat, uikkarit, roskapusseja. Valokuvattavaa riittää, joten kamerakin olisi passeli.

Matka 11 km, varaa aikaa koko päivä. Ilmoittautumiset Anulle.

Rauhassa mennään, kävellen. Tehdään kiva nautittava retkipäivä!

Ultrajuoksijan Bear Trap à la Sandra

Ai että legendaariselle Karhunkierrokselle? Ai hienot maisemat? No mikä ettei... 

Matkaan lähdettiin Anun kyydissä torstaina Veeran ja Juhanin kanssa ja se taittui oikein mukavasti, kiitos teille! Tein automatkan etätöitä ja mökiltä vielä koko perjantain. Oli pitkä aika odotella, kun oma lähtö oli vasta myöhään illalla. Yritin vielä nukkuakin, mutta en onnistunut saamaan yhtään unta. Lähdettiin Juhanin ja Tapanin kanssa ennen ysiä Rukan kylälle, josta oli bussit lähtöön. Meidät päästettiin jo klo 21 bussiin, vaikka alkuun piti olla vasta 21:30. Onneksi näin niin päästiin samantien taivaltaan eikä tarvinnut odotella. Keli oli ollut aurinkoinen koko päivän, mutta eiköhän startatessa tullut samantien ensimmäinen pisara kädelle. Jes! Sitä jatkuikin sitten about seuraavat 13 tuntia...

Polut oli aivan älyttömän vetiset ja mutaiset eikä liukkaat juurakot ja kivet auttaneet asiaa. Yhtä paskassa tallustamista suoraan sanoen. Vasen jalka upposi jo n. 1.5 tunnin jälkeen ekan kerran oikeen kunnolla, jonka jälkeen totesin, ettei noita soita voinut enää vältellä, vaikka kuinka yritti. Ja minä, joka en ole kaatunut koskaan, kupsahdin n. 2.5 tunnin kohdalla eteenpäin. Polviin kolahti, mutta tommonen mustelmakipu on pientä siihen verrattuna, mitä lopulta särky olikaan kokonaisuudessaan.

KK:n neulaspolut

Ekassa huollossa (27km) vaihdoin kuivaa paitaa ja törmäsin Juhaniin, joka oli lähellä keskeyttää ja jäädä siihen. Päätettiin jatkaa yhdessä ja sain kiitosta tsempeistä. Ainakin seuraavat parikymmentä kilometriä ja risat mentiin perätysten. Juhani totesi johonkin väliin vertailuna maantiejuoksuun, että täähän on kuin formulakuskit tulis vetään rallia. Siinä kohtaa pienessä väsymyksessä se kuulosti erittäin filosofiselta ja väkisin tuli mieleen Kummelin Kultakuumeen Dille. :-D

Jossain kohtaa päädyin lopulta edelle. Toivoin vain, että Juhani tulee edelleen siellä perässä vaikeuksista huolimatta. Rannan viertä mentäessä oli sortunut maata ja senkin joutui kiertämään. Moni päivitteli kuinka on huonoin vuosi kelin puolesta koskaan. Tietty mun tuurilla! 

Väsymyksestä en kärsinyt, ennemminkin tylsyydestä. Kelin takia noita hienoksi kehuttuja maisemiakaan ei näkynyt. Kokoajan jännitin vain loppupään nousuja, joiden tiesin olevan rankat, mutta näin rankkoihin en ollutkaan varautunut... yhdessä vaiheessa huomasin myös, että päässä soi Salen mainos ”Saletisti onnistuu!”, joka näin jälkikäteen kuulostaa motivaatiolta, mutta siinä kohtaa ihmettelin vain, että mikä mua oikein riivaa. Pari tuntia ainakin soi päässä?!  

