perjantai 14. kesäkuuta 2013

OPERAATIO SUOMI-JUOKSU 100km by Ville N.


Talvella eräs Anu ja Markus rupesivat puhumaan Suomi-juoksun 100 kilometristä. Aluksi ajatus tuntui hieman hullulta, joten tätä täytyi hieman miettiä. Asetin osallistumisen ehdoksi että maratonin ennätys pitäisi parantaa alle 3.50. Koko talvi+kevät tuli hölkköteltyä maratoneja+ kaksi 50km Sorva-juoksua. Maskussa maraton-enkka parani sitten uusille minuutti luvuille, joten 100km kutsui! Itseluottamusta osallistumiseen lisäsi myös hyvin sujuneet Sorvan-juoksut. Toukokuussa laitoin ilmon juoksuun sisään.


Ville valmistautuu pitkikseen
Alkuviikko ennen 100km ulkoilua oli pitkä. Päätin olla alkuviikon lenkkeilemättä ja keskittyä syömiseen. Koko viikon ajatukset pyörivät 100km ympärillä. Välillä oli mielessä epäonnistumisen pelko: Mitä jos en jaksa ja joudun keskeyttämään... .

Viimeinen yö ennen juoksua tuli nukuttua aika levottomasti. Olin laittanut kellon soimaan klo.9 mutta klo 6.30 olin jo koiran ulkona. Ulkoilun jälkeen puuroa ,kahvia koneeseen ja odottelua. Tavaroiden tarkistusta, eväiden tekoa, tavaroiden tarkistusta, odottelua, tavaroiden tarkistusta, odottelua... . Puolen päivän jälkeen söin pastaa ja kanakastiketta ja odotin että klo olisi jo 14. Kahdelta tulivat Anu , Markus , Anun isä ja Anun veli hakemaan minua. Matka alkakoon... .

Saavuimme hyvissä ajoin Perniöön valmistautumaan koitokseen. Huoltopöydän kasausta ja juoksuvehkeiden vaihto. Varmuuden vuoksi pistin pienet teippaukset kantapäihin ja vaseliinit "pöksyihin". Olin valmis!!!


Tätä pöksyihin ja menoks! Kuvassa Mikon Köpiksen tuliainen




Meno maistuu ja matka taittuu
Klo 19 juoksu alkoi. Yritin aloittaa maltilla ja kuulostella kehoa. Kisa juostiin 5 km lenkkinä 20 kertaa. Huolto aina 2.5 km välein. Pari kierroksen jälkeen loppui urheilujuoman juominen. Juoma ei sopinut mulle joten siiryi colaan. Geelin otin 10km välein ja suolatabletin hieman harvemmin. Joka kierroksen jälkeen pyrin aina syömään jotain ( makeaa/suolaista ). Noin 30 km kohdilla käytiin pakollisella "rakon" tyhjennyksellä. 40 km jälkeen alkoi tuntua ensimmäiset rasitukset jaloissa. Ei mitään vakavaa mutta matkaa on vielä 60 km!!! Kun 50 km oli ohitettu, alkoi päänupin koettelu: En ollut ikinä juossut 50 km pitempää matkaa. Kierrokset muutuivat aina vain raskaimmaksi ja pitemmiksi( joka kierros saman mittainen ). Alusta lähtien kävelin aina huoltopisteiden kohdalla samalla kun join. Ennen 75 km täyttymistä oli pistettävä kävelyksi jotta ei tulisi "pöksyihin". Ei muuta kuin vessaan tyhjennykseen. Vessa reissun jälkeen elämä hieman taas helpotti.

90 km kohdilla tuntui siltä että minä voitan 100km eikä 100km voita minua. 11 tunnin alitukseen voi olla mahdollisuudet. Sitten alkoi viimeinen kierros! Kuulostaa vähän hullulta mutta minä nautin viimeisen kierroksen juoksusta. Ei enää yhtään kierrosta! Kilometri MAALIIN katsoin kelloa ja huomasin että minulla on 6.20 minuuttia aikaa ehtiä 10.50 alitukseen. Kuin sprintteri, minä juoksin viimeisen kilometrin 5.22 . MAALi!!! 10.49.02!!! Täytyy myöntää että melkein tuli ilon kyyneleitä. OLIN VOITTAJA! Siis itseni voittaja. 


Ville kumartuu kohteliaasti vastaanottamaan mitalia
Muistikuvat yön tapahtumista ovat vähän hataria ja sekavassa järjestyksessä. Muistikuvat tankkauksesta kisan aikana: 7 kpl geeli, 6kpl suolatabletti, 2 mukia urheilujuomaa, colaa( tosi monta mukia), jaffaa pari mukia, puoli litraa mansikkakeittoa, suffeli, energiapatukka, pari suolakeksiä, vähän suolakurkkua, irtokarkkeja ja shipsejä( Kiitos Anulle ja Markukselle lastuista). Melkein söin myös pizzaa mutta se oli jäässä kylmälaukussa vielä 12 tuntia pakkaamisen jälkeen. Jos sitä vielä toiste osallistuu ultraan niin pitää enemmän panostaa omaan huoltopöytään. Ekakertalaisen moka. AMATÖÖRI!


Raivokas tuuletus
Nyt jatkuu jalkojen parantelu (kirjoitettu ma 10.6-iltana) ja "akkujen" lataus. Reidet ovat hieman jumissa mutta kyllä se siitä. Maratonin muurin on monta kertaa kaadettu ja nyt on 100km muuri murrettu joten jalat kohti uusia haasteita...


Haluan kiittää TEAM RAHOLAN porukkaa sillä TE olette auttaneet tässä harrastuksessa monta kertaa. Erityiset kiitokset ANULLE ja MARKUKSELLE kaikesta avusta jota olen saanut matkan/matkojen aikana. JAXAA!!!

Ei se juoksu niin paha ole, mutta näiden kanssa pitäisi pärjätä.

8 kommenttia:

  1. Jännittävä raportti itsensä ylittämisestä, kiitos tästä Ville - ja ONNEA!

    VastaaPoista
  2. Hienoa taistelua. Onnittelut ensimmäisestä satasesta, hyvin tienattu.

    VastaaPoista
  3. Tuo satasen läpi raastaminen herättää kieltämättä suurta ihailua. Selvisit Ville "amatööriksi" aivan loistavasti haasteesta.Isot Onnittelut vielä kerran. Saat olla kyllä ylpeä itsestäsi!

    VastaaPoista
  4. Hui...melkoista kyytiä ja melkoinen matka! Onneksi olkoon Ville!

    VastaaPoista
  5. Hurjasti onnea, Ville! :o)

    VastaaPoista
  6. Hyvä Ville, huippu suoritusta ja vahvaa päätä/ mieltä! ME LUOTETAAN SUHUN JA YHDESSÄ ONNISTUMISEEN! Ohjeet ja kokemus tuottaa aina tulosta sekä EI VAKAVALLA MIELELLÄ, HYVÄLLÄ FIILIKSELLÄ JA POSITIIVISELLA ASENTEELLA HYVÄ TULEE! Etiäpäin...JAXAA!!!

    VastaaPoista
  7. Upea juttu, onnittelut! Aina hienoa lukea itsensä voittamisesta - siihenhän tässä itse kukin omilla tavoillaan pyrkii. :)

    VastaaPoista