sunnuntai 24. lokakuuta 2010

Omin sanoin ja jaloin Amsterdamista

Vihdoin täällä: Team Raholan edustajat kertovat omin sanoin mahtavasta Amsterdamin matkasta ja su 17.10.2010 juostusta maratonista. Kuvat Anun kamerasta.

Tarmon tiukka tarina:
Perjantaina ja lauantaina kolmasti pasta-annos tankkauksena. Juoksuaamuna neljään pulloon vahvaa energiajuomaa, kahteen lisäksi suolat. Hotellilla tukeva aamiainen ja klo 8 lähtö metroa kohti.

Stadionilla päällysvaatteet säilytykseen ja kertakäyttösadetakki päälle, koska lämpötila oli n 5 astetta. 9.45 lähtölaukaus pamahti ja hyvän musiikin säestyksellä lähdin Mimmin kanssa matkaan. 200 m matkaan meni 15 min, koska stadionilla oli 9 000 juoksijaa.

Mimmi sääteli vauhdin 6 min/km. Ensimmäisellä juomapaikalla join kaksi e-juomaa. 8 km paikkeilla tavoitin Maijan ja jatkoimme 20 km yhdessä. 10 ja 15 km kohdalla kaksi energiajuomaa ja suolaista e-juomaa. Yksi ja ainoa geeli otettiin samalla.

15 km kohdalla tuulimyllyllä Mari ja Mimmi tavoittivat meidät, jonka jälkeen jatkoimme yhdessä Amstel-joen vartta karjanlannan hajussa lampaita ja nautoja katsellen. Jokilaivasta kuuluva rytmikäs musiikki Go! Go! -huutojen säestyksellä siivitti matkaa. 23 km saavutimme Outin ja lauma oli kasassa.

25 ja 30 km taas kaksi e-juomaa. Aloin odottelemaan sitä 30 km muuria, mutta juoksu kulki vasemman jalan pienen kivun kanssa. Rytminvaihdokset pitivät kivun vähäisenä.

35 km Mari kiristi vauhtia ja sinnittelin perässä. Tässä vaiheessa monen juoksu muuttui kävelyksi tai valaisinpylväisiin nojaamiseksi. Satoja ihmisiä alkoi tulla selkä edellä vastaan kun pujottelimme kohti maalia. Vauhti kasvoi loppua kohti ja stadionilla hyvävoimaisina ylitimme samanaikaisesti maaliviivan.

Seuraavana aamuna aamupalalla etureidet oli kipeät, eikä olo ollut kuin Euroopan omistajalla. Tuli lipsautettua, että maraton on naisten laji, mutta se oli yliammuttu lausunto.

Amterdamista jäi hyviä muistoja kuten eläintarha, Vincent van Gogh -museo, Hard Rock Cafe, Heineken 4D-esitys oluen valmistamisesta, "karnevaalimarathon" yms...

Sopulilauma Maraton-Expossa hakemassa lappuja.

Maija-Liisan unelma:
Amsterdamin maratonmatka oli unelmien täyttymys. Minulla oli haaveissa juosta täysi maratoni ennen kuin täytän 60 ja kun haave nyt toteutui - olen todella onnellinen. Ilman Team Raholan tukijoukkoja en olisi uskaltanut matkaan edes lähteä.

Noin vuosi sitten, kun matkaa alettiin suunnittelemaan, koko juttu tuntui kaukaiselta, eikä matkaa osannut jännittää vielä myöhemminkään, vaikka pitkin kesää ja syksyä siitä hehkutettiin. Minulta kysyttiin useita kertoja - jännittääkö - ja nyt sen voin paljastaa, kyllä minua jännitti. Ei kylläkään itse juoksu, vaan se että jotain haaveria sattuu ennen kuin päästää matkaan. Esim. myöhästytään lähdöstä, kaadun lähtörytäkässä ja jään toisten jalkoihin, eksyn muusta porukasta ja joudun turvautumaan vaikkapa siihen " turbaanipäiseen mustaan mieheen ", joka huuteli nimeäni juoksun aikana. Mikään painajaisistani ei onneksi toteutunut ja kun varttitunti lähtölaukauksen jälkeen pääsimme matkaan, juoksu tuntui heti alusta lähtien mukavalta.

