perjantai 29. lokakuuta 2010

Uusien vaatteiden sovitusta ennen pikkujouluspinningiä!

Jos haluat ja ehdit, huomenna on mahdollisuus sovittaa uudenmallisia Team Rahola vaatteita ennen pikkujouluspinningiä noin klo 12.15 alkaen jumppasalissa! Tämän jälkeen niitä voi sovittaa ennen tai jälkeen normaalien jumppien.

keskiviikko 27. lokakuuta 2010

Pikkujoulut 30.10.

Vielä kertauksena kaikille pikkujouluasiaa:

Team Raholan pikkujoulut aloitetaan tottakai reippaasti 30.10.2010 klo 13-15 kahden tunnin ilmaisella spinningillä - luvassa on uutta mahtavaa musiikkia ja loistavaa menoa! Tule koska haluat ja muista tonttulakki ja tiimipaita, jos on!

Spinningin jälkeen Matti on luvannut lämmittää saunat miehille ja naisille - Team Rahola tarjoaa saunajuomaa 2 kpl/naama ja Mari on luvannut ystävällisesti tarjota samppoot ja hoitoaineet + naamarasvat. Saunomisen jälkeen laitetaan tukat ja naamat kuntoon, pikkujouluvaatteet niskaan ja lähdetään liikenteeseen! Panimoravintola Plevnasta on varattu pöytiä meille klo 17 Anu Ossbergin/Team Raholan nimellä. Siirtyminen Plevnaan tapahtuu tilatakseilla tai mahdollisesti kyydeillä, jos semmosia on tarjolla.

Jos tulet Plevnaan, ilmoita nimesi ja Plevnan ruokalistalta valitsemasi ruoka MAHDOLLISIMMAN PIAN joko sähköpostilla mulle (pyykko.laura@gmail.com) tai puhelimitse Anulle 0408285700 tai Raholan yläkerran seinällä olevaan listaan (jos se on vielä siellä). Jos haluu saada on pakko antaa eli jos haluat saada pikkujoulupaketin, ota mukaan MAX 5€ paketti. Pakettienvaihto suoritetaan Plevnassa. Ohjelmistossa on myös perinteinen visa, joululauluja ja 10km juoksun nimikisan voittajien (nimi+ehdottaja) julkistaminen ja palkitseminen. Vielä muuten ehdit äänestää omaa suosikkiasi, jos et ole sitä vielä tehnyt!

Jos sinulla on mielessä joku hauska ohjelmanumero, jonka haluaisit esittää, niin illan aikana on varmasti aikaa kaikenlaiselle ohjelmalle - estradi on vapaa!

Eli enää ei kannata epäröidä, vaan laita nimi rohkeasti listaan ja lähde mukaan menoon ja meininkiin! Voit siis osallistua koko settiin tai vaikka vain jompaan kumpaan osuuteen sen mukaan, mikä itsellesi parhaiten sopii! Muista, että spinningiin EI TARVITSE ilmoittautua, mutta syömään PITÄÄ!



Lämpimästi tervetuloa kaikille!

sunnuntai 24. lokakuuta 2010

Omin sanoin ja jaloin Amsterdamista

Vihdoin täällä: Team Raholan edustajat kertovat omin sanoin mahtavasta Amsterdamin matkasta ja su 17.10.2010 juostusta maratonista. Kuvat Anun kamerasta.

Tarmon tiukka tarina:
Perjantaina ja lauantaina kolmasti pasta-annos tankkauksena. Juoksuaamuna neljään pulloon vahvaa energiajuomaa, kahteen lisäksi suolat. Hotellilla tukeva aamiainen ja klo 8 lähtö metroa kohti.

Stadionilla päällysvaatteet säilytykseen ja kertakäyttösadetakki päälle, koska lämpötila oli n 5 astetta. 9.45 lähtölaukaus pamahti ja hyvän musiikin säestyksellä lähdin Mimmin kanssa matkaan. 200 m matkaan meni 15 min, koska stadionilla oli 9 000 juoksijaa.

Mimmi sääteli vauhdin 6 min/km. Ensimmäisellä juomapaikalla join kaksi e-juomaa. 8 km paikkeilla tavoitin Maijan ja jatkoimme 20 km yhdessä. 10 ja 15 km kohdalla kaksi energiajuomaa ja suolaista e-juomaa. Yksi ja ainoa geeli otettiin samalla.

15 km kohdalla tuulimyllyllä Mari ja Mimmi tavoittivat meidät, jonka jälkeen jatkoimme yhdessä Amstel-joen vartta karjanlannan hajussa lampaita ja nautoja katsellen. Jokilaivasta kuuluva rytmikäs musiikki Go! Go! -huutojen säestyksellä siivitti matkaa. 23 km saavutimme Outin ja lauma oli kasassa.

25 ja 30 km taas kaksi e-juomaa. Aloin odottelemaan sitä 30 km muuria, mutta juoksu kulki vasemman jalan pienen kivun kanssa. Rytminvaihdokset pitivät kivun vähäisenä.

35 km Mari kiristi vauhtia ja sinnittelin perässä. Tässä vaiheessa monen juoksu muuttui kävelyksi tai valaisinpylväisiin nojaamiseksi. Satoja ihmisiä alkoi tulla selkä edellä vastaan kun pujottelimme kohti maalia. Vauhti kasvoi loppua kohti ja stadionilla hyvävoimaisina ylitimme samanaikaisesti maaliviivan.

Seuraavana aamuna aamupalalla etureidet oli kipeät, eikä olo ollut kuin Euroopan omistajalla. Tuli lipsautettua, että maraton on naisten laji, mutta se oli yliammuttu lausunto.

Amterdamista jäi hyviä muistoja kuten eläintarha, Vincent van Gogh -museo, Hard Rock Cafe, Heineken 4D-esitys oluen valmistamisesta, "karnevaalimarathon" yms...

Sopulilauma Maraton-Expossa hakemassa lappuja.

Maija-Liisan unelma:
Amsterdamin maratonmatka oli unelmien täyttymys. Minulla oli haaveissa juosta täysi maratoni ennen kuin täytän 60 ja kun haave nyt toteutui - olen todella onnellinen. Ilman Team Raholan tukijoukkoja en olisi uskaltanut matkaan edes lähteä.

Noin vuosi sitten, kun matkaa alettiin suunnittelemaan, koko juttu tuntui kaukaiselta, eikä matkaa osannut jännittää vielä myöhemminkään, vaikka pitkin kesää ja syksyä siitä hehkutettiin. Minulta kysyttiin useita kertoja - jännittääkö - ja nyt sen voin paljastaa, kyllä minua jännitti. Ei kylläkään itse juoksu, vaan se että jotain haaveria sattuu ennen kuin päästää matkaan. Esim. myöhästytään lähdöstä, kaadun lähtörytäkässä ja jään toisten jalkoihin, eksyn muusta porukasta ja joudun turvautumaan vaikkapa siihen " turbaanipäiseen mustaan mieheen ", joka huuteli nimeäni juoksun aikana. Mikään painajaisistani ei onneksi toteutunut ja kun varttitunti lähtölaukauksen jälkeen pääsimme matkaan, juoksu tuntui heti alusta lähtien mukavalta.

Ilmojen Herra oli tällä kertaa myös Team Raholan puolella. Juoksuaamuna aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja olosuhteet juoksun aikana olivat parhaat mahdolliset. Tunnelma stadionilla ennen lähtölaukausta oli mahtava - ympärillä 15 000 juoksijaa ja katsomossa kannustajia - joukossa myös Suomen lipun heiluttajia.

Matkaa taitoimme yhdessä Mimmin, Marin, Tarmon ja Mikan kanssa: Outi karkasi heti lähdön jälkeen omille teilleen ja tavoitimme hänet vasta puolenvälin paikkeilla. Reitti oli todella kaunis ja kilometrit taittuivat auringonpaisteessa huomaamatta. Juomapisteitä oli riittävästi ja huolto pelasi hyvin. Paikalliset ihmiset kannustivat veneistään ja musiikki soi niin rytmikkäästi, että Tarmo innostui sambaamaan kesken juoksun.

