keskiviikko 21. lokakuuta 2015

Kaksi kolmen tunnin alitusta menneellä kaudella!

-Ensimmäinen alitus tuli lähes kaatosateessa Tukholmassa toukokuun lopulla ja toinen kuulaassa syyssäässä Vantaalla lokakuun 10.päivä

Oli aika testata syksyn juoksukunto. Tätä varten olin ilmoittanut Vantaan maratonille. Hyvin menneet treenit ja alkuvuoden sekä kesän kisat, joiden joukossa mm. Pyhän Olavin maraton heinäkuussa(3.04.23), antoivat itseluottamusta syksyn koitokseen. Tavoitteena tässä kisassa oli parantaa aiemmin tänä vuonna juostua Tukholman maratonin aikaa (2.58.42), joka oli ensimmäinen "maagisen" kolmen tunnin alitus. Tämä Tukholman kisa jäi mieleen kolmen tunnin alituksen lisäksi mm. siinä, miten kisan alussa alkanut sade yltyi kisan edetessä lähes kaatosateeksi, mutta en antanut sen haitata menoani.

Lähdin Vantaalle edellisenä päivänä ennen kisaa 9.10. Paikka oli ennestään tuttu, mutta kummasti jännitys alkoi kasvaa, kun saavuin perille. Yleensä muutama päivä ennen kisaa olen aika hermona. Illan kuluessa hain juoksunumeroni ja tein vielä viimeisiä valmisteluja.

Maratonin startti oli klo 11.00. Tein ennen lähtölaukausta pientä lämmittelyä. Näin vielä ennen starttia Anun ja Markuksen, jotka toivottivat onnea juoksuun. Lähtö tapahtui ja juoksijat pääsivät matkaan. Ensimmäiset kilometrit tuntuivat hieman tahmeilta, mutta pikku hiljaa kone pääsi kunnolla käyntiin. Jossain 14–16 km kohdalla alkoi tuntua oikein hyvältä.

Kisa juostiin 4 kierroksena. Jokaisella rundilla pyrin ottamaan tasaisesti juomaa ja muuta energiaa. Vastatuuli oli joissakin kohdin melko kovaa. 21.1 km kohdalla aikaa oli kulunut hieman päälle 1.27.30, joten olin vielä aikataulussa. Olin ennakkoon miettinyt, että koitan juosta mahdollisimman tasavauhtisen juoksun.

Kaksi ensimmäistä kierrosta menivät hyvin, mutta kolmannen kierroksen puolenvälin kohdalla tuli vaikeampi kohta. Jalat alkoivat olla "soseena" ja mietin miten käy ennätys yrityksen. Hiljensin hieman vauhtia ja koitin pitää juoksun rentona. Ennen viimeistä kierrosta otin vielä geelin ja juomaa päälle.

Viimeinen kierros alkoi ja ajattelin, nyt laitetaan kaikki peliin. Vauhtikin nousi melkein alkumatkan tasolle. 38 km paikkeilla kelloon katsoessa, huomasin, että ennätys on lähellä. 200 m ennen maalia pystyin vielä ottamaan kunnon kirin. Maaliviivan ylitys oli jälleen hieno hetki.

Kisan jälkeen menin isäni kanssa (joka myöskin juoksi maratonin aikaan 3.12.46) uimaan/saunaan. Peseytymisen jälkeen ruoka maistui.Tavoite täyttyi ja onneksi otin sen viimeisen kirin, koska sillä tuli uusi ennätys 2.58.36. Kokonaisuutena olen tyytyväinen kisaan, jossa samalla tuli täyteen 25-maraton.
Ennätyksen jälkeen on helppo hymyillä!
Sunnuntaina, kun palasin isän ja äidin kanssa Vantaalta, niin muutaman tunnin lepäämisen jälkeen oli ansaittua päättää viikonloppu, kasariheviä soittavan W.A.S.P.-yhtyeen keikkaan Tampereen pakkahuoneella, jossa olin isän kanssa.

Uudet haasteet odottavat: Toki Itsenäisyyspäivänä osallistun Juokse Sorvassa tapahtumaan ja vuoden viimeinen päivä olisi tarkoitus juosta maraton vielä Kauhajoella. Ensi vuoden suunnitelmissa on lyöty jo lukkoon ainakin Joensuun maraton ja "maailman nopein" maraton, eli Berliini, jonne lähden isäni kanssa syyskuun lopulla.

Minulle ja isälleni juoksuohjelmia tekevä, aikoinaan aikaan 2.20 maratonin juossut, Vantaalla vaikuttava Harri Mannermaa, on korostanut peruskestävyyslenkkien lisäksi erityisesti monipuolisten, osin tosi kovienkin vauhtilenkkien merkitystä, joihin kuuluvat mm. erivauhtiset intervalliharjoitukset.
Erkki ja Harri


Kiitos Teamin jäsenille tsemppauksesta ja mukavia kilometrejä!

Eki

1 kommentti:

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.