A&M ultra 73km -behind the scenes

Siitä se ajatus sitten lähti

 

Eleltiin erikoisen kevään 2020 pääsiäisen nurkkia, kun koronavirus oli sulkenut vähän niinku kaikki ovet, myöskin Liikunta Pyörteen. Oltiin muutama viikko jo ihmetelty toisiamme vaimoni kanssa kotona ja katsottu vähintäänkin kyllästymiseen asti elokuvia, kunnes sitten räntäsateisena päivänä päätimme lähteä ajelulle. Tämän kaltaista arkea ei meillä ole ikinä ollutkaan, kun koko ajan on jotain ohjelmaa, mutta nyt oli aikaa ajelullekin. Startattiin sitten teräsheppa ja nokka jotenkin kääntyi kohti Otamussiltaa, josta sitten jatkettiin Anulle tuttuja teitä pitkin Kutalan kautta Sarkolaan ja Koskenmäen kautta takaisin Sorvaan. Tuo Otamus-Sarkola väli oli minulle tuohon aikaan keväästä vielä täysin tuntematon. Ajelu oli mukava ja aikaakin kului tylsähköstä päivästä mukavasti.

 

Ajelusta kului päivä tai kaksi, kun vaimo kertoi iloisena tietävänsä mitä haluaa syntymäpäivälahjaksi toukokuun alussa. Pelko sai ihoni kananlihalle. Ääni väristen sain kysyttyä, mikä olikaan tämä toive. Yleensähän tämän kaltainen iloisuus tarkoittaa minulle jotakin kärsimystä. Anu ilmoitti haluavansa juosta saman lenkin syntymäpäivänään, minkä olimme autolla ajaneet. No, ei kai siinä sitten muu auta, kun lähteä juhlimaan rakkaan synttäreitä toukokuun alussa, kun oli jo selvitetty molempien olevan vapaallakin tuona päivänä.

 

Synttärit

 

Ihanan vaimon syntymäpäivänä kello herätti hiukan ennen yhtä yöllä ja siitä sitten ponnistimme ylös syntymäpäiväonnitteluiden kera ja olimme tennarit jalassa pirteinä klo 1.30 suunnitellusti lähdössä lenkille. Yö oli selkeä ja mukavan viileäkin, mikäs siinä tilskiessä. Pikkuhiljaa edettiin ja monen monta kertaa tuli todettua, että ompahan mukava pätkä. Siinä jossain kohtaa lenkuran loppupuolella tuli mieleeni, että se sopisi erittäin hyvin tulevaisuudessa juostavan Del Passatoren harjoituslenkiksi. Tuo Del Passatore juostaan Italiassa ja sinne on mahdollisuuksien mukaan tarkoitus mennä 2021 keväällä juoksemaan tiimin kanssa 100km.

Synttäripusut Otamuksella

 

Lenkin jälkeen käytiin saunassa ja syötiin hiukan, jonka jälkeen menimme ”päikkäreille”. Päikkäreiltä herättiin kahvittelemaan pienen sukulaisryhmän kanssa ja kakun lisäksi makustelimme edelleen yöllistä lenkkiä. Juhlien jälkeen sovittiin jo uudesta lenkistä, kun se vaan oli niin kovin mukava.

 

Toukokuun lopulla pötköteltiin samaan tapaan lenkki uudestaan, mutta tällä kertaa jo mietittiin alun osalta reittiä, kun päätös tapahtuman järjestämisestä oli päätetty. Hyvä reitti löytyi, mutta sitä muokattiin myöhemmin vielä hieman lisää. Toinen meistä on kovin hätäinen innostuessaan ja oli jo ilmoittanut tapahtuman julkisuuteen nimellä A&M 71,5km. Lopultahan reitin pituudeksi muodostui enemmänkin 73km kuin 71,5km, mutta ei kai se ketään haitannut tuolloin eikä kait näin jälkikäteenkään.

Maisemaa Kutalan sillalta

 

Touhua ennen tapahtumaa

 

Hyvissä ajoin kyseltiin tiimistä vapaaehtoisia huoltopisteille, kisajohtajan pallille, raatobussin kuskeiksi jne. Melko helposti saatiin tarvittava porukka kasaan. 

Tehtiin kisasäännöt, suunniteltiin huollot, käännettiin ja väännettiin asioita päidemme sisällä.

 

Hyvissä ajoin saatiin Team Raholan yhteistyökumppaneilta sponsoritukea palkintojen ja huoltotarvikkeiden muodossa. Ostettavaa jäi kuitenkin, vaikkakin huomattavasti vähemmän ja sponsorien tuki mahdollisti hyvän tarjonnan huolloissa ja maalissa sekä tietysti hyvät palkinnot.

