torstai 21. helmikuuta 2013

Kilpakävelijänä tiimissä


Liityin mukaan teamin juoksuporukkaan viime syksynä. Päälajini on kilpakävely. Osa tiimiläisistä saattaa muistaa tai tunnistaa minut vuoden 2011 Raholan Kympiltä, jonka menin kilpakävellen.

Kilpakävelyharrastukseni on kestänyt jo niin kauan, että tänä talvena minulla käynnistyi 23. kilpailukausi ilman välivuosia. Olen 31-vuotias. Ikäni puolesta pääsen jo kilpailemaan myös veteraanikilpailuissa Suomessa (arvokisoissa sarjat alkavat vasta 35-vuotiaista). Yleisen sarjan kilpailuissa edustan länsitamperelaista urheiluseuraa Ikurin Virettä ja veteraanikilpailuissa Kunto-Pirkat -seuraa.

Talvisin kilpaillaan hallissa ja yleensä naisten kilpailumatka on 3000 metriä. Keväästä syksyyn kävellään ulkona sekä rata- että tiekisoja. Ratamatkat ovat naisilla yleensä 3000 metriä ja 5000 metriä ja tiematkat yleensä 10 km tai 20 km.

Tänä talvena avasin hallikauteni 3. helmikuuta Helsingissä.  Hallikauden ensimmäinen kilpailu oli melkoinen arvoitus. Tammikuu sujui enemmän tai vähemmän sairastellessa, joten harjoittelun perusteella ei ollut oikein kunnon käsitystä nykykunnosta. Onneksi yhden testikävelyn olin alle päässyt tekemään, sen aika oli 17.41, joten siinä oli jokin lähtökohta lähteä kisaan. Koska Pirkkahalli oli kuitenkin ollut jo messujen vuoksi kiinni, niin mitään lajinomaista viimeistelyä en kisaa varten ollut pystynyt tekemään.

Yllätyksekseni kisa lähti käyntiin varsin mukavasti ja tekniikka tuntui hyvältä. Eräs murheenkryyni oli hallin kallistetut kaarteet, niistä en pidä ollenkaan. Liikuntamyllyn hallin radan pituus on 200 m, joten väliaikojen ottaminen oli sentään helppoa. Seuraan kisoissa aina tarkasti väliaikojani. Maalissa olin tyytyväinen aikaani, joka oli 17.15,1. Tästä kisasta tuli myös naisten sarjan voitto.

Seuraava kilpailuni oli 9. helmikuuta Turussa. Kupittaan hallin rata on minulle vielä epämieluisampi: radan pituus on 170 m ja myös siellä on kallistetut kaarteet. Kallistusten lisäksi päänvaivaa aiheutti siis se, että väliaikojen seuraaminen tuollaisella radalla on todella hankalaa. Kilpailu oli muutenkin vaikeampi kuin edellinen kisa. Taistelin sitkeästi kilpailun 4:nnestä sijasta ja hyvän loppuvedon ansiosta sain sen pidettyä. Kisatuntemus ei siis ollut hyvä, joten maalissa yllätyin todetessani, että aikani oli 17.15,77. Olin kuvitellut sen olevan huonompi.
Kauden kolmas kilpailuni oli 17. helmikuuta Tampereella Pirkkahallissa ja se oli kauden ensimmäinen veteraanikilpailu. Itselleni ole juuri mitään merkitystä sille, missä sarjassa kilpailen. Veteraanikisoissa sarjani on N30. Oli ihanaa päästä kisaaman ”kotikentälle”, tuttuun Pirkkahallliin. Hallissa on ihana pitkä 300 m rata ilman kaarrekallistuksia ja siellä on helppoa seurata väliaikojaan.

