A&M 73km, vaikeuksien kautta voittoon!

Valmistautuminen tapahtumaan alkoi toden teolla muutama viikko sitten, kun tilasin Inovin juomaliivin. Kävin vielä urheilukaupasta hakemassa 2 Salomonin lötköpulloa ja Camelbackin juomarakon. Muutama päivä ennen juoksua kävin testaamassa ostamani tuotteet. Juoksin 10km lenkin. Laitoin juomaliiviin 2 lötköpulloa ja juomarakon. Testilenkin jälkeen päätin, että en ota juomarakkoa mukaan, vaan otan 4 lötköpulloa matkaan. Juoksua edeltävän viikon tankkasin todella huolella ja join hieman normaalia enemmän, koska juoksupäivälle oli luvattu hellettä. valmistautuminen sujui mielestäni hyvin.

     

Testilenkille lähdössä. Kuva: Marko Silvennoinen.

 

Vihdoin koitti juoksupäivän aamu. Kello herätti kuudelta. Aamupalaksi hieman puuroa hillosilmällä, jonka jälkeen muut aamutoimet. Sitten auton nokka kohti Sorvaa. Lähtöalueella varusteiden tarkastus ja hieman jutustelua juoksukavereiden kanssa. Olin sopinut Petri V:n, Nikon ja Hennan kanssa, että juoksisimme porukalla. Johanna lähti huoltamaan polkupyörällä. Vielä ennen starttia kuuntelimme Anun ja Markuksen reittiselostuksen ja ohjeet matkaan.

Anu ja Markus lähetti juoksijat matkaan. Jättäydyimme porukan häntäpäähän, porukassa juoksi Henna, Mari, Tiina, Petri M, Petri V, Niko ja minä. Jo matkan alussa oli tuntemuksia siitä, että ei olisi hyvä päivä tiedossa. Vatsani ei ollut ihan normaali. Ensimmäiset kilometrit tuntui vielä suht hyvältä. Matka taittui leppoisissa merkeissä, niitä näitä jutellen. Tunnin juoksun jälkeen otin ekan geelin. Tästä ei mennyt kauaa, kun olo tuli sen verran huonnommaksi, että oli käytävä puskassa oksentamassa. Olo helpotti hieman ja juoksin muun porukan kiinni.

Siuron tien alkupäässä Kaj oli pysähtynyt ottamaan juoksijoista kuvia. Jari N oli myös tullut pyörällä tsemppaamaan. Puskareissuni aikana Johanna oli jäänyt auttamaan Maria, jolla oli tullut sen verran isoja ongelmia, että hän joutui keskeyttämään. Jatkoimme matkaa kohti Siuroa. Tiina ja Henna menivät sen verran vauhdikkaasti, että me muut emme pysyneet heidän vauhdissa. Yht'äkkiä takaa kuului tuttu ääni, Pekka L oli lähtenyt pyörälenkille ja tuli vaihtamaan meidän kanssa muutaman sanan. Hieman ennen Siuroa Johanna polki meidän ryhmän kiinni.

     

Siurontiellä meno maistui. Kuva: Kaj Erik Koivumäki.

Siuron keskustan kohdalla näimme jälleen yhden Teamiläisen, Minna Y oli myös lähtenyt pyöräilemään. Minna ajoi meidän mukana Siuron Koskibaarin kohdalle asti. Koskibaarin jälkeen näimme jälleen Kaj:n kuvaamassa.
Oli jälleen geelin aika. Taas kävi samalla tavalla kuin ekan geelin kanssa, hetken päästä seurasi toinen puskareissu. Olo helpotti taas, mutta aloin huolestua energiatasostani. Magnesiumia ja suolaa pystyin kyllä ottamaan normaalisti. Lisäsin myös urheilujuomamäärää, kun geelit ei pysynyt sisällä.

Sain taisteltua itseni ekaan huoltoon(28km). Minua oli alkanut huimaamaan ja mietin, että mitähän tästä tulee? Huollossa otin nesteytyksen, geelin, suolaa ja magnesiumia. Niko ja Petri M lähtivät huollosta vähän aikaisemmin. Itselläni oli sen verran ongelmia, että oli pakko hengähtää. Kastelimme lippikset ja sitten minä ja Petri V jatkoimme matkaa kahdestaan. Huollon jälkeen alkoi todella mäkinen osuus. Ylämäkiä kävellessä huomasin, että nesteytys oli alkanut hieman helpottamaan oloani ja geelikin pysyi sisällä. Saavuimme puoliväliin ja alkoi tuntumaan siltä, että saattaisin päästä maaliin. Etenimme vuoroin juoksua ja kävelyä. Keli oli todella kuuma ja aurinkoa ei päässyt pakoon mihinkään, muutamia kohtia lukuunottamatta.

   

Ensimmäinen huolto. Kuva: Kaj Erik Koivumäki.

Petri V oli aiemmin kertonut, että Teija ja Virpi on tulossa reitille meitä huoltamaan. Sitten yhdessä pitkässä alamäessä näimme, kun Virpin auto ajoi meistä ohi. Kyydissä oli myös Marjo R. Saimme kokista, mikä maistui todella hyvältä ja virkisti oloa. Pienen jutustelun jälkeen jatkoimme matkaa. Pitkän alamäen jälkeen kuljimme suht tasaista osuutta n. 5km verran. Sinä aikana pidimme oman pienen huoltotauon. Aurinko vei voimia yhä enemmän. Otin yhden geelin, mitä en pystynyt kokonaan syömään. Johanna antoi repusta mandariinin, mistä pystyin puolet syömään. Lisäksi otin suolan ja magnesiumin.

