Mikon Pyynikkijuoksu

Vanhana lähiruoan suosijana päätin myös suosia lähitapahtumaa katsellessani juoksukalenteria, josta huomasin että aina ei tarvitse lähteä Pyynikkiä pidemmälle voidakseen osallistua juoksutapahtumaan. Niinpä sitten sunnuntaiaamuna hyppäsin linjuriin jolla karautin kohti Ratinaa, bussi tosin hajosi matkalla, mutta onneksi vasta Hämeenkadun alussa niin ei voimat kulunut turhaan tepasteluun. Jälki-ilmottautumisen takia paikalla piti olla hyvissä ajoin koska pidin pientä motivaatio/säävarausta osallistumiseen. Reilut 30min makoiltuani tyhjässä pukukopissa rupesi muitakin juoksijoita valumaan paikalle ja olikin aika ruveta vaihtamaan vaatteita. Sää oli viimevuotista lämpimämpi ja vähätuulisempi eikä Pyhäjärvessäkään ollut jäätä kuten viime vuonna.

                                                 Pyynikin mäissä

Juoksuun lähdin tarkoituksella reipaasti ja se tuntuikin mukavalta heti alkuunsa.Ensimmäiset 8 km on rankimmat Pyynikin nousujen takia ja tästä syystä loput 13 km tuntuukin pelkältä alamäeltä Härmälään ja takaisin Ratinaan. Jossain puolenvälin tienoilla näin yhden teamilaisenkin kannustamassa perinteen mukaisesti pienessä kamenskissa pikkusikari suupielessä.

                   Kannustusjoukko matkan varrelta. Nyt suupielessä pulla.

Viimeiset 3 km tuntuivat jo raskailta ja vähän ennen kahtakymppiä törmäsin vielä johonkin ihmeen skettiteiniin joka ei merkeistäni huolimatta osannut mennä sivuun kapealta kävelytieltä vaan odotti että juoksen päin, niin kuin sitten teinkin ja hellävaroen ohjasin pojan nurmialueen puolelle, siinä vaiheessa

matkaa kun ei vaan enään pysty mitään erikoisväistöliikkeitä suorittamaan.No onneksi ei sattunut kuin skeittarin sieluun, sen verran kovaa urputusta sieltä nurmikolta kuului. Tästä huolimatta sain vedettyä hyvän viimeisen kilometrin ja stadionille kaartaessa kannustus oli huimaa koko perheen ja ex alivuokralaisen ansiosta. Maaliin saavuin hyvään aikaan 1.34.31 jolla enkat paukkui.. Tästä sitten rauhallisesti kohti Perniötä