Ilmojen Herra oli tällä kertaa myös Team Raholan puolella. Juoksuaamuna aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja olosuhteet juoksun aikana olivat parhaat mahdolliset. Tunnelma stadionilla ennen lähtölaukausta oli mahtava - ympärillä 15 000 juoksijaa ja katsomossa kannustajia - joukossa myös Suomen lipun heiluttajia.

Matkaa taitoimme yhdessä Mimmin, Marin, Tarmon ja Mikan kanssa: Outi karkasi heti lähdön jälkeen omille teilleen ja tavoitimme hänet vasta puolenvälin paikkeilla. Reitti oli todella kaunis ja kilometrit taittuivat auringonpaisteessa huomaamatta. Juomapisteitä oli riittävästi ja huolto pelasi hyvin. Paikalliset ihmiset kannustivat veneistään ja musiikki soi niin rytmikkäästi, että Tarmo innostui sambaamaan kesken juoksun.

Mari ja Tarmo ottivat loppukirin ja kun ylitimme maaliviivan Mimmin kanssa - unelmani oli toteutunut. Sydämellinen kiitos teille mukana olleille. Teidän tuella unelmastani tuli totta ja pystyin juoksemaan maaliin saakka.

Kiitos Anulle ja Markukselle kaikista järjestelyistä. Matkaan oli helppo lähteä, kun kaikki oli hoidettu valmiiksi. Anun huolenpito ennen juoksua ja sen jälkeen oli niin liikuttavaa, ettei sitä voi sanoin kuvata. Kiitos myös tukijoukoille ja paparazzi-Katjalle, joka kameransa kanssa oli juuri sopivasti paikalla, kun kesken juoksun piti vaatetta vähentää.

Hengennostatusta by Mari & Outi.

Marin tunnelmointi:
Amsterdam, mikä mielenkiintoinen kaupunki, jossa huokuu historia, taide, arkkitehtuuri ja liikennekaaos polkupyörineen :) Suosittelen. Reissusta olisi niin paljon kerrottavaa, että siitä saisi romaanin aikaseksi, mutta säästän lukijat siltä tällä kertaa. Mulle henkilökohtaisesti matka oli todella antoisa, onnistunut, hauska, ja sivistäväkin. Kävin meinaan ekaa kertaa kunnon taidemuseossa ihailemassa Van Goghin maalauksia.

Itse maraton olikin tietty reissun kohokohta ja siitä riittäisikin kerrottavaa vaikka kuinka. Keli oli täydellinen. Aurinko paistoi ja oli sopivan viileää. Jännitys loi vatsan pohjaan perhosia niin ensikertalaisten kuin muidenkin puolesta. Lähtölaukauksesta jännitys katosi ja taivallus pääsi alkamaan alkuruuhkasta huolimatta. Reitti oli todella ihana vaihdellen kaupungin ja maaseudun välillä. Lampaat, lehmät ja mukamas-siat (oli meinaan nekin lampaita) laidunsi isoilla laitumilla. Jokea pitkin lipui isoja veneitä täynnä kannustusporukkaa, huutoja ja musiikin jytkettä. Iho kananlihalla juoksu eteni ilman minkäänlaisia ongelmia.

30 km eikä muurista tietoakaan, joten päätinpä lisätä vauhtia kinttuihin. Siinä sainkin tutun miehen, eli Tarmon peesiini ja matka jatkuikin tutussa asetelmassa maaliin asti. Siis Tarmo lenkkarin mitan edellä, niin kuin aina :D

Maalin ylitys sai tunteet pintaan ja ilo oli sanoinkuvaamaton. Mitalit kaulassa odottelimme loppuporukkaa ja pianhan ne sieltä tulivatkin. Maija-Liisan ja Mimmin kanssa halaukset sai kyyneleet silmiini. Olin niin onnellinen kun kaikki pääsi maaliin huippuajoilla. Mutta missä OUTI???  Kauheita ajatuksia pää täynnä lähdimme hakemaan vaihtovaatteitamme.

Kun sitten pääsimme urheiluhallille, niin siellähän se Outi seisoi muiden joukossa hyvinvoivana ilman lonkkakipuja. Jihuuu!! Ja taas halailtiin :D Vaihdettiin siinä sitten kuulumiset sekä tunnelmat ja räpsittiin valokuvia. Tää oli jotain aivan huippu mahtavaa!