Mari ja Tarmo ottivat loppukirin ja kun ylitimme maaliviivan Mimmin kanssa - unelmani oli toteutunut. Sydämellinen kiitos teille mukana olleille. Teidän tuella unelmastani tuli totta ja pystyin juoksemaan maaliin saakka.

Kiitos Anulle ja Markukselle kaikista järjestelyistä. Matkaan oli helppo lähteä, kun kaikki oli hoidettu valmiiksi. Anun huolenpito ennen juoksua ja sen jälkeen oli niin liikuttavaa, ettei sitä voi sanoin kuvata. Kiitos myös tukijoukoille ja paparazzi-Katjalle, joka kameransa kanssa oli juuri sopivasti paikalla, kun kesken juoksun piti vaatetta vähentää.

Hengennostatusta by Mari & Outi.

Marin tunnelmointi:
Amsterdam, mikä mielenkiintoinen kaupunki, jossa huokuu historia, taide, arkkitehtuuri ja liikennekaaos polkupyörineen :) Suosittelen. Reissusta olisi niin paljon kerrottavaa, että siitä saisi romaanin aikaseksi, mutta säästän lukijat siltä tällä kertaa. Mulle henkilökohtaisesti matka oli todella antoisa, onnistunut, hauska, ja sivistäväkin. Kävin meinaan ekaa kertaa kunnon taidemuseossa ihailemassa Van Goghin maalauksia.

Itse maraton olikin tietty reissun kohokohta ja siitä riittäisikin kerrottavaa vaikka kuinka. Keli oli täydellinen. Aurinko paistoi ja oli sopivan viileää. Jännitys loi vatsan pohjaan perhosia niin ensikertalaisten kuin muidenkin puolesta. Lähtölaukauksesta jännitys katosi ja taivallus pääsi alkamaan alkuruuhkasta huolimatta. Reitti oli todella ihana vaihdellen kaupungin ja maaseudun välillä. Lampaat, lehmät ja mukamas-siat (oli meinaan nekin lampaita) laidunsi isoilla laitumilla. Jokea pitkin lipui isoja veneitä täynnä kannustusporukkaa, huutoja ja musiikin jytkettä. Iho kananlihalla juoksu eteni ilman minkäänlaisia ongelmia.

30 km eikä muurista tietoakaan, joten päätinpä lisätä vauhtia kinttuihin. Siinä sainkin tutun miehen, eli Tarmon peesiini ja matka jatkuikin tutussa asetelmassa maaliin asti. Siis Tarmo lenkkarin mitan edellä, niin kuin aina :D

Maalin ylitys sai tunteet pintaan ja ilo oli sanoinkuvaamaton. Mitalit kaulassa odottelimme loppuporukkaa ja pianhan ne sieltä tulivatkin. Maija-Liisan ja Mimmin kanssa halaukset sai kyyneleet silmiini. Olin niin onnellinen kun kaikki pääsi maaliin huippuajoilla. Mutta missä OUTI???  Kauheita ajatuksia pää täynnä lähdimme hakemaan vaihtovaatteitamme.

Kun sitten pääsimme urheiluhallille, niin siellähän se Outi seisoi muiden joukossa hyvinvoivana ilman lonkkakipuja. Jihuuu!! Ja taas halailtiin :D Vaihdettiin siinä sitten kuulumiset sekä tunnelmat ja räpsittiin valokuvia. Tää oli jotain aivan huippu mahtavaa!

Tässä haluan kuitenkin vielä omasta puolesta kiittää upeeta kannustusryhmää, joka oli hengessä mukana alusta loppuun asti. Vielä yksi erityiskiitos Anulle, joka kärsivällisesti jaksoi ohjata tilanteessa kun tilanteessa sinne tänne puikkelehtivaa "sopulilaumaa", jolla tunteetkin oli enemmän ja vähemmän pinnassa. Kiitos koko porukalle onnistuneesta ja antoisasta reissusta. Tukholmaa odotellessa.

Maratoonarit valmiina matkaan.
Maikun menomuistelmat:
Törmäsin Anuun ja Markukseen Akaan maratonilla toukokuussa 2010. Anu jo tuolloin harmitteli, että tiemme kohtasivat niin myöhään. Ajatteli Amsterdamia. Mutta voi morjens, miten sitten kävikään.. Olimme lähdössä Hesaan juoksemaan ja pohdimme Anun kanssa asiaa Raholan naisten wc:ssä. Markus salaa kuunteli keskusteluamme ja tullessamme ulos naistenhuoneesta kertoi, ettei peli ollut vielä menetetty. Ja niin löysin itseni Hollannista..

Kotoa lähtiessäni ilmoitin tavoitteekseni pysyä Anun kannoilla. Ja tuo toive toteutui. Oli mahtavaa juosta Anun kanssa koko ihanainen reitti ja katsella upeita jokilaivoja. Ilmakin oli suotuisa ja mun synnyttämisen aikakin oli vissiin 20 km kohdalla. 40 kilsaan asti meni hienosti mutta sitten iski stoppi. Anu tosin lupas kantaa mut loppuun asti ja se olisikin ollut näky.

Saimme Anun kanssa myös matkaamme mukaan 25 kilsan kohdalla Ismon. Ismo sitten ylistikin meitä maalissa eli saimme itsellemme uuden idolin. Jaloissa jälleen muutama lähtenyt kynsi mutta näillä mennään. Kynnet kasvaa tai sitten ei, mutta kaiken hyvän saadakseen pitää kärsiä.

Team Raholan kaste tuli myös saatua ja tuo olikin kovempi juttu kuin itse maratoni. Noh, nyt sekin on jo ohitse. Reissu oli upea!! Kauniit ja hienot kokemukset siivittävät arjessa taaperrusta. Uudet kokemukset odottavat ihan nurkan takana. Tässä sopulilaumassa on hyvä kasvaa ja olla!!

Juoksu jo takana! Joillekin tuli näköjään nälkä.
Markuksen maratonsaaga:
Vuoden odotus päättyi pe 15.10, kun pääsimme lähtemään tiimin kanssa Amsterdamiin. Perille päästyämme jätimme matkatavarat hotellille ja lähdimme kohti maraton-expoa. Exposta saimme ensin napattua numerot yms. juoksua varten, minkä jälkeen olikin aika siirtyä ostoksille. Matkan ensimmäinen huippuhetki koettiin heti ensimmäisellä ostostiskillä, kun Mari päätti tilata urheilujuomaa. Myyjän tarjottua sitruunan makuista juomaa appelsiinin sijasta, päätti Mari antaa näytteen kielitaidoistaan suunnilleen seuraavasti: "Nou, nou! Nou sitroon, appelszjins!" ja myyjä tietysti vaihtoi juoman halutunlaiseksi. Nyt oli siis selvää, ettei kenelläkään ollut hätää, koska meillä oli paikallisen kielen taitaja mukana. Tämän jälkeen siirryimme ruoan jälkeen huilimaan ja odottamaan seuraavaa päivää.

Lauantaina sain herätä salamavalon välkkeeseen. Tuleva vaimoni oli yllättäen täynnä virtaa heti aamusta n.klo.7.00, ja päätti kuvata kaiken ihanasta huoneestamme. Kuvauksen päätyttyä nälkä yllätti Anun, jonka seurauksena sain käskyn siirtyä hänen kanssaan aamupalalle. Helppoa on miehen elämä! Syömisten jälkeen kokoonnuttiin ja suuntasimme kohti päivän rientoja. Pitkän päivän jälkeen hotellilla kaikki alkoivat laittaa varusteita kuntoon seuraavan aamun koitosta varten. Kyselin ensikertalaisilta jännityksen tasoa ja vastaukseksi sain lähinnä viilipyttymäisiä hymyjä ja nyökkäyksiä. Kokeneempien kettujen kanssa olikin sitten eri juttu. Chipin kiinnityksen kanssa oli yhdessä huoneessa ongelmia, ja sinne astelin päättäväisesti auttamaan. Tuossa huoneessa minua sitten kehuttiin oikein porukalla. Minut nimettiin ensiksi herra tohtoriksi ja vain hieman ennen nopeaa poistumistani olin jo mr president. Oli hieno huomata kuinka apuani tuolla naisten valloittamassa huoneessa arvostettiin. Tästä olikin sitten hyvä siirtyä nukkumaan.

