Kilpakävelijänä tiimissä

Liityin mukaan teamin juoksuporukkaan viime syksynä. Päälajini on kilpakävely. Osa tiimiläisistä saattaa muistaa tai tunnistaa minut vuoden 2011 Raholan Kympiltä, jonka menin kilpakävellen.

Kilpakävelyharrastukseni on kestänyt jo niin kauan, että tänä talvena minulla käynnistyi 23. kilpailukausi ilman välivuosia. Olen 31-vuotias. Ikäni puolesta pääsen jo kilpailemaan myös veteraanikilpailuissa Suomessa (arvokisoissa sarjat alkavat vasta 35-vuotiaista). Yleisen sarjan kilpailuissa edustan länsitamperelaista urheiluseuraa Ikurin Virettä ja veteraanikilpailuissa Kunto-Pirkat -seuraa.

Talvisin kilpaillaan hallissa ja yleensä naisten kilpailumatka on 3000 metriä. Keväästä syksyyn kävellään ulkona sekä rata- että tiekisoja. Ratamatkat ovat naisilla yleensä 3000 metriä ja 5000 metriä ja tiematkat yleensä 10 km tai 20 km.

Tänä talvena avasin hallikauteni 3. helmikuuta Helsingissä.  Hallikauden ensimmäinen kilpailu oli melkoinen arvoitus. Tammikuu sujui enemmän tai vähemmän sairastellessa, joten harjoittelun perusteella ei ollut oikein kunnon käsitystä nykykunnosta. Onneksi yhden testikävelyn olin alle päässyt tekemään, sen aika oli 17.41, joten siinä oli jokin lähtökohta lähteä kisaan. Koska Pirkkahalli oli kuitenkin ollut jo messujen vuoksi kiinni, niin mitään lajinomaista viimeistelyä en kisaa varten ollut pystynyt tekemään.

Yllätyksekseni kisa lähti käyntiin varsin mukavasti ja tekniikka tuntui hyvältä. Eräs murheenkryyni oli hallin kallistetut kaarteet, niistä en pidä ollenkaan. Liikuntamyllyn hallin radan pituus on 200 m, joten väliaikojen ottaminen oli sentään helppoa. Seuraan kisoissa aina tarkasti väliaikojani. Maalissa olin tyytyväinen aikaani, joka oli 17.15,1. Tästä kisasta tuli myös naisten sarjan voitto.

Seuraava kilpailuni oli 9. helmikuuta Turussa. Kupittaan hallin rata on minulle vielä epämieluisampi: radan pituus on 170 m ja myös siellä on kallistetut kaarteet. Kallistusten lisäksi päänvaivaa aiheutti siis se, että väliaikojen seuraaminen tuollaisella radalla on todella hankalaa. Kilpailu oli muutenkin vaikeampi kuin edellinen kisa. Taistelin sitkeästi kilpailun 4:nnestä sijasta ja hyvän loppuvedon ansiosta sain sen pidettyä. Kisatuntemus ei siis ollut hyvä, joten maalissa yllätyin todetessani, että aikani oli 17.15,77. Olin kuvitellut sen olevan huonompi.

Kauden kolmas kilpailuni oli 17. helmikuuta Tampereella Pirkkahallissa ja se oli kauden ensimmäinen veteraanikilpailu. Itselleni ole juuri mitään merkitystä sille, missä sarjassa kilpailen. Veteraanikisoissa sarjani on N30. Oli ihanaa päästä kisaaman ”kotikentälle”, tuttuun Pirkkahallliin. Hallissa on ihana pitkä 300 m rata ilman kaarrekallistuksia ja siellä on helppoa seurata väliaikojaan.

Numero rinnassa kisasta nauttien

Ennen kisaa olin asettanut tavoitteen, että tulosparannusta tuohon 17.15 tulokseen on tultava. Vauhdinjaollisesti tämäkään kisa ei ollut paras mahdollinen. Talven harjoittelusta on puuttunut kovavauhtinen harjoittelu lähes kokonaan, joten vauhdit ja tuntemukset ovat vähän ”hakusessa”. Noin puoli kilometriä ennen maalia tajusin, että ilman romahdusta saan alitettua sen aiemman aikani 17.15. Kun viimeinen kierros alkoi ja jäljellä oli viimeiset 300 m, kelloni kertoi minulle, että 17 minuutin alitukseenkin on mahdollisuus. Tosin kyseessä oli erittäin epätodennäköinen mahdollisuus, koska melkoisen hurjaa vauhtia saisin pitää viimeisen kierroksen ajan, jotta se onnistuisi. Jostain sain revittyä vielä voimia ja jaksamista (ja sain säilytettyä tekniikankin sääntöjen mukaisena) ja maaliviivan ylitettyäni katsoin kelloa ja huusin ilosta – sen, mitä hengästymiseltäni kykenin. Aikani oli 16.58,03.

Tuohon tulokseen liittyy myös sellainen ilonpilkahdus, että Suomen Urheiluliiton luokitteluvaatimusten mukaan tein tuolla ajalla naisten C-luokan tuloksen, jonka raja on 17.00,00.  

Teille, jotka ette ehkä näitä kävelyvauhteja niin hyvin tunne, niin kerrottakoon vertailutiedoksi vastaavia tuloksia juoksun puolelta. Samassa luokittelussa miesten puolimaratonilla C-luokan tulokseen vaaditaan aika 1.22.00 ja maratonilla aika 3.00.00. Naisten puolella vastaavat tulokset ovat puolimaratonilla 1.40.00 ja maratonilla 3.45.00.

Ilahduttavina hallikaudessani on toistaiseksi ollut se, että nämä tulokset ovat nyt syntyneet lähes pelkällä peruskuntoharjoittelulla. Tavallisesti olen tehnyt jo hallikautta varten pienen kilpailuun valmistavan kauden, mutta pitkän sairastelukierteen sekä leikkauksen jälkeen on ollut pääasia päästä taas kiinni jonkinlaiseen harjoittelurytmiin.

Kerrottakoon nyt sekin, että ennätykseni tuossa 3000 metrin kävelyssä on 14.49,13. Ihan käsittämättömän kovaa vauhtia olen joskus mennyt…

Jenni Lahtinen