Numero rinnassa kisasta nauttien


Ennen kisaa olin asettanut tavoitteen, että tulosparannusta tuohon 17.15 tulokseen on tultava. Vauhdinjaollisesti tämäkään kisa ei ollut paras mahdollinen. Talven harjoittelusta on puuttunut kovavauhtinen harjoittelu lähes kokonaan, joten vauhdit ja tuntemukset ovat vähän ”hakusessa”. Noin puoli kilometriä ennen maalia tajusin, että ilman romahdusta saan alitettua sen aiemman aikani 17.15. Kun viimeinen kierros alkoi ja jäljellä oli viimeiset 300 m, kelloni kertoi minulle, että 17 minuutin alitukseenkin on mahdollisuus. Tosin kyseessä oli erittäin epätodennäköinen mahdollisuus, koska melkoisen hurjaa vauhtia saisin pitää viimeisen kierroksen ajan, jotta se onnistuisi. Jostain sain revittyä vielä voimia ja jaksamista (ja sain säilytettyä tekniikankin sääntöjen mukaisena) ja maaliviivan ylitettyäni katsoin kelloa ja huusin ilosta – sen, mitä hengästymiseltäni kykenin. Aikani oli 16.58,03.

Tuohon tulokseen liittyy myös sellainen ilonpilkahdus, että Suomen Urheiluliiton luokitteluvaatimusten mukaan tein tuolla ajalla naisten C-luokan tuloksen, jonka raja on 17.00,00.  

Teille, jotka ette ehkä näitä kävelyvauhteja niin hyvin tunne, niin kerrottakoon vertailutiedoksi vastaavia tuloksia juoksun puolelta. Samassa luokittelussa miesten puolimaratonilla C-luokan tulokseen vaaditaan aika 1.22.00 ja maratonilla aika 3.00.00. Naisten puolella vastaavat tulokset ovat puolimaratonilla 1.40.00 ja maratonilla 3.45.00.

Ilahduttavina hallikaudessani on toistaiseksi ollut se, että nämä tulokset ovat nyt syntyneet lähes pelkällä peruskuntoharjoittelulla. Tavallisesti olen tehnyt jo hallikautta varten pienen kilpailuun valmistavan kauden, mutta pitkän sairastelukierteen sekä leikkauksen jälkeen on ollut pääasia päästä taas kiinni jonkinlaiseen harjoittelurytmiin.

Kerrottakoon nyt sekin, että ennätykseni tuossa 3000 metrin kävelyssä on 14.49,13. Ihan käsittämättömän kovaa vauhtia olen joskus mennyt…

Jenni Lahtinen

maanantai 18. helmikuuta 2013

Juokse Sorvassa

Sorvassa juostiin 16.2. 10km-50km virallisesti mitatulla reitillä. Tapahtuma keräsi kokoon yhteensä 45 kaksijalkaista juoksijaa + 2 saksanpaimenkoiraa. Juoksu saatiin suoritettua kelpo kelissä ja kaikki näyttivät nauttineen liikkumisesta rennossa tapahtumassa. 

Erityisen miellyttävää oli se, että mukaan oli lähtenyt moni ensikertalainen. 50km:n matkalla nähtiin 4 ensikertalaista puolikkaalla myös 4 ja kympille starttasi myös pari juoksijaa ensi kertaa viralliseen juoksutapahtumaan. Toivomme todella, että kaikille jäi hyvä maku tapahtumasta, vaikka se ei nyt ihan ollut verrattavissa mihinkään citymaratoniin. 

Tulokset löytyvät sivun oikeassa reunassa olevasta linkistä.

Toivottavasti näemme uudestaan 6.4. Silloin on toivottavasti lumetkin jo historiaa.

Terveisin
Markus ja Anu

P.S. tuloksista huomautukset markus.ilva@elisanet.fi

Hetki ennen starttia

Ei ihme, että kärki lähti liikkeelle nopeasti. Kirittäjänä Moona.

sunnuntai 17. helmikuuta 2013

Puolimaraton Heiskassa 2.2.2013



Lähdin aamulla Nokian Shelliltä hieman ennen klo 9 Anun ja Markuksen kyydillä Hämeenkyrön Heiskaan puolimaratonille. Matkalta tuli mukaan vielä pari muuta tiimiläistä. Edessä oli ensimmäinen juoksutapahtuma, jossa edustin Team Raholaa.