Sunnuntaina kellot piti olla herättämässä klo.6.30, mutta nainen kuka jakoi huoneen kanssani, olikin laittanut herätyksen tuntia aiemmin, joten asiallinen herätys tapahtui myös tänä aamuna. Aamupalan jälkeen siirryimme taas kerran Tarmon johdolla kohti metroa. Pääsimme hyvin lähtöpaikalle ja saimme sovittua kohtauspaikan juoksun jälkeen. Sitten seurasi onnentoivotukset ja siirryimme kaikki omiin karsinoihimme odottamaan lähtöä. Omasta karsinastamme huusimme vielä onnea kovaan ääneen meidän tiimille ja varsinkin ensikertalaisille Tarmolle sekä Maijalle. Lähdön lähestyessä alkoi soimaan ”Chariots of fire” -biisi, mikä sai karvat nousemaan pystyyn ja hyvä fiilis valtasi koko poikasen. Koko matka meni osaltani aivan odotetusti, eli vauhtia piti pudottaa kympin jälkeen ensin tarkoituksella ja lopuksi vauhti putosi ihan tahattomasti. Juoksu kulki erittäin tasaista ja kaunista reittiä pitkin, mikä tarjosi minullekin mahdollisuuden päästä maaliin ilman suurempia tuskia. Tuskaa huonontuneen kunnon takia kuitenkin maistelin viimeiset 5–6 km, mutta muuten homma meni todella hyvin. Maaliin päästyäni siirryin kohtaamispaikalle, missä tapaisin muut juoksijat. Pienen odotuksen jälkeen olimme saaneet koko porukan kasaan, ja oli ilo huomata kuinka kaikki olivat todella hyväkuntoisia ja onnellisia. Pesujen jälkeen siirryimme hotellille huilimaan ja hieman myöhemmin olikin aika kilistellä ravintolassa onnistuneiden juoksujen kunniaksi.

Loput reissusta meni eri paikkoja kierrellen ja kaarrellen. Matka oli alusta loppuun todella mahtava. Ainoastaan Jyrkin flunssa oli negatiivinen asia. Katjan vieteriukko-esitys skootterin alle jäämisen jälkeen tarjosi ensin sydämentykytyksiä, mutta onneksi tilanteelle saimme jo hetken päästä nauraa. Katjan i´m okay -huudahdus vain n. sekunti törmäyksen jälkeen jäänee myös elämään. ;) Seuraavaa matkaa odotellessa.

Väsyneet (?) mutta onnelliset mitaleineen.
Mimmin juoksukertomus:
Kauan kauan odotettu maraton oli ihan pian ja jännitti ihan älysti. Lähdössä oli niin mahtava tunnelma, että sain nieleskellä kyyneleitä. Lähtölaukauksesta kului yli 10 minuuttia ennen kuin pääsin ylittään lähtöviivan, olin nimittäin viimeisessä karsinassa ja tavoiteajaksi mulle oli laitettu 5 tuntia (Markuksen arvio =)).

Matkaan päästyäni ensimmäiset 4 km vasen sääri oli niin totaalijumissa ja mielessä kävi etten selviytyis maaliin, mutta onneksi se ei kestäny kauempaa ja juoksu alkoi rullata. Hetken päästä sain muut sopulit kiinni ja juoksun riemua ei voinut pidätellä enää mikään. N. 30km:n kohdilla alko oikeeseen polveen tuikkiin, mutta se ei menoa haitannu, hieman ehkä hidasti ja siitä syystä Mari ja Tarmo pääsi karkaan omille teilleen ja jatkoin matkaa Maijan ja Mikan seurassa. Viimeiset 5 kilometriä oli tosi raskaita; energia oli lopussa, mutta tiimivoimalla jaksoin maaliin. Maaliin päästyämme tirahti kyynel ja fiilis oli MAHTAVA! Kiitos sopulit hyvästä seurasta  ja tsemppauksesta!!!
Ketkäs ne siinä hämmentää Heinekenia
Anun kokonaishehkutus:
JES!!Aivan ihana reissu, siitä kiitos kaikille, jotka olivat mukana, sillä me yhdessä teimme sen ja onnistuimme! Team Rahola on kultaa!!

Amsterdam on loistava paikka, niin kaunis ja turvallinen! Me näimme murto-osan viidessä päivässä, eka päivä meni expossa numerolappuja hakiessa ja urheiluvaatteita katsellessa/ osteskellessa sekä Markus osti urheilujuomaa AA:ta, joka oli todella hyvää ja sitä riitti ennen juoksua kaikille, jotka halusivat totutella vatsaansa tälle juomalle, jami! Toinen päivä vietettiin zoossa, joka oli iso ja eläimiä laidasta laitaan, kaikkia emme ehtineet ihmettelemään, sillä halusimme käydä ostoksilla hiukan kauppakaduilla ja tavaraa löytyikin.

Jes, kolmantena päivänä oli juoksun vuoro eli Amsterdamin koko- ja puolimaraton tasaisessa maastossa, välillä olimme kaupungissa ja välillä maaseudulla, reitti kulki osan matkaa pitkin ihanaa kanaalin reunaa, näimme tuulimyllyjä, iloisia ihmisiä ja Amsterdamia, jota emme olisi nähneet ilman juoksureittiä. Kiitos Maikulle juoksuseurasta, oli ihana juosta yhdessä! Kaikilla Team Raholalaisista juoksu meni hienosti loppuun asti, osallistuminen ja nauttiminen on tärkeintä mitä näistä reissusta voi kukin saada, se on elämys ja yhteenkuuluvuudentunnetta, me tehdään se!!!

Neljäs päivä alkoi Van Gogh -museota kierrellessä, joka oli Outin unelmien täyttymys, siitä Hard Rock Cafeseen syömään todella hyvin, jonka jälkeen ostoksille pitkälle kävelykadulle, josta löytyi yhtä ja toista. Matka jatkui hasismuseoon ja sieltä suunnistimme punaisten lyhtyjen kadulle ihmettelemään menoa ja illalla oli Irlantilaisen pubin vuoro. Viimeisenä viidentenä päivänä kävimme torilla ja Heinikenin oluttehtaalla, jonka jälkeen suunnistimme kohti lentoasemaa.

Matka oli täyteläinen, aamusta iltaan ohjelmaa, näin näimme paljon ja saimme aikaan paljon! Hotelli oli hyvällä paikalla ja mukava, aamupala kattava, ympäristö siisti ja palvelu ystävällistä, siis kaikki mitä tarvitsimme! Ruoka oli joka puolella hyvää ja sitä oli riittävästi! Matkalle on ihana lähteä ja sieltä on ihana palata kotiin! Kiitos kaikille, jotka olivat matkassa mukana, ihanan aktiivista porukkaa!!!

Upeasti ensimmäisen maratoninsa juosseet Maija-Liisa ja Tarmo

Ps. Linkki Marin Garminin dataan tästä maratonista tässä.

keskiviikko 20. lokakuuta 2010

Uutisia ja muistutus

Tervetuloa takaisin kaikille meidän maailmanmatkaajille ja onnittelut hienoista juoksuista. Kiva, että olitte niin isolla porukalla edustamassa Suomea ja etenkin tietysti Team Raholaa! Toivottavasti valokuvallinen raportti tulee vielä perästä.

Perjantaina 22.10. on taas pumpin jälkeen klo 18-19 Anun uusi vähän taistelulajeihin pohjautuva ilmainen hikijumppatunti! Tule katsastamaan mistä on kysymys ja antamaan arviosi siitä, kannattaisiko samantyylinen tunti ottaa mukaan seuraavaan ohjelmistoon. Pari tuntia on jo vedetty ja porukkaa on ollut ihan mukavasti mukana. Kokemuksesta voin muuten sanoa, että mitä useammalla tunnilla käy, sitä enemmän se hiki jatkossa lentää, kun systeemit ja muuvit on tuttuja.

Sunnuntaina 24.10. on taas sitten perinteinen pitkä lenkki klo 10 alkaen Raholasta, tervetuloa kaikki mukaan. Matka on varmaan jotain 20+ km.

