Pirkan kierroksen neljänteen osaan eli hölkkään oli ilmoittautunut ennätysmäärä tiimiläisiä (20 hlö)
Tämä jos joku sai fiilikset nousemaan huonoista sääennusteista huolimatta. Odotukset tulevasta koitoksesta oli sään takia melkoisen sekavat.
Ajatuksia kaiversi pitkään jatkunut sade, ja se mitä reitin pohjalle on sateen vuoksi tapahtunut. Missä kunnossa mestäpolut? upottaako? kynnetäänkö kunnolla mudassa? Kestääkö nilkka? jne ja jne.
Lähtöpaikalla kohdattiin muutamien tiimiläisten kanssa ja ehdittiin hiukan vaihtamaan tunnelmia.Tällä kertaa meitä oli vaan niin paljon että ihan kaikille ei tsemppejä matkaan päässyt toivottamaan. Mutta sehän riittää jo pitkälle kun tietää että tiimiläisiä kyntää samalla taipaleella useita.
Keli oli melkoisen raaka ja vettä tihutteli edelleen. Lämpöisen automatkan jälkeen oltiin ihan horkassa kylmyydestä ja kosteudesta. Jonkun ohjaajan (oli muuten shortseissa) vetämä alkulämmittely onneksi sai veren kiertämään ja jäsenet sulamaan. Lähtölaukauksen tultua lämmittelystä huolimatta matkaan päästiin varpaat tunnottomina ja huulet sinisinä. Sade onneksi taukosi hiukan aikaisemmin.
Lähdin taivaltamaan matkaa tuttuun tapaan Mimmin seurassa. Lähtöruuhkassa bongattiin Anukin. Se oli sitten ainoa vilaus Anusta kun selkä katosi ihmisjoukkoon. Ajatukset siis takaisin todellisuuteen. Jalat tuntui aika raskailta. Sykkeet paukku korkealla. Ei siis ole helppo taival edessä.
Kropan lämmettyä alkoi matka maistumaan ja juoksu kulkea mukavammin. Päästiin hyvään rakoon ennen metsätaipaleen alkua ja vältettiin ns."pullonkaula". Siinä sitten sulassa sovussa mukavia turisten matka eteni jonon määräämää tahtia. Huomasin heti että polun pohja on pehmeä ja paikoin melkoisen liukas. Puusta pudonneet lehdet toimi liukumiinoina kuravellin päällä. No ei se kumminkaan ihan kauheen pahalta tuntunut.
Maisemia ei juuri tullut katseltua koska katse oli pidettävä koko ajan polussa. Eteneminen oli loikkimista sivusuunnassa ja millon mitenkin. Lätäköitä kierreltiin ihan kiertotietä myöden. Lenkkarit säilyi kuivan jopa n. 20 km asti. Sitten tuli vastaan kunnon rutakko josta ei ollut kuivaa ohitustietä. Ensin molskahti toinen lenkkari ja parin askeleen päästä sama kävi myös toisen jalan lenkkarille. Peli oli siis menetetty mitä kuiviin sukkiin ja lenkkareihin tulee. Matka jatkui veden pursuillessa varpaiden välistä mukavasti niitä viilentäen.
Tanja saavutti meidät jossakin kohtaa ja vaihdettiin pikaiset matkakuulumiset. Todellakin pikaiset kun hetken päästä Tanjan selkä katosi mutkien taakse. Vauhtia ei puuttunut siitä menosta. Päätettiin heti Mimmin kanssa että tohon kyytiin ei kyllä lähdetä.
Vaikka juoksu tuntui alusta asti jotenkin takkuiselta niin kaikesta huolimatta fiilis oli jotenkin hieno. Ehkä kelin luomat haasteet antoi ripauksen extream meininkiä ja taas oli mahdollisuus ylittää itsensä selvitymällä maaliin asti. Matkaa oli kuitenkin liikaa jäljellä niin tuuletukset sai jäädä tekemättä. Nöyränä vaan nokka kohti tavoitetta.
Viimeiset 3 km oli melkoisen tuskaista. Eikö tämä todellakaan koskaan lopu. Kumpuilevaa ylä- ja alamäkeä riitti ja riiitti ja riitti. Kaikista juoksijoista näki, että matka on ollut todella rankka. Osa taivaltajista oli pistänyt kävelyksi, toisilla krampit oli ottanut otteen. Omat pohkeet nypytteli kramppien partaalla mutta onneksi ei sentään krampannut.