 

Saletisti onnistuu

Lopulta 5km ennen vikaa huoltoa päätin soittaa Markukselle. Vasen etureisi ja oikea polvi oli antamassa periksi. Mielen kanssa oli vaikeuksia ja itketti. Markus sai kuitenkin tsempattua ja sanottua asiat niin, etten lopulta jäänyt vikalle huoltopisteelle, vaan jatkoin eteenpäin (vaikka olin kirjaimellisesti hajalla). Ajattelin, että vaikka on ”vain” 7km jäljellä (ajallisesti varmaan 3-4h), en jätä leikkiä kesken! En ole matkannut pohjoiseen keskeyttämään ja jos nyt keskeytän, en saa koskaan tietää millainen loppu on. No järkyttävääkin järkyttävämpi se oli, yllätys! Valtavaaralle kalliota pitkin kipuamiset ja köysistä kiinnipitäminen oli melkoista, mutta onneksi oli paljon muita samaan aikaan niin mentiin vaan perätysten. Yksi nainen meinasikin tippua mun syliin, kun jalka petti. 

Mietin myös, että korkealta on varmasti sitten hyvät näkymät! BS sanon minä, sieltä usvan seasta ei nähnyt yhtään mitään metriä eteenpäin. Alaspäin tulo oli vaikeampaa ja särky yltyi niin pahaksi, että taisin konkata lopulta maaliin ja itku pääsi. GPS näytti 86km. Mökille päästyä olin melko varma, että jalat ja varpaat on kuoliossa, mutta kyllä ne taitaa vielä elossa olla. 

Valvomista tuli yhteensä jotain 37 tuntia, varmaan menee hetki saada kerättyä vaje takaisin. Jalat toimii jo ihan hyvin, mutta nähtäväksi jää polven kunto. Viikonloppuna olis jo futispeli... 😊

Riikan maraton 18.5.2025 Minnan silmin

Riikan maraton 18.5.2025

Lauantaina 17.5. aamulento Pirkkalasta vei meidät sateiseen Riikaan. Jätimme laukut hotellille ja lähdimme aamupalan jälkeen kävelemään Expoon. Ilma poutaantui ja oli oikein mukava tutustua mm. Riikan vanhaan kaupunkiin ennen kuin saimme hotellihuoneet. Illalla menimme porukalla syömään Piazza Italiana -ravintolaan. Pariisissa söin viime vuonna elämäni parhaan pizzan maratonia edeltävänä iltana ja sain siitä hyvät energiat maratoniin. Ajattelin noudattaa samaa kaavaa, mutta nyt tiesin saman tien, kun salameilla vuorattu pizza kannettiin eteeni, että tästä ei hyvä seuraa. Vaikka siirsin yli puolet salameista Jarkon pizzan päälle, heräsin kolmelta aamuyöllä mahan polttoon. Amatöörinä en ollut ottanut mitään vatsalääkettä mukaan. Onneksi aamulla sain Markolta pepcid-tabletin. En ollut ennen tuota lääkettä käyttänyt, mutta luotin siihen, ettei tämä varmaan pahempaankaan suuntaan mene.

Maratonin startti oli klo 7:05. Meillä oli klo 4:30 kello soimassa. Itse en paljon tosiaan sen klo 3 jälkeen enää nukkunut. Klo 5 haimme hotellin henkilökunnan tekemän aamiaisboxin huoneeseemme. Siellä oli pari kolmioleipää, banaani, omena, croissant, jugurtti ja vesipullo. Lopulta söin vain jugurtin ja kotoa tuodun kananmunaruisleivän.  Kun katsoin hotellihuoneen ikkunasta ulos, vettä tuli kuin Esterin takapuolesta. Mietin viime metreille vielä vaatetusta ja päädyin pitkäpunttisiin ja pitkähihaiseen. Pariisista viisastuneena jätin sormukset hotellihuoneeseen. Sormet turposivat niin, etten saanut sormuksia pois ja sormet olivat lopulta kipein paikka Pariisin maratonilla. 