Kilpailun lähtö- ja maalipaikka oli Hämeenkyrön Heiskan historiallisen tilan piha-alueella. Kilpailupaikka oli siis varsin perinteikäs ja tarjosi hienot puitteet kilpailulle. Kelin osalta lähtökohdat juoksuun olivat loistavat. Aurinko paistoi ja pakkasta oli suunnilleen 5 astetta.

Heiskassa oli mahdollista juosta 10 kilometriä, puolimaraton ja maraton. Kaikki matkat starttasivat klo 11 Heiskan kujalta. Kilpailun reitti kiersi ns. Kalalahden ympäri ja kiertosuunta oli vastapäivään. Kierroksen pituus oli 5274,38 metriä. Reitin alkuosuus oli kumpuilevaa maastoa ja loppuosuus tasaista hyvin juostavaa maantietä, sekä pyörätietä.

Kilpailuun starttasin keskivaiheilta ja onnistuin lähdössä nousemaan jonkin verran ylöspäin. Lähtö onnistui muuten hyvin, mutta reitille oli hieman lähdön jälkeen jostain syystä vedetty muovinauhaa estäen läpikulun ja tämä haittasi hieman juoksua. 1. kierroksen jälkeen nauha oli poistettu. Omalta osaltani juoksu parani kokoajan loppua kohden, kun sain lihakset lämpiämään. Pikku hiljaa ohitin eri matkojen juoksijoita ja huomasin, että vauhti riitti yllättävänkin hyvin loppuun asti. Kympin matkalla juostiin 2 kierrosta, puolimaratonilla 4 kierrosta ja maratonilla 8 kierrosta. Jokaisen kierroksen päätteeksi oli huolto, josta sai suolakeksejä, suolakurkkuja, rusinoita, banaania, urheilujuomaa ja vettä. Huolto toimi hyvin ja energiat riitti loppuun asti. Loppuaika minulla oli 1:42:45. Kilpailun päättyessä en ihan tarkkaan tiennyt omasta sijoituksestani, kun samaan aikaan reitillä oli eri matkojen ja sarjojen juoksijoita. Viimeisen 2 kilometrin kohdalla tein viimeiset pari ohitusta ja tämän jälkeen edessäni ei ollut ihan lähellä ketään, joten odotettavissa oli ihan kohtuullisen hyvä sijoitus.

Kilpailun tuloksiin oli aluksi merkitty puolimaratonille vain voittaja ja hänen aikansa sekä muut neljän parhaan joukkoon sijoittuneet. Ensin luulin sijoittuneeni omassa sarjassani 4. sijalle, kun olin tuloslistalla neljäntenä nimenä. Järjestys oli kuitenkin sekalainen ja lopullinen tilanne selvisi hieman myöhemmin. Tuntui aika uskomattomalta ja hienolta, kun sijoituinkin lopulta 2. sijalle. Hieman myöhemmin olin mukana puolimaratonin palkintojenjaossa ensimmäistä kertaa ja sieltä lähti mukaan kotiin ”poika saunotettavaksi”.

Juhani ja poika


Koski TL:n Petteri Urmas otti miesten puolimaratonilla ylivoimaisen voiton ajalla 1:26:41. Minä sijoituin siis 2. sijalle ajalla 1:42:45. APK-Maratoonareiden Timo Tamminen sijoittui 3. sijalle ajalla 1:44:30. Miesten yleisessä sarjassa mukana oli 5 osanottajaa.

Palkintojenjaon jälkeen lähdettiin kotimatkalle Marin ja Tanjan kanssa. Kilpailusta ei jäänyt mitään suurempia kipuja ja palauduin aika nopeasti. Tästä on hyvä jatkaa kautta eteenpäin ja kilpailuja riittää. Seuraava haaste on huomenna (16.2.) Jämillä hiihdettävä 42 kilometrin hiihtokilpailu, Jämi42. Kilpailu toimii hyvänä treeninä Pirkan hiihtoon.