Torstaina 29.10. klo 22 päättyy nimikisan äänestys. Muistakaa nyt hyvät ihmiset äänestää! Linkki ohjeisiin on tässä. Äänestys päättyy 29.10. klo 22. Muutamia ääniä on jo tullut, mutta enemmän kaivataan. Äänestää saa ihan kaikki, vaikka ei ikinä ole juossut tai aikeissa juosta tai jos sattuu vaan olemaan vierailulla täällä sivuilla :) Ensi maanantaina 25.10. on juoksutunnin jälkeen taas kokous aiheesta, sinnekin tervetuloa mukaan. Kokoonnutaan Raholan kahviossa.

Ensi viikon lauantaina 30.10. on sitten ne kauan odotetut pikkujoulut. Aloitetaan klo 13 2h ilmaisella spinningillä Raholassa, jonka jälkeen saunan ja suihkujen ja perinteisten glögien jälkeen siirrytään ravintola Plevnaan syömään (ja juomaan) klo 17. Spinningiin ei tarvitse ilmoittautua, mutta jos tulet syömään, merkitse ystävällisesti nimesi ja listalta valittu ruokasi ilmotustaululla olevaan listaan. Tämä siksi, että osataan varoittaa ravintolaa etukäteen ja ruokia ei tartte ehkä ihan paria tuntia odotella. Voit toki myös tulla vain spinnaamaan (muista tonttilakki) tai vain syömään, ihan oman valinnan mukaan. Ota mukaasi myös MAX 5€ lahja, jos haluat itse saada myös pikkujoululahjan. Lahjat vaihdetaan juhlallisesti Plevnassa. Pikkujouluissa on muuten myös tarkoitus julkistaa nimikisan voittanut nimi ja palkita nimen keksijä! Aikaisempien vuosien kokemuksella voin sanoa, että näitä pippaloita ei kannata jättää väliin :)

sunnuntai 17. lokakuuta 2010

Huippujuoksuja, upea reitti

Juoksukeli oli huippu sunnuntaina 17.10. kun Team Rahola rynnisti matkaan Amsterdamin maratonille. Lampomittari oli selvasti alle 10 asteessa mutta tuuli vain kohtuullisesti ja AURINKO paistoi pilvettomalta taivaalta. Reitti oli tasainen ja upea, kanssajuoksijoita vaatimattomat noin 15 000 kpl ja tunnelma kerta kaikkiaan mahtava. Hollantilaiset osaavat kannustamisen! Ja osaa suomalaisetkin: lippuja liehutteleva kannustusjoukkomme oli koko ajan hengessa mukana, ja heitakin kannustettiin atiivisesti.

Tahan valiin: paljon onnea Laura 30 v.!

Ja sitten maratoonarit kertovat omin sanoin. Ensikertalaiset aloittavat.

ensikertalaine Maija-Liisa, aika 4.16: Olosuhteet olivat hyvat ja tankkaus onnistui. Juoksu tuntui hyvalta 30 km asti, sitten pohkeet rupesivat jaykistymaan. Viimeiset kilometrit olivat tuskaa, mutta fiilis oli silti hyva!

ensikertalainen Tarmo 4.11: Tama meni helposti, olosuhteet olivat parhaat mahdolliste. Energiaa riitti koko ajan. Polvi alkoi osoittaa jotain merkkeja 30 km jalkeen. Seurailin Maria viimeiset 7 km ja loppu menikin hyvin.

Outi 4.22: Buranan voimalla mentiin, jalka kesti ja meininki oli mahtava. Yleison kannustus oli hienoa!

Mimmi ja ennatys 4.15: Juoksu meni hienosti, mika oli mahtavaa. Puskapissalla Marin kanssa saatiin paikallisesta pervosta katselija, mika ei ollut kivaa.

Mari ja ennatys 4.12: Hyva tasainen reitti kulki alusta loppuun hienosti, ei tullut muuria vastaan.

Maikku ja ennatys 3.45: Juoksin koko matkan Anun kanssa, kivaa oli ja nahtiin lehmia, lampaita ja isoja pupujusseja, jotka olikin joutsenia.

Anu 3.45: Mahtavat maisemat joita kannatti katsella (vaikka juoksikin lujaa)!

Markus 3.30: Kerta kaikkiaan ihanaa. Jalka pelitti alusta loppuun hyvin, vain loput 5 km oli taistelua. Se jai .harmittamaan, etta havisin Paavo Pesusienelle. (toim.huom. revanssi odotettavissa ensi vuonna?)

Mika ennatys 4.16: Raholan sopulilauman kanssa oli kiva juosta.

Minna, puolikas ja aika 2.04: Ei tullut ennatysta mutta juoksu kulki mainiosti. Nautinnollista joka kilometri. Karnevaalimeiniki oli mahtavaa. Erityiskiitos henk.koht. huoltojoukoille.

lauantai 16. lokakuuta 2010

Viimeiset pastat vedetty turpaan

- Voi luoja ma oksennan. Voi morjens! toteaa Maikku vipana iltana ennen Amsterdamin maratonia. Maikku ei enaa syo mitaan, mutta Outi kiskoo viela sangyssa sipseja ja urheilujuomaa. Naiset vetaa lappuja rintaan ja chippeja kenkiin. Markus opastaa laittamaan chipin kenkaan ja meinaa saada Mimmilta turpiinsa. Maija aikoo nukkua kengat jalassa, jotta ei varmasti myohasty lahdosta. Maijaa jo jannittaa, mutta Tarmoa kuulemma ei. Numero on Tarmollakin silti jo rinnassa. Mari hihkuu onnesta kun paasee juoksemaan. Marin illan ei pitanyt olla syomista, mattoa mutta toisin kavi. Anu opastaa kaikkia eika muka jannita omaa juoksuaan. Katja on nautiskellut punkkua pitkin paivaa ja Mika on katsellut katkerana sivusta. Huomenna roolit vaihtuu? Minna sai geelia ja energiajuomaa Maija-Liisalta ja Marilta, kun oli taas valmistautunut niin hyvin. Oikea matka valittu. No niin sitten nukkumaan hyvaa yota!

Klo 7 Amsterdamin aikaa eli 8 Suomen aikaa aamupala. Klo 8 Adamin aikaa metrolla kohti lahtoaluetta. Paitsi Minna nukkuu pitkaan....Peukut pystyyn kotona.

Amsterdamissa ollaan

Terveisia lauantaiaamuisesta Amsterdamista! Taalla ei ole skandeja joten saatte taman raportin aidosti ilman aakkosia.

Tunnelmat ovat hyvat. Keli harmahtaa ja lievan tuulinen. Perjantaina tuli vetta niskaan mutta huomiseksi odotamme loistokelia.

Eilinen meni hotellia, ravintolaa numerolappuja hakiessa. Kaikki loytyivat. Lentokentalta paastiin hotellille junalla ja metrolla seikkaillen. Hotelli loytyi pienen etsimisen jalkeen, meinattiin ensin lahtea tasan vaaraan suuntaan. Tarmo on opetellut koko Amsterdamin kaavan ja tavat ulkoa ja on nailla taidoilla pelastanut vahaosaisemmat monilta kiperilta eksymisilta. Outilla ja metron porteilla tuntuu olevan jonkinasteisia erimielisyyksia, mutta toistaiseksi Outi on voittanut. Myos raitiovaunua on kokeiltu. Suurin osa laumasta yritti tosin tunkea sisaan ulostulon kautta. Hollantilaiset tuijottivat hyvantahtoisesti, koska taalla on totuttu nakemaan kaiken maailman pohkoja.Ruoka on ollut hyvaa ja pastaa on syoty. Naurua on riittanyt.

Vain marathonexpo oli lieva pettymys koska kojuja oli vahanlaisesti eika Anu paassyt maistelemaan karkkeja niin paljon kuin olisi halunnut. Ostoksia kuitenkin tuli tehtya.

Ensikertalaisia maratonmatkaajia Tarmoa ja Maija-Liisaa ei kuulemma jannita yhtaan - viela. Konkareita sen sijaan jo jannittaa.

