Extreme Kiinan muurilla

Nyt jos koskaan on sanonta ”väsynyt mutta onnellinen” 100% totta. Tiukalla aikataululla toteutettu Pekingin matka, höystettynä maratonilla Kiinan muurilla, sai aikaan edellä kuvatun tuntemuksen. Lähdimme Helsingistä reissuun sunnuntai-iltana ja hotellille Pekingissä saavuimme maanantaina puoliin päiviin. Siihen parin tunnin elba ja ei muuta kuin kaupunkia katselemaan. Pieni opettelu metron saloihin ja 25 sentin hintainen lippu kourassa turvatarkastuksen kautta metroon ja nokka kohti Tiananmenin aukiota. Tämä Taivaallisen rauhan aukio olikin sitten mustanaan porukkaa ja ihmismassojen vilinään oli tottuminen menit mihin tahansa. Kiinassa Vapun aikaan on kansallinen kolmen päivän vapaa, joten sakkia oli siksi sitäkin enemmän. Tovin etsimme vessaa ja sen jälkeen ruokapaikkaa, mikä ei onnistunutkaan ihan niin helposti. Eräässä jo lukaisimme ruokalistaa, mutta hintojen alkaessa 50 eurosta ylöspäin, liukenimme hiljaa kadun vilinään. Samaa hiljaisen poistumisen taktiikkaa jouduimme käyttämään muutamassa liikkeessäkin, sillä hinnat olivat usein päätä huimaavia. Hotellimme lähellä oli ehkä kylän kallein mesta, mutta eipä siellä ollut sitten ihmisiäkään, ainakaan siihen ajankohtaan. Pekingin 20 miljoonan asukkaan joukosta toki löytyy paljon todella rikkaitakin. Kuriositeettina mainittakoon, että kun olimme pankissa vaihtamassa rahaa, niin viereisellä luukulla nuorehko naisihminen veteli paperikassista melkoisia setelipinkkoja. Pystyimme laskemaan, että tiskille ilmestyi sadan yuanin rahatukkoja noin 200.000 euron arvosta, mikä pisti hieman päätä huimaamaan. Turvajärjestelyt pankissa olivat näkyviä ja jo edellä mainittuja turvatarkastuksia oli useissa paikoissa, varsinkin merkittävimpien nähtävyyksien sisäänmenoissa. Tämä oli iso muutos 2007 tilanteeseen, jolloin ensi kerran kävin Pekingissä. Silloin maratonini juoksin Etelä-Koreassa, mutta vietimme kaverini kanssa kolme päivää Pekingissä ja kävimme myös Kiinan muurilla. Suin surmin en kuitenkaan kuvitellut palaavani sinne maraton mielessäni puhumattakaan, että samanhenkisen ihanan elämänkumppanin kanssa. Toinen suuri muutos oli hintojen nousu. On halpaakin tavaraa, mutta laatu silloin on usein pehulasta ja merkkituotteet ovat poikkeuksetta kalliita.

 Kisajännitys nousee vaikka ei sitä ilmeestä huomaa.

Seuraavana päivänä lähdimme numeroiden noutoon kaupungin toisella laidalla olevaan hotelliin. Siellä saimme esimakua järjestelyistä, kun yhdeksältä ilmoitettu aloitus venyi lähes kaksi tuntia. No numerot ja muut reksvisiitat saatiin ja sitten taas hieman ostospaikkoja kiertelemään. Parin ostarin ja kärsivällisyyttä koetelleen pyörimisen jälkeen, totesimme ostosten jääneen vielä tekemättä ja tavoittelimme ruokapaikkaa. Puolen tunnin ovella odottelun jälkeen saimme paikan ja joskus aikojen päästä jotain murkinaakin, mutta tuskin lainkaan sitä mitä olimme tarkoittaneet. Englannin kielen taito on hyvin kyseenalaista ja se aiheutti aina silloin tällöin pientä säätämistä. Illaksi pääsimme vihdoin hotellille ja rojahdimme rättiväsyneinä punkkaan, vaiheessa jolloin olisi pitänyt olla rento ja levännyt. Uni ei tullut seuraavana yönä juuri lainkaan ja Outi ei tainnut nukkua lainkaan. Aamukahden jälkeen siis kömmimme ylös ja 03.20 olimme jo taksissa menossa edellä mainittuun hotelliin, josta bussi muurille lähti klo 05.00. Sää Pekingissä oli ollut helteinen ja juoksupäiväksi oli luvattu hieman viileämpää. Ennuste ei kuitenkaan pitänyt paikkaansa, vaan maratonin ajan lämpötila keikkui hellelukemissa. Onneksi paljon moitittua savusumua, joka aiheuttaa hengitysvaikeuksia, ei matkamme aikana ollut, vaan aurinko sai paistella pilvettömältä taivaalta. Starttihetkellä alkoi hillitön säätö, muutamalta puuttui chippi. Voitte vain kuvitella ilmeemme, kun vilkaisimme toisiamme… mikä hemmetin chippi, kukaan ei ollut maininnut sellaisesta hölttänän pöläystä, saati nakannut kouraan. No kaikki selvisi aikanaan ja me parikymmentä chipitöntä saimme omamme ja starttasimme reilun vartin myöhemmin kuin muut.

