Ensin kiitokset kaikille iloisesta ja mukavasta seurasta ja hyvästä kannustuksesta juoksun aikana.
Lähdin reissuun tavoitteleen ensimmäistä puolikastani ja varustautuneena makuupussilla ja -alustalla. Olin ilmoittautunut 12h juoksuun varmuuden vuoksi, jos uni ei maitakaan ja haluan/kykenen takaisin radalle.. Odotukset ei siis olleet suuret, olihan ”ennätykseni” 15km tiimin lenkiltä. Matkaan lähdin Marin houkuttelemana tutustumaan porukkaan ennen pikkujoulua, että olisi edes yksi yhteinen reissu takana.
Ennen Mariin tutustumista takana oli reilu kymmenen vuoden pätkä käytännössä ilman minkäänlaista liikuntaa. Kesällä sitten aloin pikkuhiljaa pyöräileen ja käveleen ja elokuun lopulla, kun alettin oleen yhdessä niin tuli juoksulenkit mukaan. Ihmeen nopeasti matkat piteni ja uskaltauduin tiiminkin kympin lenkeille.
Sitten sitä oltiinkin yhtäkkiä Joensuussa pukukopissa, huuli pyöreänä kun muut rasvaili varpaita ja ties mitä. Tuntui kyllä, että olin vähän väärässä paikassa mutta enää ei voinut perua. Alkuvalmistelut meni nopeasti ja juoksu alkoi hyvin, Päivin vauhti tuntui siinä alussa sopivalta ja jäin siihen peesiin. Mari lähti omaan vauhtiinsa jossain kohtaa, mutta maltoin mieleni ja annoin mennä. Aina välillä juostiin kierros tai kaksi yhdessä ja sain ohjeita tankkaukseen.
 |
| Jukka ja Mari Joensuussa. Ilon kautta! 😍 |
Vaikka rata oli kovempi kuin olin luullut, ei lenkeillä vaivannut polvi kipuillut ja puolikas meni aika helposti alle kolmeen tuntiin. Ainoa ongelma oli reistaileva maha ja kiinni olevat vessan ovet, piti juosta muutama kerta pukuhuoneeseen asti. Nostin tavoitteen kolmeen kymppiin ja jatkoin radalla. Kiertosuunnan vaihto olikin hieno kokemus ja antoi lisää virtaa. Samoin tiimiläisten tsemppaus. Aika moni kyseli vointia ja kannusti, siitä sai voimaa joka kerta.
Kolmenkympin kohdalla alkoi polvi muistuttaan olemassaolostaan ja muutenkin jalat väsyä. Piti alkaa käveleen. Enää en seurannut kilometrejä vaan aikaa ja kuuden tunnin raja tuntui sopivalta lopettaa. Loppumatkalla juoksin niin paljon kuin jalat kesti, kävelykään ei tuntunut hyvältä koko aikaa. 10 minuuttia ennen toista suunnanvaihtoa Anu kyseli kilsoja ja kielsi lopettamasta ennen kuin on mara täynnä. Ja yksi kierros vielä päälle varmuuden vuoksi. Anu oli tsempannut juoksun aikana melkein joka kierroksella, en olisi kehdannut lopettaa kesken. Taisi olla 38km siinä vaiheessa. Loppu oli pelkkää tuskaa ja ainoastaan kiertosuunnan kohdalla juoksin kierroksen verran. Oma maali oli sitten n. 42.25km kohdalla ja kivut unohtuikin sitten saman tien.
Kokemus oli upea ja loppuyö meni muiden jaksamista ihmetellen. Lopun tunnelma oli huikea ja se olisi itsekin hieno kokea siellä radan puolella. Eli nälkää jäi vielä.
Teksti: Jukka L
Kuva: Jukka L
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.