A&M ultra 73km -behind the scenes

Siitä se ajatus sitten lähti

 

Eleltiin erikoisen kevään 2020 pääsiäisen nurkkia, kun koronavirus oli sulkenut vähän niinku kaikki ovet, myöskin Liikunta Pyörteen. Oltiin muutama viikko jo ihmetelty toisiamme vaimoni kanssa kotona ja katsottu vähintäänkin kyllästymiseen asti elokuvia, kunnes sitten räntäsateisena päivänä päätimme lähteä ajelulle. Tämän kaltaista arkea ei meillä ole ikinä ollutkaan, kun koko ajan on jotain ohjelmaa, mutta nyt oli aikaa ajelullekin. Startattiin sitten teräsheppa ja nokka jotenkin kääntyi kohti Otamussiltaa, josta sitten jatkettiin Anulle tuttuja teitä pitkin Kutalan kautta Sarkolaan ja Koskenmäen kautta takaisin Sorvaan. Tuo Otamus-Sarkola väli oli minulle tuohon aikaan keväästä vielä täysin tuntematon. Ajelu oli mukava ja aikaakin kului tylsähköstä päivästä mukavasti.

 

Ajelusta kului päivä tai kaksi, kun vaimo kertoi iloisena tietävänsä mitä haluaa syntymäpäivälahjaksi toukokuun alussa. Pelko sai ihoni kananlihalle. Ääni väristen sain kysyttyä, mikä olikaan tämä toive. Yleensähän tämän kaltainen iloisuus tarkoittaa minulle jotakin kärsimystä. Anu ilmoitti haluavansa juosta saman lenkin syntymäpäivänään, minkä olimme autolla ajaneet. No, ei kai siinä sitten muu auta, kun lähteä juhlimaan rakkaan synttäreitä toukokuun alussa, kun oli jo selvitetty molempien olevan vapaallakin tuona päivänä.

 

Synttärit

 

Ihanan vaimon syntymäpäivänä kello herätti hiukan ennen yhtä yöllä ja siitä sitten ponnistimme ylös syntymäpäiväonnitteluiden kera ja olimme tennarit jalassa pirteinä klo 1.30 suunnitellusti lähdössä lenkille. Yö oli selkeä ja mukavan viileäkin, mikäs siinä tilskiessä. Pikkuhiljaa edettiin ja monen monta kertaa tuli todettua, että ompahan mukava pätkä. Siinä jossain kohtaa lenkuran loppupuolella tuli mieleeni, että se sopisi erittäin hyvin tulevaisuudessa juostavan Del Passatoren harjoituslenkiksi. Tuo Del Passatore juostaan Italiassa ja sinne on mahdollisuuksien mukaan tarkoitus mennä 2021 keväällä juoksemaan tiimin kanssa 100km.

Synttäripusut Otamuksella

 

Lenkin jälkeen käytiin saunassa ja syötiin hiukan, jonka jälkeen menimme ”päikkäreille”. Päikkäreiltä herättiin kahvittelemaan pienen sukulaisryhmän kanssa ja kakun lisäksi makustelimme edelleen yöllistä lenkkiä. Juhlien jälkeen sovittiin jo uudesta lenkistä, kun se vaan oli niin kovin mukava.

 

Toukokuun lopulla pötköteltiin samaan tapaan lenkki uudestaan, mutta tällä kertaa jo mietittiin alun osalta reittiä, kun päätös tapahtuman järjestämisestä oli päätetty. Hyvä reitti löytyi, mutta sitä muokattiin myöhemmin vielä hieman lisää. Toinen meistä on kovin hätäinen innostuessaan ja oli jo ilmoittanut tapahtuman julkisuuteen nimellä A&M 71,5km. Lopultahan reitin pituudeksi muodostui enemmänkin 73km kuin 71,5km, mutta ei kai se ketään haitannut tuolloin eikä kait näin jälkikäteenkään.

Maisemaa Kutalan sillalta

 

Touhua ennen tapahtumaa

 

Hyvissä ajoin kyseltiin tiimistä vapaaehtoisia huoltopisteille, kisajohtajan pallille, raatobussin kuskeiksi jne. Melko helposti saatiin tarvittava porukka kasaan. 

Tehtiin kisasäännöt, suunniteltiin huollot, käännettiin ja väännettiin asioita päidemme sisällä.

 

Hyvissä ajoin saatiin Team Raholan yhteistyökumppaneilta sponsoritukea palkintojen ja huoltotarvikkeiden muodossa. Ostettavaa jäi kuitenkin, vaikkakin huomattavasti vähemmän ja sponsorien tuki mahdollisti hyvän tarjonnan huolloissa ja maalissa sekä tietysti hyvät palkinnot.

 

Viimeisellä viikolla itsellä oli onneksi vapaata, kun Anu oli yövuorossa ja sen lisäksi jumpat vaativat vetäjänsä. Tehtiin ostoksia yhdessä sen mitä nyt sillä viikolla toisiamme näimme jne. Viikolla koitin saada ohjeistusta aikaiseksi huoltopisteille, kokosin kaikki tärkeät puhelinnumerot talkooväelle ja sen semmoista ja kirjoittelin vielä osallistujien briiffausta varten tekstiä paperille.

 

Torstaina pari päivää ennen häpeningiä lähdin aamulla aikaisin merkkausmaalin, liitujen ja huomionauhan kanssa liikenteeseen merkkaamaan reittiä. Ajattelin muutaman tunnin kuluttavani tähän, mutta 11 tuntia myöhemmin palasin kotiin sopivan väsyneenä ja aavistuksen kireänä. Saunan ja hyvien unien jälkeen lähdin takaisin viimeistelemään merkkausta ja muutama tunti hurahtikin siihen hommaan. Palasin kotiin ja pöyhäisin muutaman tunnin nukkuneen vaimon ylös sängystä ja lähdimme kaupoille ja viimeistelemään asioita ja paikkoja seuraavan päivän koitosta varten. Iltaan mennessä saimme paikat kuntoon ja pääsimme ihan nukkumaankin. 

