torstai 6. kesäkuuta 2013

Vantaa triathlon 2.6.2013

Sprinttimatkan triathlon: uinti 750m – pyöräily 20 km – juoksu 5 km

On ehkä paikallaan aloittaa siitä, miten ylipäätään triathlonin pariin päädyin. Parin entisen koulukaverin kanssa tuli jossakin pokeri-illassa syksyllä 2011 puheeksi triathlon, kaverit olivat menossa Joroisiin puolimatkan kisaan seuraavassa heinäkuussa. Itse mielsin triathlonin vielä myyttisten teräsmiesten lajina, enkä ajatellut sen olevan minua varten, mutta ajatus jäi hautumaan.

Tammikuussa 2012 olin varusmiespalvelusta suorittaessani komennettuna Upinniemeen, missä ei iltaisin ollut oikein muuta tekemistä kuin syödä pizzaa sotkussa tai urheilla – valitsin useimpina iltoina jälkimmäisen. Paikassa, jossa taistelusukeltajia koulutetaan, on toki uimahalli, siellä tuli vietettyä aikaa ja innostuin uimisesta. Kun juoksuharrastustakin oli jo aloiteltu, ei yhdistelmästä puuttunut enää kuin pyöräily. Siitä se ajatus jotenkin syntyi, ja Joroisten Finntriahtlon 2013 kutsui.

Treenailin itsenäisesti ja tiimin puitteissa alkuvuoteen 2013 asti, kun satuin Tesomalla uimassa käydessäni huomaamaan Orca-triathlonkoulun ilmoituksen (http://www.mjrtraining.net). Ilmoittauduin mukaan, ja valmentajan opastuksella on treenattu nyt helmikuusta asti, pääasiassa oman viikoittaisen harjoitusohjelman mukaan, mutta keskiviikkoisin ja sunnuntaisin on pidetty porukalla yhteistreenit: ke yleensä uintia ja su jotakin muuta. Erityisesti uintitekniikan opetus on kehittänyt uintitaitoani kuluneen kevään aikana enemmän kuin kaikki omat uintitreenit aikaisemmin.

Päätavoite on siis Joroisten Finntriathlonin puolimatkan kisassa (1,9 km – 90 km – 21,1 km ) heinäkuussa, mutta kisoja on Suomessa toki muitakin. Lyhyen matkan kisana aikaisin kesällä Vantaa triathlon valikoitui kauden ja triathlonuran avaukseksi.

--

Sunnuntaiaamuna noustiin varhain matkaan. Pakattavaa tavaraa oli aikamoinen määrä, edellisen illan valmistelut ja huolellinen tarkistuslista auttoivat muistamaan kaiken. Aamupala teki hieman vastarintaa, liekö jännittänyt vai yritinkö hörpätä sen liian nopeasti, kun osa tuli kaaressa ylös… Matkalla eväät pysyivät kuitenkin sisällä.

Auto parkkiin, kisapaikalle piti kävellä noin kilometrin verran. Ilmoittautumisen jälkeen vaihdoin jo kisavarusteet päälle, hirmuisen paljoa ylimääräistä ihmettelyaikaa ei jäänyt. Kisatorilla pyörittiin hetki, ostin ajanottosirua varten vielä nilkkaremmin ja kuuntelin koutsin viime hetken vinkit.

Vein pyörän ja varusteet vaihtoalueelle. Pientä paniikkia meinasi tulla, kun ensin numerolapussa ei ollutkaan reikiä kisavyötä varten, sitten kun askartelin niitä Leathermanilla, niin tuli sormeenkin yksi ylimääräinen. Samaten pientä tuskanhikeä alkoi pukata, kun kenkien fiksailuun tarkoitetut kumilenkit osoittautuivatkin odotettua hauraammiksi. Varusteiden virittelyt kuitenkin lopulta onnistuivat.