 

Teijan, Marjon ja Virpin tarjoama cola maistui. Kuva: Teija Virtanen.

Antaa mennä, kun on alamäki... 😆 Kuva: Teija Virtanen.

6h kohdalla olimme edenneet maratonin verran. Siis "enää" 30km maaliin ja 10km viimeiseen huoltoon. Pystyimme vielä hyvin juoksemaan, kävelimme kuitenkin pienimmätkin ylämäet. Itse en uskaltanut juosta pidempiä pätkiä, koska en pystynyt normaalisti ottamaan energiaa. Noin 5km ennen viimeistä huoltoa Petri V:llä oli juomat melkein loppu. Onneksemme huoltoauto ajoi meitä vastaan ja Petri sai täydennettyä juomavarastoa. Muutama kilometri ennen huoltoa pidimme lyhyen tauon, jonka aikana oksensin jälleen. Olin juuri ottanut suolan ja magnesiumin, eikun sama uusiksi... Jatkoimme matkaa ja ylämäkeä riitti loputtomiin. Yht'äkkiä melkein nousun päällä näkyi viimeinen huolto(53km). En ollut uskoa silmiäni. Törmäsimme huollossa Petri M:ään. Yllätyimme näkemästämme, mutta Petri kärsi pahoista krampeista ja oli ollut huollossa jo hetken. Niko oli jatkanut matkaa yksin.

Huollossa iski jälleen huono olo. Otin väkisin nesteytyksen, suolaa ja magnesiumia. Yhden palautusjuomankin join puoliksi. Geelejä en enää pystynyt syömään. Täytimme lötköpullot ja juomarakon ja lähdimme kolmistaan jatkamaan loppumatkaa. Johanna lähti yksin pyörällä kohti Sorvaa. Huollosta ei ehditty kovin pitkälle, kun oksensin. Nyt tiesin, että loppumatkasta tulisi kävelyreissu, koska energiat oli niin alhaalla. Muutama kilometri huollon jälkeen huoltoauto ajoi ohi ja pyysimme yhdet kokikset mieheen, maistui muuten aika hyvälle. Ylämäkeä jatkui vielä hetken, kunnes viimein saavuimme Karhunperseenmäen huipulle. Kun lähdimme kulkemaan pitkää alamäkeä, Niin Petri M sai monta pahaa kramppia, mutta sitkeesti jatkoi matkaa! Itsellä olo oli taas vähän parempi.

Alamäkiosuuden jälkeen saavuimme Nokian River Golfin kohdalle. Matkanteko oli aika sujuvaa, vaikka emme enää juossutkaan. Viimeistään tässä vaiheessa tiesin, että tänään päästään maaliin kaikista ongelmista huolimatta! Maaliin oli enää alle 10km, kun Kaj tuli autolla vielä vastaan ja tarjosi kokista ja kyseli kuulumisia. Kokis meni alas todella nopeasti, oli niin kuuma. Pari kilsaa tämän jälkeen kokiksen hotkiminen kostautui, oksensin TAAS! Huollosta olin täyttänyt lötköpulloon myös vettä, join sitä kun ei urheilujuomakaan mennyt enää alas. Etenimme kolmistaan aina Viinikanniemen leirintäalueen risteykseen asti, kunnes Petri M sanoi, että menkää te kaksistaan, kun vähän kovempaa pystytte kävelemään. Jatkoimme Petri V:n kanssa loput vajaat 5km kaksin.

Viimeisiä kilometrejä kävellessämme tuli mieleen monia juoksuja, mitä on Sorvassa ja muualla tullut juostua. Todella hyvillä fiiliksillä tulimme Sorvan juoksujen maratonin nypäyksen kääntöpaikalle yritimme ottaa muutaman juoksuaskeleen, mutta se ei tuntunut olevan jalkojen mielestä hyvä idea. Jatkoimme siis kävelyä. 🤣 Sitten saavuimme viimeiselle peltoaukealle ja näimme tutun hahmon viimeisessä ylämäessä. Jotain huutoakin kuului... Sanoin Petrille, että nyt on pakko juosta vähän, kun Anu on tullut meitä kannustamaan! Pystyimme ehkä 200m juoksemaan, kun oli pakko lopettaa. Jalat oli ihan loppu. Anu otti meistä kuvan ja antoi tsempit vielä viimeiselle vajaan kilometrin mittaiselle lenkille. Viimein käännyimme kohti maalisuoraa. Fiilis oli aivan uskomaton. Me tehtiin se, kaikkien ongelmien jälkeen olimme maalissa! Anun lisäksi maalissa oli meitä vastassa Niko, Iskä ja Markus.

   

Anu oli meitä vastassa. Kuva: Anu Ossberg.

Maalissa on helppo hymyillä! Kuva: Anu Ossberg.

Kiitos kaikille juoksijoille ja tapahtuman järjestämisessä mukana olleille! Aivan upeasti järjestetty tapahtuma!

Erityisesti kiitos huollolle, joka piti meistä juoksijoista todella hyvää huolta! 😍

Ensvuonna uusiks? 🤔 No ilman muuta! 🤣

Teksti: Marko Silvennoinen.
Kuvat: Marko Silvennoinen, Kaj Erik Koivumäki, Teija Virtanen ja Anu Ossberg.