 

Kello teki hyvän säväyksen ajassa 3.30 lauantai aamuna herättäen iloisesti isäntäväen. Itse lähdin klo 4.00 tekemään muutaman viimeistelyn reitinmerkkaukseen ja laittamaan muutamia revittyjä merkkejä takaisin paikoilleen. Anu painatti huoltokamat kuntoon kotona ja viimeisteli kaiken lähtöä varten. Itse pääsin kotiin tasan klo 7.00. Siitä sitten reppu kuntoon, banaani ja leipä suupieleen ja briiffausta pitämään. Hyvin jäi vielä aikaakin.

 

A&M radalla

 

Matkaan päästiin ihan ajallaan n.klo 8.00. Homma lähti pyörimään ihan mukavasti, jos ei oteta sitä lukuun, kun Juhani ja Anu meinasivat kääntyä ensimmäisestä kurvista heti väärään suuntaan.

Rauhallisesti edeten hölkkäilin eka porukassa, joka sitten hajosi muutamien kilometrien jälkeen ja jonka jälkeen jatkettiin matkaa pari kilometriä Karimin kanssa kahdestaan jutustellen. Oltiin hiukka toisella kympillä, kun Anu otti meidät kiinni ja siitä jatkettiin kolmistaan kymmenisen kilsaa nautiskellen. Homma kulki hyvin ja lämpö piti huolen, ettei luut rikkoudu ja juomaa kuluu. Itselläni oli matkassa 2,5l nestettä, kun kulutan sitä todella paljon. Jossain 23km kohdilla Anu sitten hylkäsi meidät. Menimme Karimin kanssa ehkä kilometrin, kunnes tiemme erosivat ja lähdin yksin jatkamaan. Lampisen Pekka tuli takaa yllättäen ja jäi jutustelemaan, jonka ansiosta matka taittui hetken ihan huomaamatta. Pienen jutustelun jälkeen olinkin ottanut Anun melkein kiinni ja hiukan sen jälkeen, kun Pekka oli tsempannut Anun ja jatkanut matkaansa, sain vaimon kiinni.

 

Yhdessä edettiin ensin Otamuksen huoltoon, jossa oli hyvä ja iloinen meininki sekä paras mahdollinen palvelu. Otamuksen jälkeen puhelimeni soi ja juuri tuolta huoltopisteeltä soitettiin ja kerrottiin, ettei juoksijoiden omia huoltotarvikkeita ollut tullut mukaan huoltopisteelle. Kirosin mielessäni, kun olin ihan itse jättänyt nostamatta tuon tärkeän laatikon autoon, joka kuljetti tavarat huoltopisteelle. Sovittiin, että he kilauttavat kilpailun johtajalle, niin kuin oli tarkoituskin ja koitetaan pelastaa tilanne niin hyvin kuin suinkin. Olisin lyönyt itseäni, mutta hammassuojatkin olivat unohtuneet. No, jatkettiin matkaa yhdessä kymmenisen kilometriä arviolta 38km asti, jonka jälkeen Anu ilmoitti, että antaa mennä nyt vaan, hänellä tulee kestämään pitkään. Nämä ovat siis näitä meidän normeja. Huikkasin meneväni hiljalleen eteenpäin ja että ottaa minut sitten kiinni myöhemmin. Matka eteni hyvin, mutta mielessä oli kaiken aikaa, että maalissa minut nyljetään, kun oli unohtanut ne juoksijoiden kamat. Olin n.maratonin verran mennyt, kun auto ajoi vierelleni, josta Mari ja Jukka kertoivat, että huoltoporukkamme oli saanut toimitettua kaikille juoksijoille heidän omat huoltokamansa ja kukaan ei ollut pahana tilanteesta. Helpotus oli suuri!

 

Kutalan Kasinolla kävin kastelemassa lippiksen järvessä ja samalla näin Anun köpöttelevän jonkun matkan päässä, kaikki hyvin siis. Sarkolaan johtavassa pitkässä nousussa vielä huudeltiin toisillemme rakastan, rakastan ja lähetimme lentosuukkoja, mutta sitten sainkin seuraa lähinnä paarmoista. Noin 50km oli takana, kun pohkeesta nyppäsi ensimmäisen kerran ja se herätti ajatuksia, ei kovin hyviä sellaisia. Etenin vielä kohtalaisesti huoltoon n.53km asti, jossa tankkasin taas rakon täyteen ja käsipullon kanssa, niin kuin tein Otamuksessakin sen lisäksi otin energiapasillit matkaan ja join pari mukia vettä. Lähtiessäni Anu alkoi lähestyä huoltoa. Lähdin jatkamaan matkaa, kun pienessä liikkeessä oli krampeista huolimatta helpompi pysyä. 

n.600m. ennen Sarkolan huoltoa on meidän hääpaikka. 

 

Tuossa pytingissä juhlittiin 23.7.2011

Hiukan huollon jälkeen ylämäkeä  raahustaessani ohitseni ajoi mystinen musta Ibiza, josta täyslastillinen naisia viittoili minulle iloisesti. Pääsin mäen päälle, jossa nämä ihanat naiset tarjosivat minulle kaljaa (0,0%) ja kokista. Olin myyty! Kiitos vielä kerran Virpi, Teija ja Marjo!

Minua kehotettiin hymyilemään ja jatkamaan matkaani, näin myös tein. Siinä sitten elvyttelin kramppaavia pohkeitani kävellen ja nauttimalla suolaa, magnesiumia, energiaa ja nestettä. Juoksu siis kulki muuten hyvin, mutta paikoitellen ei pystynyt juoksemaan. Keli oli kuitenkin komia ja pää pelasi hyvin, niin mikäs siinä tallustaessa 300 paarman kanssa.