(Pyöräilyyn lähtöä nopeuttaa dramaattisesti kun kiinnittää triathlonkengät jo valmiiksi polkimiin, sitten vasta vauhdissa laittaa jalat kenkiin ja sulkee kenkien tarranauhan. Kumilenkeillä saa kengät pysymään vaaka-asennossa ennen liikkeelle lähtöä, että ne eivät raahaa maata ja irtoa, kun pyörä talutetaan vaihtoalueelta.)

Valmis lähtöön.
Kisainfon jälkeen oli aika pukea märkäpuku päälle. Pikaisen pulahduksen ehdin laiturin ja rannan väliin jäävässä ”lasten altaassa” ottaa, kunnon lämmittelyyn ei jäänyt aikaa kun piti jo siirtyä lähtökarsinaan odottelemaan. Hetki pitikin odotella, että kaikki lähtijät saatiin lopulta paikalle. Siirryttiin jonomuodostelmassa laiturille, matkalla heitin pikaiset yläfemmat triathlon- ja ulkomaankauppaministeri Alexander Stubbin kanssa, häntä haastateltiin juuri samaan aikaan. Hyppäsimme miellyttävän lämpöiseen (21°C) veteen ja siirryimme lähtöviivalle. Asetuin varmuuden vuoksi hiukan taaemmas, etten ainakaan jäisi nopeampien jalkoihin.

Isoja kaloja Kuusijärvessä.
Startti kajahti ja lähdin kaikessa rauhassa omaa vauhtia kauhomaan yrittäen keskittyä hyvään uintitekniikkaan. Homma lähti hyvin käyntiin, pientä ruuhkaakin oli, mutta siinä tuntui olevan juuri sopivasti säpinää. ”Mahtavaa, tätä vartenhan on reenattu”, ajattelin. Tässä vaiheessa oikein iski mieleen ajatus, missä ollaan ja miten kivaa oikeastaan olikaan. Uin hymy korvissa ekalle poijulle asti.

Isompia mutkia ei uintiin tullut. GPS uimalakissa toimi hyvin. Mukana siirtymä vaihtoalueelle.

 Kurkistelin suuntaa vähän väliä, enkä mielestäni uinut kovin isoja mutkia. Poijuillakaan ei ollut pahasti ruuhkaa. Pitkällä takasivulla huomasin tempovani hetkittäin liian lujaa ja hölläilin tahtia hiukan. Viimeisiltä poijuilta tähystelin taaksekin päin ihmetellen, miten paljon porukkaa taakse jäi, ja uin sitten rantaan reippaasti.

Rannalla Johanna huuteli kannustuksia. Itse keskityin lähinnä pysymään pystyssä ja riuhtomaan märkkäriä vauhdissa pois. Jälkikäteen arvioiden olisi ehkä helpottanut, jos olisi avannut vetoketjun kokonaan… Yläosa, lakki ja lasit äkkiä pois, samalla reipasta hölkkää vaihtoalueelle, missä loput puvusta pois. Kypärä ja aurinkolasit päähän, gps olkavarteen ja  kisanumerovyö päälle. Pyörä talutukseen ja kohti pyöräreittiä. Koutsikin huuteli kisatorin puolelta kehuja hyvästä uinnista. Itse tajusin vasta vartin pyöräiltyäni ja kelloa vilkuiltuani, että sehän meni hämmentävän nopeasti.

Reipasta menoa.

 Vaihtoalueelta pyöräreitille tullessa oli asfaltissa oranssi viiva, jonka jälkeen sai nousta pyörän selkään. Kengät sujahtivat näppärästi vauhdissa jalkoihin. Alkuun ja loppuun hölläilin hiukan, mutta muuten poljin käytännössä niin lujaa kuin jaksoin. Reitti oli varsin tasainen, muutama pieni ylämäki oli, ja välillä kevyttä vastatuulta. Ihan omaa hyvää tasoa sujui, keskinopeus hiukan reilu 30 km/h. Muutaman ohitinkin, mutta myös aika moni vauhdikkaampi kaveri triathlonpyörän kanssa sujahti ohi. Vaihtoon tullessa kengät valmiiksi jalasta ja paljain jaloin taas vaihtoon.