Teksti: Minna, Maikku ja Anu

perjantai 15. lokakuuta 2010

Kisaraportti: Vantaan puolimaraton ja funrun 10.10.2010

Nyt kun Amsterdamin porukka on saatu turvallisesti matkaan, on aika kääntää vielä hetkeksi katseet menneisyyteen, tarkemmin sanottuna viime viikonloppuun. Vantaalla juostiin viime sunnuntaina taas jokasyksyiseen tapaan maraton, puolimaraton ja funrun. Tiimillä oli tällä kertaa huikea edustus, kun matkaan starttasi jopa kuusi Team Raholan nimissä juoksevaa henkilöä. Neljä juoksi sen lyhyemmän eli fun runin eli varttimaran eli 10,55km ja kaksi juoksi puolimaratonin. Ensikertalaisia mukana oli tällä kertaa ilmeisesti kolme, kaksi puolikkaalla ja yksi funrunilla. Mutta sitten itse tarinoihin, ole hyvä Tiina:

Tiina H ja Se elämäni ensimmäinen Puolikas Vantaalla 10.10.2010
(Näyttää muutes hienolta tuo pvämäärä, toiset tahtoo moiset lukemat hääpäiväkseen, toiset vaan juoksee...)

Juoksukaverina vierellä tässä ikimuistoisessa tapahtumassa oli Hanna, jonka olen ainakin kerran onnistuneesti houkutellut Yhteislenkille. Ja todistusaineistoa ei sitten juoksusta ole muuta kuin se virallinen aika. Eipä tullut mieleen, että kuviakin voisi ottaa

Ensin hieman taustatietoa: Tavoite ja suunnitelma oli juosta ensimmäinen puolikas ensi toukokuussa HCR:ssä. Mutta mitäpä ei hyvän ystävyyden ja kaveruuden hyväksi tekisi siinä vaiheessa kun Hannan alkuperäinen juoksukaveri joutuu perumaan osallistumisensa... Vantaalle matkasimme Hannan kyydillä ja se viimeinen valmistautuminen tehtiin urheilujuomalla ja Imodiumilla... Lievää jännitystä oli mahdollisesti havaittavissa... Perille saavuimme hiukan ihmetellen, että kuinkas täällä oikein kuuluu käyttäytyä. Onnistuimme kuitenkin saamaan jonkunmoiset numerolaput rintaan, jonka jälkeen oli sitten startin odottelua. Samalla yritimme päästä Hannan kanssa "sopuun" juoksun tavoitteista. Olin vähän laskeskellut, että sellainen 2.15 olisi kiva ja hyvä. Hannan mielestä taas kerran oltiin suurilla puheilla liikkeellä ja jos nyt ihan maaliin päästäisi ennen sulkeutumista. Parhaimmillaan syke oli hiukan yli 200 tässä vaiheessa. Hiukan oli outo olo...

Ensimmäiset 5 km kävin sisäistä keskustelua itseni kanssa ihmetellen miksi ihmeessä olen moiseen tapahtumaan lähtenyt. Ei yhtään kivaa/hauskaa! Juokseminenkin oli vähän väkinäistä. Tavoite kun oli juosta aika samaa vauhtia koko matka. Seuraavat 5-15 km olikin sitten oikeastaan melko helppo juosta ja fiilikset oli korkealla. Liekö sitten noilla kilometreillä kyseessä jonkunmoinen "herätys ja valaistuminen", "mieletöntä että ollaan lähdetty, huippua olla paikalla ja kivaa juosta!" Sitten ne viimeiset 5 km: aavistusta muutamasta rakosta, väsymystä ja painavat jalat. Siinä sitten vaan sisulla samaa vauhtia loppuun asti! Ja voi sitä onnen ja tyytyväisyyden tunnetta maalissa. Kyllä kannatti lähteä ja juosta. Loppuaika 2.11.01. Me ollaan Hannan kanssa niin tyytyväisiä!!!

Seuraavana päivänä: puujalat (todella!), muutama rakko, varpaan päät kipeät ja yksi kynsikin tulee irtoamaan. Ei muuta kun kohti Helsinki City Runia ja Tukholmaa. Mutta sitä ennen ehdottomasti lisää treeniä, lisää juoksuja ja pitkiä lenkkejä!!!

Tässä vaiheessa viimeiseksi kuuluu jakaa kiitokset. Eli kiitos Hanna! Kiitos Mari T kaikesta kannustuksesta ja neuvoista ja joskus jopa "puoli-pakottamisesta"! Kiitos Anu niin pal ohjeista, vinkeistä ja neuvoista! Kiitos Team Rahola olemassaolosta. Kiitos ihan minä itte!

Mun mielestä tässä kiteytetään tää koko homman ydin ja idea. Siinä jossain vaiheessa se pikkuhiljaa kaikille kirkastuu, että miks tätä hommaa tehdään. Sitä ei oikein voi kenellekään kertoa, se on pakko itse kokea. Hienoa, että Tiina ja Hanna löysi meidän kautta tien tähän "valaistumiseen".

Funrunilla mulla oli hyvä henkilökohtainen edustus, kun sain seurakseni seuroista parhaimman: oma sisko ja sen mies, oma veli ja kaiken kruununa oma rakas aviomies! Lähdimme yhtä matkaa Tampereelta kohti päämajana toimivaa veljen kotia Vantaalla. Olimme perillä hyvissä ajoin ja ehdimme siinä intoutua ja hermoutua kukin omalla tavallamme. Miehet koitti tietenkin näyttää coolilta ja kylmän viileiltä, mutta me naiset kyllä täpistiin sitten senkin edestä.. Lähtöpaikalla aikaa ei ollut enää paljon, vessaan ei edes enää ehtinyt, kun piti jo mennä lähtöön hytkymään. Ehdin kuitenkin nähdä puolimaratoonarit siinä vielä ovensuussa ja koitin jotain järkevää ja rohkaisevaa kokemuksen syvällä rintaäänellä heittää. Mulla tää oli jo 4. kerta Vantaalla ja reitti oli sikäli tuttu, että tiesin sen olevan hyvä ekalle puolikkalle. Tasainen ja hyvät huollot. Harmittavasti vaan kolea sää oli karsinut porukkaa kannustamasta, mutta onneksi siinä 9 kilsan paikkeilla oli tuttu hauska rytmiryhmä, joka sai konkarillekin tipan linssiin.

Ennen...

.. ja jälkeen

Täysiä vedettiin ja suurin osa oman teki jopa oman enkkansa. Kaiken kaikkiaan ei voinut olla muuta kuin tyytyväinen omaan suoritukseen. Ihanasti vielä aurinkokin alkoi paistelemaan paluumatkalla.

Toinen Hanna eli mun sisko kuvaa tunnelmiaan funrunilla näin:
Hiukan jännitti ennen kisaa koska tämä oli vasta toinen kerta ikinä kun juoksen noin PITKÄN matkan (edellinen kerta oli siis vuosi sitten samaisessa kisassa), yleensä lenkkini ovat olleet tasaiseen tahtiin n. 5 km ja aika harvoin olen ylipäätään edes lenkkiä juossut, ehkä kerran viikossa tai harvemmin.. No kun Laura tästä Vantaan kisasta mainitsi, niin toki olin silti heti lähdössä ja tavoite oli selvä alusta asti, viime vuotinen aika oli alitettava, sehän on selvä!

Lähtö siis jännitti mutta ajattelin aloittaa rauhallisesti etten hyydy sinne viiteen kilsaan, hyvin piti suunnitelma, en hyytynyt. Reitti oli kiva vaikka suorilla osuuksilla oli ihan järkyttävä tuuli, tietysti vastainen.. Pari juomapistettä matkan varrella oli just sopivasti ja koko mukilliset hörppäsin molemmista.

Monet meni matkan varrella ohi vaikka kaikkeni laitoin peliin. viimeiset 1,5 km olivat vaikeimmat, meinasin jo kangistua mutta ajattelin että jos uutta enkkaa koitan, niin pakko sitä on kärsiä tuskaakin sen takia, ei sitä helpolla saa :) Sen tiesin että suurin osa porukastamme oli jo tullut maaliin ja Laura siinä jo huutelikin kannustushuutoja vähän ennen maalia ja koitin vielä vähän kiristää loppumetreillä ja hei, uus enkka tulikin!!!! Nipistin yli kaksi minuuttia viime vuotisesta ajasta ja olo oli mahtava!! Aika oli nyt siis 1.07.47 ja siihen olen tyytyväinen.