 

Viimeisellä viikolla itsellä oli onneksi vapaata, kun Anu oli yövuorossa ja sen lisäksi jumpat vaativat vetäjänsä. Tehtiin ostoksia yhdessä sen mitä nyt sillä viikolla toisiamme näimme jne. Viikolla koitin saada ohjeistusta aikaiseksi huoltopisteille, kokosin kaikki tärkeät puhelinnumerot talkooväelle ja sen semmoista ja kirjoittelin vielä osallistujien briiffausta varten tekstiä paperille.

 

Torstaina pari päivää ennen häpeningiä lähdin aamulla aikaisin merkkausmaalin, liitujen ja huomionauhan kanssa liikenteeseen merkkaamaan reittiä. Ajattelin muutaman tunnin kuluttavani tähän, mutta 11 tuntia myöhemmin palasin kotiin sopivan väsyneenä ja aavistuksen kireänä. Saunan ja hyvien unien jälkeen lähdin takaisin viimeistelemään merkkausta ja muutama tunti hurahtikin siihen hommaan. Palasin kotiin ja pöyhäisin muutaman tunnin nukkuneen vaimon ylös sängystä ja lähdimme kaupoille ja viimeistelemään asioita ja paikkoja seuraavan päivän koitosta varten. Iltaan mennessä saimme paikat kuntoon ja pääsimme ihan nukkumaankin. 

 

Kello teki hyvän säväyksen ajassa 3.30 lauantai aamuna herättäen iloisesti isäntäväen. Itse lähdin klo 4.00 tekemään muutaman viimeistelyn reitinmerkkaukseen ja laittamaan muutamia revittyjä merkkejä takaisin paikoilleen. Anu painatti huoltokamat kuntoon kotona ja viimeisteli kaiken lähtöä varten. Itse pääsin kotiin tasan klo 7.00. Siitä sitten reppu kuntoon, banaani ja leipä suupieleen ja briiffausta pitämään. Hyvin jäi vielä aikaakin.

 

A&M radalla

 

Matkaan päästiin ihan ajallaan n.klo 8.00. Homma lähti pyörimään ihan mukavasti, jos ei oteta sitä lukuun, kun Juhani ja Anu meinasivat kääntyä ensimmäisestä kurvista heti väärään suuntaan.

Rauhallisesti edeten hölkkäilin eka porukassa, joka sitten hajosi muutamien kilometrien jälkeen ja jonka jälkeen jatkettiin matkaa pari kilometriä Karimin kanssa kahdestaan jutustellen. Oltiin hiukka toisella kympillä, kun Anu otti meidät kiinni ja siitä jatkettiin kolmistaan kymmenisen kilsaa nautiskellen. Homma kulki hyvin ja lämpö piti huolen, ettei luut rikkoudu ja juomaa kuluu. Itselläni oli matkassa 2,5l nestettä, kun kulutan sitä todella paljon. Jossain 23km kohdilla Anu sitten hylkäsi meidät. Menimme Karimin kanssa ehkä kilometrin, kunnes tiemme erosivat ja lähdin yksin jatkamaan. Lampisen Pekka tuli takaa yllättäen ja jäi jutustelemaan, jonka ansiosta matka taittui hetken ihan huomaamatta. Pienen jutustelun jälkeen olinkin ottanut Anun melkein kiinni ja hiukan sen jälkeen, kun Pekka oli tsempannut Anun ja jatkanut matkaansa, sain vaimon kiinni.

 

Yhdessä edettiin ensin Otamuksen huoltoon, jossa oli hyvä ja iloinen meininki sekä paras mahdollinen palvelu. Otamuksen jälkeen puhelimeni soi ja juuri tuolta huoltopisteeltä soitettiin ja kerrottiin, ettei juoksijoiden omia huoltotarvikkeita ollut tullut mukaan huoltopisteelle. Kirosin mielessäni, kun olin ihan itse jättänyt nostamatta tuon tärkeän laatikon autoon, joka kuljetti tavarat huoltopisteelle. Sovittiin, että he kilauttavat kilpailun johtajalle, niin kuin oli tarkoituskin ja koitetaan pelastaa tilanne niin hyvin kuin suinkin. Olisin lyönyt itseäni, mutta hammassuojatkin olivat unohtuneet. No, jatkettiin matkaa yhdessä kymmenisen kilometriä arviolta 38km asti, jonka jälkeen Anu ilmoitti, että antaa mennä nyt vaan, hänellä tulee kestämään pitkään. Nämä ovat siis näitä meidän normeja. Huikkasin meneväni hiljalleen eteenpäin ja että ottaa minut sitten kiinni myöhemmin. Matka eteni hyvin, mutta mielessä oli kaiken aikaa, että maalissa minut nyljetään, kun oli unohtanut ne juoksijoiden kamat. Olin n.maratonin verran mennyt, kun auto ajoi vierelleni, josta Mari ja Jukka kertoivat, että huoltoporukkamme oli saanut toimitettua kaikille juoksijoille heidän omat huoltokamansa ja kukaan ei ollut pahana tilanteesta. Helpotus oli suuri!