 

Paarmat keskeyttivät, kun metsäosuus loppui ja jouduin jatkamaan matkaani yksin. Tallustin yksin aina 5,5km päähän maalista, jossa maan mainio Shell tarjoaa palveluksiaan. Shellin pihassa kurkkasin taakseni nähden Anun tulla sitkuttavan takaa ja kurvasin baarin kautta napaten pari kolaa kainaloon ja pihassa sain sitten kolaa vastaan pusun ihanalta rakkaaltani. Anu oli kärsinyt myös krampeista, mutta ei ollut sen antanut vaivata sen enempää ja hyvillä mielin jatkettiin matkaa yhdessä kohti maalia välillä krampaten ja välillä hölkäten.

 

Käsi kädessä ylitimme maaliviivan jotain ajassa 8:06 ja elvyimme hetken istuskelle ja jutustellen muiden kanssa. 

 

Seuraavat tunnit kuluivat muita tsempatessa ja energiaa nauttiessa sekä tuloksia kirjoitellessa. Päivä oli alkanut klo 3.30, viimeinen osallistuja lähti pihastamme n.klo 22.00, jonka jälkee syötiin ja käytiin pikaisesti saunassa. Puoliyöllä sitten valot sammuivat molempien päistä. Onnistunut ja hieno päivä oli saanut päätöksensä.

 

Aika jälkeen tapahtuman

 

Sunnuntaina heräiltiin ihan rauhassa ja käytiin Hildan kanssa kävelyllä, jonka jälkeen sitten lähdettiin purkamaan merkintöjä reitiltä muutamaksi tunniksi sekä siivoilemaan tallia ja muita paikkoja. Iltapäivällä Anu lähti vetämään jumppia ja minä keräsin vielä jonkin aikaa merkintöjä pois. 

 

Kaikkinensa hieno homma, mutta kieltämättä melko raskas ja väsyttävä rupeama kokonaisuutena. 

 

Kiitos kaikille osallistujille ja erityisen suuret kiitokset täydellisille huoltoporukoille!

Terveisin,

Anu ja Markus

Kotirata ja Munajuoksu

Vuoden toinen Kotirata oli menestys, juoksijoita oli paljon ja ilma oli n.25 astetta lämpöisempi kuin viimeksi.
Mukana olivat:
10km Pasi ja Terhi K., Arja, Johanna H. ja Moona
20km Johanna M.,Sirpa, Anneli, Unski ja Outi
25km Elisa
30km Tanja, Kati, Mari, Ritu, Markus J., Tarmo, Johanna V., Minna, Maija
42,3km (ultra) Jouni H. ja Juho
50km Seppo, Ilmari, Anu ja Markus I.
57km Mimmi

Pitkäperjantain Munajuoksussa tekivät taivalta:
11km Johanna V., Johanna H., Timo
22km Jaana, Ritu, Markus J., Tarmo, Mimmi, Mari, Elisa, Minna
27km Markus I.
33km Tanja, Maikku, Seppo, Moona, Anu
35km Mikko

Kiitos kaikille innokkaille osallistujille! Tiimissä on mukava painattaa eteenpäin!!
Tulossa legendaarinen Simajuoksu!!

Pirkan hiihto 2012

Tiimiläisiä Pirkalla. Pirkan hiihtoon lähti tänä vuonna koko matkalle Anu, Seppo, Juho, Markus J., Markus I, Mari ja Mimmi ja puolikkaalle Jenni ja Jere.
Nyt viikkoa myöhemmin hiihdon kävi sivakoimassa Maija-Liisa reppu selässä. Maija-Liisa oli vielä viikko sitten korkeanpaikanleirillä pohjoisessa, joten nyt suksi luisti loistavasti.
Tässä tunnelmia matkan varrelta:

Jennin puolipirkka:                                                 

                                             Pirtsakka pirkkalainen

Sisukkaasti lähdin toista kertaani suksimaan puolipirkkaa. Tälläkertaa ei ollut siskoa matkassa, mutta matkanvarrella kuitenkin.

Kiitos vielä huoltotiimi Lauralle!

Lähtöpaikalla törmäsin vanhaan magakaveriin Elinaan, jota en ollutkaan hetkeen aikaan nähnyt. Elinan kanssa lähdettiin peräkanaa.Olihan siellä Alexander Stubb vähän edempänä. Alku oli taas aika säätöö ja jarruttelua, plus kireet pitkänmatkalaiset suhas siitä latujen välistä vielä kauheeta kyytiä. 

Ekalle huoltopisteelle asti matka oli aika hidasta. En saanut silti Lauran garminiakaan päälle… tumpelo minä. Vähän ennen koulun huoltopistettä, lievässä alamäessä,  joku ilmeisesti vähän kehitysvammainen poika heitti porkat poikittain ladulle, laski edellä olevien niskaan ja sai siis aikaan aika kolarisuman. Pääsin puskan kautta ohi, kuten myös Elina, mutta oikealla puolella olevalle tielle kaatuili väkeä kuin pipoa. Tämä näppärä kolarin aiheuttaja makasi rähmällään ladulla, joten uutta hiihtäjää satoi niskaan.

Nopeasti kurvasimme ensimmäiselle huoltopisteelle ja onneksi Laura oli ehtinyt autosumasta sinne ja sai garminin päälle. Tylsän kävelyosuuden (jonka oikeasti kyllä kävelinkin!!) jälkeen pääsi vähän rauhallisemmin hiihteleen. Elina ei pysynyt oikeen enää matkassa, mutta odottelin seuraavalla huollolla sen verran, että huikkasin moikat ja lähdin suksimaan. Suksi kun kulki kuin unelma. Olinhan itse ne voidellutkin uudella raudallani (luistona Startin graffitti  + 2 kerrosta sinistä ja pitona base + 3 kerrosta nollakelin violettia rodea ja 3 kerrosta kylmänä kylmään sukseen laitettua sinistä RF:ää) J

Aika parani tunnilla, mutta vielä siitä olisi voinut rypistää. Ehkä ensi vuonna? Harmi vaan kun oli niin lyhyt talvi, ettei päässyt reenaamaan. Kokonaisuudessaan mahtava hiihto, vointikin oli hiihdon jälkeen tosi hyvä.

