Walesmarathon Tenbyn idyllissä. 126./#56, Outi ja Unski maailmalla

Reilu kolme vuotta sitten en ollut käynyt Brittein saarilla lainkaan, jos käynniksi ei lasketa välilaskuja Lontoossa. Sen jälkeen on tullut brittimaratoneja koluttua useammassakin paikassa, eli Englannissa, Irlannissa, Mansaarilla, Skotlannissa ja Pohjois-Irlannissa. Countryclubin maalistassa nämä kaikki edellä mainitut lasketaan eri maiksi ja brittivaltioista minulla juoksematta oli vielä Wales, Jersey ja Guernsey. Näistä Walesin maraton ajoittui keskikesän hetkeen, joten otimme Outin kanssa sinne pitkän viikonlopun matkan, heinäkuun helteiden koetellessa suomalaisten sietokykyä. Jos ei tykkää kovasta helteestä, voi muuttaa Walesiin. Heinäkuun keskilämpötila on alle parikymmentä astetta, usein on tuulista ja sateista, kuten matkamme aikanakin. Maratonpäivänä oli parhain keli, mutta silloinkin lämpötila keikkui vain juuri ja juuri 20 asteen yläpuolella. Lensimme ensin Lontooseen, josta oli viiden tunnin junamatka Tenby nimiseen pikkukaupunkiin. Loppumatka sujui jo aikoja sitten parhaat päivänsä nähneen lättähatun kyydissä, Swanseassa olleen junanvaihdon jälkeen. Tiesimme Tenbyn suosituksi turistikohteeksi ja perille päästyämme emme ihmetelleet yhtään että miksi. Maasto meren rannalla on vaihtelevaa ja vehreät nummet ympäröivät seutua joka puolella. Vihreys on silmiinpistävän runsasta joka paikassa ja eläimiä näkee nummilla ja laitumilla satamäärin. Itse kaupunki on erittäin vanha, mutta rakennukset loistokunnossa ja siisteydessä ei löydy parannettavaa. Kauniit eriväriset rakennukset jylhien kallioiden reunoilla, antavat postikorttimaisia maisemia eri puolella kaupunkia. Hotellimme oli pieni idyllinen perhehotelli, jonka omistajapariskunta teki kaikkensa asukkaiden viihtyvyyden takaamiseksi.

Tenbyn idyllinen venesatama.

Jo Swansea lähestyttäessä kiinnitimme huomiomme oudolla kielellä painettuihin nimikilpiin. Ja vasta lähempi tutustuminen asiaan osoitti sen, että Walesissa on todella käytössä oma kieli Welsh ja sitä myös vielä puhutaan. Toisin kuin esimerkiksi Irlannissa, jossa iirin kielen asema on syrjitty, Welshin asemaa pyritään säilyttämään ja elvyttämään. Mitään selvää mokomasta ei saa, sen tulimme äkkiä huomaamaan. Toisin kuin monessa muussa pienessä brittivaltiossa, Walesissa ei ole omaa puntaa, vaan Englannin punta on ainoa käypä valuutta. Raja Englantiin on häilyvä eli mistään ei huomaa milloin olet saapunut Walesiin. Suurin kaupunki on ainakin futista seuraaville tuttu Cardiff, joka on hieman Tamperetta suurempi kylä. Jalkapallopyhättö kuitenkin on mittava ja sen suuruudesta voi saada jonkinlaisen mielikuvan kuinka suosittua futis todella on näillä selkosilla. Cardiffin Millennium Stadiumille mahtuu 74.500 katsojaa ja pitää ottaa huomioon, että se ei ole kaupungin ainoa stadion, vaan toiseksi suuremmallekin mahtuu jopa 33.000 katsojaa. Mutta me emme olleet tulleet tänne asti katsomaan jalkapalloa, vaan juoksemaan maratonia. 

Melkoinen vilske eli kuin kalat vedessä, kun tuhat uimaria lähtee kilpaa.

