Kaikki alkoi siitä, kun kuulin Linneron Päivin ilmoittautuneen SAUL:n puolimaratonin SM-kisoihin. Ajattelin, että onpas aika siistiä osallistua SM-kisoihin.
Asia ehti jo unohtua mielestäni, kunnes parin viikon kuluttua tästä pohdimme Marian kanssa, mikä olisi meidän seuraava yhteinen juoksutapahtumamme. Säkylä valikoitui lähinnä pääkaupunkiseutua paremman Korona-tilanteen ja myös kohtuullisen etäisyyden vuoksi.
Kun päätös lähteä Säkylään tehtiin, palasi mieleeni myös mahdollisuus osallistua SM-kisaan. En ollut SAUL:n jäsen, joten osanotto-oikeutta minulla ei kisaan olisi ollut. Markus hoiti kuitenkin jäsenyysasian puolestani nopeasti kuntoon ja sain osallistumisoikeuden reilua viikkoa ennen kisaa.
 |
| Team Raholan Dream Team. |
Kun olin ilmoittautumiseni tehnyt, huomasi Yli-Marttilan Juhani, että meitä on kolme teamraholalaista henkilökohtaisessa kisassa mukana, ja näin ollen voisimme osallistua myös joukkuekisaan tällä näin muodostuneella Dream Teamillä.
Lähdimme Marian kanssa kilpailupäivän aamuna hyvissä ajoin matkaan ja minä toimin navigaattorivastaavana. Matka sujui erittäin hyvin siihen saakka, kunnes navigaattori ilmoitti, että olemme perillä. Paikka oli neljän tien risteys keskellä peltoaukeaa – aika nopeasti ymmärsimme, että kyseessä ei kuitenkaan ole kisan lähtöpaikka. Uusi navigointiharjoitus kertoi, että matkaa oli jäljellä vielä kahdeksan kilometriä. Ongelma ei siinä vaiheessa tuntunut kovin suurelta kun lähtöön oli aikaa kuitenkin vielä tunti.
Kisakansliaan saavuttuamme ongelman suuruus kasvoi melkoisesti, kun ystävällinen mutta tiukan asiallinen toimitsija kertoi, että suoritukseni tullaan hylkäämään henkilökohtaisessa SM-kisassa ja myös joukkueemme tulos tullaan hylkäämään. Syynä olisi se, että numerolappu ja ajanottochippi tulisi sääntöjen mukaan hakea kisakansliasta vähintään tuntia ennen kisan alkua. Olin siis myöhästynyt määräajasta reilut viisi minuutia! Protestointini ei tuottanut tulosta ja virkailija totesi vielä, että sitä paitsi teidän joukkueen kolmas osanottaja ei ole myöskään tullut määräajassa. Päivin autokunnalle oli sattunut myös navigointivirhe ja he olivat vielä matkalla kilpailupaikalle. Onneksi Päivin neuvottelutaidot olivat huomattavasti paremmalla tasolla kuin omani ja saimme kuin saimmekin luvan osallistua myös SM-kisaan.
Kisa käynnistyi samalla tavalla kuin kaikki kisat tähän saakka osaltani, eli juoksin taas ensimmäisen kilometrin aivan selvästi omaa tasoani nopeammin – on niin vaikea antaa muiden mennä menojaan. No, aika nopeasti sain kyllä tasoitettua nopeuteni sille tavoitetasolle, jonka olin laskenut ennen kisaa. Tavoitevauhdilla maalin asti selvinneenä tekisin oman ennätykseni puolimaratonilla.
Koko juoksun haastavin osuus oli siinä vaiheessa, kun käännyttiin kahdeksan kilometrin kohdalla juoksemaan isolla peltoaukeamalla kovaan vastatuuleen. Vähän ennen kymppiä ehdin jo huolestumaan, että omaa ennätystä ei tällä juoksulla synnykään. Sykkeet olivat alkumatkalla olleet myös selvästi korkeammalla kuin olin suunnitellut.
Kun ikuisuudelta tuntuva vastatuuliosuus oli ohi noin 12 kilometrin kohdalla, olin kuitenkin jo aika varma, että kyllä tästä oma ennätys syntyy. Huijasin myös itseäni ajattelemalla, että matkaa on jäljellä vain 9 kilometriä, ja jos nyt olisin täydellä maratonilla, olisi kilometrejä takana jo 33 eli jäljellä oleva matkahan on itse asiassa tosi lyhyt!
Itsetuntoani nosti loppuosuudella myös se, että pystyin ohittamaan peräti kahdeksan kanssakilpailijaa. Kuvittelin siinä vaiheessa, että olenpas osannut jakaa voimani paljon paremmin kuin ohitettavat. Maalissa, mutta onneksi vasta maalissa, minulle selvisi, että ohitettavat olivatkin täyden maratonin juoksijoita.
 |
| Ennätyksensaalistajat Marja ja Kari. |
Juostu reitti oli kaikkinensa hyvin tasainen ja nopea. Niissä harvoissa kohdissa kun pääsi juoksemaan myötätuulessa, tuntui kuin jalat olisivat vieneet itsestään, ilman että tarvi tehdä juuri mitään. Oma ennätykseni parani viidellä minuutilla ja samoin Marian, eli meidän juoksut meni ihan nappiin.
Joukkuekisassa joukkueen sarja määräytyi joukkueen nuorimman jäsenen, Juhanin, mukaan, eli sarjamme oli M30, vaikka Päivin kanssa olemme jo yli kuuskymppisiä. Muita joukkueita ei M30-sarjassa ollutkaan, joten pokkasimme joukkueelle SM-kultaa! Juhani kyllä teki ihan huikean ajan 1.23.28 ja oli, yllätys yllätys, joukkueemme nopein. Me teimme Päivin kanssa parhaamme ja mahdollistimme joukkuetuloksen.
Vielä oli mutka matkassa ennen kuin saimme kultamitalit kaulaamme. Seisoimme jo podiumilla ja saimme miltei vastaanotettua mitalit, kun mitalien jakaja lukeekin paperistaan, että joukkueemme tuloshan onkin mitätöity. Hän lähti mitalit mukanaan selvittämään asiaa meidän jäädessä hölmöinä odottamaan palkintopallille. Onneksi asian selvittely ei kestänyt kauaa vaan anteeksipyyntöjen kera saimme mitalit vihdoin kaulaamme.
 |
| Vihdoinkin luvallisesti podiumilla voittopokaalin kera. |
Raholalaisia oli paljon sekä täydellä matkalla että myös puolikkaalla. Tiimiläisten kesken oli upeaa kannustusta ja ryhmän yhteishenki näkyi kaikesta. Kisan järjestelyt ja reitin merkinnät olivat ensiluokkaisia. Kiva ylläri oli myös Anun arvonnasta voittama maratonmatka ulkomaille -lahjakortti. Olipa mahtavaa olla juoksemassa – Hieno Päivä!
Teksti Kari Koivisto
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.