Maratoonarit lähtökuopissa

Kävelimme yhdessä porukalla kertakäyttösadetakit päällä hotellilta lähtöalueelle, joka oli noin kilometrin päässä. Laukkujen vienti ja viime hetken vessakäyntien aikana hukkasimme Jarkon kanssa muun porukan. Jätimme sadetakit roskikseen ja siirryimme odottamaan lähtöä lähtökarsinaan. Vaikka porukkaa oli paljon, ei mennyt lähdössä kauaakaan, kun ylitimme lähtöviivan ja se oli menoa sitten. Pudotin muutamaa päivää ennen maratonia painavan kukkaruukun lautasen vahingossa jalalleni ja vähän jännäsin, että miltä juoksu tuntuu jalassa. Jalka oli terve ja mahakin tuntui jo paremmalta. Vesisadekaan ei haitannut muuten kuin silmälasien huuruun menemisellä ja pisaroilla laseissa, joten näin vähän huonosti eteeni. Pyyhin laseja vähän väliä paitaani. Pitää seuraavalla sadekelin maratonilla jättää silmälasit sormuksien viereen, koska näen kyllä ilman lasejakin riittävästi. 

Matka taittui mukavasti. Juoksimme Jarkon kanssa yhdessä. Kaksi skotlantilaista miestä, joista toinen juoksi hame päällä, menivät hyvin samaa vauhtia meidän kanssamme. Matkassa oli monenlaista menijää. Yksi mies juoksi esim. paljain jaloin. 19 km kohdalla nivusissa alkoi jo tuntua. Mielessäni kävi, että voi ei, jos nyt alkaa vaivat, niin sitten on pitkiä kilometrejä edessä. Minulla oli kylmäspraytä juoksurepussani mukana. Sen suihkuttaminen auttoi. Myöhemmin suihkutin sitä myös aasialaisen Ryanin reisiin, kun hänellä oli kovat krampit. Näytti myös Ryania auttavan, kun hän pystyi jatkamaan juoksua hyvin ja meni meidän ohi. Jossain puolen matkan hujakoilla huikkasin Jarkolle, että käyn puskapissalla, kun vieressä oli sopivannäköistä maastoa. Hyppäsin sivuun lasit jälleen huurussa ja liukastuin kuraan, mutta sain pidettyä juuri tasapainon. Samassa raitiovaunu viilettää aivan nenäni edestä melkein varpaideni päältä. En nähnyt, että ruohikossa oli raiteet ja vielä vähemmän huomasin raitiovaunua. Kiitän kuraa, että se vähän hidasti vauhtiani, muuten olisi päivät saattaneet päättyä tuohon hetkeen. Puskapissa unohtui ja sydän pomppien jatkoin matkaani.  

Vielä kulkee

Reitti oli ihan kiva, kun pyörimme useamman kerran keskusta-alueella, jossa myös kannustajia oli enemmän tienvarsilla. 20-23 km:n kohdalla reitti kulki niin, että 31-34 km:ä juosseet tulivat vastaan. Oli kiva nähdä porukkamme nopeammin menijöitä ja tsempata toisiamme. Kun siirryimme reitillä vähän sivummalle, kannustajia oli vähemmän. Juontajia oli sielläkin ja joitakin soittokuntia. Vapauden muistomerkillä oli valtava määrä kansallispukuisia kannustamassa ja laulamassa. Se oli todella hieno kohta reitillä. Muistan, että Pariisissa oli kannustajia pitkin matkaa enemmän. Riikassa he olivat keskittyneet enemmän silloille ja lähemmäksi keskustaa. Tähän ehkä sateinen sääkin vaikutti.