Tässä haluan kuitenkin vielä omasta puolesta kiittää upeeta kannustusryhmää, joka oli hengessä mukana alusta loppuun asti. Vielä yksi erityiskiitos Anulle, joka kärsivällisesti jaksoi ohjata tilanteessa kun tilanteessa sinne tänne puikkelehtivaa "sopulilaumaa", jolla tunteetkin oli enemmän ja vähemmän pinnassa. Kiitos koko porukalle onnistuneesta ja antoisasta reissusta. Tukholmaa odotellessa.

Maratoonarit valmiina matkaan.
Maikun menomuistelmat:
Törmäsin Anuun ja Markukseen Akaan maratonilla toukokuussa 2010. Anu jo tuolloin harmitteli, että tiemme kohtasivat niin myöhään. Ajatteli Amsterdamia. Mutta voi morjens, miten sitten kävikään.. Olimme lähdössä Hesaan juoksemaan ja pohdimme Anun kanssa asiaa Raholan naisten wc:ssä. Markus salaa kuunteli keskusteluamme ja tullessamme ulos naistenhuoneesta kertoi, ettei peli ollut vielä menetetty. Ja niin löysin itseni Hollannista..

Kotoa lähtiessäni ilmoitin tavoitteekseni pysyä Anun kannoilla. Ja tuo toive toteutui. Oli mahtavaa juosta Anun kanssa koko ihanainen reitti ja katsella upeita jokilaivoja. Ilmakin oli suotuisa ja mun synnyttämisen aikakin oli vissiin 20 km kohdalla. 40 kilsaan asti meni hienosti mutta sitten iski stoppi. Anu tosin lupas kantaa mut loppuun asti ja se olisikin ollut näky.

Saimme Anun kanssa myös matkaamme mukaan 25 kilsan kohdalla Ismon. Ismo sitten ylistikin meitä maalissa eli saimme itsellemme uuden idolin. Jaloissa jälleen muutama lähtenyt kynsi mutta näillä mennään. Kynnet kasvaa tai sitten ei, mutta kaiken hyvän saadakseen pitää kärsiä.

Team Raholan kaste tuli myös saatua ja tuo olikin kovempi juttu kuin itse maratoni. Noh, nyt sekin on jo ohitse. Reissu oli upea!! Kauniit ja hienot kokemukset siivittävät arjessa taaperrusta. Uudet kokemukset odottavat ihan nurkan takana. Tässä sopulilaumassa on hyvä kasvaa ja olla!!

Juoksu jo takana! Joillekin tuli näköjään nälkä.
Markuksen maratonsaaga:
Vuoden odotus päättyi pe 15.10, kun pääsimme lähtemään tiimin kanssa Amsterdamiin. Perille päästyämme jätimme matkatavarat hotellille ja lähdimme kohti maraton-expoa. Exposta saimme ensin napattua numerot yms. juoksua varten, minkä jälkeen olikin aika siirtyä ostoksille. Matkan ensimmäinen huippuhetki koettiin heti ensimmäisellä ostostiskillä, kun Mari päätti tilata urheilujuomaa. Myyjän tarjottua sitruunan makuista juomaa appelsiinin sijasta, päätti Mari antaa näytteen kielitaidoistaan suunnilleen seuraavasti: "Nou, nou! Nou sitroon, appelszjins!" ja myyjä tietysti vaihtoi juoman halutunlaiseksi. Nyt oli siis selvää, ettei kenelläkään ollut hätää, koska meillä oli paikallisen kielen taitaja mukana. Tämän jälkeen siirryimme ruoan jälkeen huilimaan ja odottamaan seuraavaa päivää.

