Sandran Panaman maraton

Pa-na-ma… soi päässä, kun laskeuduin maan kamaralle, vaikkei biisillä ilmeisesti ole mitään tekemistä Panaman valtion kanssa vaan Panama- merkkisen auton. 

Päätin lähteä Floridan reissulta kiertämään Costa Rican, Panaman ja Kolumbian ja nätisti osui Panaman maraton kohdalle. En ollut kuullut maasta paljoa aiemmin, joten ihan uusi kohde kaiken kaikkiaan.

 

Letti pitää juoksun letkeänä

Numeroita noutaessa saimme kisaan kuuluvat hienot Adidaksen t-paidat, joihin sai ilmaiseksi vielä painattaa esim. kilometrinumerot 21K / 42K tai muuta kirjoitusta, kuten Panama. Tämän lisäksi oli ilmaisia näytteitä (en edes tiedä mitä kaikkia jauheita siinä oli) sekä naisille lettikampausten tekoa. Itse jouduin jonottamaan hetken, mutta kannatti, koska leteistä tuli todella näppärät ja glitteriä vielä päälle.

Aikaisen maratoonarin tossu on usein syönnillään

Maratonin lähtöaika oli klo 4 aamuyöllä ja kyllähän se aina kirpaisee, kun joutuu heräämään (jos on edes onnistunut nukahtamaan), mutta koska Panamalla on niin kostean kuuma, ymmärrän täysin tuon lähtöajan. Neljältäkin oli jo 25 astetta ja kosteus on erittäin trooppista. Tähän valmistauduin juomalla ihan reippaasti edellisenä päivänä ja vielä yöllä. Majoitukseni oli Casco Viejossa eli vanhassa kaupungissa, josta lähtöpaikalle oli n.3-4km. En kuitenkaan halunnut pimeällä kävellä yksin hieman epämääräisessä maassa, joten otin Uberin (3 dollaria). Se oli kätevä ja halpa ylipäätäänkin, kun halusi päästä paikasta A paikkaan B. Panama oli siitä cool, kun toisella puolella on vanha kaupunki ja toisella puolella downtown, joka on täynnä pilvenpiirtäjiä. Reissussa (ja maratonilla) saa kokea molemmat puolet.

Reitti oli mielestäni todella upea eikä käynyt tylsäksi. Näin upean auringonnousun ja kävin paikoissa, joissa ei olisi muuten tullut välttämättä edes vierailtua. Huolto oli juomien osalta suhteellisen kattavaa, mutta snacksia en nähnyt kuin yhdessä kohtaa n.36km kohdalla. Tämä ei kuitenkaan haitannut, koska olin varautunut omilla geeleillä ja karkeilla. Juomaa en ottanut mukaan ja onneksi reitillä olevat pisteet riittivät tuossa kuumuudessa. Siellä pojat heittelivät vesipusseja ja välillä oli Gatorade- stoppeja.

Jossain 22km kohdalla huomasin, että vastaan tulee vanhempi mies, mahdollisesti suomen lipulla varustetussa paidassa. Odotin, että olen ihan kohdalla, jos olisinkin nähnyt väärin. En kuitenkaan nähnyt, vaan lipun lisäksi alla luki ”Mauri”, joten olin varma, että täällä on toinenkin suomalainen! En olisi arvannut. Huusin, että ”hyvä Mauri! Kiva nähdä muita suomalaisia”. Hän oli yhtä hämmentynyt, mutta hymyili ja huusi takaisin. Oli ehkä 6km perässä, kun olin jo käynyt kääntöpaikalla. Olisin halunnut tsekata tuloksista, että kuka Mauri siellä oli, mutta tuloksia ei vieläkään näy missään.

Ja lisäbuustina yleinen kannustus oli mahtavaa, vaikken kaikkia espanjankielisiä juttuja ymmärtänytkään, mutta tunnelmaa oli todella mukavasti.

Hot shoe, burning down the avenue

Missään näistä maissa, joissa kävin ei puhuta juuri englantia, mutta silti pärjää oikein hyvin. En myöskään yllätyksekseni kokenut turvattomuutta. 

Itse en yleensä halua mennä juoksemaan samoja kisoja uudelleen ellei reitti ole ollut todella mielekäs, mutta nyt voin ehdottomasti suositella tätä maratonia! :-) Ja hei, nousumetrejä yli 500...

Sandra

Epävirallisia suomalaisten tuloksia toimituksen lisäämänä:

Sandra Soutolahti 4:45:00

Mauri Volama ja Pekka Mononen 6:27:44