 

Anun tuntoja:

                                                Seppo ja Anu peesaa



Pirkan hiihto 2012 oli taas menestys, sillä mukana oli koko matkalla 7 teamilaista ja puoli matkalla 2, jee!! Ilma oli niin upea, ettei enempää voi vaatia tai toivoa. Maisemat matkanvarrelle ovat kauniita kuin satumaassa, sinne vain voisi jäädä katselemaan ja kuuntelemaan luontoa, nami, se jos jokin täytyy vain kokea ja sen haluaa kokea myös uudelleen ja uudelleen.

Tämä pirkka oli minun 7:s ja nyt ladut olivat parhaimmat kuin koskaan aikaisemmin, latupohja oli kova ja luistava, se vain vei eteenpäin vaikka hiihtotekniikka on minulla huikean ontuva, niin se ei haitannut etenemistä. Hiihto ei ole minulle se lajien laji, vaikka hiihtohan on oikeasti mukavaa ja erittäin tehokas/ monipuolinen laji, kunhan välineet on kohdallaan, silloin tästäkin voi todella nauttia. Kaikenlaisia vehkeitä on tullut kokeiltua pirkalla, ensin 3 kertaa joitakin sinnepäin suksia/ monoja, sitten 2 kertaa yli jäykkiä suksia/ monot jees ja viimeiset 2 kertaa on ollut oikein mukavat sukset/ sukka monot namitsu. Lopuksi kyllä kannattaa sijoittaa rahaa välineisiin, kun tietää ettei pysty olemaan pirkalta poiskaan. Aluksi se oli vain katselmusta, mutta nyt se on "pysyvä" pitkä treeni nautiskellen ei verenmaku suussa.

Yleensä olen taivaltanut matkan yksin, mutta tänä vuonna menimme sepon kanssa koko matkan kimpassa ja vaihdomme mielipiteitä/ ajatuksia 7 tunnin ja 19 minuutin ajan. Oli oikein mukavaa hiihdellä kimpassa ja aikakin kului siivillä. Taivaltaessamme eteenpäin näimme matkanvarrella myös tuttuja sillä tarmo, mikko, vili ja laura olivat tiimiläisistä kannustusjoukoissa eri kohdissa reittiä. Myös markuksen äiti sekä veijo olivat rokkakosken huoltopaikalla huutelemassa hyvää matkaa. Minun isä, niinkuin aina, sekä tällä kertaa myös veljeni saattoivat meidät niinisalon lähtöviivalle ja huolsivat monessa huoltopisteessä meitä suklaata tarjoillen muun huollon lisäksi. Tästä kiitokset kaikille. Aina nähdessä/ kuullessa tuttuja saa virtaa lisää ja jaxaa eteenpäin. Iso kiitos sepolle hiihtoseurasta!!
Ihana jälkimaku jäi tästäkin reissusta! Meillä on huikea team, jokainen on rautaa, olen kaikista taas niin ylpeä!!


ANU                                        Markus J.,Markus I.,Anu ja Seppo



Markus J:n fiiliksiä:

Team Raholan porukkaan sekaantuessa huomaa löytävänsä itsensä ihmeellisistä koetuksista ja nyt aikani kuunneltuani juttua pirkan hiihdosta niin pitihän ne sukset ostaa.20 vuotta sitten yläasteella tullut viimeksi hiihdettyä kun armeijan sivakointia ei kai voi laskea mukaan.Päädyin ostamaan mahdollisimman helppohoitoiset, jotta kynnys lähtemään olisi mahdollisimman matala,kaikki vermeet tietenkin kerralla ja sukset Peltonen Nanogrip joihin voi lisätä luistoa jos haluaa,muuten ne menee sellasenaan,voin suositella jos harrastaa harvakseltaan ja vähän.Ehdin hiihtämään 150km ennen pirkkaa.Elikkäs varsinaiseen Pirkan raporttii.Neljän tunnin yöunien jälkeen kello herättää neljältä,pientä aamupalaa ja Teivon raviradalle bussikyytiä ihmettelemään,pari minuuttia ehdin jonossa olemaan kun päästiin jo matkaan kohti niinisaloa.

Niinisalossa törmäsin muihin tiimin tyypperöihin ja sain tsemppaukset mukaani ja eikun lähtöalueelle melko häntäpäähän, kun vauhti tulee olemaan verkkaista.Sääennusteet lupasi hienoa päivää ja siitä tulikin täydellinen kelin puolesta, joten mikäs siinä oli liipakoidessa menemään pikkuhiljaa, kun vauhti oli niin hidasta ehti hyvin katselemaan hienoja maisemia ja Peltoset toimi hienosti.

Taskut oli täynnä eväitä ja juomapullo mukana, mutta järjestäjien huoltopaikat oli sopivan välein niin niillä pärjäsi hyvin ja vauhti oli 10km tunnissa n.70 km paikkeille asti ja fiilikset oli hyvät ja luottavaiset, että kyllä tämä hoituu ihan hyvin. Tuli se paha mäkikin laskettua kaatumatta,mielenkiintoinen kokemus, mutta oliko loppuosaa helpotettu kuulemma..En tiedä oliko reitin muuttuessa haastavammaksi vai oliko jo matkaa taitettu niin paljon, että kunto alkoi loppumaan pahasti,meno muuttui todella raskaaksi eikä tasaisillakaan osuuksilla enää piristynyt,olihan siinä jo tunteja takana kun samaa hommaa tehnyt.