Alkumatkasta kaikki vielä niin helppoa ja hymyt hyytymättä.

Heti alkuun tuli selväksi, että tästä savotasta ei tulisi helppo. Rappusia ylös ja rappusia alas, loputtomasti ilman hengähdystaukoja. Ja rappusten kunto oli usein todella kehno ja monet kohdat jopa vaarallisia mennä lävitse. Tätä osuutta matkakertomuksessamme on vaikeinta sanoin kuvailla. Välillä hiipi mieleen jopa keskeyttäminen, kun polvi ei tahtonut nousta ja taipua riittävästi puolimetriseen rappuseen, selän huutaessa hoosiannaa. Kilometrimerkintöjä ei ollut ja kysyttäessä arviot heittivät kilometritolkulla. Onneksi kokomaratonin reitti tuli jotenkin selväksi, mutta monet puolimaratonin suorittajat taivalsivat paljon pidemmän matkan, kun kukaan ei ollut opastamassa pois muurilta ajoissa. Huolto oli melko vajavaista sikäli, että yhden banaanin ja leipäpalan lisäksi ei matkan aikana ollut tarjolla kuin vettä. Onneksi olimme varautuneet riittävällä määrällä geelejä ja suolaa, muuten hiking olisi jäänyt tekemättä loppuun. Sillä sitä se lähinnä oli, loputonta kiipeämistä, juoksuosuuksien rajoittuessa yhteensä 3-4 kilometriin. Urakkaa vaikeutti tietenkin myös helle, lämpötilan ollessa jopa +27C lukemissa. Auringon polttamiltakaan ei vältytty, siksi paahtavaa oli paiste. Välillä vaikutti siltä, että maratonin aikaraja 8h on liian kova pala jopa meille, mutta loppumatka sujui kuitenkin odotettua paremmin ja tavoitimme maalin noin seitsemän tunnin aikaan. Totta kai tuntemukset olivat upeat ja kipu ja tuska poissa alta aikayksikön. Hieno mitali kaulaan ja reilu parin kilometrin kävely suihkuun, jossa nauru jo maittoi ja fiilikset olivat aivan mahtavat. Outin 20. maraton oli läpi ja Unskilla 50 maratonmaata, joten ylimääräistä juhlan tuntua tuli niistäkin saavutuksista. 125 km bussimatka muurilta Pekingiin kului kuin siivillä ja kevyen iltapalan jälkeen oli aika yrittää unta… turhaan. Rappuset vilisivät silmissä ja kroppa kävi ylikierroksilla, mutta kait sitä pari tuntia tuli oltua syvässä unessakin.

Näitä riitti yhteensä noin 25000 kappaletta. Hop hop

Seuraavana päivänä olimme kuitenkin melko pirteinä kaupunkia kiertelemässä jo aamupäivästä alkaen. Kiellettyyn kaupunkiin oli satojen metrien jono, jossa seisoskelu ei helteisenä päivänä kiehtonut, joten tyydyimme viereisen puiston varjoisaan tunnelmaan. Puisto oli mitä ihastuttavin valtavine kukkaistutuksineen ja rauhallisine rakennuksineen, jotka henkivät tuhatvuotista historiaa. Tiheä bambumetsä oli myös vaikuttava elämys, jossa mieli palautui maratonin rasituksista ja kaupungin ihmisvilinästä. Illalla paikkasimme vielä hieman tuliaispussien valikoimaa, mikä oli selvä virhe vaiheessa, jossa olisi pitänyt kaikki vapautuva aika käyttää lepoon ja palautumiseen. Niinpä kotimatkaa edeltäväkin yö meni levottomasti ja olimme aamuvarhain lähteneen paluun kynnyksellä aivan muissa maailmoissa. Mutta kotiin Kalkkuun päästiin aikanaan ja onneksi vastassa oli viikonvaihde ja pieni hetki elpymiseen. Reissu ja kaikki kokemamme oli yksi parhaista ja täyttä extremeä joka hetkeen.

t. Unski