lauantai 19. toukokuuta 2012

Helaventti ja Yyterin maraton

17.5. Äetsän helaventtiin lähti autollinen tiimiläisiä eli: Outi, Mari, Anu ja Liikuttavien Unski 

                                          Mari, Anu Ode ja Unde

Matkaan piti lähteä Unden autolla,  mutta ameriikan ihme hieman yskähteli, joten Outin autolla startattiin kohti Äetsää sateisessa säässä. Outi ennusti sateen loppuvan ennen starttia, ja niin myös kävi (Outista tehdään tiimin meteoriit.. meteorologi).

                                   Tavoitteena hirrweeesti pokaaleja

Helaventillä oli tuttuja naamoja kannustamassa sekä juoksemassa. Reitti on mukava ja kiertää Unskin lapsuuden maisemia (myös Unskin sadas maraton juostiin näissä maisemissa 2011).

Kaikilla kulki hyvin. Mari tyylitteli uuden musiikin voimin uuteen enkaan, musiikin Mari oli saanut Äitienpäivälahjaksi tyttäreltään Riialta. Unski toimi Outin jäniksenä ja matka kulki joutuisasti rakkauden siivillä, loppukommenttina:"taaskaan en päässyt alle kahden", jäniksen vika siis. Anu painatti tasaisesti eteenpäin jumilihaksillaan, ajatuksissa vilkkui jo viikonloppuna juostava Yyterin maraton sekä Raholan Kymppi, joka on huipennus tälle viikolle.

Matkan varrella juoksupiireistä tuttu Arto pisti tulemaan sairaan hyvää mushnaa mm. puolivälin Ozzy laittoi jalat vispaamaan uudella energialla.

                                     Kakkonen, kakkonen, kakkonen

19.5. Yyterin maraton

Markuksen taival

Ilma oli kuin morsian, kesä tuoksui, vihdoinkin oli lämmin ja edessä taas uusi haaste. Maratonia lähtivät nylkkäämään A&M ja puolikkaalle lähtivät ärjymään Ritu ja Markus J.

Saavuttuamme Yyteriin ihailimme uskomattomia hiekkadyynejä uimarannalla ja ihailimme myös sairaan kylmää merituulta. Anu oli nähnyt unta edellisyönä Saharan tulikuumasta maratonista, joten se voidaan luokitella enneuneksi. Mutta siis, juoksu juostiin asvaltilla, pitkiä suoria taivaltaen ja tasaisuudesta nauttien. Urkkajuoma oli toimiva ja huolto pelasi muutenkin.

Markus lähti Yyteriin juoksemaan 40. maratoniaan ja tällä kertaa enkka oli mielessä. Alkuun 30km meni mainiosti ja pieni pelko oli persiissä, että hyvähän tästä voi tulla, mutta 31km juottopisteellä järki hiipi päähän ja jouduin toteamaan, että nyt paras hiljentää. Loppu matka meni sitten miten meni, mutta kivaa oli. Lopulta maaliin pääsin hengissä, vatsa tosin oli ihmeissään. Maaliin tulon jälkeen katsoin heti kuinka Markus J. ja Ritu olivat pärjänneet. Taululla luki ajat mitkä ketoivat molempien loistavista juoksuista. Erikoisuutena mainittakoon, että tällä kertaa Ritu ja Markus eivät tulleetkaan maaliin yht´aikaa, vaan pieni hajurako oli matkalla syntynyt, Markuksen halu nähdä Suomen matsi antoi voimia nopeaan juoksuun.

Suihkun jälkeen katottiin peliä, mikä ei tietenkään ollut kauheen hienoa, mutta prossi vaikuttaa varmalta. Vatsassa kiersi ja väänsi, mutta lopulta paniini maistui Kiikoisten apsilla, mihin myös loistavat puolimaratoonarit pysähtyivät tankkaamaan.

                       Markus yritti kylpylään, mutta joutui juoksemaan

Anu dyyneillä

Dyynit piti kuvata aluksi, mutta kamerahan jäi tietysti autoon, harmi. Dyynit olivat upeat, kuin unessani Sahara, hiekka napsahteli jalkojen alla ja hiekassa oli erilaisia muotoja. Kangastus kajasti kaukaisuudessa, siinä kaljupäinen beduiini tarjosi mehukasta mallasta. Kaiken onneksi hiekka ja moiset näyt saivat jäädä rannalle ja juoksu oli asvaltilla ja tarjolla oli urkkajuomaa.

Torstaina Helaventillä oli jo jumi päällä, perjantaina pumppiin täpöpainot (tottakai), joten jumi vain tykkäsi. Näillä mennään mitä on, ei muuta ko eteenpäin, koska ajalla ei niin ole merkitystä.

Olin aikaisemmin juossut Yyterissä puolikkaan ja nyt siis kokonainen oli edessä. Ennen Yyteriä tilastot keroivat 66:ta juostusta maratonista, joten edessä oli herkullinen 67.

Matka taittui miettien sunnuntain Raholan Kymppiä ja Leijonien pelin kulkua. Maaliin päästessäni pyörin aulassa miettien missä on suihku ja paljon peli on. Markus J. ja Ritu pelastivat minut ja kertoivat vastauksen molempiin suuriin kysymyksiin, joten suihkun jälkeen siirryin katsomoon Leijonien paita päällä, jotka olimme Markuksen kanssa varanneet mukaan kotimatkaa varten.

Pronssiottelua odotellessa Raholan Kympin jälkeen, toivottavasti saamme katsomoon porukkaa Leijonia kannustamaan! Tervetuloa kaikki!!

                                            Leijonille kans pronssia!

Ritun ja Markus J:n puolikas sujui taas mainiosti, molempien ollessa hyvävoipasia ja energisiä. Reykjavik, täältä tullaan!!!!!

                               Enkat taskussa kohti Reykjavikia!



2 kommenttia:

  1. Huippua Yyterin pikkutiimi! Enkat paukkuu ympäri suomea missä sitten liikutaankin. Kevät on ollut onnistumisien juhlaa ja Raholan kymppi vedetään samaan malliin. Banderollit korkeelle ja kymppi plakkariin ja Suomi pronssille!

    VastaaPoista
  2. Aivan huiput juoksut Yyterissä - mutta nyt on pakko nostaa gasellin juoksu sille tasolle kuin se kuuluukin: Markus veti aivan mielettömän hienon maratonin Yyterissä, jes jes jes. Hieno oma suoritus, ja mikä asenne! Kiva reissu kaiken kaikkiaan (yritin ihan oikeasti mukavuusrajojen ulkopuolelle, Tarmo huom.!), kiitos Anu ja Markukset!

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.