keskiviikko 28. syyskuuta 2011

Kisaraportti: Finlandia maraton ja puolimaraton 3.9.2011

Team Rahola starttasi tänä vuonna ennätyksellisen isolla porukalla Jyväskylässä järjestettyihin Finalndia maratonille ja puolimaratonille. Tässä muutama kuvaus päivän kulusta, Riitta, Anu ja Mari olkaa hyvät. (Kuvat Anu ja Markus)

Mari:
Jälleen edessä matka Vuolteen bussilla yhteen lukuisista juoksutapahtumista. Kohteena tällä kertaa Jyväskylän Finladiamaraton. Anu ja Ilmari starttas kokonaiselle ja me muu Tiimi puolikkaalle eli , Johanna, Arja, Mimmi, Seppo, Tarmo, Elisa, Markus, Laura, mä ja kaksi ekakertalaista Riitta ja Markus J. muistinkohan kaikki??) Matka meni leppoisasti erinäisiä tuntemuksia ja tunnelmia vaihtaen. Tehtiin päätöksiä järkevästä juoksusta ja tavoitteena oli monella ainoastaan maaliin tulo, juosten. No, en tiedä mitkä oli takapenkin koijareitten (Tarmo&Seppo) tavoitteet, mutta lopputuloksen perusteella aikas kovat ;)

Jyväskylän maratontapahtuma oli meille monelle ensimmäinen kerta, ja tapahtumasta oltiinkin kuultu pelkkiä positiivisia kokemuksia sekä reitin tasaisuudesta että kauneudesta. Tapahtuman tunnelmaakin on kehuttu kovasti, ja nämä kaikki nostivatkin odotukset korkealle. Numeroiden haku sujui ilman ongelmia. Kiertelimme aikamme kuluksi kisahallia ja löysimmenkin niin soman pikkuriikkisen expon :D Niin pientä en ole vielä missään nähnyt :D Ennen kun pääsimme alkulämmittelyihin, niin näimme kokomaratoonarien voittajien maaliintulon. Mahotonta vauhtia tuo kärkiryhmä pistelee menemään :) huh. No, tosi kivan alkujumpan jälkeen hyvin lämmenneenä asetuimme lähtövalmiuteen, mihin nyt mahduimme. Väkee oli tosi kiitettävästi paikalla.

Mä, Mimmi ja Laura päätettiin jo matkalla, että mennään yhdessä ja rauhallisesti.Lähtö"laukaus" tuli ja pääsimme matkaan. Hiukan hirvitti, kun arat penikat ilmotti heti olemassaolostaan. Mietin, että tuliko tehtyä iso virhe kun tänne lähdin. No, päätin kumminkin jatkaa ja kattoo mitä ekat kilsat sanoo. Ne sano ihan hyvää, koska kipu häipyi ja meno parani. Noin kymppiin mentiin mukavasti kolmistaan, ja tais siinä paikkeilla seuraan liittyä Elisakin. Jostain kumman syystä vauhti alkoi kiihtyä kiihtymistään. Näinhän ei siis pitäny käydä, mutta kävi kumminkin. Vauhti kiihtyi sitten sitä luokkaa, että mä ja Mimmi jatkettiin loppumatka kahdestaan. Elisa ja Laura päätti pitää rauhallisempaa tahtia ja järkevinä himmasivatkin vauhtia.

Voi kun juoksu kulki. Jalat vaan vei ja vei. Mulle ainakin iski joku ihme hurmio. Tätä tunnetta en uskonut enää kokevani Helsingin raaston jälkeen :D Mimmi vähän kirota pärräs siinä vierellä, mutta niin sitkeenä siinä pysy, että luovuttamisesta tai vauhdin pudottamisesta ei ollu tietookaan, vaikka kyllä me sitä ihan oikeesti yritettin, tuloksetta :D No, maaliin päästiin hienosti jälleen käsi kädessä, ja tunne oli aivan mahtava. Voimia olis ollu vielä vaikka jatkaa yks kymppi lisää ;D