Lauantaina sain herätä salamavalon välkkeeseen. Tuleva vaimoni oli yllättäen täynnä virtaa heti aamusta n.klo.7.00, ja päätti kuvata kaiken ihanasta huoneestamme. Kuvauksen päätyttyä nälkä yllätti Anun, jonka seurauksena sain käskyn siirtyä hänen kanssaan aamupalalle. Helppoa on miehen elämä! Syömisten jälkeen kokoonnuttiin ja suuntasimme kohti päivän rientoja. Pitkän päivän jälkeen hotellilla kaikki alkoivat laittaa varusteita kuntoon seuraavan aamun koitosta varten. Kyselin ensikertalaisilta jännityksen tasoa ja vastaukseksi sain lähinnä viilipyttymäisiä hymyjä ja nyökkäyksiä. Kokeneempien kettujen kanssa olikin sitten eri juttu. Chipin kiinnityksen kanssa oli yhdessä huoneessa ongelmia, ja sinne astelin päättäväisesti auttamaan. Tuossa huoneessa minua sitten kehuttiin oikein porukalla. Minut nimettiin ensiksi herra tohtoriksi ja vain hieman ennen nopeaa poistumistani olin jo mr president. Oli hieno huomata kuinka apuani tuolla naisten valloittamassa huoneessa arvostettiin. Tästä olikin sitten hyvä siirtyä nukkumaan.

Sunnuntaina kellot piti olla herättämässä klo.6.30, mutta nainen kuka jakoi huoneen kanssani, olikin laittanut herätyksen tuntia aiemmin, joten asiallinen herätys tapahtui myös tänä aamuna. Aamupalan jälkeen siirryimme taas kerran Tarmon johdolla kohti metroa. Pääsimme hyvin lähtöpaikalle ja saimme sovittua kohtauspaikan juoksun jälkeen. Sitten seurasi onnentoivotukset ja siirryimme kaikki omiin karsinoihimme odottamaan lähtöä. Omasta karsinastamme huusimme vielä onnea kovaan ääneen meidän tiimille ja varsinkin ensikertalaisille Tarmolle sekä Maijalle. Lähdön lähestyessä alkoi soimaan ”Chariots of fire” -biisi, mikä sai karvat nousemaan pystyyn ja hyvä fiilis valtasi koko poikasen. Koko matka meni osaltani aivan odotetusti, eli vauhtia piti pudottaa kympin jälkeen ensin tarkoituksella ja lopuksi vauhti putosi ihan tahattomasti. Juoksu kulki erittäin tasaista ja kaunista reittiä pitkin, mikä tarjosi minullekin mahdollisuuden päästä maaliin ilman suurempia tuskia. Tuskaa huonontuneen kunnon takia kuitenkin maistelin viimeiset 5–6 km, mutta muuten homma meni todella hyvin. Maaliin päästyäni siirryin kohtaamispaikalle, missä tapaisin muut juoksijat. Pienen odotuksen jälkeen olimme saaneet koko porukan kasaan, ja oli ilo huomata kuinka kaikki olivat todella hyväkuntoisia ja onnellisia. Pesujen jälkeen siirryimme hotellille huilimaan ja hieman myöhemmin olikin aika kilistellä ravintolassa onnistuneiden juoksujen kunniaksi.

Loput reissusta meni eri paikkoja kierrellen ja kaarrellen. Matka oli alusta loppuun todella mahtava. Ainoastaan Jyrkin flunssa oli negatiivinen asia. Katjan vieteriukko-esitys skootterin alle jäämisen jälkeen tarjosi ensin sydämentykytyksiä, mutta onneksi tilanteelle saimme jo hetken päästä nauraa. Katjan i´m okay -huudahdus vain n. sekunti törmäyksen jälkeen jäänee myös elämään. ;) Seuraavaa matkaa odotellessa.

Väsyneet (?) mutta onnelliset mitaleineen.
Mimmin juoksukertomus:
Kauan kauan odotettu maraton oli ihan pian ja jännitti ihan älysti. Lähdössä oli niin mahtava tunnelma, että sain nieleskellä kyyneleitä. Lähtölaukauksesta kului yli 10 minuuttia ennen kuin pääsin ylittään lähtöviivan, olin nimittäin viimeisessä karsinassa ja tavoiteajaksi mulle oli laitettu 5 tuntia (Markuksen arvio =)).

Matkaan päästyäni ensimmäiset 4 km vasen sääri oli niin totaalijumissa ja mielessä kävi etten selviytyis maaliin, mutta onneksi se ei kestäny kauempaa ja juoksu alkoi rullata. Hetken päästä sain muut sopulit kiinni ja juoksun riemua ei voinut pidätellä enää mikään. N. 30km:n kohdilla alko oikeeseen polveen tuikkiin, mutta se ei menoa haitannu, hieman ehkä hidasti ja siitä syystä Mari ja Tarmo pääsi karkaan omille teilleen ja jatkoin matkaa Maijan ja Mikan seurassa. Viimeiset 5 kilometriä oli tosi raskaita; energia oli lopussa, mutta tiimivoimalla jaksoin maaliin. Maaliin päästyämme tirahti kyynel ja fiilis oli MAHTAVA! Kiitos sopulit hyvästä seurasta  ja tsemppauksesta!!!
Ketkäs ne siinä hämmentää Heinekenia
Anun kokonaishehkutus:
JES!!Aivan ihana reissu, siitä kiitos kaikille, jotka olivat mukana, sillä me yhdessä teimme sen ja onnistuimme! Team Rahola on kultaa!!

