Siinä se nyt sitten oli, mun eka maraton, Dublinissa 2013

Kaikki alkoi reipas vuosi sitten kun jätin tupakan ja aloitin juoksun. Siinä juoksun alkuhuumassa sitten lupauduin ottamaan tavoitteeksi Dublinin maratonin ja sillonhan se tuntu aivan mahdottoman hyvältä ajatukselta :D

Mahdottoman hyvää ajatusta miettimässä

Juostua tuli viime syksynä ja talvena paljon tiimin matkassa mutta sitten tuli Mies<3 ja tästä neidistä Iisalmelainen :) Sali nousi etusijalle ja juostua tuli jonkun verran ja mitä lähemms syksy tuli sitä enemmän alkoi lupaus maratonin juoksemisesta pelottaa. Muutamaa viikkoa ennen reissua oli paljon painajaisia ja kyyneleitä, mutta sitten itse paikan päällä Dublinissa olikin ihan levollinen olo, menee miten menee mutta kesken ei juoksua jätetä prkl :D

Maratonia edeltävänä iltana ihmettelin että missä mun paniikki on, eikä sitä seuraavana aamuna lähtöviivallakaan näkynyt.  Lähin juoksemaan tosi hyvällä fiiliksellä, maisemia katsellen. Ja sitä fiilistä jatkuikin ihan yllättävät 25 km ja sitten tuli polvet :D Polvista lähti onneks tunto ja matka jatku. 35 km kohdalla iski ihan pieni epätoivo mutta kun olin päättänyt että maaliin menen niin sinnehän sitä sit saavuttiin ajalla 5 h 22 min :) 

Edustavana maratonille

Maaliviivan jälkeen tuli itku ja pitkä luettelo erinäisiä kirosanoja :D 

Lupailin heti maratonin jälkeen että tämä oli eka ja vika mutta jos Jenni puheidensa mukaan ens vuonna juoksee ekansa niin enköhän mä sille matkaseuraksi lähde ;)

Susanna