Viikonloppu, jota olin jo hyvän aikaa odotellut. Varpaat ja sormet ristissä koronatilanteen vuoksi, kovasti toivoen, että reissu toteutuu. Niin paljon kaikkea mahdollista oli jo tältä vuodelta peruttu ja hallitus kiristi jälleen rajoituksia. Elämä, kuu, tähdet ja aurinko oli meidän puolella ja matkaan kohti Espoota lähdettiin kimppakyydeillä perjantaina iltapäivällä. Hyppäsin Jukan ja Marin kyytiin ja matka meni mukavasti rupatellessa.
Hotelli Korpilampi oli meillä majapaikkana, tosi kiva hotelli luonnon keskellä. Sain ihanan Päivin huonekaverikseni. :) Perjantai-ilta menikin sitten nopeasti muihin tiimiläisiin tutustuessa ja käytiin porukalla hotellin ravintolassa syömässä. Koronatilanne oli vaikuttanut myös hotellin henkilökuntaan toiminnan supistamisena, mutta se ei asiakaspalvelua todellakaan huonontanut. Tarjoilija teki kaikkensa meidän eteen, vaikka meidän porukan saapuminen tuli heille yllätyksenä. Keittiössä hääri yksi kokki, joka teki kyllä todella maukasta ruokaa! :-p (Ruoka – siis syöminen on nukkumisen ohella yksi lempilajini).
Anu piti vielä pienen niska-hartiajumpan ennen nukkumaanmenoa.
Lauantaina aamulla herättiin hyvissä ajoin ja nautiskeltiin hotellin maukas aamiainen ennen Nuuksioon lähtöä. Mannapuuroa, nam. Sitä en olekaan hetkeen syönyt. Mahat täynnä hyppäsimme autoihin ja ajelimme puolisen tuntia patikkareitin alkupisteeseen. Keli oli todella hieno, lämpötila hiukan pakkasen puolella ja kuivaa. Tavaroiden säätöä, valokuvia ja sitten reippaasti lähdettiin poluille. Vajaa kilsa ja todettiin, että nyt tultiin vikaan. Hups. No, hätä ei ole tämän näköinen, meillä oli porukassa mukana Samuel, joka otti kartanlukuvastuun. Ja niin matka jatkui taasen. Reippaaseen retkeilytahtiin yliteltiin kiviä ja juurakoita ja päästiin ihastelemaan auringonnousua sekä Nuuksion upeaa luontoa syksyn väreissä ja kuurassa. Kovin paljoa ei muita ihmisiä alkumatkasta näkynytkään, mutta oltiinkin tarkoituksella ajoissa liikenteessä. Kallioita, metsälampia ja neulaspolkuja, ei turhaan ole Nuuksion kansallispuistoa kehuttu.
 |
| Heidin ikuistamaa upeata Nuuksion maisemaa. |
Matkalla pidettiin muutamia pienempiä tankkaus- ja biotaukoja. Varsinainen evästauko pidettiin sitten n. 15 km patikoinnin päälle. Meil oli metsässä nuotiopiiri, grillattiin kuka mitäkin evästä ja keiteltiin vettä, niin saatiin kahvit. Puheita pidettiin ja nuotiolaulujakin laulettiin. Reilu tunti naatiskeltiin kaikessa rauhassa. Hiukan ennen loppumatkalle lähtöä aurinko katosi pilvien taakse, tähän saakka oltiin saatu nauttia mitä hienoimmasta syksyn auringosta ja valoisuudesta. Edeltävinä päivinä oli tullut vettä kaatamalla ja harmautta oli ollut pitkään. Nyt osui todellakin loistava keli meidän reissulle!
Loppumatkalla reitti kulki Klassarinkallion kautta. Kalliolla olikin sitten hyvä hetki pitää pieni muistotilaisuus äkkilähdöt ottaneelle retkiseurueen jäsenelle. :-D
 |
| Harras 'muistotilaisuus' eräälle äkkilähdön poluilta ottaneelle. |
Takaisin lähtöpaikalla oltiin suunnitellun noin kahdeksan tunnin retkeilyn päätteeksi. Ja kuin taikaiskusta, heti kun päästiin autoilla matkaan, alkoi sadella vettä. Loistoajoitus! Matkaa patikkaretkelle kertyi noin 23 km.
Ilta meni rattoisasti hotellilla rentoutuen ja kolmia häitä suunnitellen. Polkujen pölyt pestiin hotellin saunassa ja raikkaassa +4-asteisessa Korpilammessa pulahtaen. Syötiin makoisa illallinen hotellin ravintolassa ja levollisen yön jälkeen saatiin taasen massut täyteen aamupalalla. Ennen kotimatkaa kierrettiin vielä kävellen lenkki Korpilammen ympäri. Todella kauniit maisemat on myös hotellin ympäristössä!
Tähän kaikkeen huisin hauskaan oli todella hienoa päästä mukaan. Kiitos Anu ja Markus, kun järkkäätte! Innolla odotan jo seuraavia reissuja.
Loppuun vielä pieni esittäytyminen ja tarinaa siitä, miten päädyin tiimiin.
 |
| Heidi – levollisena levollisen lammen äärellä, odottaen jo seuraavaa reissua. |
Nokian Liikkarilla olen käynyt salilla ja spinningissä ensimmäisiä kertoja kymmenisen vuotta sitten tuolloin heränneen sali-innostuksen puitteissa. Jumpille lähdin siinä vaiheessa, kun Liikunta Pyörre lähti niitä vetämään. Olen käynyt jumpilla epäsäännöllisen säännöllisesti muun elämän ohessa. Varsinaisesti tiimin jäseneksi liityin parisen vuotta sitten, kun uudelleen herännyt juoksukipinä sai kiinnostumaan Hawaijin matkasta. No, tämähän meni sitten osaltani puihin jo ennen koronaa, kun päädyin ylirasitustilaan. Muu elämä tuohon syynä, ei niinkään liiallinen liikkuminen – toim. huom. ;) Mutta muistutukseksi; huomatkaa huolehtia palautumisesta ja hyvinvoinnistanne kokonaisuutena, johon vaikuttaa kaikki muukin elämä, kuten työ, nukkuminen ja ravinto! Nyt sitten pikkuhiljaa uuteen nousuun ja siihen mm. tällainen patikkaretki on ihan omiaan. Loistava rauhallinen, matalan sykkeen reissu. Ensi kesälle on tavoite asetettu ja toivon mukaan jälleen yksi hieno tiimireissu piirtyy muistoihin. <3
”Ja Hangot huminoi...” ;-)
Teksti ja kuvat: Heidi Helminen
Linkkejä reissussa otettuihin kuviin:
Päivin kuvat: https://drive.google.com/drive/folders/15cGkb57Ga9VMM-0s41-i5LKAjOFW1bSN?usp=sharing
Teijan kuvat: https://drive.google.com/drive/folders/15x8GkriNWmV699wXzJrmRcqDc1krVjYe?usp=sharing
A&M kuvat: tästä linkistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.