 

Kutalan Kasinolla kävin kastelemassa lippiksen järvessä ja samalla näin Anun köpöttelevän jonkun matkan päässä, kaikki hyvin siis. Sarkolaan johtavassa pitkässä nousussa vielä huudeltiin toisillemme rakastan, rakastan ja lähetimme lentosuukkoja, mutta sitten sainkin seuraa lähinnä paarmoista. Noin 50km oli takana, kun pohkeesta nyppäsi ensimmäisen kerran ja se herätti ajatuksia, ei kovin hyviä sellaisia. Etenin vielä kohtalaisesti huoltoon n.53km asti, jossa tankkasin taas rakon täyteen ja käsipullon kanssa, niin kuin tein Otamuksessakin sen lisäksi otin energiapasillit matkaan ja join pari mukia vettä. Lähtiessäni Anu alkoi lähestyä huoltoa. Lähdin jatkamaan matkaa, kun pienessä liikkeessä oli krampeista huolimatta helpompi pysyä. 

n.600m. ennen Sarkolan huoltoa on meidän hääpaikka. 

 

Tuossa pytingissä juhlittiin 23.7.2011

Hiukan huollon jälkeen ylämäkeä  raahustaessani ohitseni ajoi mystinen musta Ibiza, josta täyslastillinen naisia viittoili minulle iloisesti. Pääsin mäen päälle, jossa nämä ihanat naiset tarjosivat minulle kaljaa (0,0%) ja kokista. Olin myyty! Kiitos vielä kerran Virpi, Teija ja Marjo!

Minua kehotettiin hymyilemään ja jatkamaan matkaani, näin myös tein. Siinä sitten elvyttelin kramppaavia pohkeitani kävellen ja nauttimalla suolaa, magnesiumia, energiaa ja nestettä. Juoksu siis kulki muuten hyvin, mutta paikoitellen ei pystynyt juoksemaan. Keli oli kuitenkin komia ja pää pelasi hyvin, niin mikäs siinä tallustaessa 300 paarman kanssa.

 

Paarmat keskeyttivät, kun metsäosuus loppui ja jouduin jatkamaan matkaani yksin. Tallustin yksin aina 5,5km päähän maalista, jossa maan mainio Shell tarjoaa palveluksiaan. Shellin pihassa kurkkasin taakseni nähden Anun tulla sitkuttavan takaa ja kurvasin baarin kautta napaten pari kolaa kainaloon ja pihassa sain sitten kolaa vastaan pusun ihanalta rakkaaltani. Anu oli kärsinyt myös krampeista, mutta ei ollut sen antanut vaivata sen enempää ja hyvillä mielin jatkettiin matkaa yhdessä kohti maalia välillä krampaten ja välillä hölkäten.

 

Käsi kädessä ylitimme maaliviivan jotain ajassa 8:06 ja elvyimme hetken istuskelle ja jutustellen muiden kanssa. 

 

Seuraavat tunnit kuluivat muita tsempatessa ja energiaa nauttiessa sekä tuloksia kirjoitellessa. Päivä oli alkanut klo 3.30, viimeinen osallistuja lähti pihastamme n.klo 22.00, jonka jälkee syötiin ja käytiin pikaisesti saunassa. Puoliyöllä sitten valot sammuivat molempien päistä. Onnistunut ja hieno päivä oli saanut päätöksensä.

 

Aika jälkeen tapahtuman

 

Sunnuntaina heräiltiin ihan rauhassa ja käytiin Hildan kanssa kävelyllä, jonka jälkeen sitten lähdettiin purkamaan merkintöjä reitiltä muutamaksi tunniksi sekä siivoilemaan tallia ja muita paikkoja. Iltapäivällä Anu lähti vetämään jumppia ja minä keräsin vielä jonkin aikaa merkintöjä pois. 

 

Kaikkinensa hieno homma, mutta kieltämättä melko raskas ja väsyttävä rupeama kokonaisuutena. 

 

Kiitos kaikille osallistujille ja erityisen suuret kiitokset täydellisille huoltoporukoille!

Terveisin,

Anu ja Markus