Ultraa ja maratonia Intian Gurgaonissa 2.12.2012

Hämmentyneenä Intiassa

Matkasimme Intiaan yhdessä Outin ja Unskin kanssa, jotka ehdottivat syksyllä maratonmatkaa tähän ihmeelliseen maahan. Maa hämmensikin kaikki meidät saasteillaan, liikenteellään, väkimäärällään sekä sioillaan ym. vapaana vipeltävillä eläimillään.

Ammut aamulla

 Gurgaon sijaitsee Delhin vieressä n. 30km:n päässä pohjois-Intiassa. Kaupunki on suurelta osin kauheaa sekamelskaa sekä köyhää aluetta, toki hienojakin asuntoja ja kauppakeskuksiakin löytyy sekasorron sekä köyhyyden joukosta. Jätteen määrä on täysin uskomatonta, sitä ei voi mitenkään kuvailla, se tarvitsee nähdä, jotta sen uskoo. Liikenne on täyttä kaaosta, autot, pyörät, mopot, traktorit, härkävankkurit, kävelijät sekaisin ja joka suuntaan. Moottoritielläkin vastaan saattoi tulla mitä tahansa kulkuneuvoja väärää kaistaa pitkin. Selvisimme liikenteestä onneksi vain yhdellä hyvin pienellä kolauksella matkallamme Agraan ja takaisin.  Ihmiset asuivat moninaisissa ”asunnoissaan”, vieri vieressä saattoi olla hieno talo, jonka vieressä olikin vain tiilikasa tai pahvista kyhätty maja ja osa asusti taivasalla. Sanat eivät riitä kertomaan vallitsevaa tilannetta ja näkyä.

Pyykkipäivä

Kohti juoksua

Intiassa ruoka oli hyvää, kunhan vain löysi siistin ravintolan, katukeittiöistä ei homma parane, sen verran epäilyttäviä shotteja oli tarjolla. Kana maistui hyvälle, mausteet ja naan-leipä kruunasivat makunautinnon. Suklaata ja sipsiä kului todella paljon koko matkan ajan, koska välipalat oli vaikea löytää siitä maasta. Onneksi tuttua urheilujuomaa löytyi joistakin kaupoista, joten tankkaus juoksua varten onnistui edes jotenkin. Puuropusseja otimme jälleen mukaan ja oman vedenkeittimen aamuja varten. Puuro osoittautui kullan arvoiseksi, vaikka sen joutui nauttimaan juoksevana juomapullon suusta. Banaani oli myös maistuvaa ja niitähän sai joka puolelta ja joka makuun, oli vihreetä ja mustaa ja enemmän mustaa.

Päivää ennen juoksua kävimme hakemassa numerolappumme kisa-exposta, jossa oli vihreä pieni nurmialue ja puhdas kohta ja sekös tuntui taivaalta. Expo sijaitsi lähdön tuntumassa n.500m lähtöviivasta. Lähtöpaikkaa kysyessämme saimme vain viittovan vastauksen, että tohon suuntaan. Expossa tapasimme huikean yli 80v. papparaisen, joka oli juossut reilusti yli sata maratonia ympäri maailmaa esim. -91 Turussa veteraanien kisoissa. Intian mittapuussa tämä on todella kova suoritus, koska siellä ei ihan noin vain ollakaan juoksenneltu maratoneja ja pystytty matkustelemaan, joskin nykyään tilanne on parantunut. Tuimme papparaista ostamalla hänen kirjoittamansa kirjan omista maratonelämyksistään.

Anu ja äärimmäisen kova Intian papparainen

Juoksupäivä

Juoksuaamuna ultran 63,3km lähtö oli hieman epäselvien vaiheiden jälkeen klo 5.00, tosin luulimme sen olevan 5.30, joka ilmoitettiin lähtöajaksi myös expossa, mutta lopulta startti tapahtui 5.05. Myöhästynyt 5 minuuttinen lisättiin sitten jokaisen lopputulokseen. J