Vihdoin maalialueen kuulutukset kuului ja siinä meinasi luppua voimat pelkästä huojennuksesta että maaliin päästään sittenkin.
Mitalit taskussa ja fiilis katossa jäimme odottelemaan Villeä maaliin. Pian Ville onneksi saapui ja hyvävoimaisena. Tällä kertaa ei voinut jäädä odottelemaan tiimiläisiä maaliin koska märät vaatteet ja hyytävä keli piti huolen, että lämpöiseen oli päästävä ja äkkiä.
Loppuksi tiivistettynä Pirkan Hölkkä: Mahtava, rento, haastava ja ihana juoksutapahtuma.
Onnittelut koko tiimille. Kaikki pääsi kunnialla maaliin ja selätti kuravellikelin mennen tullen. Onnittelut myös jokaiselle Pirka Kierroksen täyteen saaneelle!
Nyt suksia voitelemaan ja lumen tuloa "rukoilemaan".
Ei kuitenkaan unohdeta iki-ihanaa Maratonseisojaamme Ilkkaa joka pisti päivän parhaan, eli vetäisi ensimmäisenä asiakkaana lautasellisen pyttäriä n. klo 10 aamulla :D
Kannustaminen on rankka laji.
Mari
Tämä jos joku sai fiilikset nousemaan huonoista sääennusteista huolimatta. Odotukset tulevasta koitoksesta oli sään takia melkoisen sekavat.
Ajatuksia kaiversi pitkään jatkunut sade, ja se mitä reitin pohjalle on sateen vuoksi tapahtunut. Missä kunnossa mestäpolut? upottaako? kynnetäänkö kunnolla mudassa? Kestääkö nilkka? jne ja jne.
Lähtöpaikalla kohdattiin muutamien tiimiläisten kanssa ja ehdittiin hiukan vaihtamaan tunnelmia.Tällä kertaa meitä oli vaan niin paljon että ihan kaikille ei tsemppejä matkaan päässyt toivottamaan. Mutta sehän riittää jo pitkälle kun tietää että tiimiläisiä kyntää samalla taipaleella useita.
Keli oli melkoisen raaka ja vettä tihutteli edelleen. Lämpöisen automatkan jälkeen oltiin ihan horkassa kylmyydestä ja kosteudesta. Jonkun ohjaajan (oli muuten shortseissa) vetämä alkulämmittely onneksi sai veren kiertämään ja jäsenet sulamaan. Lähtölaukauksen tultua lämmittelystä huolimatta matkaan päästiin varpaat tunnottomina ja huulet sinisinä. Sade onneksi taukosi hiukan aikaisemmin.
Lähdin taivaltamaan matkaa tuttuun tapaan Mimmin seurassa. Lähtöruuhkassa bongattiin Anukin. Se oli sitten ainoa vilaus Anusta kun selkä katosi ihmisjoukkoon. Ajatukset siis takaisin todellisuuteen. Jalat tuntui aika raskailta. Sykkeet paukku korkealla. Ei siis ole helppo taival edessä.
Kropan lämmettyä alkoi matka maistumaan ja juoksu kulkea mukavammin. Päästiin hyvään rakoon ennen metsätaipaleen alkua ja vältettiin ns."pullonkaula". Siinä sitten sulassa sovussa mukavia turisten matka eteni jonon määräämää tahtia. Huomasin heti että polun pohja on pehmeä ja paikoin melkoisen liukas. Puusta pudonneet lehdet toimi liukumiinoina kuravellin päällä. No ei se kumminkaan ihan kauheen pahalta tuntunut.
Maisemia ei juuri tullut katseltua koska katse oli pidettävä koko ajan polussa. Eteneminen oli loikkimista sivusuunnassa ja millon mitenkin. Lätäköitä kierreltiin ihan kiertotietä myöden. Lenkkarit säilyi kuivan jopa n. 20 km asti. Sitten tuli vastaan kunnon rutakko josta ei ollut kuivaa ohitustietä. Ensin molskahti toinen lenkkari ja parin askeleen päästä sama kävi myös toisen jalan lenkkarille. Peli oli siis menetetty mitä kuiviin sukkiin ja lenkkareihin tulee. Matka jatkui veden pursuillessa varpaiden välistä mukavasti niitä viilentäen.
Tanja saavutti meidät jossakin kohtaa ja vaihdettiin pikaiset matkakuulumiset. Todellakin pikaiset kun hetken päästä Tanjan selkä katosi mutkien taakse. Vauhtia ei puuttunut siitä menosta. Päätettiin heti Mimmin kanssa että tohon kyytiin ei kyllä lähdetä.