Lopussa Julkujärvellä oli tutut maisemat ja silloin tiesin, että kohta tämä rääkki loppuu ja loppuikin onneksi alamäkeen niin sai mukavan maaliintulon.Teivossa istuin alas,pieni väsynyt tuijotus tyhjään,keräsin kamani ja kävin Kalevan uimahallilla saunassa,Patarouvassa syömässä ja parilla hauskalla juomalla.Nyt maanantaina kroppa on kauttaaltaan tosi väsynyt,onneksi otin vapaapäivän, jotta voi toipua rauhassa,rankka reissu mutta tulipahan tehtyä.

Mari tunnelmoi seuraavasti:
                Mari ja Mimmi Hämeenkyrön lentokentällä 45km takana

4.3.12 ja edessä toinen Pirkan hiihtoni.

Keli oli todella upean aurinkoinen ja pakkasella pysyttiin koko matkan. Sukset toimi alusta loppuun asti loistavasti ja iso kiitos siitä kuluu ystävälleni Pasille. Jotkut ne vaan osaa voidella.

Oma tankkaus onnistui myös todella nappiin, sillä energiaa oli maaliin tullessa vielä niin paljon, että lisäkymppi olisi menny helposti päälle ;D

Loppumatkan viimeiselle kolmelle kilometrille antoi lisäpuhtia oma pieni kannustusrymä eli äiti sekä ystäväpari Marjut ja Pasi. Taisin päästä oikeen videokuvaankin ;)

Kokonaisuudessaan siis todella onnistunut hiihto ja ihanaa kun sai pidettyä Mimmin kaverina koko matkan ajan. Positiivinen yllätys oli myös se, että Tarmo oli Hämeenkyrössä ja ennen Rokkakosken nousuja kannustamassa ja valokuvaamassa. Kiitos tärkeistä tsempeistä. Isot kiitokset kuuluu myös Mikolle ja Vili-pojalle huollosta sekä kyydeistä kisapaikalle ja kotiin.

Loppuaika parani viimevuodesta 10 min, joten olen tuohon todella tyytyväinen. Fiilis oli maaliintullessa niin huippu, ettei lähdön ruuhkaan jumittuminen enää harmittanut niin paljoa.

Nyt sukset narikkaan ja juoksukausi auki. Hyvää kevään jatkoa kaikille, sillä se alkoi virallisesti 4.3 :)
Mari

Mimmi omasta suorituksestaan:
Pirkkaan lähdin iloisin mielin,olihan viime pirkanhiihto mennyt loistavasti.Todella huonosti nukutun yön jälkeen lähdettiin ajeleen niinisaloon.

Lähdössä jäätiin hitaimpaan jonoon,mut puolenvälin jälkeen alko ladulla olla tilaa ja hiihtäminen alko tosissaan;Kantapäässä rakko tuntui viiltävältä kivulta ja pikkusormi teki niin paljon töitä, että joka porkantyöntö tuntui kädessä todella muikeelta.

Maaliin tultiin hyvissä voimissa,mutta ilman ihanaa ystävääni Maria olisi matkaan mennyt kauemmin,kiitos vetoavusta!

Markus I. lyhyesti:

Eräs kaverini totesi kerran, että "On se vaan komeeta hommaa", tosin ihan eri asian yhteydessä, mutta pätee tähänkin.

Oma homma oli alusta loppuun täydellistä nautintoa. Suksi luisti, pysyin koko matkan pystyssä, matkalla sain hyvää kannustusta, josta kiitos Äipälle, Veijolle, Jarmolle, Jannelle, Tarmolle, Lauralle ja tietysti loistaville hiihtokavereille. Mikko ja Vilikin oli hengessä mukana, ja tunsin kuinka he telepaattisesti minua kannustivat kuuman kaakaotermoksensa viereltä Volvon lämppärin puhaltaessa heidän kasvoilleen. No, sitten takaisin aiheeseen. Paremmin homma ei olisi voinut mennä ja oma enkka syntyi siinä sivussa ajan ollessa 6.35.30.
Ensi vuonna onkin sitten odotettavissa oikein kunnon raasto, koska Juho heitti pienen haasteen kehiin.

Sorvan kylän kotirata 2012

Team Raholan kotirataa lähdettiin suorittamaan tänä vuonna melkoisen rapsakassa kelissä, mittari näytti kevyet -27 astetta. Kauheesta pakkasesta huolimatta "lähtöviivalle" uskaltautui 13 urheaa ja n.tuntia myöhemmin radalle ilmaantui vielä yksi sisukas taivaltaja. Mainittakoon, että odotuksista huolimatta Usko Eeverttiä ei näkynyt, vaikka kyse oli kotikylän tapahtumasta.

 Kohta lähtee

 Pääsis jo

 Ja sinne ne menee

Lähdön jälkeen melkein kaikilla oli pieni huoli omista varpaistaan, koska niitä ei tuntunut lainkaan ja kengät kylmien varpaiden ympärillä tuntuivat enemmänkin puukengiltä kuin joustavilta lenkkareilta. Muutaman kilometrin jälkeen alkoi verta riittää myös varpaisiin asti ja matkanteko alkoi tuntua jopa mukavalta. Kova pakkanen ei tuntunut pahalta, vaikka niin voisi luulla.

Reitti oli viime vuosilta tuttu 10km:n edestakainen lenkura, mitä jokainen kiersi omien menohalujen mukaan. Kääntöpaikalla saatiin kaataa kurkkuun lämmintä mustikkakeittoa, mitä meille tarjoilivat vapaaehtoiset huoltajat Ritva ja Veijo. Lämmin tarjoilu oli paikallaan. Suuret kiitokset kääntöpaikan huoltotiimille!!! Toisessa päässä jokainen pääsi lämpöiseen tankkaamaan. Matkaa kertyi pikkuhiljaa porukalla ja kaikki tuntuivat nauttivan lenkistä. Reitin varrella oli myös loistavaa kannustusta, kiitos myös siitä.

