tiistai 25. toukokuuta 2010

Kisaraportti: Likkojen lenkki 22.5.2010

Likkojen lenkillä  kilometrit loppuivat kesken

Tulipa sitten koettua tämäkin: maaliin päästiin ennen kuin kilometrit olivat täynnä. Uskomaton suoritus. 

Lähdimme Mimmin kanssa Likkojen lenkille 22.5. juoksemaan kymppiä. Päivä alkoi lupaavasti: lämpöä ja aurinkoa piisasi. Olot olivat ihanteelliset itsensä piinaamiselle Pispalan mäkimaastossa. Pyynikin hulabalookentälle virtasi jos jonkinnäköistä eukkoa, kun saavuimme sinne hyvissä ajoin (jopa minä!). 

Rauhallinen lähtö julkkiksen kintereillä

Lähtö oli h-i-d-a-s, sillä lähtijöitä oli rutkasti ja osa aloitti taipaleensa kohti Pyynikin näkötornia kävelemällä rauhallisesti. Lenkillä oli ennätykselliset 11 200 osallistujaa, joista tosin vain osa tavoitteli kymppiä. 

Minä ja Mimmi juoksimme strategisesti nerokkaasti tv:stä tutun Katja Ståhlin takana. Katjalla oli turvamiehinä kaksi Smokkijuoksijaa, joita ei käynyt kateeksi siinä helteessä. Katja kuitenkin lönkytteli sen verran rauhallisesti, että meiltä meni hermot, ja pingoimme ohi jo ennen näkötornia. 

Ohitimme Katjan ja smokkiherrat vielä myöhemmin toisenkin kerran, mistä Mimmi päätteli nerokkaasti, että Katja juoksee vain 7,5 km lenkkiä, koska kymppiläiset tekivät näkötornin jälkeen 300 m lisälenkin. Vähänpä me siinä vaiheessa mistään mitään tiesimme.

Pätkimme Mimmin kanssa menemään yhtä matkaa pitkin Pispalaa, kunnes jossain 4-5 kilometrin paikkeilla minä hidastin tahtia sykemittarin suosituksesta. Mimmi jatkoi vauhdilla ja katosi johonkin kaukaisuuteen. 

Häh, missä reitti menee?

Reitti kiertyi takaisin Pyynikin näkötornille huomattavan nopeasti. Mäen päällä alkoi ihmetyttää, että ollaanko tässä väärällä uralla, kun kilometrejä oli takana selvästi liian vähän. Missään ei näkynyt opasteita. 

Lopulta jostain löytyi pari järjestäjää, jotka vakuuttivat reitin olevan oikea ja lisälenkin odottavan mäen alla, joten matka jatkui. 

Mutta niin siinä vaan kävi, että Pyynkin kenttä maaleineen tuli vastaan ilman mitään lisälenkkejä. Kävelin typertyneenä hakemaan lenkkiosallistujille jaettavan krääsäkassin ja sponsorien tarjoamat eväät, ja ihmettelin ääneen tapahtunutta. Takanani juossut nainen äimisteli samaa. 

Mimmi istui nurmikolla popsimassa jo omia eväitään. Myös hän oli juossut vain lyhyen matkan reittiopasteiden täydellisen puutteen harhauttamana. 

Lievää vakavampi moka

Tajusimme siinä istuessamme (tai no siis Mimmi tajusi), että lisäkierros, joka olisi kasvattanut kilometrit kymppiin, olisi edellyttänyt maalisuoralla kääntymistä takavasemmalle ns. ”esteettömälle lenkille”, joka oli tarkoitettu varsinaisesti pyörätuolin kanssa liikkuville. 

Järjestävä taho ei vain ollut huomannut merkitä kymppiläisille opasteita mihinkään! Lievää vakavampi moka Koo-Veeltä. 

Mimmiä harmitti, koska hän olisi todennäköisesti saanut alle tunnin ajan kympilleen, jos kilometrit eivät olisi kadonneet. Minua harmitti muuten vaan. Sen pituinen se. 



Juoksijoita hiukkasen harmitti viimeisten kilometrien katoaminen, mutta kupliva juoma lievitti ärtymystä  varsin tehokkaasti.



Teksti: Minna N. Kuva: Mikko A.

2 kommenttia:

  1. Voi harmi, puuttuvat kilometrit ja reitin huonot opasteet saavat pitkän miinuksen likkojen lenkin järjestäjille, mutta hyvä team rahola hienosta yrityksestä juosta 10km. Eli tossut jalkaan ja linnahölkällä 10km:n uusi juoksuyritys, linnahölkkä ei petä meitä vajailla km:llä, joten katse tulevaan ja hymyä!

    VastaaPoista
  2. Irtoshan se hymykin sieltä lopulta. Joo, nokat kohti Hämeenlinnaa ja likkojen lenkki siirretään tältä osin historiaan.Kiva kuitenkin kun olitte edustamassa Team Raholaa siinä sankassa väkijoukossa :)

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.