keskiviikko 18. tammikuuta 2012

Kisaraportti: Tykköö loppiaismaraton

Tykkööstä raportoi Mari J.

Tykkööseen lähdettiin tällä kertaa mini miehityksellä kun Jouluähky tai mikä lie ei saanut enempää väkeä liikkeelle.

Kolme urheaa kinkun sulattelijaa, eli Mimmi, Seppo ja minä kuitenkin lähdimme pikku tapahtumaan Tykkööseen. Keli oli jäälleen ihanteellinen, vain 3 astetta pakkasta ja poutaa, joten tällä kertaa ei olisi teidossa mitään extreamia.

Perillä olitiinkin ajoissa ja saatiin tehdä omat valmistelut ilman kiireitä. Niin ja tietenkin pyörittää sitä iki ihanaa vessarallia ilman jonottelua. Pienten tapahtuminen plussaa ;)

Lähtöviivalle asetuimme kolmistaan ja siinä kävi meitä tervehtimässä sama shortsimies joka uhmasi myös Pomarkussa talven kylmyyttä pukeutumisellaan. Sanattomaksi veti näky kun itsellä jo ennen lähtöä näpit ihan jäässä :D

Vihdoin päästiin matkaan ja vähentämään kahdeksan kierroksen settiä kierros kierrokselta. Seppo pakeni tuttuun tapaan horisonttiin ja me naiset pysyimme visusti ripirinnan.

Jalat tuntu niin raskailta. Odottelimme kärsivällisesti tämän tunteen ohimenoa hiukan pahaa aavistellen.

Siinä kierroksien vähetessä saimme kokea Tykköön niin kuuluisan luonnon läheisyyden. Pieni pikkuruinen peltohiiri/myyrä kipitti tien reunalla meidän vierellä muutaman metrin ja katosi sitten vikkelästi johonkin koloon.

Luonto oli niin kauniin näköinen pitkän pimeän sateisen ajan jälkeen. Valkoiset puut ja pienen pieni auringon pilkahdus oli todella tervetullut valoilmiö. Tuuli tietenkin oli seuranamme alusta loppuun asti ja välillä siihen meinasi tuskastua.

Lisää luonnon ihmeitä saimme kokea juomapisteellä kun usvaista taivasta vasten meidän yli lensi matalalla komea joutsenaura. Oli se hieno näky.Taitaa nyt tulla talvi kun joutsenet suuntaa rannikkoa kohden. Toivottavasti näin.

Olikohan kolmanneksi viimeinen kierros meneillään kun Seppo kirmasi lentävin askelin meidän ohi jonkun kaverin kanssa. Ja tietty tsempit huudeltiin tuttuun tapaan puolin ja toisin.

Meidän metkanteko oli jo aikas takkuista ja raskaan oloista. Välillä aattelin että mun paukut ei nyt riitä, mutta taas toisaalta kyllä ne riittää. Geeliä ja suolaa otettiin vuoron perään energiaa antamaan.

Vihdoin kun pääsimme viimeiselle kierrokselle, niin Mimmi siinä juomapisteellä alkoi heittelemään toiveita päästä maaliin 4.20 ajalla. Katsoin tiukasti Mimmiä ja sanoin että unohda koko juttu :D. No eihän se unohtunut kummaltakaan ja viimenen kierros päästeltiin melkoista tahtia. Mistä ihmeestä moiset voimat enään irtosikaan.

Keuhkot laulo kun palkeet ja jutustelua ei juuri enään kuulunut. Kumpikin teki hartiavoimin hommia ja tuli siinä muutaman uupuneen miehen selkäkin vastaan :D Kuulimme ohitellessa jotakin huumorilla höystettyjä kommentteja vauhdistamme ja sekös anto lisää puhtia.

Ja niin tuttuun tapaan ylitimme maaliviivan käsikädessä ja kaikkemme antaneina. Lopullinen aika oli jotain 4.21. Hyvävoimaisina totesimme, että loistava lopputulos siihen nähden kuinka raskaalta juoksu tuntui alusta loppuun asti.

Näimme Sepon myöhemmin vaatteiden vaihdon jälkeen ja oli hänkin päässyt todella hyvällä ajalla maaliin (3.39) loppumatkan ongelmista huolimatta. Sepon lomalla huhkittu metsäsavotta oli vienyt tärkeitä voimia ja tankkaus oli jäänyt hiukan vajavaiseksi, joten siitä seurasi hiukan pahoinvointia.

Palkintojen jako,joka oli aikas hauska meille naisille, kun saimme lähinnä pelkkiä ykköspokaaleita. Kolmessa kokomaratonin sarjassa oli yhteensä 4 osanottajaa :D

Vihdoin päästiin autoon ja matkaan. Sepolla vielä huono olo jatkui mutta pienen torkahduksen jälkeen taisi helpottaa. Totesimme porukalla tilannetta arvioiden, että tankkaus on niin tärkeä toimi ennen maratonia. Ei pelkästään se, että jaksaa juosta maaliin, vaan myös se että maaliin tulon jälkeen pysyy hyvävoimaisena ja palautuminen käynnistyy nopeasti.Tankkausviikolla "ylensyönti" on sallittua :D

Oli jälleen niin onnistunut reissu ja lopuksi kiitokset haluan antaa Mimmille kuskina olosta ja Sepolle mukavasta seurasta. Koko meidän kolmikko haluaa kiittää myös Tykköön järkkäreitä mukavan kotoisan tuntuisesta tunnelmasta ja kannustuksista juomapisteellä joka kierroksella. Oli ilo olla mukana. Kesäyön maratonilla tavataan :)

Maratonit jääköön nyt tauolle ja ladut kutsukoon!

T:Mari, Mimmi ja Seppo

1 kommentti:

  1. Kivan rapsakka raportti, Mari! Vaikka osanottajia oli vähänlaisesti, se ei kyllä himmennä tämän Hupu-Lupu-Tupu-trion sukkelaa askellusta ja pokaalisaavutuksia. Onnea vielä teille kaikille raastajille :)

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.