On ehkä paikallaan aloittaa siitä, miten ylipäätään triathlonin
pariin päädyin. Parin entisen koulukaverin kanssa tuli jossakin pokeri-illassa
syksyllä 2011 puheeksi triathlon, kaverit olivat menossa Joroisiin puolimatkan
kisaan seuraavassa heinäkuussa. Itse mielsin triathlonin vielä myyttisten
teräsmiesten lajina, enkä ajatellut sen olevan minua varten, mutta ajatus jäi
hautumaan.
Tammikuussa 2012 olin varusmiespalvelusta suorittaessani
komennettuna Upinniemeen, missä ei iltaisin ollut oikein muuta tekemistä kuin
syödä pizzaa sotkussa tai urheilla – valitsin useimpina iltoina jälkimmäisen.
Paikassa, jossa taistelusukeltajia koulutetaan, on toki uimahalli, siellä tuli
vietettyä aikaa ja innostuin uimisesta. Kun juoksuharrastustakin oli jo
aloiteltu, ei yhdistelmästä puuttunut enää kuin pyöräily. Siitä se ajatus
jotenkin syntyi, ja Joroisten Finntriahtlon 2013 kutsui.
Treenailin itsenäisesti ja tiimin puitteissa alkuvuoteen
2013 asti, kun satuin Tesomalla uimassa käydessäni huomaamaan
Orca-triathlonkoulun ilmoituksen (http://www.mjrtraining.net).
Ilmoittauduin mukaan, ja valmentajan opastuksella on treenattu nyt helmikuusta
asti, pääasiassa oman viikoittaisen harjoitusohjelman mukaan, mutta
keskiviikkoisin ja sunnuntaisin on pidetty porukalla yhteistreenit: ke yleensä
uintia ja su jotakin muuta. Erityisesti uintitekniikan opetus on kehittänyt
uintitaitoani kuluneen kevään aikana enemmän kuin kaikki omat uintitreenit
aikaisemmin.
Päätavoite on siis Joroisten Finntriathlonin puolimatkan
kisassa (1,9 km – 90 km – 21,1 km ) heinäkuussa, mutta kisoja on Suomessa toki
muitakin. Lyhyen matkan kisana aikaisin kesällä Vantaa triathlon valikoitui
kauden ja triathlonuran avaukseksi.
--
Sunnuntaiaamuna noustiin varhain matkaan. Pakattavaa tavaraa
oli aikamoinen määrä, edellisen illan valmistelut ja huolellinen tarkistuslista
auttoivat muistamaan kaiken. Aamupala teki hieman vastarintaa, liekö
jännittänyt vai yritinkö hörpätä sen liian nopeasti, kun osa tuli kaaressa
ylös… Matkalla eväät pysyivät kuitenkin sisällä.
Auto parkkiin, kisapaikalle piti kävellä noin kilometrin
verran. Ilmoittautumisen jälkeen vaihdoin jo kisavarusteet päälle, hirmuisen
paljoa ylimääräistä ihmettelyaikaa ei jäänyt. Kisatorilla pyörittiin hetki,
ostin ajanottosirua varten vielä nilkkaremmin ja kuuntelin koutsin viime hetken
vinkit.
Vein pyörän ja varusteet vaihtoalueelle. Pientä paniikkia
meinasi tulla, kun ensin numerolapussa ei ollutkaan reikiä kisavyötä varten,
sitten kun askartelin niitä Leathermanilla, niin tuli sormeenkin yksi
ylimääräinen. Samaten pientä tuskanhikeä alkoi pukata, kun kenkien fiksailuun
tarkoitetut kumilenkit osoittautuivatkin odotettua hauraammiksi. Varusteiden
virittelyt kuitenkin lopulta onnistuivat.
(Pyöräilyyn lähtöä nopeuttaa dramaattisesti kun kiinnittää
triathlonkengät jo valmiiksi polkimiin, sitten vasta vauhdissa laittaa jalat
kenkiin ja sulkee kenkien tarranauhan. Kumilenkeillä saa kengät pysymään
vaaka-asennossa ennen liikkeelle lähtöä, että ne eivät raahaa maata ja irtoa,
kun pyörä talutetaan vaihtoalueelta.)
Valmis lähtöön. |
Kisainfon jälkeen oli aika pukea märkäpuku päälle. Pikaisen
pulahduksen ehdin laiturin ja rannan väliin jäävässä ”lasten altaassa” ottaa,
kunnon lämmittelyyn ei jäänyt aikaa kun piti jo siirtyä lähtökarsinaan
odottelemaan. Hetki pitikin odotella, että kaikki lähtijät saatiin lopulta
paikalle. Siirryttiin jonomuodostelmassa laiturille, matkalla heitin pikaiset
yläfemmat triathlon- ja ulkomaankauppaministeri Alexander Stubbin kanssa, häntä
haastateltiin juuri samaan aikaan. Hyppäsimme miellyttävän lämpöiseen (21°C)
veteen ja siirryimme lähtöviivalle. Asetuin varmuuden vuoksi hiukan taaemmas,
etten ainakaan jäisi nopeampien jalkoihin.