30 km paikkeilla aloimme enemmän kävellä Jarkon kanssa. Koin kuitenkin, että kävelypätkän jälkeen juoksu oli jäykempää ja kesti hetken, että juoksu alkoi taas kulkea. Tuossa kohtaa Jarkko monesti kaipasi jo uudelleen kävelypätkää. 32 km:n kohdalle suurin piirtein menimme yhdessä, mutta sitten päädyimme siihen, että menemme molemmat omaan tahtiimme loppumatkan. Varmaan 37 km kohdalla tapasin kaksi ensimmäistä maratoniaan juoksevaa suomalaista nuorta naista. Heillä oli uskomaton energia. He tuulettelivat ja heittivät läpyjä kannustajille. Kysyin heiltä, että saanko tulla loppumatkan heidän imussaan. Se tietenkin sopi ja sain heistä paljon energiaa. Heidän juoksuvauhtinsa oli lopulta hitaampi kuin minulla, mutta he eivät kävelleet lainkaan. Itse otin välillä kävelyaskelia, joten etenemisvauhtimme oli lopulta hyvin sama. 

Urakka ohi

Jos kuraista maata kiitän hengestäni, niin näitä kahta naista kiitän ennätysajastani. Loppumatka eteni ihmeen hyvällä energialla. Pohkeita ja reisiä kramppaili, mutta suihkutin niihin kylmää ja matka jatkui. Myös turvotusta oli taas kovasti, mutta se ei haitannut menoa. Vapauden muistomerkki ohitettiin vielä lopussakin. Siellä oli uskomattoman hienot musiikit ja niistä sai hyvän tahdin juoksuun. Maalisuoran alussa olin epävarma, että onko maali siellä, missä se näkyi, kun en ollut huomannut 42 km kylttiä missään. Oma kello näytti jo matkaksi 43 km, joten lähdin kipittämään kovaa vauhtia. Jostain se energiapiikki löytyy aina maalisuoralle. Maalissa sain mitalin kaulaan ja ruusun käteen. Onnenkyyneleet nousivat silmiin, kun urakka oli ohi ja juoksin 10 minuuttia nopeammin kuin Pariisissa. Aikaa meni kauan, mutta se oli silti enkkani ja olen siihen tosi tyytyväinen eli 5 h 19 min 30 s. Kaksi vuotta sitten Jarkon kanssa päätettiin, että aletaan uutena harrastuksena juoksemaan yksi maraton vuodessa jossakin uudessa pääkaupungissa. Ensimmäinen oli Pariisi, toinen Riika, kolmas on ehkä Tukholma vai olisiko se kuitenkin tiimin matkassa ensi vuonna Ibiza, vaikkei se pääkaupunki olekaan. Aika näyttää. 

Tiimimatka vuonna 2026 – Ibizan maraton

Vuoden 2026 tiimimatka suunnataan ihanalle Ibizalle, jossa Ibizan maraton juostaan 18.4.2026. Matkavaihtoehtoina myös 12 km ja 22 km.

Matkaan lähdetään torstaina 16.4. ja paluu tiistaina 21.4. Expoon sukelletaan 17.4. ja 20.4. körötellään pitkin poikin luonnonkauniita nähtävyyksiä. Lisää infoa myöhemmin, ja paikan päällä viimeistään saadaan Anulta vaihtoehtoja tekemiselle niin, että aika ei takuulla tule tälläkään tiimimatkalla pitkäksi.

Hinnat selviää myöhemmin.

Kesäkuun loppuun mennessä tieto Anulle, jos lähdet mukaan.

Rimi Riga maraton 18.5.2025 puolimaraton by Johannas Silvennoinens

 Rimi Riga maraton 18.5.2025 puolimaraton

Tämä maraton tuntui alusta asti kiinnostavalta lyhyen matkustuksen takia ja päätin treenata itseni maraton kuntoon ja tavoitella jopa henkilökohtaista ennätystä. Työkiireet ja hektinen elämä kuitenkin taas vaihteeksi yllättivät ja hiihtokilometritkin jäivät alle kahteenkymmeneen, joten maaliskuussa päätin olla järkevä ja lyhentää matkaa puolella. Kivi vierähti heti sydämeltä ja sain kaksi n. 15km pitkistäkin keväälle aikaiseksi. Ja eikun matkaan!