Kiva oli juosta ja oli tosi kiva kun oli vähän isompi porukka mukana.

Ens vuonna Vantaalle taas, sehän on jo perinne!

Olen samaa mieltä, sinne vaan kaikki ens vuonna :)

tiistai 12. lokakuuta 2010

Amsterdamiin lähtijät HUOM! lähtö klo 4.00

Ensinnäkin lähtöaikaa on muutettu, lähtö lentokentälle on klo 4.00 perjantaiaamuna Raholan pihasta! Tämä ihan vaan sen takia, että ei tartte sitten turhaan ressata sitä ehtiikö koko koneeseen vai ei. Tämän lisäksi ajattelin koota teille pientä listaa siitä, mitä kannattaa pakata mukaan:
  • lenkkarit
  • passi
  • lompakko
  • hammasharja
  • mp3-soitin
  • juomapullovyö
  • tiimipaita
  • sykemittari
  • muut juoksuvaatteet (useita vaihtoehtoja)
  • kompressiosukat (jalkaan jo koneeseen!!)
  • omat aamupalat
  • omat naposteltavat huoneeseen
  • vaseliini
  • talkki
  • rakko yms. laastarit
  • kylmägeeli
  • mangnesiumia
  • liput ja laput numeroiden hakuun
  • lentoliput (tai jotain dokumenttia siitä)
  • bailuvaatteet irkkubaaria varten :)
  • kamera
  • puhelin
  • vaihtovaatteet

Jos sulle tulee jotain muuta mieleen, pistä ihmeessä kommentteihin lisää!

Tarkennus edelliseen ja pari muuta asiaa

Kuten notkeasilmäisimmät jo huomasivatkin, oli edelliseen tekstiin livahtanut pieni matemaattinen virhe, niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin! Amsterdamin maratonin lähtö on siis paikallista aikaa 9.45 ja Suomen aikaa 10.45 eli saadaan täällä kotimaassa nukkua vielä tunti pidempään mikäli jännitykseltä pystymme! Niin ja se teksti oli siis Markuksen käsialaa, vaikka mun nimi siellä perässä koreilikin, senkin oli fiksut jo päätelleet, hyvä!

Ensi maanantaina on sitten kotiinjääville normaaliin tapaan yhteislenkki normaaliin aikaan 18.30-19.30 Raholasta, tervetuloa vaan kaikki uudet ja vanhat. Mennään joku hyvä n. 8 km peruslenkki ja spekuloidaan Amsterdamin tuloksia.. Tämän viikon torstaina on myös yhteislenkki klo 20.00 alkaen liikkikseltä. Luvassa on semmoinen kevyt ihana viimeistelylenkki n 1h.

Ja vielä sellainen uutinen, että Anu tekee vielä uuden Zero Point -tilauksen marraskuussa eli jos möyhästyit tästä edellisestä, niin ei hätää, vielä niitä saa. Anulta saa broshyyreja ja netistä näkee myös aika hyvin kaikki tuotteet. Muistakaa vielä se super -50% alennus, joka me (kyllä, sinäkin) saadaan näistä kaikista tuotteista Anun kautta tilattuna. Mahtavaa! Pitäiskö sitten tilata vielä ne mikrohierovat legginssit, kun niitä nyt on niin kehuttu?!

Ja muistakaapas äänestää nimikisassa, ohjeet ja ehdokkaat täällä.


sunnuntai 10. lokakuuta 2010

Tulossa: Amsterdamin maraton ja puolikas 17.10.

Siitähän se kai sitten alkoi, kun edellissyksyn Berliinin reissun jälkeen alettiin miettiin, että  minne sitä sitten lähtis. Idea tais tulla Anulta ja Markukselta ja jos en ihan väärin muista, niin se julistettiin Ahvenanmaan maratonireissulla. Vuoden 2010 ulkomaanmaratoni on siis Amsterdamin maraton, joka juostaan viikon päästä sunnuntaina 17.10.2010 klo 9.45 paikallista aikaa, 8.45 Suomen aikaa! Nyt matka ja maraton alkaa olemaan todella lähellä.

Amsterdamin matkaa on suunniteltu jo vaikka kuinka ja kauan ja mikä parasta - matkaan starttaa ennätysmäärä tiimiläisiä! Viivalta lähtee matkaa taittamaan päivän suurimmat sankarit Tarmo sekä Maija-Liisa, jotka lähtevät suorittamaan elämänsä ensimmäistä maratonia. Tarmo ja Maija ovat harjoitelleet pitkäjänteisesti ja viisaasti kohottaen kestävyyttään kohti maratonia, ja nyt se kestävyys laitetaan koitokselle. Tosin kaikki ovat täysin yksimielisiä siitä, että matka taittuu molemmilta rautaisen kunnon omaavalta ensikertalaiselta loistavasti. Onnea heille!

Lähtöviivalla lähtöä odottelee toivottavasti loistavassa säässä myös hieman kokeneempia maratoonareita:
Mari, jolle maraton on jo tuttu juttu ja juttua ilmeisesti myös irtoaa.
Mimmi taas on juossut maratoneja välillä paukkupakkasissa ja välillä kauheissa hellelukemissa, mikään ei heilauta Mimmiä.
Outille voisi laittaa samat tekstit, kuin tuohon ylle, mutta sillä erolla, että hän suorastaan nauttii pienistä vaikeuksista.
Mika, tuntuu saavan itsestään parhaiten kaiken irti aina ulkomailla juostessaan. Berliinissä matka taittui erittäin jouhevasti vuosi sitten, ja mitä tapahtuukaan Amsterdamissa?
Mari T., puolestaan rykäisi juuri pienen Egyptinleirin pohjille. Kaikkia jännittää mitä rohtoja mahtoi pyramideista löytyä.
Anu taivaltaa Amsterdamissa tämän vuoden 11.maratoninsa. Aikaa kulunee matkaan nautiskellen 3.28-3.35. Ajan saa tarkistaa tulosluettelosta, jos ei usko.
Markus saattaa taas aloittaa liian kovaa tai sitten ei. Tämä luupää ei vieläkään ole oppinut.

Myös samana päivänä hieman myöhemmin klo.13.30 starttaavaan puolikkaaseen on Team Rahola saanut ujutettua edustajan. Minna lähtee taittamaan matkaa todennäköisesti pelkkää positiivisuutta uhkuen ja epäiltävästi myös ennätys mielessään.


Vähintään yhtä tärkeitä kuin itse juoksijat on tietysti ne kannustajat ja huoltajat! Niitäkin tälle reissulle lähtee oikein kunnon porukka: 
Seija ja Eki, eli Anun täti ja hänen säkenöivä miehensä. 
Jarmonhan kaikki tuntee, mutta jos joku ei, niin kyseessä on Anun isä ja Tarmon kämppis. 
Edellisten lisäksi mukaan lähtee myös Katja ja kamera eli nainen joka piiskaa Mikan koviin suorituksiin. Jyrki taas puolestaan puhaltaa puhtia Minnaan.

Juoksun jälkeen on varmasti luvassa erittäin tiukkoja raportteja tapahtuneesta. Kotiin jäävät voivat varmaankin seurata juoksua livenä, toivotaan ainakin niin! Laittakaa siis kellot soimaan ja olkaa valmiina pitämään peukut ja varpaat pystyssä!

lauantai 9. lokakuuta 2010

Kisaraportti: Pirkan hölkkä 33km 3.10.2010

Edit. 9.10. illalla -> lisää kuvia!
Viime sunnuntaina juostiin siis taas perinteinen Pirkan hölkkä, 33km Valkeakoskelta Tampereen Nirvaan. Mukana menossa olivat Anu, Laura, Ville, Seppo, Mikko ja Juho. Markus ei siis ennakkotiedoista poiketen ollut juoksemassa tai edes kyytsäilemässä, vaan Anun isä Jarmo ystävällisesti vei meidät lähtöön.

Koko porukka valmiina matkaan!

Kiitos kyydistä :)


Ville valottaa:
Joopa joo. 3. päivä sunnuntaina herättiin raikkaaseen syysaamuun. Liikuntakeskukselle kävellessä kerrostalosta tuli raikas nuorimies pihalle aloittamaan omaa urakkaansa ensimmäisen savukkeen parissa. Ajattelin, että voishan sitä tuohonkin jäädä, mutta päätin silti nousta kärryyn muiden mukaan kohti Valkeakoskea.