Kilpailu oli Team Raholalle kokonaisuudessaan varsin menestyksekäs. Tiimin mukaan lähti Heiskasta yhteensä 8 palkintoa eri sarjoista ja Markku Kyröjärvi Maratoncupin yhteiskilpailusta. Kaikki suorituivat omista juoksuistaan hienosti.

Miesten maratonin yleisen sarjan voitti Lahden Jonathan Tolksdorf ajalla 3:21:57. Markus sijoittui 2. sijalle ajalla 3:46:24, Mikko 3. sijalle ajalla 3:48:30 ja Ville 4. sijalle ajalla 4:07:48. Sarjassa oli mukana 4 osanottajaa.

Anu otti hienosti tiimille voiton naisten maratonin yleisestä sarjasta ajalla 3:46:23 ja Maarit saavutti pronssia ajalla 4:30:48. Marianne Kankaanmäki Ahlaisista sijoittui 2. sijalle ajalla 3:57:22. Sarjassa oli 4 osanottajaa.
Naisten maratonin 40-vuotiaiden sarjassa Endurancen Jaana Thorström otti voiton ajalla 4:05:13. Outi otti tiimille hopeaa ajalla 4:29:44. Maija-Liisa saavutti voiton 50-vuotiaiden sarjassa ajalla 4:30:48. Häjyjen Tarja Pihlajaniemi otti 2. sijan ajalla 5:24:25. Molemmissa sarjoissa oli mukana 2 osanottajaa ja sarjojen tulokset yhdistettiin.

Ville ja Mikko toivat upeat 2. ja 3. sijat Team Raholalle Markku Kyröjärvi Maratoncupissa Maratonin miesten yleisessä sarjassa. Sarjan yhteiskilpailun voitti Lahden Jonathan Tolksdorf. Johanna sijoittui 5. sijalle naisten puolimaratonin yleisessä sarjassa. Sarjan voitti Porin Marathonkoulun Tiina Mäkelä. Sirpa sijoittui 5. sijalle puolimaratonin naisten 40-vuotiaiden sarjassa. Sarjan voitti Kokemäen Tiina Valamaa.

Onnittelut kaikille tiimiläisille hienoista suorituksista. Tästä on hyvä jatkaa. Hyvä me!

sunnuntai 10. helmikuuta 2013

Helmikuun raholalainen: Kalle A.

Helmikuun helmenä esittelemme pitkän linjan raholalaisen Kalle A:n. 
Mitä kaikkea tämä aina hyväntuulinen mies on touhunnutkaan?

Muutaman mutkan kautta ja muuta

Kalle on kotoisin Karjaalta mistä opiskelu toi miehen vuonna -86 tekuun Tampereelle. Tamperetta mies onkin sitten kiertänyt urakalla, kun ei millään meinannut löytyä sopivaa paikkaa asettua. Kierrokseen kuuluu Härmälää, Kalevaa, Kissanmaata, Tammelaa, mutta nyt on kulunut 11v. Kalkussa. Kalkusta mies löysi tiensä myös jumpille Raholaan jo n.7v. sitten.

Kalle on varsinainen moniosaaja. Koulutukseltaan mies on koneinsinööri, hän on työskennellyt myyntihommissa joissa myi vaikka hiekkaa beduiineille, nyt on menossa opiskelu tekniseksi isännöitsijäksi ja tämän lisäksi Kalle on opiskellut saksaa 10v. Sampolassa. Ja mainitsee mies harrastavansa myös autojen korjausta. 