 

Riikasta ei ollut itselläni mitään mielikuvaa tai odotuksia,  vanha kaupunki osoittautui ihan kauniiksi ja viihtyisäksi. Hotelli oli vanha, mutta siisti. Meidän huoneessa kaikki toimi moitteetta, mutta joillakuilla oli hieman vaikeuksia saada tekniikka toimimaan. Ruoka oli kaikissa ravintoloissa erinomaista ja odotusajatkin olivat inhimilliset isosta ryhmästä huolimatta.

 

Juoksuaamuna maratoonarit starttasivat jo 7:00 ja puolimaraton 9:00, joten kerkisimme hyvin aamupalalle ennen starttia. Aamupalan jälkeen huoneeseen valmistautumaan ja sovittiin yhteislähtö aulasta 8:10. Väinäjoen ylitys siltaa pitkin ja viimeinen bajamaja piipahdus ja jännittyneet iloiset juoksijat etsivät lähtökarsinan. Retsi taisi olla ainoa, joka noudatti ohjeita ja meni D karsinaan, me muut jäimme C karsinaan. Itselläni oli suunnitelmana lähteä liikkeelle ihan hissukseen ja ainoa tavoite alittaa 3h aikaraja. Kävelin kaikessa rauhassa starttiviivalle jonon perässä, käynnistin kellon ja otin ensimmäiset hölkkäaskeleet. Edessä näkyi monta tiimiläistä, mutta päätin pysyä suunnitelmassa ja tehdä oman rauhallisen juoksun. Silja juoksi aika huikua edessäni ja hänen edellään Kirsi ja Simo. Päätin ottaa Siljan kiinni ja vaihtaa muutaman sanan ja Silja kertoi, että meinaa pysyä Kirsin ja Simon peesissä niin pitkään kuin pystyy. Tiesin kokemuksesta heidät huomattavasti itseäni nopeammiksi juoksijoiksi ja kerroin Siljallellekin, että parempi antaa heidän mennä menojaan, eikä väsyttää itseään suotta.

 

Jatkettiin Siljan kanssa yhdessä eteenpäin. Tarkkailin kelloa aika ajoin ja vauhti näytti hyvältä 7:20, laskujen mukaan keskivauhdin piti olla alle 8:30, että päästään alle 3h maaliin. Loppuun piti jättää reserviä, kun ei yhtään tiennyt paljonko vauhti hiipuu ja joudutaan kävelemään. Maraton reitti oli kaunis ja keväinen, meille ei sattunut pahaa sadettakaan vaikka pilvistä olikin. Kannustus oli loistavaa ja sitä oli paljon! Todella hyvä tunnelma. Monessa paikassa oli kuuluttajia mikrofonien kanssa kuuluttamassa ja hauskin kannustus meille oli: Team Finland! Silja and Johanna! Cha cha cha, Cha chaa! Edellisenä yönä oli ollut euroviisut ja Käärijä muistettiin vieläkin, meillä oli hauskaa ja hymy herkässä. Kilometrit hupenivat huomaamatta ja puoliväli lähestyi lupaavasti. Vauhti pysyi samassa 7:20 ja jalat tuntuivat hyviltä. Muistin ottaa energiaa riittävän usein ja juomapisteiltä juotavaa. Tapahtuman ehdottomasti mieleenpainuvin pätkä oli vapauden aukiolla, jossa seisoi jonossa korokkeilla kansallispukuisia nuoria ja muutama muorikin ja orkesteri soitti ja kansallispukuinen kuoro lauloi. Siitä tuli kyyneleet silmiin, Upeaa! Siitä sai valtavasti energiaa.