Vaikka juoksu tuntui alusta asti jotenkin takkuiselta niin kaikesta huolimatta fiilis oli jotenkin hieno. Ehkä kelin luomat haasteet antoi ripauksen extream meininkiä ja taas oli mahdollisuus ylittää itsensä selvitymällä maaliin asti. Matkaa oli kuitenkin liikaa jäljellä niin tuuletukset sai jäädä tekemättä. Nöyränä vaan nokka kohti tavoitetta.
Viimeiset 3 km oli melkoisen tuskaista. Eikö tämä todellakaan koskaan lopu. Kumpuilevaa ylä- ja alamäkeä riitti ja riiitti ja riitti. Kaikista juoksijoista näki, että matka on ollut todella rankka. Osa taivaltajista oli pistänyt kävelyksi, toisilla krampit oli ottanut otteen. Omat pohkeet nypytteli kramppien partaalla mutta onneksi ei sentään krampannut.
Vihdoin maalialueen kuulutukset kuului ja siinä meinasi luppua voimat pelkästä huojennuksesta että maaliin päästään sittenkin.
Mitalit taskussa ja fiilis katossa jäimme odottelemaan Villeä maaliin. Pian Ville onneksi saapui ja hyvävoimaisena. Tällä kertaa ei voinut jäädä odottelemaan tiimiläisiä maaliin koska märät vaatteet ja hyytävä keli piti huolen, että lämpöiseen oli päästävä ja äkkiä.
Loppuksi tiivistettynä Pirkan Hölkkä: Mahtava, rento, haastava ja ihana juoksutapahtuma.
Onnittelut koko tiimille. Kaikki pääsi kunnialla maaliin ja selätti kuravellikelin mennen tullen. Onnittelut myös jokaiselle Pirka Kierroksen täyteen saaneelle!
Nyt suksia voitelemaan ja lumen tuloa "rukoilemaan".
Ei kuitenkaan unohdeta iki-ihanaa Maratonseisojaamme Ilkkaa joka pisti päivän parhaan, eli vetäisi ensimmäisenä asiakkaana lautasellisen pyttäriä n. klo 10 aamulla :D
Kannustaminen on rankka laji.
Mari
Samoja tuntemuksia minullakin Pirkan Hölkästä. Välillä piti tosiaan olla tarkkana katse polussa, jottei haaveria tulisi. Sinusta en nähnyt vilaustakaan, mutta monen muun tiimiläisen kanssa tuli juostua osa matkasta ja vaihdettua kuulumisia. Mukava tapahtuma.
VastaaPoistaMari, tosi kiva raportti! Oli mukava palata viikon takaisiin tunnelmiin. Nyt jopa hymyilytti tätä kertomusta lukiessa - mutta oli ne kaksi viimeistä kilometriä tosi pitkät, Markus J:llä, Jaanalla ja mulla taisi olla aika tiukat ilmeet. Kuravellikelistä huolimatta, olipa kokemus. Ei kait enää pahempaa keliä ja alustaa voi olla :)
VastaaPoistaKiitos Mari raportista! Kyllä todella sai tarkkana olla ja himmailla, ettei vain kaatuisi ja teloisi itseään. Kaikesta huolimatta mukavaa oli ja sää oli ihana, vaikka maasto olikin mitä oli tällä kertaa! Mullakin jäi kenkä mukavasti mutaan kiinni ja muutaman askeleen otin sukalla, kunnes sain haettua kengän takaisin jalkaan...kiitos vaan takanatulevan mieshenkilön, joka kenkääni jo ystävällisesti irroitti mudasta ja tarjosi minulle naureskellen tapahtumaa...eipä siinä muuta pystynyt kuin nauramaan tilanteelle ja jatkamaan matkaa vielä eteenpäin 8km muta tirskuen sukassa sekä kengässä...hyvää jalkahoitoa, iho tykkää!! Sit taas uudelleen ensi vuonna, toivoen, että team raholan porukkaa on jälleen paljon matkassa mukana!! Hyvä kaikki, jaxaa!!
VastaaPoistaKaikesta extreme-meiningistä huolimatta (tai juuri siitä) johtuen vähän kaihertaa, etten päässyt nautiskelemaan tästä. Onneksi on kuitenkin hyviä raportteja luettavaksi. Hieno suoritus, Mari! Hienoa että nilkka kesti ja enkat paukkui. Nyt sitten lepoa ja Hiihtoa odottelemaan.. >8)
VastaaPoista