 Huoltopiste

Juoksun jälkeen kaikkia odotti Lauran lämmittämä sauna ja saunamökki, joka maistui kaikille, kumma kyllä. Saunan jälkeen oli mahdollisuus nauttia kupillinen kuumaa juotavaa ja aloittaa jälkitankkaus pienellä purtavalla. Suuri kiitos Lauralle, joka touhusi maalialueella koko päivän ja piti huolta kaikista ja kaikesta!!!

Osallistujien matkoja:
10km
Outi, Unski, Sinnu, Tarmo
18km
Niina T.
20km
Mikko, Jaana, Pasi
25km
Ritu
30km
Juho, Hanhi
42,2km
Markus
50km
Anu, Mimmi

Kiitos kaikille osallistujille!

Uusi kotirata järjestetään 31.3.2012. Pistäkää tapahtuma kalentereihinne!!!

Tässä vielä kuvia osallistujista matkan varrelta:

 Anu ja Niina

 Hanhi

 Jaana

 Markus

 Juho ja Mikko

 Mimmi

(se oli niin nopee, että tää oli ainoo kuva, jonka ehdin ottaa..)

 Unski ja Outi

 Ritu ja Tare

 Ritun talvilookki

(tuksun irtoripset ei oo mitään!)

  Sinnu onnellisena maalissa

Kiitos pikkujouluista!

 

Mahtava spinningporukka!

Mitähän tässä tapahtuu...

Pirkan kiertäjät palkittiin ruhtinaallisesti

Whatta..

Kova meno, tiukka etukeno :)
 

Raportti: Team Raholan vaellus Hetta-Rauhala 78 km

Anu:

Tänä vuonna Team Rahola suuntasi vaelluksen Lappiin Hetta-Pallas-Rauhala-reitille 78km. Mukana oli 7 tiimiläistä: Anu, Markus, Outi, Tarmo, Seppo, Minna ja Mikko. Vaellukseen kului 3 vuorokautta. Ensin ajoimme Enontekiölle Hetta-kylään, jossa yövyimme Paavon Talossa. Vaellus alkoi perjantaina 3.6. n.klo 8.00. Aluksi ylitimme Ounasjärven Paavon Talon vesitaksilla. Kiitos Pavon Talon palveluista!! Rannalle päästyämme aloimme taivaltamaan kohti Rauhalan kylää rinkkoinemme. Ensimmäinen päivä saatiin vaeltaa hyvässä säässä, maisema oli vaihtelevaa ja kilometrejä kertyi 28. Yövyimme Hannukurun autiotuvassa.

Toisena päivänä kuljimme Hannukurusta Pallaksen kotaan, matka 27km. Mäkinen ja kivinen maasto oli haaste jo sinänsä. Sää oli tuulinen ja sateinen ja naamaan satoi pahimmillaan jopa lunta ja rakeita. Yövyimme lämpimässä kodassa, jossa saimme kuivateltua kamat ja itsemme.

 

Viimeisenä päivänä kuljimme 23km Pallakselta päämääräämme Rauhalaan, jossa meitä odotti omat autot. Sää oli loistava ja matkan varrella näimme upeita maisemia Mustakeron huipulta. Maasto oli monipuolinen ja erilainen muihin päiviin verrattuna. Rauhalasta ajoimme Ylläkselle Äkäslompoloon saunomaan ja yöpymään, josta lähdimme aamulla ajelemaan kohti kotia.

Fiilis oli koko reissun ajan hyvä, naurua piisasi ja kaikki jaksoivat hienosti painavien rinkkojen kanssa taivaltaa läpi tuulen ja tuiskun. Ensi vuonna uudestaan! 2012 suuntana ehkäpä Halti. Kahtena edellisvuotena olemme kulkeneet Karhunkierroksen Kuusamossa ja Kevon-Utsjokireitin neljän tiimiläisen voimin. Vaellus on hieno kokemus, joten jos haluat mukaan 2012 Haltille, niin hihkaiseppa Anulle tai Markukselle.

Seppo:

Amatöörien korpivaellus !!!!

Odotin mielenkiinnolla tulevaa vaellustamme, mutta kun Markus kertoi, että vaeltaisimme kolmessa päivässä lähes 80 kilometriä, alkoi alitajuntaan hiipiä pelko kuinka jaksaisimme sellaista vauhtia vaeltaa rinkat selässä. Olin joskus aikaisemmin käynyt patikoimassa tunturissa, ja tiesin kuinka raskaita ja kivisiä reitit ovat. Mutta päättäväisesti lähdettiin matkaan, vaikka säätiedotus ei aivan parasta keliä luvannutkaan.

Heti alussa oli tiedossa paljon raskaita nousuja ja jalat tuntuivat menevän hapoille jo muutaman kilometrin jälkeen ja rinkka tuntui selässä raskaalta. Kilometri toisensa jälkeen kuitenkin edettiin, välillä onneksi taukoja pitäen. Sääkin suosi meitä koko päivän. Pääsimme yöpymispaikkaamme ihan hyvissä ajoin, mutta ruokailun jälkeen alkoi uni painaa kaikkien silmiä.Siitä vaan kovalle laverille nukkumaan. Se ei ollut kuitenkaan niin yksinkertaista, kun joka paikkaa särki ja tuntui,että huomenna ei jaksa kävellä metriäkään. Yö tuli kuitenkin pyörittyä laverilla ja aina välillä nukkuenkin. Tuntui, että toiset nukkuivat paremmin. Yllättävän pirteäksi ja hyvävoimaiseksi tunsin kuitenkin itseni aamulla ja olin innolla jatkamassa matkaa.

