lauantai 9. lokakuuta 2010

Kisaraportti: Pirkan hölkkä 33km 3.10.2010

Edit. 9.10. illalla -> lisää kuvia!
Viime sunnuntaina juostiin siis taas perinteinen Pirkan hölkkä, 33km Valkeakoskelta Tampereen Nirvaan. Mukana menossa olivat Anu, Laura, Ville, Seppo, Mikko ja Juho. Markus ei siis ennakkotiedoista poiketen ollut juoksemassa tai edes kyytsäilemässä, vaan Anun isä Jarmo ystävällisesti vei meidät lähtöön.

Koko porukka valmiina matkaan!

Kiitos kyydistä :)


Ville valottaa:
Joopa joo. 3. päivä sunnuntaina herättiin raikkaaseen syysaamuun. Liikuntakeskukselle kävellessä kerrostalosta tuli raikas nuorimies pihalle aloittamaan omaa urakkaansa ensimmäisen savukkeen parissa. Ajattelin, että voishan sitä tuohonkin jäädä, mutta päätin silti nousta kärryyn muiden mukaan kohti Valkeakoskea.

Lähtöpaikalle päästiin turvallisesti sumusta ja vilkkaasta liikenteestä huolimatta. Muille riitti istumapaikat Anun kököttäessä kiltisti tavaratilassa. Onneksi ei oltu sedanille liikkeellä. Kelistä ei vielä puoli yhdeksän maissa voinut päätellä, mitä on tulossa, mutta kyllähän keli lopulta suosi oikein mainiosti.

Kokeneet konnat eli Seppo ja Anu mainostivat kovasti Pirkan mäkistä reittiä, josta ensikertalaisena aloin luoda hurjia uhkakuvia. Onneksi en ollut asiaa miettynyt aiemmin. Heiltä jäi kertomatta, että jokaista rankkaa ylämäkeä seuraa rentouttava alamäki, jossa voi tasata pulssia ja antaa askeleen rullata. Tosiasiassa, osa Pirkan alamäistä oli tuohon rentoon menoon hivenen liian jyrkkiä.

Lähtöpaikalle laskeuduin Sepon vanavedessä. Hänellä oli kuitenkin siinä määrin loikka päällä jo ennen pamausta, että kadotin herran n.10min ennen lähtöä, enkä ole sen jälkeen tavannut. Lähdössä ei varsinaisesti ollut mitään suurta dramatiikkaa paitsi, että lähtövaatteelta piti mennä vielä jonkin matkaa päästäkseen ajanoton alkuun. Suurin osa porukasta lähti sata lasissa kohti Nirvaa. Itse olin päättänyt ottaa alun ja oikeastaan koko reissun hitaasti kiiruhtaen, joten annoin kiireellisten mennä menojaan. Lauralla ja mulla tais olla ainoina MP3:t mukana. Hyvän musiikin turvin jaksoimme viipyä reitillä muita pidempään. Välillä liian vauhdikas AC/DC meinasi saada vauhdin yltymään, mutta onneksi soittimessani oli tarjolla myös rauhallisempaa menoa. Olin varautunut sen verran hyvin omilla juomilla, etten käyttänyt paria ensimmäistä juottopistettä hyväkseni. Niillä saatoin hyvin ohittaa aina useamman sopan nauttijan samalla kuitenkin peläten, että uudet taivaltajat menevät itselleni liian kovaa kyytiä.

Tieosuuksilla oli hyvä kokeilla vauhtikestävyytensä rajallisuutta, mutta poluilla ei ollut muita vaihtoehtoja kuin hölkkäillä Kangasalan Marttojen perässä. Ajoittain jonomuodostelmissa oli myös lieviä vaaratilanteita, kun ylämäessä väsähtäneet eivät älynneet pysähtyessään tai kävellessään mennä polulta sivuun. Joillakin kanssamatkustajilla oli taktiikkana reipas juoksuvauhti tasaisella ja alamäissä, ja ylämäet kävellen. Puolimatkassa kaikki oli osaltani ok. Vauhti ei tappanut ja edellisviikon vuoden ensimmäinen pitkä lenkki –25K - oli riittävän hyvin muistissa, ettei matkan pituuskaan alkanut pelottamaan. Toivoin jo aeimmin, että osa porukasta olisi onnistunut minua huonommin vauhdinjaossa, ja ensimmäiset varmistukset tästä sain Suolijärven pururadan jyrkimmissä nousuissa, joissa kävelijöitä oli enemmän kuin juoksijoita. Itse jatkoin tasaista, etäisesti juoksua muistuttavaa menoani. Shokkihoitoa oli tarjolla viimeisen kilometrin aluksi, kun vanha koulukaverini tuli kuin tyhjästä rinnalle. Hän ehdotti yhteistä loppukiriä tukka hulmuten, mutta meikäläisen nopeuseväät oli jo syöty.

