torstai 9. syyskuuta 2010

Kuukauden raholalainen: Markus

Tällä kertaa esittelyvuoroon pääsee yksi tiimin kantavista voimista eli Markus Ilva.

Sähläristä juoksijaksi

Markuksen urheilu-ura alkoi hämmästyttävästi vasta armeijan jälkeen ja sekös miestä harmittaa:
- Armeijan jälkeen aloin pelata sählyä. Sählyreenien jälkeen olin aina ihan rikki ja niinpä päätin alkaa lenkkeillä kunnon kohottamiseksi. Olis pitänyt aloittaa aikaisemmin.
Eipä aikaakaan, kun sähly vaihtui salibandyyn ja reenejä oli parri kertaa viikossa. Edellisistä salibandy-reeneistä on kuitenkin jutun tekohetkellä jo pari vuotta. Markus kävi tuolloin puolen vuoden tauon jälkeen kokeilemassa, mutta ei innostunut lajista uudestaan. Salibandyn tilalle on tullut juoksu - ja ilmeisesti jäädäkseen.

Ei enää ikinä - vai ehkä sittenkin

Ensimmäisen kerran Markus "kokeili" maratonia vuonna 2005 Helsingissä tai maraton kokeili Markusta. Odotukset oli korkealla ja kunto piti olla kohdallaan, mutta toisin kävi. "Kamalaa" oli vastaus kysymykseen, että miltä se silloin tuntui. 
- Liian vähän reeniä, liian korkeat odotukset. Tavoitteena oli 4 tunnin aika. 
Markus tuli maaliin ajassa 4:34 ja päätti että ei juokse enää ikinä maratonia. Kolmisen tuntia tämän jälkeen HCM:n pussista löytyi kuitenkin Tukholman maratonin mainos ja niinpä sinne oli päästävä. Ei muutakun lisää reeniä kehiin ja Tukholmassa 2006 aika olikin jo vähän parempi 4:24. Olokin oli vähän parempi juoksun jälkeen, vaikka "kuolema koitti matkan varrella".

Kehitystä havaittavissa

Seuraava maraton Markuksella oli vuonna 2007 syksyllä Ahvenanmaalla. Tuolloin aika oli 3:45. Mitä tässä välillä oikein tapahtui, lisää reeniäkö? Ehkä, mutta todennäköisemmin syy löytyy lähempää. Markus oli nimittäin juuri tavannut Anun paria kuukautta aikaisemmin ja pariskunta oli ensimmäisellä yhteisellä maratonmatkallaan. Tiesittekö muuten, että Ahvenanmaan maratonin jälkeen Markus joutui elämänsä kolmanteen polven tähystysleikkaukseen! Kovat salibandyvuodet olivat vaatineet veronsa. Nykyään polvista ei ole enää ollut mitään haittaa.

Tulevaisuuden tavoitteita lähellä ja kaukana

Ensi viikonloppuna Matkus on lähdössä jo elämänsä 20. maratonille Jyväskylään, jossa tavoitteena on oman Berliinin maratonilla juostun ennätyksen 3:09:55 parantaminen. Nopeaälyisimmät jo laskivatkin, että mies on siis tahkonnut noin kolmessa vuodessa jo 16 maratonia! Maratonien lisäksi Markus on kaksi kertaa osallistunut Anun kanssa Perniössä järjestettävään 100km juoksuun. Haaveissa olisi kuulemma joskus saavuttaa sellainen kestävyyden taso, että 100km matkan voisi juosta kokonaan läpi mukavassa tahdissa niin, että saisi samalla piiskattua Anusta irti kaikki mitä lähtee. Tästä vaativasta maraton-tahdista huolimatta Markus on saanut juosta suhteellisen vaivatta; mitä nyt viime vuonna pohje vähän kiukutteli ja aiheutti 5 viikon juoksutauon. Tällä hetkellä vaivaa plantaarifaskiitti, johon on onneksi löytynyt apu venyttävästä yöpohjallisesta. Tulevaan maratoniin valmistautumisessa onkin ehkä ollut avuksi se, että Markus on joutunut vamman takia vähentämään harjoittelua.