Lähtöpaikalle päästiin turvallisesti sumusta ja vilkkaasta liikenteestä huolimatta. Muille riitti istumapaikat Anun kököttäessä kiltisti tavaratilassa. Onneksi ei oltu sedanille liikkeellä. Kelistä ei vielä puoli yhdeksän maissa voinut päätellä, mitä on tulossa, mutta kyllähän keli lopulta suosi oikein mainiosti.

Kokeneet konnat eli Seppo ja Anu mainostivat kovasti Pirkan mäkistä reittiä, josta ensikertalaisena aloin luoda hurjia uhkakuvia. Onneksi en ollut asiaa miettynyt aiemmin. Heiltä jäi kertomatta, että jokaista rankkaa ylämäkeä seuraa rentouttava alamäki, jossa voi tasata pulssia ja antaa askeleen rullata. Tosiasiassa, osa Pirkan alamäistä oli tuohon rentoon menoon hivenen liian jyrkkiä.

Lähtöpaikalle laskeuduin Sepon vanavedessä. Hänellä oli kuitenkin siinä määrin loikka päällä jo ennen pamausta, että kadotin herran n.10min ennen lähtöä, enkä ole sen jälkeen tavannut. Lähdössä ei varsinaisesti ollut mitään suurta dramatiikkaa paitsi, että lähtövaatteelta piti mennä vielä jonkin matkaa päästäkseen ajanoton alkuun. Suurin osa porukasta lähti sata lasissa kohti Nirvaa. Itse olin päättänyt ottaa alun ja oikeastaan koko reissun hitaasti kiiruhtaen, joten annoin kiireellisten mennä menojaan. Lauralla ja mulla tais olla ainoina MP3:t mukana. Hyvän musiikin turvin jaksoimme viipyä reitillä muita pidempään. Välillä liian vauhdikas AC/DC meinasi saada vauhdin yltymään, mutta onneksi soittimessani oli tarjolla myös rauhallisempaa menoa. Olin varautunut sen verran hyvin omilla juomilla, etten käyttänyt paria ensimmäistä juottopistettä hyväkseni. Niillä saatoin hyvin ohittaa aina useamman sopan nauttijan samalla kuitenkin peläten, että uudet taivaltajat menevät itselleni liian kovaa kyytiä.

Tieosuuksilla oli hyvä kokeilla vauhtikestävyytensä rajallisuutta, mutta poluilla ei ollut muita vaihtoehtoja kuin hölkkäillä Kangasalan Marttojen perässä. Ajoittain jonomuodostelmissa oli myös lieviä vaaratilanteita, kun ylämäessä väsähtäneet eivät älynneet pysähtyessään tai kävellessään mennä polulta sivuun. Joillakin kanssamatkustajilla oli taktiikkana reipas juoksuvauhti tasaisella ja alamäissä, ja ylämäet kävellen. Puolimatkassa kaikki oli osaltani ok. Vauhti ei tappanut ja edellisviikon vuoden ensimmäinen pitkä lenkki –25K - oli riittävän hyvin muistissa, ettei matkan pituuskaan alkanut pelottamaan. Toivoin jo aeimmin, että osa porukasta olisi onnistunut minua huonommin vauhdinjaossa, ja ensimmäiset varmistukset tästä sain Suolijärven pururadan jyrkimmissä nousuissa, joissa kävelijöitä oli enemmän kuin juoksijoita. Itse jatkoin tasaista, etäisesti juoksua muistuttavaa menoani. Shokkihoitoa oli tarjolla viimeisen kilometrin aluksi, kun vanha koulukaverini tuli kuin tyhjästä rinnalle. Hän ehdotti yhteistä loppukiriä tukka hulmuten, mutta meikäläisen nopeuseväät oli jo syöty.

Kokonaisuutena loistava kokemus niin kelin, radan kuin järjestelyjen suhteen. Olin tyytyväinen siihen, että jälkimmäinen puolikas oli n. 5 minuuttia ekaa nopeampi. Lisäksi jaksoin pitää matkalla kovempaa km-vauhtia kuin ennätysmaratonillani (lue ainoalla). Maalialueen makkarat, pullat ja räiskäleet olivat todella herkullisia ja maistui koko kotijoukkueelleni, joka arvioi vauhtini hivenen väärin eikä ehtinyt aivan maaliintuloon kannustamaan. (Villen aika 3:33:05)

Pirkan soudusta ja hölkästä innostuneena olen jo aloittanut suksien tervaamisen ensi maaliskuuta varten. Työterveyshuollosta saan varmasti asiantuntija-apua nesteytykseen ja verensiirtoihin.

Ei ollu paha 
(mitä toi nainen tossa vas. reunassa tekee??)

Seppo sanailee:
Mitähän siitä pitäisi sanoa. Oli vähän epävarma olo ennen Pirkkaa, kun toi flunssa ei oikein kunnolla meinannut hellittää.Ajattelin, että jos menee hyvin pääsen alle kolmen tunnin. Tai, jos jaksaisin juosta keskimäärin viiden minuutin kilometrivauhtia, olisi aika 2.45.

Olo tuntui hyvältä melkein koko matkan. Noin 25 kilometrin kohdalla alkoi jalat menemään tukkoon, ja oli pakko lyhentää askelta, mutta sain onneksi vauhdin säilymään tasaisena. Reitin tiesin edellisiltä kerroilta vaativaksi polkuineen ja ylä- ja alamäkineen. Tuntui hyvältä päästä Pirkkaan, koska kaksi edellistä syksyä meni sairastellessa.

Sepon aika oli siis mahtava 2:39:53, jolla heltisi 16. sija miesten 50vee sarjassa, hyvä Seppo! Huhut kertovat myöskin, että Pirkan onnistuttua loistavasti Seppo on lähdössä ensi vuonna Tukholmaan mukaan!

 Seppo näyttää siltä, että ei tunnu missään!


Mikko muotoilee:
Vihree kun on näissä juoksuhommissa niin kaikki on aina ekaakertaa, niin myös Pirkan Hölkkä vm. 2010. Hyvällä fiiliksellä ja porukalla lähettiin taas Raholasta ja matka taittui mukavasti pehmosia puhellen. Juoksusta en odottanut muuta kuin reipasta ulkoilua, 3.30 alitusta ja lopun ylämäkiä. Kaikki näistä koettiin, mutta kovimmaksi rasitteeksi koitui lopun jyrkät alamäet jotka kyllä pisti tottumattomat tai vain tasaseen ja asfalttiin tottuneet polvet todella koville. Matkalla oli mukavaa kun näkyi muutama tuttu naamakin, kiitos kannustuksesta kotiväelle sekä Sannalle ja Markolle!

Tulevaisuudessakin syksyn voisi aloittaa Pirkalla. Anun mukaanhan siitä se syksy juuri alkaakin.

Löytyihän se Mikostakin kuva..


.. ja Anusta maalissa!

Juho saapuu maaliin

 Perinteinen poseeraus

 Taustalla oleva ambulanssi ei liity kuvaan..

Omasta puolesta kiitos kaikille, hauskaa oli. ens vuonna uudestaan ja muutkin mukaan!! 

PS. Lisää kuvia saattaa olla vielä tulossa.

keskiviikko 6. lokakuuta 2010

Kuukauden raholalainen: Mimmi

Mimmi viettää aikaa

Sastamalan terveyskuntayhtymän nopein, itsepäisin ja yllytyshulluin maatalouslomittaja on Mimmi Aaltonen, 34. Hänen salattu liikunnallinen lahjakkuutensa alkoi paljastua pari vuotta sitten, kun Inkan (11) ja Vilin (2) äiti ryhtyi käymään Raholan liikuntakeskuksen jumpissa. Koko elämänsä hikiliikuntaa karsastanut nuori nainen halusi päästä eroon ylimääräisistä kiloista, jotka olivat jääneet vaivaaman yllätysvauva Vilin synnyttyä.

– Aluksi oli rankkaa, kun lihaskunto oli surkea. Sitten se helpottui, kun vaan uskalsi mennä mukaan ja kokeilla kaikkea. Esimerkiksi spinningiä mietin pitkään, Mimmi muistelee.