Maratonviikonloppu Tenbyssä oli kuitenkin paljon muutakin kuin pelkkä maraton. Long Course Weekendiin osallistumalla oli mahdollista mennä puolimatkan tai kokotriathlon läpi kolmessa päivässä, tai vain jokin osa siitä. Perjantain ohjelmassamme oli vain numeroiden nouto, joten ehdimme hyvin ihailemaan mahtavaa tuhannen uimarin starttia, jota sävytti ilotulitus ja runsaan väkijoukon kannustus. Huonoina uimareina emme paikalla kuitenkaan kauan viipyneet, vaan Expon valikoiman katsastettuamme lähdimme tankkaamaan energiavarastojamme. Ravintolatarjonta Tenbyssä on runsasta, mutta ei niin järin monipuolista. Saman tyyppisiä Fish&Chips rafloja on pilvin pimein, mutta meidän vaatimustasoamme ennen maratonia ne eivät oikein tyydyttäneet. Hintataso ravintoloissa oli myöskin aika kallista. Kiinalaisen noutoannos jäi melko mauttomana puoleen väliin syömättä, mikä on tuiki tavatonta. Mutta toki ruokaa saatiin ja ei se miksikään ongelmaksi muodostunut. Lauantaina ihailimme vuorostaan pyöräilijöitä, joiden vaativaa urakkaa sävytti erittäin vaihteleva mäkinen maasto. Siinä vaiheessa emme onneksi liikaa ajatelleet tulevan maratonin maastoa ja saimme yömme nukuttua melko rauhaisasti. 

Team Rahola se näkyy, jopa Walesin sumussa ja sateessa.

Maratonpäivän sää oli ihanteellinen, joku voisi sanoa että liian lämmin, mutta pukeutumisongelmilta ainakin vältyttiin. Enpä muista maailman maratoneilta, että vaatesäilytys olisi ollut kirkossa, mutta nyt sekin koettiin. Juuri ennen starttia treffasin muita countryclubilaisia ja saimmepa aikaiseksi hienon ryhmäkuvankin, joka nyt koristaa clubin nettisivujen kuvakollaasia. Outi ampaisi heti startista omia menojaan, sillä akillesongelmieni takia olimme näin sopineetkin. Tosin ekaan kymppiin hän ei saanut selvää irtiottoa minusta, vaan keikkui näköetäisyydellä parinsadan metrin päässä, häipyen kuitenkin sitten horisonttiin. Oma juoksuni kulki yllättävän suotuisasti ja vaikka reitti oli todella vaativa ja raskas, niin jalat toimivat hyvin ja voimia riitti pieneen loppukiriin asti. Reitti oli paitsi mäkinen myös kauniita maisemia tarjoava. Tosin tien reunoilla kasvava pensaikko tai kiviaita usein esti paremman näkyvyyden maisemien ihailuun. Aina maalissa odottava syvä helpotuksen tunne ja itsensä voittamisesta saatava palkkio, oli Walesissa erityisen voimakas. Siksi epävarmaa oli koko osallistuminen ja siinä onnistuminen. Pian maaliin tulon jälkeen treffasin rakkaani kirkossa ja jälleen näkemisen riemu oli mahtavaa. Outilla jalat olivat tehneet tenää, mutta kokonaisuutena uskon hänenkin olleen tyytyväinen tapahtumaan. Oma aikani ei ole maininnan arvoinen, mutta myöhemmin sain havaita, että sijoitukseni oli sarjassani neljäs, eli tuntui ne mäet muissakin ikätovereissa. Huolto ja tunnelma Walesin maratonilla oli huippuluokkaa ja nautimme täpöillä viime tippaan. 

Paluumatkan kruunasi Lontoossa painavien matkalaukkujen kanssa helteessä kävely. Raahustimme Paddingtonin asemalta Hyde Parkin läpi, Buckinghamin palatsin vierestä Victorian asemalle asti. Sopii kokeilla päivä pari raskaan maratonin jälkeen, mutta meiltähän tämäkin käy.

Herrasväki Lontoon helteessä.

t. Unski