Elämästä

Juoksun, kuntosalilla käymisen ja spinningin lisäksi Markus ei harrasta juuri muuta, koska aika ei yksinkertaisesti riitä. Se ei haittaa, koska juoksu on tuonut tämän reippaan Sorvalaisen elämään niin paljon: 
- Terveyttä, energiaa, uusia tuttuja ja ystäviä sekä tietysti tulevan vaimoni!!!, maratonmatkat maailmalle, tankkausta ja paaljon hienoja kokemuksia.
Vapaahetkinään Markus rentoutuu mielellään omalla kotisohvalla hyvän elokuvan parissa. Rentoutuminen ei kuulemma ole mikään ongelma, vaikka äkkiä voisi luulla, että aktiivisen ihmisen on vaikea vaihtaa vapaalle. Pikkulinnut ovat kertoneet, että tämä mies pitää myös puutarhassa touhuilemisesta ja ruuanlaitosta. Silloin, kun aikaa oli vielä enemmän, Markus kävi ahkerasti kalastamassa. Suurin vonkale oli viisikiloinen taimen Ahvenanmaalta penn-hyrräkelalla. Mutta kuka olisi uskonut, että Markuksen edellisestä tupakasta on vasta vähän yli kaksi vuotta aikaa! Tai että edellisestä kebabista on JO kaksi vuotta aikaa!  Saatika sitten, että Markuksella oli pienenä vitivalkoinen kihara tukka..

Älä tee niinkuin minä tein, tee niinkun minä sanon

Alottelevalle juoksijalle Markus antaa seuraavanlaisia ohjeita:
- Liity Team Raholaan ja kuuntele kokeneempia (itse en tätä tehnyt, vaikka olisi todellakin pitänyt), ÄLÄ HÖTKYILE, kestävyyden kehittäminen on hitaasti kiiruhtamista. Tiimissä on loistavia esimerkkejä viisaasta ja maltillisesta kehittymisestä.
Loppuun Markus heittää vielä kainon toiveen muihin tiimiläisiin päin: 
- Odotan todella monen tiimiläisen innostuvan ensi vuoden Tukholman maratonista. Sinne olis niin hieno mennä isolla porukalla. Oliskohan siinä kaikki.?

Kuula lentää Sixpackissa 2010


Kyllä Markus, siinä kaikki tällä erää, kiitos ja kumarrus ja onnea maratonille!

7 kommenttia:

  1. Hyvä Sorvan Hasselhoff! Sää ja sun maksaruohot ootte mun sankareita! Pohjallista vaan kireemmälle niin kolmonen alittuu saletisti ;)

    VastaaPoista
  2. hyvä tietää, että mulla on toivoa. mun ekalla kulu aikaa saman verran. eli seuraava menee 4.24 ja ...

    VastaaPoista
  3. Huippua Lentävä Raholalainen! Meidän Markus (Lauraa lainatakseni) RAATAA :D

    VastaaPoista
  4. Markus on mun maratoonari-idoli, kun se jaksaa aina vaan ja uudestaan hakata päätä seinään. Siksi sillä ei ole hiuksia päässä. Tsemppiä seuraavillekin 42195 metreille!

    VastaaPoista
  5. morjens
    Kyllä Markuksen urheilu-ura on alkanut ennen armeijaa. Hippohiihdot helmikuussa -80 aika 3.24. Karatepuvun vein roskikseen vasta hiljakkoin. Ja mitä varten on snorkkelit ja räpylät ja jousipyssyt ja ilmakivääri ja polkupyörät ja skeittilauta niin kysyn vaan!!
    Pienenä poikana tossa ajassa eka kolmonen on minuutteja ja nyt kun on kasvanut niin isoks että tuuli on vienyt tukan niin nyt se kolmonen on tunteja.Kuukauden raholalainen vois vaikka välillä käyttää vähän pienempää vaidetta sanoo sen äite!

    VastaaPoista
  6. Ihana äiten kommentti, kiitos tästä! Niin se aika kultaa muistot vai mitenkä se menikään..

    VastaaPoista
  7. Kommentteja on kiva lukea, kiitos niistä. Special thanks to äite! Toi skeittaus varsinkin oli aikanaan täysin mun juttu. ;)

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.