Kokonaisuutena loistava kokemus niin kelin, radan kuin järjestelyjen suhteen. Olin tyytyväinen siihen, että jälkimmäinen puolikas oli n. 5 minuuttia ekaa nopeampi. Lisäksi jaksoin pitää matkalla kovempaa km-vauhtia kuin ennätysmaratonillani (lue ainoalla). Maalialueen makkarat, pullat ja räiskäleet olivat todella herkullisia ja maistui koko kotijoukkueelleni, joka arvioi vauhtini hivenen väärin eikä ehtinyt aivan maaliintuloon kannustamaan. (Villen aika 3:33:05)

Pirkan soudusta ja hölkästä innostuneena olen jo aloittanut suksien tervaamisen ensi maaliskuuta varten. Työterveyshuollosta saan varmasti asiantuntija-apua nesteytykseen ja verensiirtoihin.

Ei ollu paha 
(mitä toi nainen tossa vas. reunassa tekee??)

Seppo sanailee:
Mitähän siitä pitäisi sanoa. Oli vähän epävarma olo ennen Pirkkaa, kun toi flunssa ei oikein kunnolla meinannut hellittää.Ajattelin, että jos menee hyvin pääsen alle kolmen tunnin. Tai, jos jaksaisin juosta keskimäärin viiden minuutin kilometrivauhtia, olisi aika 2.45.

Olo tuntui hyvältä melkein koko matkan. Noin 25 kilometrin kohdalla alkoi jalat menemään tukkoon, ja oli pakko lyhentää askelta, mutta sain onneksi vauhdin säilymään tasaisena. Reitin tiesin edellisiltä kerroilta vaativaksi polkuineen ja ylä- ja alamäkineen. Tuntui hyvältä päästä Pirkkaan, koska kaksi edellistä syksyä meni sairastellessa.

Sepon aika oli siis mahtava 2:39:53, jolla heltisi 16. sija miesten 50vee sarjassa, hyvä Seppo! Huhut kertovat myöskin, että Pirkan onnistuttua loistavasti Seppo on lähdössä ensi vuonna Tukholmaan mukaan!

 Seppo näyttää siltä, että ei tunnu missään!


Mikko muotoilee:
Vihree kun on näissä juoksuhommissa niin kaikki on aina ekaakertaa, niin myös Pirkan Hölkkä vm. 2010. Hyvällä fiiliksellä ja porukalla lähettiin taas Raholasta ja matka taittui mukavasti pehmosia puhellen. Juoksusta en odottanut muuta kuin reipasta ulkoilua, 3.30 alitusta ja lopun ylämäkiä. Kaikki näistä koettiin, mutta kovimmaksi rasitteeksi koitui lopun jyrkät alamäet jotka kyllä pisti tottumattomat tai vain tasaseen ja asfalttiin tottuneet polvet todella koville. Matkalla oli mukavaa kun näkyi muutama tuttu naamakin, kiitos kannustuksesta kotiväelle sekä Sannalle ja Markolle!

Tulevaisuudessakin syksyn voisi aloittaa Pirkalla. Anun mukaanhan siitä se syksy juuri alkaakin.

Löytyihän se Mikostakin kuva..


.. ja Anusta maalissa!

Juho saapuu maaliin

 Perinteinen poseeraus

 Taustalla oleva ambulanssi ei liity kuvaan..

Omasta puolesta kiitos kaikille, hauskaa oli. ens vuonna uudestaan ja muutkin mukaan!! 

PS. Lisää kuvia saattaa olla vielä tulossa.

6 kommenttia:

  1. Loistavaa!! Hienot raportit hienoilta juoksijoilta. Onnittelut kaikille pirkan suorittaneille tiimiläisille. Nyt tosiaan voi alkaa tervaamaan suksia pirkan hiihtoa varten. Sitä en kyllä missaa.

    VastaaPoista
  2. Ihme hiihto-Niiloja! Hiihto on siin ihan h..uippu-urheilijoiden hommaa joten ei sovellu mulle

    VastaaPoista
  3. Hiihtäminen ei sovellu myöskään mulle, sillä haluan mennä omia polkuja enkä toisten tekemiä, mutta..... Pirkan hiihto on koettava aina uudelleen ja uudelleen, aivan mahtava pitkä harjoitus ja erilainen ennen kaikkea, nam!!!

    VastaaPoista
  4. Kai se hiihtokin on vaan asenteesta kiinni. Toivottavasti ainakin :)

    VastaaPoista
  5. Kyllä ens vuonna on päästävä kokeen koko Pirkan kierros. Tuli taas niin kivaa kisarapsaa tuutin täydeltä :) Ja Laura on oikeessa, hiihdosta nauttiminen on asenteesta kiinni, ja sitähän tästä sakista löytyy :)Onnittelut vielä Pirkan juoksusta kaikille!

    VastaaPoista
  6. niin kyllä se on aika paljon asennetta toi hiihto. Ripaus tekniikkaa ja hivenen peruskuntoa. Juoksijalle ehkä ykäkropan käyttö voi tulla yllätyksenä.
    Mikko: ei hiihto silti kuulu samaan sarjaan kansantanssien ja sukurxxsan kanssa!

    VastaaPoista