Mitali ja runsas eväspussi kourassa pikasesti suihkuun. Kisahallin käytävällä koko porukka pikku hiljaa kokoontu ja saattiin kuulla toinen toistaan hienompia onnistumisia. Ja ainahan meitä kiinnostaa erityisesti ekakertalaisten kokemukset juoksun kulusta. Riitta ja Markus J suoriutui loistavasti urakasta huimalla yhteistyöllä ja sisulla. Onnittelut molemmille. Tästä se ura alkaa. Ollaan askel lähempänä kokonaista ;)

Tän piti olla lyhyt raportti, joten nyt tiivistän lopput tähän:

Jyväskylä täytti kaikki odotukset. Reitti oli aivan ihana ja tasainen. Tunnelma kannustajineen tosi kiva. Tänne haluan uusiksi ja kokonaisen merkeissä, vielä joskus.

Onnittelut Ilmarille todella hienosta juoksusta ja onnittelut myös Anulle sitkeästä puurtamisesta pienistä ongelmista huolimatta. Huippu juoksut :)

Ja tietty onnittelut koko puolikkaan ryhmälle. Seppokin pokkas pokaalin sijoittumalla komeasti sarjansa toiseksi, vaikka oli mukamas hiukan ongelmia jalkojen kanssa, No, joo ;)

Tosi kiva reissu, tosi kiva porukka ja tosi kiva fiilis. Tästä hyvä jatkaa kohti uusia haasteita, kuten esim. Pirkan hölkkää.

 Iloinen Elisa

Johanna ja Pandan pussi

 Markus havittelee pokaalia Sepolta

Porukkaa

Ensikertalaisen kokemuksia Finlandiasta 3.9.2011 by Ritu

Hyvänen aika, mitä nyt tulikaan tehtyä? Ilmoittauduin Jyväskylän Finlandiaan puolimaratonille, vaikka alun perin olin suunnitellut tekeväni ensimmäisen ”avaukseni” kotikaupungissani Tampereella. Yllytyshulluksi en tunnustaudu. Ehkä selitykseksi kelpaa: ”Enemmän innokas kuin älykäs.” Olinhan aloittanut juoksemisen vasta kesäkuussa, joten kyllä puolimaratonille lähteminen aiheutti pieniä vatsan nipistelyjä. Lähdimme matkaan Raholan liikuntakeskuksen pihasta klo 11. Mikäs oli odotellessa pikkubussia, kun toiset olivat järjestäneet kaiken valmiiksi. Yhteisillä lenkeillä hyödysin sumeilematta konkareiden ohjeita ja evästystä koetukseeni. Jälkeen päin kyllä mietin, että taisin panostaa kaiken eniten konkreettiseen evästykseen: Suurin huoleni oli aluksi se, koska saan ruokaa ja mahdanko olla kovin nälkäinen kesken juoksun? Erilaisten juoksuasusteiden lisäksi kassiini oli pakattu rutkasti syömisiä: energiapatukoita, glukoosipastilleja, energiageelejä, juusto-kurkkusämpylöitä, banaaneja, karkkia. Ja totta kai söin karjalanpiirakkaa pysähdyspaikalla. Bussimatka kului nopeasti monenlaisten tarinoiden äärellä. Tästä viisastuneena huomasin, että kannattaa olla itse koko ajan paikalla, koska poissaolijoiden elämä sisältää kaiken makeimmat uutisoinnit. Totta kai oli kiinnostavaa kuulla, kenen vatsa ei ollut toiminut viime aikoina :)