Silvennoiset ku Hormiat

Reitti jatkui niin, että juoksijoita tuli paikka paikoin meitä vastaankin ja joukossa oli myös maratoonareita, sai ruveta katsomaan näkyykö tuttuja ja kurvasihan se Anu sieltä vastaan. Fiilis oli meillä molemmilla todella hyvä ja taisin hokea Siljalle moneenkin kertaan, että tämä on hienoin juoksutapahtuma, jolle olen osallistunut ja tämä on ikimuistoisin juoksu. Kilometrit vain vähenivät ja olo oli uskomaton, juoksu tuntui edelleen kevyeltä. Reitti meni uudestaan kansallispukuisten ohi ja hikisellä kädellä läpäytin heidän kaikkien kättä, jokaiselta sain 100 metriä energiaa lisää. Muutama kilometri ennen maalia tulivat vastaan vielä Marko, Henry ja Hannu joilla oli maratonia jäljellä vielä vähän enemmän, kuin meillä puolikasta.

 

Meillä maali lähestyi ja tuntui uskomattomalta, kuinka helposti matka oli taittunut, mutta Siljan seura ja tapahtuman tunnelma sen tekivät. Maalisuoralla tartuimme Siljan kanssa toisiamme kädestä ja juoksimme rinta rinnan maaliin. Oma aikani oli 2:45:46 ja Siljan 2:45:48.

Näin jälkeenpäinkin täytyy sanoa, että tämä tapahtuma jäi kyllä mieleen yhtenä parhaista juoksutapahtumista ja harvoin saa nauttia samanlaisesta flowsta! Kiitos Anu ja Markus taas tästäkin kokemuksesta ja kiitos mukavalle ja hyväntuuliselle matkaseurueelle!

 

-Johanna S

T&H:n onnellinen voittaja!

Tämänkertaisen Tipattoman & Herkuttoman voitti Mummiäs🩷, Virtasen Pete. Huh-huh, taistelu on saatu finaaliin! Onnittelut voittajalle! Ja palkinnot tämän päivän teemojen mukaan: Euroviisut (lahjakortin värit iloiset kuin viisuilijat) ja jääkiekko (Leijonat tekee parhaansa)! On tuo meidän Anu ollut taas niin ajan tasalla, niiiiin ajan tasalla! 👍 Hyvä tiimi!

Raholan kymppi 10.5.2025 tulokset

 Raholan kympin tulokset tästä.

Kuvia tästä.

Veera Lahtisen kuvat.

Teija Virtasen kuvat.

Kuvat ovat vapaasti käytettävissä.

Fiilisvideo yllä linkitetyistä kuvista: https://youtu.be/HT9YzA6fqgc

Juokse Sorvassa 1.5.2025 tulokset

 

	Maraton naiset
1.	Anu  Ossberg	Team Rahola	3:56:35
2.	Outi Vatula		5:03:02
3.	Susanna Kukkula	Team Rahola	5:08:46
3.	Lea Mäenpää	Team Rahola	5:08:46
	Maraton miehet
1.	Asmo Rosenberg	Nokia	3:54:47
2.	Olavi Kuja-Lipasti	SataMc	3:56:35
3.	Timo Ahonen	Team Rahola	4:04:09
4.	Ilmari Rontti	SataMc	4:11:10
5.	Jari Nieminen	Team Rahola	4:31:40
6.	Tapio Metso	Stokiksen Seisojat	4:31:40
7.	Jukka Puronlahti	Team Rahola	4:51:01
8.	Olavi Vähämäki	Laihia	5:27:27
	Puolimaraton naiset
1.	Eerika Hedin	Team Rahola	2:12:07
2.	Peppi Vallenius	Tampere	2:24:00
3.	Satu Väliaho	Sasi	2:30:00
4.	Marianne Hyppönen	Team Rahola	2:53:00
5.	Silja Hormia	Team Rahola	3:02:30
	Puolimaraton miehet
1.	Tapani Välimäki	Nokia	2:44:07
	10km naiset
1.	Eija Mellin	Team Rahola	1:21:36
	10km miehet
1.	Jukka Vuorenmäki	Team Rahola	1:00:45
2.	Keijo Mäkelä	Team Rahola	1:02:46

Huomautukset tuloksista: ilva.markus@gmail.com