Hotelilta lähtiessämme oli pilkkopimeää ja hotellin portti oli vahvalla lukolla lukittu emmekä meinanneet päästä pihalle, vaikka huutelimme ympärillemme, viimein uninen vartija päästi meidät ulos. Matkanteko pimeässä oli huikeaa, sillä kulukoirat reagoivat meihin mukavasti haukkuen ja välillä seuraten, siellä täällä rapisteli joku ja sikojakin paineli menemään, mutta juuri mitään ei nähnyt. Lopulta selvisimme expopaikalle, missä kohtasimme yhden unisen ovivartijan sekä hasiksen hajuisia motskarityyppejä, jotka viittoivat kohti lähtöpaikkaa samaan tapaan kuin edellispäivänä. Pimeässä kävelimme kohti lähtöpaikkaa, mutta mistään ei kuulunut ääntä, ei näkynyt valoa eikä opasteita ollut. Käännyimme jo ympäri, mutta motskarityypit karauttivat opastamaan meidät pilkkopimeälle tielle. Vähän matkan päässä pienen kurvin takana vilkkui auton valot ja muutamat ihmiset hytisivät kylmässä aamuyön säässä. Tässä kohtaa on todettava, että kaikki kohtaamamme ihmiset olivat ystävällisiä ja avuliaita, vaikka esim. motskarityypit ninjapipoineen olivatkin alkuun epäilyttäviä.

Pimeetä ja kylmää ennen starttia

 Lähdössä meitä oli vajaa kymmenen, joista parilla oli otsalamppu, mikä olikin järkiveto. Tapahtuman sivuilla kerrottiin jokaisen pimeässä lähtevän saavan lampun, mutta eihän sitä tietenkään saatu. Reitillä sai olla pimeän ajan n.15km todella tarkkana mihin astui, koska tie ei paikoitellen ollut ihan tasainen. Alkuun juoksimme n.2 kierrosta kertakäyttösadetakki päällä, koska oli tod. kylmä. Reitti oli 10,55km pitkä mikä sitten kierrettiin tarvittavan monta kertaa. Siellä oli tarjolla vaikka mitä, oli kameli, paljon lehmiä, kulkukoiria, sikoja, paskasta lättyjä tekeviä paikallisia naisia (mihin lättyjä tarvitaan, sitä ei tiedä) yms.

Anu jutskailee paikallisen mukavan tyypin kanssa

Huoltopisteillä oli tarjolla juomaa sekä erilaisia hedelmiä ja paistettuja perunoita. Huoltopisteiltä Markus nautti yhteensä 5 pientä mukillista pahanmakuista urheilujuomaa ja Anu yhden, muuten selvisimme omilla Anun repussa olleilla juomilla ja geeleillä. Hedelmiin ja perunoihin emme koskeneet, koska ne olivat kaikki tarjolla avoimissa isoissa astioissa ja vieläpä koko päivän eli siis juoksussa oli mukana 24h juoksijoita, joten tarjottavaa piti olla jatkuvalla syötöllä. Juoksun aikana sai normaalin ilmansaasteen lisäksi maistella hiekkapölyä suussa sekä haistella aamun ajan paikallisten nuotion ja renkaanpolttajien käryjä, ajoneuvojen ohittaessa silmät sai laittaa kiinni, jottei pöly ärsyttäisi silmiä. Kaikki saavat olla todella kiitollisia Suomen ihanista ja puhtaista olosuhteista.

24h juoksijatkin pääsivät maaliin ja käytiin heitä onnittelemassa

Juoksu sujui hyvin, tapahtuma oli hieno ja järjestelyt toimivat juoksun aikana sekä kannustusta riitti. Kaikki olivat iloisia ja hyväntuulisuus huokui ihmisistä. Kokemuksena koko matka ja juoksu oli todella erilainen ja mieleenpainuva elämys. Juoksun kestäessä saimme vaihtaa aina välillä kuulumisia Outin ja Unskin kanssa. Juoksun jälkeen kaikki neljä olimme hyvissä voimissa ja tyytyväisiä aikaansaannokseemme.

Aiemmin jutussa mainittu matka Agraan tehtiin, koska halusimme nähdä ja kokea yhden maailman uudesta seitsemästä ihmeestä eli Taj Mahalin (alkuperäisistä ihmeistä on pystyssä vain Gizan pyramidi). Tämä hauta on todella kaunis ja uskomaton, joten jos liikut Agran nurkilla, niin poikkea tsekkaamassa paikka. Tätä kokemusta on hyvä pureskella ja miettiä maailman erilaisuutta. Kiitos Outille ja Unskille matkaseurasta!

Taj Mahal

T: A&M