Juoksemistakin hän kokeili jo tuolloin, mutta vääränlaiset kengät aiheuttivat jalka- ja polviongelmia. Sopivat popot hankittuaan Mimmi ryhtyi juoksemaan tosissaan keväällä 2009 Anun vetämien yhteislenkkien innostamana.

– Mielestäni en ole vieläkään ryhtynyt juoksemaan, mä vaan vietän aikaani, Mimmi protestoi.

Lupaus vessajonossa

Keväästä 2009 Mimmi onkin viettänyt koko lailla aikaa siirtämällä tossua toisen eteen. Ensimmäisiin juoksutapahtumiinsa hän osallistui jo saman vuoden kesällä: Hämeenlinnassa oli ensin Linnahölkkä, ja pian sen jälkeen samassa kaupungissa Mimmi juoksi myös ensimmäisen puolikkaansa. Sittemmin puolikkaita on kertynyt 7–8 kappaletta, mm. Ikaalisissa ja Ahvenanmaalla.

– Ne ei ole mun juttu. Lähden aina matkaan liian lujaa ja voimat loppuu kesken, Mimmi analysoi.

Maratonit sen sijaan taitavat olla Mimmin juttu. Kesällä 2009 hän lupasi Hämeenlinnassa vessajonossa Outille, joka oli lähdössä juoksemaan ensimmäistä kokomaratoniaan, että juoksee seuraavana kesänä maratonin tämän kanssa, jos Outi jaksaa kokonaisen läpi. Outihan jaksoi.

– Pidin uskomattoman hienona saavutuksena sitä, että joku pystyy juoksemaan kokonaisen, Mimmi toteaa.

Ei kannabista

Ensimmäistä kokomaratoniaan Mimmi ei kuitenkaan malttanut odottaa vuoden päiviä, vaan sinkosi Outin seuraksi matkaan jo Tykköön loppiaismaratonilla 2010. Lievä -20 asteen pakkanen ei haitannut ja naisten aika oli olosuhteisiin nähden erinomainen 4.43.

– Olin aloittanut työt joulukuussa ja ajattelin, että kunto laskee, kun ei pääse liikkumaan yhtä useasti kuin aiemmin, Mimmi perustelee maratonin aikaistamista.

Tähän mennessä maratoneja on takana kolme, ja neljäs odottaa lokakuun puolivälissä Amsterdamissa. Mimmin tavoitteena on taivaltaa matka alle 4.15.

– Amsterdamissa odotan myös maanantaita. Aion käydä eläintarhassa ja shoppailemassa mutta en kokeile kannabista, Mimmi lupaa.

Pitkän aikavälin tavoitteena Mimmillä ja miehellään Mikolla on juosta yhdessä 100 km Perniössä vuonna 2012. Pariskunta on luvannut, että sen jälkeen koko perhe lähtee lomamatkalle Thaimaahan.

Ihmisistä ääliöitä

Liikuntaan aiemmin kielteisesti suhtautuneesta, tupakkaa polttaneesta ja baareissa viihtyneestä rouva Aaltosesta on siis sukeutunut melkoinen himoliikkuja ja terveyden perikuva. Tupakka jäi kolmisen vuotta sitten Vili-vauvan ilmoitettua tulostaan, ja bailaamisesta meni hohto jo aiemmin, kun Mimmi toimi hetken aikaa isänsä firmassa taksikuskina.

– Siinä työssä näki, miten alkoholi muutti ihmiset ääliöiksi, hän tiivistää.

Hankalat työajat ja pitkät työmatkat tosin ovat tehneet sen, että nykyään Mimmi pääsee jumpalle harvakseltaan. Juoksemista eivät aikataulut onneksi rajoita.

– Liikkeelle pitää päästä, kun seinät alkavat kaatua. Kovalla työllä saavutettu kunto on pidettävä yllä, ja mikäs sen mukavampaa kuin ulkoilla, Mimmi perustelee.

Perhe suhtautuu myönteisesti äidin liikkumiseen – Mikkohan on tunnetusti intoutunut juoksu- uralle vaimonsa vanavedessä, ja tytär Inka on vähäisestä iästään huolimatta nähty mm. Cooperissa ja spinning-tunnilla. Vili-poika keskittyy vielä toistaiseksi leikkimiseen ja äidin äänekkääseen kannustamiseen.


Ennen.. (v. 2008)

.. ja jälkeen (v.2010)

teksti: Minna N.
kuva: Mikko A. ja Jali J.

sunnuntai 3. lokakuuta 2010

Terveisiä Pirkan hölkästä ja pari asiaa

Eli siis terkut Pirkan hölkästä, joka juostiin tänään upeissa olosuhteissa mahtavissa maisemissa Valkeakoskelta Tampereelle. Raporttia on tulossa lähiaikoina, olkaahan kuulolla!

Viime perjantaina oli testissä Anun uus jumppa ja mukavasti olikin porukkaa paikalla. Tulevana perjantaina otetaan sama uusiksi eli pe 8.10. klo 18-19 taas ilmainen testitunti uutta taistelulajeihin pohjautuvaa hikijumppaa. Ainakin muutamilta tuli positiivista palautetta, olisi kiva kuulla palautetta vielä lisää eli tervetuloa kaikki mukaan testaamaan!

Nimikisan äänestys on myös hyvässä vauhdissa, muutamat on jo äänensä antaneet, rohkeasti vaan loputkin. Kaikki jotka vaan haluaa saa äänestää, ei tartte edes itte osallistua mitenkään koko tapahtumaan.

Ja nyt alkaa olla jo se Amsterdamin matkakin niin lähellä, että on aika alkaa hehkuttaa siitäkin, kannattaa siis todellakin pysytellä linjoilla :)

perjantai 1. lokakuuta 2010

Nimikisan äänestys on alkanut!

Eli nimikisan ehdokkaat on nyt selvillä ja ne tulevat tässä satunnaisessa järjestyksessä:

  1. Raholan kymppi
  2. Raholan repäsy
  3. Raholan poikkeus
  4. Raholan rutistus/10km
  5. Rahola RUN
  6. Raholan kirmaus
  7. Raholan hölkkä 10km
  8. Raholan raastokymppi
  9. Team Raholan Tarmon kymppi
  10. Team Raholan kymppi
  11. Team Rahola 10km
  12. Team Raholan 10km
  13. Team Rahola RUN
  14. TRymppi
  15. Team Rahola -juoksu
  16. Teerivuorijuoksu
  17. Kymppikiarros
  18. Anun kymppi
  19. Rootvalli run
  20. Taren kymppi
Huomaa, että kisa on tarkoitettu sekä juoksijoille, että kävelijöille, nimi sen mukaan. Silloin kaikki tuntevat kuuluvansa joukkoon ja uskaltavat tulla mukaan taivaltamaan 10km hitaamminkin!

Äänestysohjeet: Kaikki voivat antaa äänensä kolmelle eri vaihtoehdolle, niin että 3 pistettä annetaan parhaalle, 2 toiseksi parhaalle ja 1 kolmanneksi parhaalle. Äänestysaika menee umpeen 29.10.2010 klo 22.00. Äänet voit antaa joko sähköpostilla (pyykko.laura@gmail.com) tai puhelimella 0505285677 tai kasvotusten.
  • Kun äänestysaika on mennyt umpeen 29.10. klo 22, lasketaan kaikki pisteet yhteen ja eniten pisteitä saanut voittaa. Jos tulee tasapeli, lasketaan mikä on saanut eniten kolmosia jne jne. Helppoa vai mitä!
  • Voittaja eli voittanut nimi ja sen keksijä julkistetaan Team Raholan pikkujouluissa Plevnassa 30.10. ja palkitaan ruhtinaallisesti toistaiseksi määrittelemättömin palkinnoin.
Reitti on Tarmon ehdotus ja alustava reittikartta yms. löytyy täältä. Kisa järjestetään nyt siis ensimmäistä kertaa ensi vuonna 22.5.2011, mutta toivottavasti ei viimeistä, joten nimen tulee olla "ajaton".
Ohjeet ja vaihtoehdot on näkyvillä 29.10. klo 22 asti nimikisa-sivulla.