Häkkisen perheen Pirkan Soutu 2014

Ihana Pirkan Soutu. Olin hylännyt ajatuksen soutuihin lähtemisestä työvuoron takia, mutta ilokseni Virpi kertoi startin olevan neljältä ja työvuoroni loppui kolmelta, joten siltä istumalta ilmottauduin (olisi ehkä vähän voinut miettiä pidempään).

Valmistautuminen soutuhin alkoi edellisenä iltana teamin sivuilta kauhutarinoita lueskellen ja pyllynalusia askarrellen. Lauantain työpäivästä ei meinannut tulla mitään jännityksen takia.Soutupaikalle saapuessa jännitti yhä vaan enemmän. Ei auttanut muu, kuin vene vesille ja vähän treenaamaan. Aluksi soutu tuntui ihan kivalta ja helpolta, tosi iisiltä. Ei mennyt kovinkaan kauaa startin jälkeen, kun soutaminen alkoi jo tuntumaan (sattumaan), niin siis jossain pyynikin kohdilla. Mietin siinä et ei oo enään ku varmaan 34 kilsaa jäljellä. Matkan edetessä polte reisissä ja pakaroissa vaan paheni.

Pirkan soutu on ollut itselleni rankin, sekä ajallisesti pitkäkestosin, urheilusuoritus tähän mennessä. Maalissa ensimmäiset ajatukset olivat hypätä veteen, sekä ”ikinä en enään souda”. Rakkoja tuli yksi ihan todella pieni, kiitos viiltosuojahanskojen ja reisienkin polte hävisi yllättävän nopeasti. Jotenkin odotin, että olisin ollut ihan  romuna, mutta ei.

Tiia onnellisena maalissa

älkeen päin ajateltuna olen todella iloinen, että osallistuin. Meidän vene ja soutajat oli ihan parhaita. Kokemus oli ikimuistoinen ja ensi vuonna soudellaan taas.

-Tiia

Kaikkea pitää kokeilla ainakin kerran. Nyt oli Pirkan Soudun vuoro. Soutuun ilmoittautuminen tuli minulle vähän puun takaa. Tiia oli laittanut nimeni listaan ja asia tuotiin minulle julki lähinnä ilmoitusluontoisena. Mutta ajattelin että kokeillaan nyt tätäkin.

Soutuun ei oikein tullut valmistauduttua sen kummemmin fyysisesti kuin henkisestikään. Jotenkin sitä vain ajatteli että sehän nyt on vaan Nokialle ja takaisin...soutamalla. Olisiko ollut samana aamuna kun sitten soittelin Markukselle ja kyselin vähän että mitäs sinne kannattaa päälle laittaa. Viiltosuojahanskat olin kyllä hommannut soutua varten jo kuluneella viikolla. Jälkikäteen rakkoja käsistä laskiessa sain eräältä soutuja kolunneelta kaverilta vinkin, että villasukka airoon on paras, ehdottomasti.

Päivä oli kohtalaisen lämmin ja soutuun varauduin CamelBakin juomarepulla (3l) vettä, pullollisella urheilujuomaa, suolapähkinä-rusina sekoituksella ja muutamilla geeleilllä. Kaikki neste tuli vedettyä kitusiin reilun kolmen tunnin taipaleen aikana. Eli saattoi siinä vähän hikikin tulla soudellessa.

Varsinainen sunnuntaisoutuhan tämä ei ollut. Veneellinen, enemmän ja vähemmän soutukokemusta omaavia, teamiläisiä soutaa pieni verenmaku suussa 35 kilometriä. Omalla kohdalla pahinta taisi olla kokemuksen puutteesta johtuva, kyllä...aion sanoa sen, perseen puutuminen! Vaikka aika-ajoin aika rivakkaankin tahtiin soudettiin ja varsinaisesti ei tullut säästeltyä yhtään, niin muuten en tätä nyt niin rankaksi reissuksi kokenut. Veneestä noustessa piti oikein tarrata (omista) pakaroista kiinni, ihan vain todetakseen että ne ovat vielä olemassa vaikka niitä ei enää tunnekkaan. Rakkoja tuli käsiin useita mutta muuten soutu oli (persettä lukuunottamatta) kropalle armollinen, ei isoja kiputiloja seuraavina päivinä.

Jere ja Markus pulikoimassa soudun jälkeen, olipas kiva soutaa!!!

Soudussa oli kyllä ehdottomasti parasta veneemme hienoakin hienompi teamihenki! Ja mikäs se oli soudellessa noinkin komeissa maisemissa hyvällä porukalla.

Summa summarum, kaikkea pitää kokeilla ainakin kerran, Pirkan Soutua varmasti useamminkin.

-Jere

Lisää kuvia Pirkan soudusta tästä