 

Sää käänsi meille kuitenkin sinä päivänä selkänsä ja antoi niin vettä kuin tuultakin siinä määrin,että alkoi tuntemaan itsensä hyvin mitättömksi luonnon armoilla.Team Rahola ei kuitenkaan antanut nytkään periksi ja pääsimme määränpäähämme ja saimme taas nukkua sisätiloissa. Kolmantena ,eli viimeisenä päivänä olikin taas hyvä vaelluskeli ja matka eteni joutuisasti.Tuli kuitenkin sellainen olo, että voisihan tätä vaellusta vielä päivän tai pari jatkaakin.Eväitkin oli vielä jäljellä. Illalla mentiin kuitenkin Markuksen mökille saunomaan ja iltaa viettämään ja tuntuihan sitä mukavalta mennä vaihteeksi nukkumaan pehmoiseen sänkyyn.

Olen ylpeä meidän porukasta, että selvittiin retkestämme niin hyvin, pienistä kolhuista ja hiertymistä huolimatta. Erityisen ylpeä olen Outista, jolla ei nauru loppunut missään tilanteessa, ei raskainakaan hetkinä. Kaikista ylpein olen kuitenkin Minnasta (meidän tyttärestä), josta on kasvanut sellainen "sissi",ettei sellaista estettä taida löytyäkään, mistä se ei yli pääse ja jos ei pääse yli niin menee läpi.Vaelluksesta ei kuitenkaan olisi tullut mitään ilman meidän ammatilaisia, eli Anua ja Markusta, ja heidän taitoaan järjestellä asiat,niin ettei meidän muiden tarvi kuin olla mukana.Siitä taas SUURET kiitokset heille.

Ainoastaan yksi asia jäi vaelluksen tiimoilta harmittamaan.Se oli sellainen, kun asennoiduin etukäteen siihen, että kuulemme Marin jutustelua matkallamme, mikä ei nyt Marin sairastumisen vuoksi ollutkaan mahdollista.

Mikko:

Kivaahan se taas oli lähteä kavereiden kanssa hieman "telttailemaan" kun edellisestä kertausharjoituksestakin oli kulunut jo yli kolme vuotta. Lähtöä edeltävänä päivänä tosin rupesi nenä vuotamaan ja muutenkin olo oli flunssainen. No, siitä huolimatta hyppäsin Markuksen kyytiin torstai aamuna ja matka kohti pohjoista alkoi. Perjantaina olo olikin jo parempi osittain illalla tarjotun minttukaakaon takia ja siitä se homma sitten alkoi.

 

Ensimmäisenä päivänä keli oli hyvä ja hiki virtasin kunnolla joten paitaa joutui kuivattelemaan joka kerta kun pysähdyttiin tauolle. Illalla olo oli kuin turpiin saaneella kun joka paikkaa särki ja turvotti rinkan kantamisesta taas pitkästä aikaa. Pitkän ja hikisen yön jälkeen oli taas mukava heittää rinkka selkään ja jatkaa matkaa. Tämä toinen päivä olikin sitten jo paljon edellistä rankempi kun keli muuttui kohtuu nopeasti suorastaan älyttömäksi. Illalla oli mukavaa kun pääsimme kotaan yöksi ja sai varusteet kuivaksi seuraavaa päivää varten.

Nyt hieman lyhyemmän, mutta melkein yhtä hikisen yön jälkeen aamu valkeni taas poutaisena eikä eilisistä sateista ollut tietoakaan. Viimeinen vaelluspäivä tuntui kohtuu pitkältä sillä rupesihan kilometrejä jo olemaan takana hyvänlaisesti. Fiilis oli let's go kun saavuimme viimein autoille ja siirtyminen kohti yösijaa alkoi. Kaikkineen reissusta jäi hyvä fiilis vaikka välillä tahti ja meno tuntukin kohtuu kovalta, taukoa tosin pidettiin aina kun joku vaan halusi. Itse ehkä kuitenkin olen enemmän sellainen katselija ja haaveilija tuolla metsässä/tunturissa, että olisin voinut käyttää saman ajan tuohon väliin Hetta-Pallas.

Mutta hyvin se meni näinkin ja saihan siinä reisille hyvää treeniä samalla =)

Tarmo:

Helatorstai aamuna klo 7 lähdimme kohti Coxaa josta Anu otettiin kyytiin yövuorosta. 12 tunnin ja 1000km ajon jälkeen saavuimme pienen hakemisen jälkeen Ounasjärven rannassa sijaitseviin yöpymismökkeihin. Sauna oli lämmin joten hienosti alkoi. Aamupalan jälkeen klo 8 rinkat selkään ja kohti venettä. Auton 2. avaimen luovutin ajettavaksi Rauhalaan. Hiljattain tervatussa veneessä matkasimme n. 1km matkan vastarannalle. (Tasan viikko sitten olimme lentokoneessa matkalla Tukholmaan.)

 

Aurinkoisessa säässä matkasimme 7km kohti Pyhäkeron mökkiä vähämäkisessä maastossa. Keltaraitaiset sopulit vilahteli polulla. Mökillä aterian valmistuksen ja paitojen kuivauksen jälkeen kohti Hannukurun mökkiä. Maasto oli jo selvästi kivisempää jä mäkeä riitti. Hannukurulla illallinen maukkaasta retkieväästä lähdevedestä tehtynä ja laverille nukkumaan. Aamulla kohti seuraavaa kotaa. Evästä syötiin ja kohti Montellin majaa. Sade alkoi ja koska maja oli pieni ja eräs pariskunta oli jo paikalla jatkoimme matkaa. Seuraavalla mökillä ruuan valmistus ja hetken huilaus. Tuuli puhalteli jo voimakkaasti mökin ulkopuolella.

