Olen melko uusi jäsen Team Raholassa. Esittäydyn teille ensimmäisen kisaraportin muodossa. Sellainen kun kuulemma on ollut tapana laittaa ainakin sen Ensimmäisen Maratonin jälkeen.
Minä juoksin elämäni ensimmäisen Maratonin Jyväskylän Finlandia maratonilla 19.9.2020. Oikeestaan koko vuoden olin tavoitteellisesti siihen treenannut ja kerryttänyt mukavasti juoksu kilometrejä alle.
Juoksu kavereiden henkinen tsemppaus ja kannustus on saanut uskomaan että se on oikeasti mahdollista juosta minunkin.
Paljon varoiteltiin että mitä kaikkea siinä matkan varrella voi sattua ja loppujen lopuksi se on vain siitä kiinni miten pää kestää loppuun asti kun niitä eri tuntemuksia alkaa ilmestymään.
Tietenkin piti olla jokin aika tavoite jota lähteä kokeilemaan. Eka kierroksen menin ohjeiden mukaan, katsoin vain että vauhti pysyy tietyssä rajassa. Sykkeet kun kuulemma saattaa alussa olla korkeat jännityksestä. Vaan eipä ollut minulla mutta silti pidin eka kierroksen katseen vauhdissa. Koska sykkeet oli aika hyvät niin päätin että seuraavat kaksi kierrosta menen sykkeiden mukaan niin lujaa kuin ne antaa myöden.
Viimesellä kierroksella aloin odottelemaan niitä tuntemuksia ja kun ei niitä heti tuntunut niin aattelin mennä niin kauan omaa lujaa kuin pystyn jotta on varaa antaa vauhdin hiipua lopussa jos kroppa niin vaatii. Noin 38km kohdalla alkoikin polveen sattumaan. Siinä ähisin ja puhisin ja mietin että tämäkö oli se minun tuntemus, mutta sinnillä loppuun.
Mulle oli annettu ohjeeksi että kun ohitan juoksu kaverini Tonin joka lähti 10 minuuttia aiemmin matkaan niin pitää ottaa olkapäästä kiinni ja sanoa että "nyt juostaan" noin 39 km kohdalla näin Tonin selän ja sehän piti kiinni ottaa. Sain siitä aivan järjettömän paljon voimaa ja polvikipu unohtui siinä kohtaa. Tonin sanoin "lähdin kuin nappi paidasta loppukiriin". Vielä sain kaksi kaveria kiinni loppumetreillä. Ja maaliin pääsin aikaan 3.56.54. Olin enemmän kuin tyytyväinen lopputulokseen. Juoksu kulki ja mieli oli hyvä koko matkan. Tämä ei jäänyt viimeiseksi.
 |
| Juoksu kulkee! Kuva: Antti Saarimaa. |
Terveisin Katja Tornikoski
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.