Jyväskylään saavuimme hyvissä ajoissa. Aurinko jo antoi enteitään, että pilvinen ja sateinen sää saattaisi muuttua poutaisemmaksi. Pohdin jo kovasti, missä asussa tekisin ensijuoksuni: pelkkä t-paita ja lyhyet trikoot vai pitkähihaista ja -lahkeista? Graniitissa saimme omat kirjekuoret juoksunumeroineen. Pieni kierros urheilukaupoissa ja sitten vaihtamaan juoksuasustetta ylle. Päädyin sitten lämpimämpään asuun, en halunnut riskeerata mahdollisten sateiden ym.vuoksi. Suurin näprääminen meni juoksunumeron kanssa: Miten laittaa juoksunumero paidan etumukseen, jotta myös Team Raholan teksti näkyy? Ehdimme nähdä ensimmäisten maratonareiden tulon maaliin. Kait sieltä kohta kipittää myös kevyesti Anu? Niin, ja Ilmarikin oli ilmoittautunut täydelle matkalle. Jännitys alkoi tiivistyä: alkujumpan jälkeen starttaavat puolimaratonin taivaltajat. Muut teamin jäsenet ryhmittäytyivät jonnekin etujoukkoihin. Minä kalpin suosiolla sinne jonnekin taakse. Ei mennyt aikaakaan, kun Markus löysi minut. Ensikertalaiset lähtivät yhdessä matkaan ilman mitään tavoiteaikaa. Molemmilla oli vain yksi tavoite: Kunpa pystyisi juoksemaan koko matkan alusta loppuun ilman ongelmia. Minä onneton sähläsin heti alussa sykemittarin kanssa. Tarkoituksena oli seurata kilometrivauhtia ja sykettä – syke nousi ilman juoksuaskeleitakin, kun yritin saada oikean näytön näkyviin. Muistelin myös Arjan ja Johannan ensimmäistä puolikasta Ikaalisissa, siellä reitti oli kuulemma todella haasteellinen. Anu kyllä lupaili ennakkoon tasaisempaa maastoa Jyväskylässä.

Juoksimme Markuksen kanssa n.14-15 kilometriä yhdessä puhevauhdilla. Siinä ehdittiin vaihtaa monenlaista kuulumista. Matka taittui aivan uskomattoman mukavasti ja nopeasti. Kävikö sykemittarin kello hitaammin ja kulkiko meidän juoksu nopeammin? Aurinko alkoi myös lämmittää. Olimme molemmat noudattaneet tarkasti Anun laatimia maraton-ohjeita, vaikka starttasimme ”vain” puolikkaalle. Kumpikaan ei halunnut kämmätä ensimmäistä juoksua joihinkin perusasioihin. Ja olipa omalta osaltani tullut jo koettua yksi todella  ieleenpainuva juoksulenkki heinäkuun helteissä :) Geelit nappasimme puolessa välissä ja voimia tuntui riittävän koko matkalle. Mutta, vaikka olin nöyrästi lähtenyt liikkeelle konkareiden neuvojen ja ohjeistusten saattamana, pitihän sitä silti kokeilla, miten huoltopisteeltä voi napata juoksuvauhdissa vesimukin ja yrittää juoda sen juostessa! Aivan mahdotonta – olisi pitänyt uskoa Lauran monenkertaisiin juoksukokemuksiin.

Juoksu kulki ilman mitään ongelmia, joten jatkoin sitten matkaani suht tasavauhtisestituon yli puolivälin jälkeen. Tästä sain kyllä kuulla monta kertaa! Kuinka kylmästi olin jatkanut omaa juoksuani enkä edes katsonut taakseni, miten Markus matkaa taivalsi. Hän kuulemma sentään huolehti minun nesteytyksen saannin huoltopisteillä. Kilometri kilometriltä matka vain taittui joutuisasti, taisinpa hivenen kiristääkin tahtia. Lopussa kuulin, että enää on 600 metriä maaliin, joten loppukiri oli enää odottamassa.