Parin tunnin jälkeen matkaan. Tuuli oli erittäin voimakas ja oli vaikeuksia pysyä pystyssä sateessa. Outin sadeviitan tuuli melkein vei mennessään. Nyppylän laella tuli kaksi vaeltajaa vastaan jotka eivät olleet kokeneet vastaavaa. Lähestyttäessä Pallasta tuuli tyyntyi ja märkänä askel joutui kohti määränpäätä. Tyhjän Pallashotellin jälkeen löytyi kota 800m päästä. Puita pesään ja kuivaa päälle. Lämmittely ja ruokailutauko oli todella paikallaan. Koko yön kuivauksen jälkeen kuivilla vaatteilla kohti Rauhalaa. Reitti oli helppokulkuinen ja aurinkoinen verrattuna edellisen päivän kivimäkeeen. 10km jälkeen ruokailutauko viimeisellä etapilla.

Klo 16 autot näkyi Rauhalassa ja oli suuri helpotus kun matka päättyi. Matka kohti Ylläksen mökkiä alkoi ja vihdoin pääsimme peseytymään/rentoutumaan. Vaihtelevat olosuhteet teki matkasta ikimuistoisen.

Kuvat on Tarmon ja Markuksen kamerasta lisää pääset katsomaan täältä.

Raportit: Munajuoksu ja simajuoksu 2011

Munajuoksu

Pääsiäisen aikaan eli 23.4.2011 juostiin taas munajuoksu, jolloin matkat olivat 11 km, 22 km tai 33 km. Kaikille paikalle tulijoille oli tarjottavana sille päivälle sopiva matka ja sää suosi juoksijoita, oli todella lämmin päivä ja mukava taittaa yhdessä matkaa kilometristä kilometriin. Team Rahola oli hyvin menossa mukana ja juoksun jälkeen juoksijat saivat nauttia suklaamunista, jotka olivat ansainneet hienosta suorituksesta.

Simajuoksu

Vappuaattoaamuna lähdettiin taittamaan matkaa simajuoksun merkeissä, jolloin sai juosta joko 37 km tai vähemmän. Teamiläiset olivat pukeutuneet vapun henkeen ja hauskaa riitti koko matkan, pillejä välillä puhallellen. Porukka herätti huomiota missä liikkuikaan.

Tukat tuulessa hulmuten kiersimme kaunista Nokiaa ja välillä täytettiin mehupullot ja olipa tarjolla pientä suolaista ja makeaa myös. Kiitokset Eevikselle ja Anitalle!!!! Matka taittui yhdessä hienosti!

Yhtäkkiä kesken matkan meidät ohjattiin jonkun talon pihaan ja siellä onnelliset On running -juoksukenkien omistajat saivat hienot On running -paidat! Siitä matka jatkui kohta Eevistä, jossa oli ensimmäinen "huoltopiste".

Toinen "huoltopiste" oli Anun isällä.Jossa ilmeisesti ei tuntunut vielä missään, kun hymykin oli niin herkässä :)

Viimeinen iso etappi oli Melon voimalaitoksen kohta, jossa on todella tiukka alamäki-ylämäki yhdistelmä. Melon jälkeen matka jatkui takaisin Anun ja Markuksen pihaan ja mittareihin oli tullut 37 km!



Raportti - Cooperi ja Teskun testi 2011

Cooper 16.4.2011

Kevään Kuupperi 2011 sai ihmiset hyvin liikkelle - tiukkaan testiin osallistuivat Anu, Markus, Tarmo, Minna, Mimmi, Mikko, Mika, Seppo, Teija, Outi, Tiina, Juho, Maija-Liisa ja Tanja. Ensin jännitettiin, että sulaako kenttä ajoissa, mutta lopulta oli niin aurinkoinen ja lämmin päivä, että porukka innostui juoksemaan jopa t-paidoilla. 12 tiukkaa minuuttia ja suoritus oli tehty. Tulokset kertoivat tiimiläisten olevan hyvässä kunnossa ja yksi todella huikaiseva parannuskin koettiin, Mikon tykittäessä yli 500m paremmin kuin viimeksi. Testistä jäi hyvä maku ja fiilis! Tämän ja aikaisempien vuosien ja kertojen tulokset näet Cooper-sivulta. Syksyllä raastetaan taas Cooperin merkeissä!

Alkulämmittelyä ja pakollinen potretti

Cooperistit

 

Paikoillanne, valmiinanne, HEP!

jaksaa jaksaa

Teskun testi 20.4.2011

Jälleen Jääskeläinen saapui Nokian keskusurheilukentälle testaamaan Team Raholan kuntoa Teskun testillä. Kaikki pääsivät aluksi puntariin ja rasvaprosentit nipisteltiin. Tämän jälkeen sykemittarit päälle ja kentälle verta luovuttamaan. Testihän mittaa siis verestä maitohappoa, joten pieni verinäyte on annettava sormen päästä aina ennen sykkeennostoa. Sää oli viileä, mutta mukava, aina välillä satoi pienen pieni ripaus vettä, mutta sehän ei menoa haitannut. Testi saatiin pulkkaan, jonka jälkeen jännittyneenä jäimme odottamaan tuloksia. Tulokset saatiin nopeasti heti seuraavana päivänä ja nehän kertoivat, että Tiimiläiset ovat kunnossa. Tesiin liittyi vielä palauteluento 2.5.2011 Raholassa, jossa testin tulokset analysoitiin ja Jääskeläisen Matti kertoi tulosten  merkityksestä. Tärkeää antia oli mm. alhaisella sykkeellä tehtyjen peruskestävyyslenkkien suuri merkitys ja syketasojen yksilöllisyys. Testi tullaan todennäköisesti toteuttamaan taas ensi vuonna.

Teskun testiin osallistujat

 M. Jääskeläinen antaa ohjeita ja melkein kaikki kuuntelee

 Testi käynnissä

Huh huh

Kannustusjoukkoja