Paljain jaloin T2:een.
Rivakasti kypärä päästä, lippa tilalle ja lenkkarit jalkaan. Juoksureitti olikin sitten aika raaka, lyhyehköjä mutta sikajyrkkiä mäkiä oli useita ja helle lähenteli 28 astetta. Tässä vaiheessa näiden tekijöiden yhdistelmä alkoi hyydyttää, ja ylämäkiin oli pakko hidastaa. Syke oli aivan pilvissä. Huoltopisteiltä otin vettä, tippa meni suun kostukkeeksi ja loput kaadoin päälleni.  Tokalle kierrokselle lähtöä piristi parin pikkupojan kanssa heitetyt yläviitoset ja maalialueelle kerääntyneen yleisön kannustus. Kahden kierroksen jälkeen tuli kuitenkin maali vastaan, lopulta. Mitali kaulaan, ajanottosiru nilkasta pois ja äkkiä nestettä naamariin. Oli todella kuuma olo ja piti vähän aikaa piti ihan istuskella ja sulatella, mitä tuli tehtyä.

Askel ei kyllä tuntunut enää kevyeltä maaliin tullessa.
Varusteet piti hakea melko pian vaihdosta pois, suihkun jälkeen oli saatava vähän grillimakkaraa ja katsottiin rannalta vielä perusmatkan lähtö. Sitten kotia kohti mitali kaulassa ja kokemusta rikkaampana.

Iso plussa tapahtumajärjestelyistä järjestäjille. Vaikka tapahtumassa oli monta sarjaa, paljon väkeä ja monen monta ensikertalaista, kaikki toimi minusta hienosti. Loistosuoritus. Voisin hyvinkin mennä ensi vuonnakin, jos aikataulut vaan silloin sopivat. Sprintti sopii loistavasti ensimmäiseksi triathlonkisaksi ja tarjolla oli kunto- ja kokeilusarjojen muodossa jokaiselle jotakin, edes lasten sarjoja unohtamatta.

Kiitokset henkilökohtaiselle huoltajalle.
Uinti 13:55
Vaihto 1 03:34
Pyöräily 41:34
(Vaihto 2 aikaa ei tullut erikseen)
Juoksu 29:32
Yhteensä 1:28:34,1

Omaan suoritukseeni olen oikein tyytyväinen. Uinnin nopeudella yllätin itseni, Johannan ja vissin vähän valmentajankin. Pyörä meni ihan omalla tasolla, juoksussa sitten vähän hyydyin. Silti kaikkiaan aivan mahtava kokemus ekasta triathlonkisasta – suosittelen muillekin lämpimästi! Lauantaina 8.6. sitten Hyvinkäällä Sääksi triathlonin perusmatka eli 1500m – 40 km – 10 km. Raporttia seuraa. :)

Timo 

4 kommenttia:

  1. Mahtavaa Timo, huikea suoritus ja ilo lukea kokemuksistasi...maltan tuskin odottaa jatkokertomusta!! ONNEA!!

    VastaaPoista
  2. Olipa kiva "sukeltaa" triatlonin tunnelmiin. Mielenkiintoinen raportti sekä tapahtuma, ja tietenkin laji. Todella upea tulos ensimmäisestä kisasta. Oniittelut!! Huoltojoukot eli Johanna on niin hyvä noissa huoltohommissa ;D Jatkoa odotellessa toivottelen oikein hyviä treeneejä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Joo, kyllä kelpaa kun huolto pelaa. :)

      Poista
  3. Mielenkiintoinen raportti, tosi hyvin suoriuduit, Timo! Tsemppiä myös jatkossakin - uusia rapsoja odotellen:)

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.