Tunnelmat ja fiilikset ensimmäiseltä puolikkaalta? Tosi mukava fiilis jäi, voimiakin tuntui olevan jäljellä. Hymyilimme Markuksen kanssa Anun antamille kehotuksille fiilistellä: Nyt nautitaan, aivan upea järvimaisema kuljettaa meidänkin matkaa. Ja että ihan kohta ollaan toisella puolella järveä (vrt.Pyhäjärven lenkki, sitä toista puolta ei tuntunut tulevan koskaan). Aikakin oli ihana yllätys: alle 2 h 12 min. Eikä amatööri tajunnut heti, että se ”karnevaalimies” viireineen merkinnällä 2.15 tarkoitti tavoiteaikaa. Ohitin sitten ”karnevaalimiehen” loppukilometreillä :) Juoksun lisäksi oli mukava matkata varsinaisten juoksukonkareiden kanssa. Seppo nappasi oikein pokaalinkin. Ja rauhalliseen (!?) puolikkaaseen ilmoittautuneet vetäisivät rinta rottingilla huippuajan, hienot juoksut Mari ja Mimmi! Myös Elisa osoittautui teräsnaiseksi. Ilmeisesti selätit flunssan mahtavalla juoksullasi.Tarmo ja ”Anun Markus” hoitelivat oman osuutensa varmoin ottein. Meikäläinen ei juuri muita tiimiläisiä nähnyt sen startin jälkeen, sen verran hurjaa menoa oli :) Eikä muuten tullut nälkä tuolla matkalla! Juoksu-urakan jälkeen sain ison eväskassin kaikkine herkkuineen. Suihkun raikkaana sitten kotimatkalle hyvän kuljettajan, Markun, luotsaamana. Kiitos kaikille rohkaisevista sanoista, hyödyllisistä neuvoista ja kokemuksistanne. Jotain lisäystä kuitenkin tuohon Anun maratonohjeiden listaan: muistathan käydä kasvohoidossa ennen juoksua :)

 Ensikertalaiset

Jyväskylän maraton ja puolikas á la Anu ja Markus

Porukkaa Jyväskylään oli lähdössä niin paljon eli yksitoista puolikkaalle ja kaksi kokonaiselle, joten päätimme lähteä matkaan Atro Vuolteen kyydillä. Ilmari ja Anu lähtivät matkaan jo aamuvarhain, koska maratonin lähtö tapahtui jo klo.12, puolikkaan startatessa vasta klo.15.15. Niinpä bussi lähti Raholan pihasta klo.11.00 jolloin Markus piti nimenhuudon tiukkojen ohjeiden mukaisesti. Jännitystä oli ilmassa, koska Riitta ja Markus J. lähtivät juoksemaan ensimmäistä puolimaratoniaan. Ilmarin edellisestä maratonista oli kulunut jo 9v., joten palautuminen oli riittävää, mutta tuleva koitos mietitytti miestä ja hän lähti taittamaan matkaa järkevästi matkaa kunnioittaen, sillä koskaan ei tiedä mitä tapahtuu. Sää suosi juoksijoita ja tunnelma oli mukava. Matkaa oli mukava lähteä taittamaan, koska tiedossa oli tasainen profiili ja kaunis reitti. Järjestelyt oimivat hyvin alusta loppuun, joten juoksijoiden tarvitsi tehdä vain oma osuutensa. Finlandiassa saa aina jotain Pandan tuotetta juoksun jälkeen, jamii!!

Juoksun jälkeen kokoonnuttiin Ilmaria lukuun ottamatta kisakeskukseen. Ilmari oli tässä vaiheessa jo matkalla kotiin ystävänsä kyydillä. Kaikilla oli hymy herkässä saapuessaan tapaamispaikkaan, jopa Seppo hymyili tiukan rypistyksen jälkeen, sillä Helsingin maratonista oli niin vähän aikaa, jolloin Sepi veti myös täpöt Mainittakoon, että Seppo kävi pokkaamassa II- palkinnon sarjastaan, vaikka mies maaliin tullessaan kertoi olevansa nippa nappa kympin sakissa… Ekakertalaiset vetivät huipusti, molemmilla hyvä mieli, hyvä olo ja kielen päällä alkoi maistumaan jo seuraava tapahtuma. Ilmari juoksi oman enkkansa ja fiilikset olivat kuulemma hyvät alusta loppuun, mies yllätti itsensä täysin. Näin sitä pitää, matkaan pitää lähteä oikealla asenteella ja nöyrin mielin, näin voi saavuttaa jotain mitä ei odottanut.Matkalla kotiin bussissa oli hyvä fiilis, kaikki nauttivat suorituksistaan ja sankaritarinoita kuultiin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.