Ateenan maraton reissu 11.-15.11.2016

Itselläni on ilo saada olla Team Raholan porukan loistavassa seurassa jo useampi maratonreissu eli on ollut Dublinia, Valenciaa, Honolulua ja nyt Ateenaa. Anuun ja Markukseen törmäsin ekalla maratonillani Honolulussa 2010 ja sen jälkeen olemme pitäneet yhteyksiä. Sorvan hienot tapahtumat ovat jääneet multa vielä kokematta oman aikaa vieväni harrastuksen, jalkapallon seuratoiminnan takia, mutta kyllä mä Sorvaankin ilmestyn.

Lenkeillä puhuttu henkilö Mikkeli

Perjantaina lähdettiin reissuun, meikäläinen junalla Mikkelistä ja muut bussilla Tampereen suunnalta. Tällä kertaa reissukohteena oli tarun hohtoinen Ateena ja sen perinteinen maraton. Menomatka meni hyvissä ja odottavissa tunnelmissa turkkilaisin siivin Istanbulin kautta. Hotellimme sijaitsi aivan Akropolis kukkulan vieressä eli hyvillä pelipaikoilla. Vähän ennen iltakymmentä olimme perillä, kävimme lähikaupassa ja osa tutustui jo paikalliseen iltaelämäänkin.

Lauantaiaamu aloitettiin jumpalla poikkeuksellisen hienoissa maisemissa Akropolisin juurella. Kun edellisen päivän matkan rasitukset oli saatu kehoista pois, lähdimme koko porukalla Expoon hakemaan numerot ja paidat. Expo järjestettiin Ateenan olympialaisten taekwondohallissa, missä oli paljon porukkaa ja järjestelyt olivat kuin kreikkalaisten talouden hoito menneinä vuosina, mutta siitäkin selvisimme, saimme numerot ja osa teki pieniä hankintoja. Matkat Expoon olivat myös ikimuistoisia, sillä ne suoritettiin täpötäysissä raitiovaunuissa, matka kesti suuntaansa reilut 40 minuuttia ja lisäksi lippujen ostossa oli omat haasteensa. Paluumatkalla käytiin tarkastamassa maalialue, missä oli täysi tohina ja rakentelu käynnissä. Illalla vielä nautimme pastapuffetin ja nukkumaan menimme ajoissa, jotta juoksu kulkisi seuraava päivänä.

Aamujumppaa

TULPPA, vai mitä tässä tapahtuu

Sunnuntaina herätyskellot soivat ajoissa, sillä aamupala piti nauttia ennen kuin bussit starttasivat kello kuuden maissa kohti lähtöpaikkaa. Tämä bussien lähtökin oli eräänlainen sirkus, mutta kyllä sieltä meille löytyi oma kulkupeli, jolla matkasimme iloisissa tunnelmissa Marathonin kylään reilun tunnin matkan. Bussimatkalla seurasimme pelon sekaisin tuntein tulevaa juoksureittiä, joka vaikutti aika nousupainotteiselta ja raskaalta. Kello 9 kuuma ryhmä starttasi matkaan ja sen perään kaikki kymmenen ryhmää mukana meidän kaikki 20 maratonjuoksijaa kuka missäkin ryhmässä. Reitin varrella oli mukavasti porukkaa kannustamassa ja antamassa voimaa, jos oma usko ja voimat meinasivat loppua. Reitti oli todella nousuvoittoinen aina reiluun kolmeen kymppiin asti ja loppu saatiin sitten "lasketella" alamäkeen. Itseltäni tuo nousuosuus meni hyvin, mutta kun juoksun olisi pitänyt antaa rullata lopun laskuissa, niin eväät oli jo syöty ja oman ennätyksen teon Ateenan legendaarisissa maisemissa sai unohtaa. Lopulta vaaditut kilometrit tulivat täyteen ja vuoden 1896 olympialaisten stadionilla häämöttävä maali siinsi silmissä. Vaikka aikani painuikin yli neljän tunnin, niin kyllähän se hienolta tuntui päästä maaliin tuolla historiallisessa ympäristössä.

Maratoonarit valmiina lähtöön

Kympin juoksuun tapahtumassa tiimistä osallistui Tarmo. Kaikki Team Raholan juoksijat taistelivat hienosti maaliin ja maalialueella oli vastassa hienosti kannustaneiden seisojien joukko Suomen lippuineen. Itselläni oli juoksun jälkeen voimat todella vähissä, mutta kyllähän tuostakin urakasta selvittiin ja palauduttiin normivointiin tankkauksen ja levon kautta. Pitihän hienoja suorituksia tietenkin juhlistaa ja menimme koko porukalla nauttimaan kreikkalaisen keittiön herkuista. Maittavan illallisen ja päivän tapahtumien kertailujen jälkeen menimme vielä Anun ja Markuksen kattoresidenssiin, missä ensikertalaisille, Annikalle ja Minnalla, ansaitusti skoolattiin. Tästä juhlat vielä osalla jatkui paikallisessa soittoruokalassa ja saattoi osalla mennä aika myöhäänkin..

Viimeiseksi kokonaiseksi päiväksi Anu oli perinteisesti järjestänyt paljon nähtävää ja koettavaa. Kaikki loppuu aikanaan ja niin tämäkin hieno ja ikimuistoinen reissu - tiistaiaamuna lähdimme mukavia kokemuksia rikkaampina kohti koti-Suomea. Ateenan kentällä vielä osa porukasta näki lentokoneemme ikkunassa, kun Barack Obama saapui vaihdosta kaupunkiin.

Omasta puolestani haluan kiittää Anua ja Markusta taas hienosta reissusta ja mahtavista järjestelyistä. Ja muita mukavasta seurasta. Eiköhän me taas näissä merkeissä nähdä!! Kiitos ja anteeksi!!

-Mika

Kuvia reissusta Markon kuvat, Päivin kuvia ja Päivin kuvia