Amsterdam on loistava paikka, niin kaunis ja turvallinen! Me näimme murto-osan viidessä päivässä, eka päivä meni expossa numerolappuja hakiessa ja urheiluvaatteita katsellessa/ osteskellessa sekä Markus osti urheilujuomaa AA:ta, joka oli todella hyvää ja sitä riitti ennen juoksua kaikille, jotka halusivat totutella vatsaansa tälle juomalle, jami! Toinen päivä vietettiin zoossa, joka oli iso ja eläimiä laidasta laitaan, kaikkia emme ehtineet ihmettelemään, sillä halusimme käydä ostoksilla hiukan kauppakaduilla ja tavaraa löytyikin.

Jes, kolmantena päivänä oli juoksun vuoro eli Amsterdamin koko- ja puolimaraton tasaisessa maastossa, välillä olimme kaupungissa ja välillä maaseudulla, reitti kulki osan matkaa pitkin ihanaa kanaalin reunaa, näimme tuulimyllyjä, iloisia ihmisiä ja Amsterdamia, jota emme olisi nähneet ilman juoksureittiä. Kiitos Maikulle juoksuseurasta, oli ihana juosta yhdessä! Kaikilla Team Raholalaisista juoksu meni hienosti loppuun asti, osallistuminen ja nauttiminen on tärkeintä mitä näistä reissusta voi kukin saada, se on elämys ja yhteenkuuluvuudentunnetta, me tehdään se!!!

Neljäs päivä alkoi Van Gogh -museota kierrellessä, joka oli Outin unelmien täyttymys, siitä Hard Rock Cafeseen syömään todella hyvin, jonka jälkeen ostoksille pitkälle kävelykadulle, josta löytyi yhtä ja toista. Matka jatkui hasismuseoon ja sieltä suunnistimme punaisten lyhtyjen kadulle ihmettelemään menoa ja illalla oli Irlantilaisen pubin vuoro. Viimeisenä viidentenä päivänä kävimme torilla ja Heinikenin oluttehtaalla, jonka jälkeen suunnistimme kohti lentoasemaa.

Matka oli täyteläinen, aamusta iltaan ohjelmaa, näin näimme paljon ja saimme aikaan paljon! Hotelli oli hyvällä paikalla ja mukava, aamupala kattava, ympäristö siisti ja palvelu ystävällistä, siis kaikki mitä tarvitsimme! Ruoka oli joka puolella hyvää ja sitä oli riittävästi! Matkalle on ihana lähteä ja sieltä on ihana palata kotiin! Kiitos kaikille, jotka olivat matkassa mukana, ihanan aktiivista porukkaa!!!

Upeasti ensimmäisen maratoninsa juosseet Maija-Liisa ja Tarmo

Ps. Linkki Marin Garminin dataan tästä maratonista tässä.

4 kommenttia:

  1. Ai mitä ihania kertomuksia, näitä oon koko päivän odotellut! Tippa linssissä oli lukijallakin, pääsi ihanasti mukaan fiiliksiin näistä stooreista. Mahtavaa, mahtavaa - meillä on kyllä upee porukka. Ei voi muuta sanoo ku että Tukholmaa odotellessa :)

    VastaaPoista
  2. Ihana oli käydä reissu tiivistettynä uudestaan läpi, ja tuntea Amsterdamin syke sydämessä. Todellakin Tukholmaa odotellessa ja uusia hienoja kokemuksia kalastellessa kahlataan läpi talven ainutlaatuisen Teamin voimin. Huippua ME!! :D

    VastaaPoista
  3. On kyllä kova ryhmä meitillä!!

    VastaaPoista
  4. Jeah! Ihan mahtava ryhmä kyllä :)

    VastaaPoista