Merkkaamassa Raholan Kympin reittiä


Liikkuva Kalle ei sammaloidu

Liikunta on ollut aina Kallelle sydämen asia. Työmatkat on aina taittuneet hyvin pyöräillen ja parhaimmillaan kilometerejä kertyi yli 30km/työpäivä. Pyöräillyn lisäksi ohjelmassa on ahkeraa päivittäistä kävelyä. Normaalin terveysliikunnan lisäksi Kalle käy ahkerasti jumpilla, varsinkin spinning on erityisesti miehen mieleen. -Spinningissä on hyvä meininki ja siinä tulee hikiki, Kalle toteaa hymyillen.
Haastattelija kysyi mielipidettä lihaskuntoa hyvin edistävästä pumpista, koska tiesi herran käyvän myös kuntosalin puolella aina silloin tällöin. -No, pumppia voisi kokeilla ennen kuin 50v. tulee täyteen ja lenkillekin pitäisi päästä vielä nelikymppisen puolella, miettii 47v. liikkuja.
Tähän kohtaan on pakko mainita, että haastattelu tehtiin vain muutama viikko sitten, jonka jälkeen Kalle on nähty pumppaamassa jo useasti. Hatunnosto tälle!!!

Hiki on tullut jo pelkästään tätä kirjoittaessa, mutta ei tässä vielä läheskään kaikki mitä kaikkea Kalle onkaan painattanut menemään.

-94 osallistuin pirkan hölkäänkin ja silloin tuli juostua, mutta se homma jäi harjoituskavereiden puutteen takia, muistelee liikkuja menneitä. Työmatkoilta kertyneet pyöräilykilometrit saivat miehen osallistumaan myös pirkan pyöräilyyn ekaa kertaa vuonna -99 ja sen jälkeen väliin on jäänyt vain yksi pyöräily. Kaksi viimeistä pyöräilyä on taittunut tiimin mukana mukavassa yöpyöräilyssä. Pirkan soudussakin kaveri on nähty tiimin kanssa nauttimassa ihanasta harrastuksesta perä hellänä. ;)

Yöpyörälle kaupan kautta


Matkan varrelta

Kallella on 4v. nuorempi pikkuveli, kenen kanssa on koettu kaikenlaista nuoruudessa. Normaalien koheltamisien lisäksi veljekset olivat mukana VPK:n toiminnassa. Outokumussa pojat osallistuivat suurelle vpk:n leirille tuhansien muiden nuorten kanssa. Leiriltä jäi hyvin mieleen opitut ensiaputaidot sekä aivan huikeat uudet isot paloautot. 

Armeijan Kalle käväisi vuonna -85. Uudenmaan prikaatissa pojasta koulittiin lääkintä aliupseeri. Mainittakoon myös, että Matti Nykänen oli suorittanut oman palveluksensa samaisessa paikassa vain 2v. ennen Kallea!!
-Armeija vei kaikki hiihtohalut. Olimme leirillä ja hiihdimme paljon huonoilla suksilla ja yöllä irtosi vielä paikkakin hampaasta, muistelee puolustusvoimien tuolloinen selkäranka koettelemuksiaan.

Mitä muuta vielä?

Nauravainen ja positiivinen liikkuja toivoo tulevaisuudelta vain terveyttä ja ehkäpä joskus matkaa johonkin pidemmälle.
-Terveyden kannalta on erittäin tärkeää liikkua monipuolisesti ja ryhmäliikunta vie varmasti eteenpäin. Jos menee jumpalle väsyneenä, niin varmasti tulee takaisin pirteänä, kertoo monipuolinen liikkuja kokemuksen syvällä rintaäänellä.

Kallella ei  tiimin punaista lukuunottamatta lempiväriä  oikeastaan ole, mutta auton kuuluu olla ehdottomasti punainen... tai musta. Ja ainoa oikea automerkki on Nissan!

Pieni pahe on olemassa ja se on yllättäen herkuttelu. Jokainen voi aina kiinnittää huomiota enemmän elämäntapoihin, järkeilee Kalkun Kalle.

Mikä on lempinimesi?  No, Kalleksi mua ollaan aina sanottu, naurahtaa KALLE.

Tiimi toivottaa Kallelle onnea ja menestystä kaikessa mihin ikinä ryhtyykin. Ja lenkeille odotamme miestä myös.