Isoja kaloja Kuusijärvessä. |
Startti kajahti ja lähdin kaikessa rauhassa omaa vauhtia
kauhomaan yrittäen keskittyä hyvään uintitekniikkaan. Homma lähti hyvin
käyntiin, pientä ruuhkaakin oli, mutta siinä tuntui olevan juuri sopivasti
säpinää. ”Mahtavaa, tätä vartenhan on reenattu”, ajattelin. Tässä vaiheessa
oikein iski mieleen ajatus, missä ollaan ja miten kivaa oikeastaan olikaan. Uin
hymy korvissa ekalle poijulle asti.
Isompia mutkia ei uintiin tullut. GPS uimalakissa toimi hyvin. Mukana siirtymä vaihtoalueelle. |
Rannalla Johanna huuteli kannustuksia. Itse keskityin
lähinnä pysymään pystyssä ja riuhtomaan märkkäriä vauhdissa pois. Jälkikäteen
arvioiden olisi ehkä helpottanut, jos olisi avannut vetoketjun kokonaan…
Yläosa, lakki ja lasit äkkiä pois, samalla reipasta hölkkää vaihtoalueelle,
missä loput puvusta pois. Kypärä ja aurinkolasit päähän, gps olkavarteen ja kisanumerovyö päälle. Pyörä talutukseen ja
kohti pyöräreittiä. Koutsikin huuteli kisatorin puolelta kehuja hyvästä uinnista.
Itse tajusin vasta vartin pyöräiltyäni ja kelloa vilkuiltuani, että sehän meni
hämmentävän nopeasti.
Reipasta menoa.
|
Paljain jaloin T2:een. |
Rivakasti kypärä päästä, lippa tilalle ja lenkkarit jalkaan.
Juoksureitti olikin sitten aika raaka, lyhyehköjä mutta sikajyrkkiä mäkiä oli
useita ja helle lähenteli 28 astetta. Tässä vaiheessa näiden tekijöiden
yhdistelmä alkoi hyydyttää, ja ylämäkiin oli pakko hidastaa. Syke oli aivan
pilvissä. Huoltopisteiltä otin vettä, tippa meni suun kostukkeeksi ja loput
kaadoin päälleni. Tokalle kierrokselle
lähtöä piristi parin pikkupojan kanssa heitetyt yläviitoset ja maalialueelle
kerääntyneen yleisön kannustus. Kahden kierroksen jälkeen tuli kuitenkin maali
vastaan, lopulta. Mitali kaulaan, ajanottosiru nilkasta pois ja äkkiä nestettä
naamariin. Oli todella kuuma olo ja piti vähän aikaa piti ihan istuskella ja
sulatella, mitä tuli tehtyä.
Askel ei kyllä tuntunut enää kevyeltä maaliin tullessa. |
Varusteet piti hakea melko pian vaihdosta pois, suihkun
jälkeen oli saatava vähän grillimakkaraa ja katsottiin rannalta vielä
perusmatkan lähtö. Sitten kotia kohti mitali kaulassa ja kokemusta rikkaampana.
Iso plussa tapahtumajärjestelyistä järjestäjille. Vaikka
tapahtumassa oli monta sarjaa, paljon väkeä ja monen monta ensikertalaista,
kaikki toimi minusta hienosti. Loistosuoritus. Voisin hyvinkin mennä ensi
vuonnakin, jos aikataulut vaan silloin sopivat. Sprintti sopii loistavasti
ensimmäiseksi triathlonkisaksi ja tarjolla oli kunto- ja kokeilusarjojen
muodossa jokaiselle jotakin, edes lasten sarjoja unohtamatta.
Kiitokset henkilökohtaiselle huoltajalle. |
Uinti 13:55
Vaihto 1 03:34
Pyöräily 41:34
(Vaihto 2 aikaa ei tullut erikseen)
Juoksu 29:32
Yhteensä 1:28:34,1
Omaan suoritukseeni olen oikein tyytyväinen. Uinnin
nopeudella yllätin itseni, Johannan ja vissin vähän valmentajankin. Pyörä meni
ihan omalla tasolla, juoksussa sitten vähän hyydyin. Silti kaikkiaan aivan
mahtava kokemus ekasta triathlonkisasta – suosittelen muillekin lämpimästi!
Lauantaina 8.6. sitten Hyvinkäällä Sääksi triathlonin perusmatka eli 1500m – 40
km – 10 km. Raporttia seuraa. :)
Timo
Mahtavaa Timo, huikea suoritus ja ilo lukea kokemuksistasi...maltan tuskin odottaa jatkokertomusta!! ONNEA!!
VastaaPoistaOlipa kiva "sukeltaa" triatlonin tunnelmiin. Mielenkiintoinen raportti sekä tapahtuma, ja tietenkin laji. Todella upea tulos ensimmäisestä kisasta. Oniittelut!! Huoltojoukot eli Johanna on niin hyvä noissa huoltohommissa ;D Jatkoa odotellessa toivottelen oikein hyviä treeneejä.
VastaaPoistaKiitos! Joo, kyllä kelpaa kun huolto pelaa. :)
PoistaMielenkiintoinen raportti, tosi hyvin suoriuduit, Timo! Tsemppiä myös jatkossakin - uusia rapsoja odotellen:)
VastaaPoista